Pystytkö rakastamaan?

pystyväni, mut se pitänee tsekata *tärätärättätää* murulta.

Heikkoutta...ainakin rakastamiseen tarvitaan uskallusta, voimaa ja päättäväisyyttä.

Vihata en osaa ketään, edes niitä, jotka ovat joskus tehneet elämästäni helvetin. Viha on energian tuhlausta, joka ei johda mihinkään hyvään.

Rakastan valtavan paljon lapsiani.

Kylläpä vaan, onnistuu.

En tiiä onko se rakastamattomuus heikkoutta, mutta kuten kirpelakin tossa totesi, niin rakastamiseen tarvitaan rohkeutta, rohkeutta olla avoinna toiselle ja laittaa ittensä kokonaan peliin.

pystyn kyllä..mitä olis elämä ilman rakkautta?? turhaa...ja kylmää..yksinäistä ja onttoa.. :'o(

rakastamattomuus voi olla pelkoa..ennemminkin eikä pelko taas ole heikkoutta, joskus se on jopa viisautta kunhan siitä ei tee itselleen vankilaa..

minä rakastan ja tulen aina rakastamaan, niin kauan kun mussa henki pihisee ja on aitoja ihmisiä, joita pystyy rakastamaan, sitä ei multa kukaan pois saa...IKINÄ =o)

on nössö ja sen etunimi lausutaan samalla tavalla kuin Michelle, joka on tytön nimi!

rakastan silti.

Pystyn mä. Rakastan itseäni jo sen verran, että uskoisin sitä piisaavan jollekulle muullekin :P

Rakastamattomuus.. Välinpitämättömyys.. Ei se välttämättä ole heikkoutta. Mun mielestä mikään luonteenpiirre tai jonkun asian puute ei ole koskaan heikkoutta, ihmisissä ja elintavoissa on vain nurjapuolensa eivätkä nekään ole kauhean negatiivisia asioita. Mä tapaan sanoa, että vahvuus ei ole sitä ettei tunne mitään, vaan sitä, että uskaltaa tuntea. Mutta jos ei uskalla tuntea, en sitä sano heikkoudeksi. Se on vahvuus- ja kestävyyslaji sekin, pystyä olemaan kovana. Siinä on ehkä itsensä varjelu vahvimmillaan ja ne ihmiset on usein aika "vahvoja", muureja ei ihan niin vain läpäistä :)