Tulen väkivaltaisista oloista. Lapsena olen joutunut katsomaan isän väkivaltaista käyttäytymistä. Molemmat vanhemmat olivat melko vaikeasti alkoholisoituneita, kun olin lapsi. Mitä itse olen nähnyt, ei ole niin pahaa kuin sisareni ovat nähneet. Myös äitini on kertonut pahoja asioita isän väkivaltaisuudesta. En voi syytä heitä siitä mitä ovat kertoneet, koska väkivälta ja pelko on ollut melko suuresti läsnä meidän elämässä. Vahempani tietysti erosivat aikoinaan ja olen siitä todella helpottunut. Äidin oli pitkään masentunut, koska hän käsitteli eron jälkeen mielessään väkivaltaa. Luulenpa, että hän yritti kerran itsemurhaakin lääkkeillä.
Olen selvinnnyt ihan hyvin menneisyydestä. Olen onnistunut kouluttautumaan ja hankkimaan työkokemusta. Äidillä on myös asiat ihan hyvin.
Nyt viimeisen vuoden aikana olen jäänyt kiinni menneeseen. Lähes päivittäin mielessäni on se, kuinka isä nyrkein hakkaa äidin naamaa mäsäksi. Tiedän, että on ihmisiä paljon kurjemmassa asemassa. Mutta en voi ymmärtää ikinä, kuinka niin lempeä isä meille lapsille, voi olla hirviö puolisolleen? Tietysti tulihan siinä turpiinsa jos väliin meni. Tiedän, että samankaltaisita oloista tulevia on paljon.
Pelkään että en pääse menneestä ikinä irti, koska nyt minulla on oma elämä. Ja nyt muutenkin kaikki on paljon parempaa.
Olen hakeutunut kunnallisen psykologin juttusille. Ei siitä ollut juurikaan apua.
Toivon, että kirjoitukseni tavoittaa jonkun. Ja joku jaksaa vastata.
Olen selvinnnyt ihan hyvin menneisyydestä. Olen onnistunut kouluttautumaan ja hankkimaan työkokemusta. Äidillä on myös asiat ihan hyvin.
Nyt viimeisen vuoden aikana olen jäänyt kiinni menneeseen. Lähes päivittäin mielessäni on se, kuinka isä nyrkein hakkaa äidin naamaa mäsäksi. Tiedän, että on ihmisiä paljon kurjemmassa asemassa. Mutta en voi ymmärtää ikinä, kuinka niin lempeä isä meille lapsille, voi olla hirviö puolisolleen? Tietysti tulihan siinä turpiinsa jos väliin meni. Tiedän, että samankaltaisita oloista tulevia on paljon.
Pelkään että en pääse menneestä ikinä irti, koska nyt minulla on oma elämä. Ja nyt muutenkin kaikki on paljon parempaa.
Olen hakeutunut kunnallisen psykologin juttusille. Ei siitä ollut juurikaan apua.
Toivon, että kirjoitukseni tavoittaa jonkun. Ja joku jaksaa vastata.
Vastaukset 4
Vanhimmat
myös netistä, esim. tuossa on hyvää artikkelia ja linkki traumaterapiasivustolle:
http://www.turvakoti.net/fi/tietoa/traumatisoiva kokemus/
Kiitos sinulle paljon. En olisi osannut hakeutua kyseisille sivuille. Edes psykologi, jonka juttusilla kävin ei puhunut, että minulla on yksin kertaisesti traumoja. Olen sitä mieltä, että huono psykoterapia voi viedä toipumista hunompaan suuntaan. En ymmärrä terapiaa, jossa vain hoitoon hakeutunut ihminen puhuu mitään vastausta tai erilaista näkökulmaa saamatta. Kiitos vielä sinulle!!
Itse olen 18-vuotias, ja joutunut koko elämäni katsomaan oman isän väkivaltaista käytöstä. Itseeni lyöminen ei ole myöskään oikeastaan koskaan kohdistunut, paitsi silloin, jos olen mennyt auttamaan äitiä. Omat vanhempani eivät ole eronneet. Siskoni on kertonut, että vanhemmillani on ollut alkoholiongelma ainakin siitä asti kun synnyin, tai tällöin hän sen huomasi. Alkoholi on aina mukana väkivaltatilanteissa. Itse asun vielä kotona, ja viikonloput pelottavat minua. Aikaisemmin vanhempani joivat päivittäin, nykyisin ainoastaan viikonloppuisin, koska raha ei riitä. Näkemäni väkivalta ja kuulemani asiat ovat vaikuttaneet minuun. Olen aina ollut hiljainen ja vaatimaton tapaus, eikä perheessämme ole koskaan puhuttu väkivaltatilanteista. Nykyään ymmärrän, että olisin tarvinnut apua. Vanhempani ovat tehneet väärin, kun ovat laiminlyöneet hyvinvointiani.
