sanon nyt asiani lyhyesti ja ytimekkäästi. Erosimme syksyllä, ja minusta tuntuu että en pääse yli mitenkään. Exällä on uusi nainen, oli jo silloin kun erosimme. Eli paskamainen ero, johon liittyi pettämistä ja valehtelua...
Silti yritän olla jonkinlaisissa väleissä, kun exälle se sopii. Hän esim. auttaa minua joskus jossain käytännön asiassa.
Mutta voinko kysyä häneltä hänen uudesta suhteestaan. Siitä hän ei puhu juuri mitään.
Haluaisin vain jotain selvyyttä, missä mennään. Onko hän vakavissaan sen toisen kanssa? Onko kovin rakastunut?
Vaikka tuskallista olisi kuulla, mutta ehkä totuus vapauttaisi, ja auttaisi päästämään irti. Sitä minä noilla kysymyksillä haen.
Mutta miten kysyä? onko se edes järkevää.. ja voinko ylipäänsä pyytää häntä vielä juttelemaan kanssani kunnolla? sitä kun ei olla tehty, pikaisesti nähdessämme puhumme vain niitä näitä...exä varsinkin välttelee puhumista. Ja miten sen teen, ettei mene riidaksi... tavallaan itsekin välttelen, koska pelkään riitaa.
Minulle puhuminen olisi kuitenkin tärkeää. mutta miten tehdä se, kun toisesta vaistoaa ettei halua?
Vai olenko hullu, kun yritän sivistyneesti ja rauhanomaisesti jutella... olisiko parasta antaa tulla tuutin täydeltä, miten paskamaisesti hän teki ja enkö ole edes sen arvoinen että hän suvaitsisi edes keskustella kanssani kaikkien vuosien jälkeen?!
antakaa jotain neuvoja. Minua ahdistaa ja suututtaa valtavasti, mutta en uskalla exälle näyttää vihaani, koska pelkään välien katkeamista lopullisesti. Vai onko tällaisessakaan väkisin ystävyyden yrittämisessä mitään järkeä. Ja onko tämä edes ystävyyttä, kun exä ei puhu mitään suhteestaan tai muistakaan asioistaan?
Mitä oikein teen... että pääsisin eteenpäin, haluaisin ainakin selvyyden tuohon että onko hän vakavissaan sen naisen kanssa. Tai puhuisi edes jotain! muutakin kuin että onpas ollut pakkasta. Vaadinko liikaa?
Vai eikö toisen kanssa todellakaan tarvitse puhua, kun ollaan erottu, vain siksi jos ei halua?? vaikka tietäisi sen olevan toiselle tärkeää.
Miten voikin yhtäkkiä muuttua noin kylmäksi ja puhumattomaksi ihmistä kohtaan, jonka kanssa sentään 10 vuotta vietimme yhdessä.
Päästäkää minut tästä piinasta ja antakaa jotain hyviä neuvoja!
Silti yritän olla jonkinlaisissa väleissä, kun exälle se sopii. Hän esim. auttaa minua joskus jossain käytännön asiassa.
Mutta voinko kysyä häneltä hänen uudesta suhteestaan. Siitä hän ei puhu juuri mitään.
Haluaisin vain jotain selvyyttä, missä mennään. Onko hän vakavissaan sen toisen kanssa? Onko kovin rakastunut?
Vaikka tuskallista olisi kuulla, mutta ehkä totuus vapauttaisi, ja auttaisi päästämään irti. Sitä minä noilla kysymyksillä haen.
Mutta miten kysyä? onko se edes järkevää.. ja voinko ylipäänsä pyytää häntä vielä juttelemaan kanssani kunnolla? sitä kun ei olla tehty, pikaisesti nähdessämme puhumme vain niitä näitä...exä varsinkin välttelee puhumista. Ja miten sen teen, ettei mene riidaksi... tavallaan itsekin välttelen, koska pelkään riitaa.
Minulle puhuminen olisi kuitenkin tärkeää. mutta miten tehdä se, kun toisesta vaistoaa ettei halua?
Vai olenko hullu, kun yritän sivistyneesti ja rauhanomaisesti jutella... olisiko parasta antaa tulla tuutin täydeltä, miten paskamaisesti hän teki ja enkö ole edes sen arvoinen että hän suvaitsisi edes keskustella kanssani kaikkien vuosien jälkeen?!
antakaa jotain neuvoja. Minua ahdistaa ja suututtaa valtavasti, mutta en uskalla exälle näyttää vihaani, koska pelkään välien katkeamista lopullisesti. Vai onko tällaisessakaan väkisin ystävyyden yrittämisessä mitään järkeä. Ja onko tämä edes ystävyyttä, kun exä ei puhu mitään suhteestaan tai muistakaan asioistaan?
Mitä oikein teen... että pääsisin eteenpäin, haluaisin ainakin selvyyden tuohon että onko hän vakavissaan sen naisen kanssa. Tai puhuisi edes jotain! muutakin kuin että onpas ollut pakkasta. Vaadinko liikaa?
Vai eikö toisen kanssa todellakaan tarvitse