En oikeastaan osaa auttaa sinua. Itse huomasin väkivallan vaikutukset parhaiten ensimmäisen seurustelusuhteeni aikana. Silloin tajusin, miten paljon menneisyyteni on minuun vaikuttanut. Vietin suhteen aikana suuren osan ajastani poikaystävän luona, ja suhteen päätyttyä kotiin palaaminen oli järkytys. Silloin tajusin entistä selkeämmin, kuinka helvetillisessä ympäristössä olen joutunut varttumaan. En itsekään tiedä, kuinka koskaan pystyisin parantamaan haavojani, tai selviämään traumoistani. En tahtoisi menneisyyteni vaikuttavan minuun tulevaisuudessani. Tärkeää on kuitenkin kohdata omat pelkonsa ja ikävät muistonsa. Käsitellä kokemansa asiat ja jäsennellä ne päässään. Yritä kuitenkin käsitellä ne realistisesti, älä lietso mielikuvia tai pahaa oloasi. Sinun on hyväksyttävä se, mitä olet kokenut. Sinun täytyy hyväksyä se, että juuri sinulle on tapahtunut tuo kaikki. Se on sinun menneisyytesi, ja osa sinua. Sen ei siltikään tarvitse kuitenkaan huonontaa sinua. Sinä päätät omasta elämästäsi! Menneisyyden haamujen ei tarvitse kummitella sinulle. Sinun on varmistettava, ja päätettävä, että olet päässyt yli noista asioista. Et ole enää riippuvainen menneisyydestäsi, kuten mainitsit, sinulla on nyt oma elämä ja kaikki on paremmin. Iloitse siitä. Jokaisella ihmisellä on omia pahoja tapahtumia ja muistoja elämässään, joillakin enemmän, toisilla vähemmän, joillakin pahempia, joillakin lievempiä. Tämä on sinun selviytymistarinasi. Olet selviytynyt kokemastasi, ja tulet edelleen selviytymään. Pahin on jo ohi, nyt on enää kyse sinusta itsestäsi. Älä anna menneisyyden ottaa sinusta otetta. Itse en ole koskaan oikeastaan uskaltanut puhua kokemistani asioista keillekään läheisilleni. Poikaystäväni oli ensimmäinen, jolle kerroin jotakin. Toivon, että sinä olet osannut ja uskaltanut puhua asioista, ja että uskallat edelleen. Jos tilanne vaatii sen, ja sinusta tuntuu pahalta, jaa kokemuksesi ja ajatuksesi jonkun tutun kanssa, joka osaa lohduttaa sinua. Tärkeintä on nyt tajuta, että sinulla on KAIKKI hyvin, ja menneisyydellä ei sinäänsä ole väliä. Sinun täytyy tuntea olevasi onnellinen tässä hetkessä. Kokemasi asiat ovat vahvistaneet sinua, olet kärsinyt jo aiemmin, sinun ei tule kärsiä kokemuksistasi enää yhtään enempää!
Toivottavasti pääset irti menneisyydestäsi, ja osaat jättää sen rauhaan, eivätkä muistot enää palaa mieleesi. Toivottavasti pystyt keskittymään tämänhetkiseen elämääsi, ja tulevaisuuteesi, ja rakentamaan siitä onnellisen. Muista, että vaikka isäsi on tehnyt hurjia asioita, hän on silti hieno ihminen, ja on osannut olla myös hyvä isä. Jokainen tekee virheitä. Tällaiset ovat pahoja, anteeksiantamattomia virheitä, mutta rakastamme läheisiämme siitä huolimatta. Sitä on läheisyydenrakkaus. Anna menneisyydellesi anteeksi, ja elä sen kanssa sovussa. Iloitse tästä hetkestä!
Sä kyllä kirjoitit todella viisaasti ja tuntuu hyvältä, että muukin voi samaistua. Vaikka eihän väkivaltaa toivoisi kenellekään. Mutta meitä on monia,ikävä kyllä. Mutta kaikesta voi selviytyä, se on vain itsestä pohjimmiltaan kiinni. Menneisyyden voi viisaasti kääntää vahvuudeksi. Ehkäpä juuri se laittaa niin tolaltaan, että on viimein ymmärtänyt kuinka huonosti on asiat ollu ja kuinka oman elämänsä olisi voinut pilata. Niin todellakin helvetillistä on ollut, aivan kuin kirjoitit. En halua ikinä pilata jonkun toisen elämää, siksi olen yrittänyt laittaa itseni kuntoon, että voin olla lähellä toista ihmistä. Ja ennen kaikkea on hyväksyttävä itsensä ja sen että on yhtä arvokas kuin kaikki muut ihmiset. Toivotan sinulle parhainta jatkoa. Ja kiitos!!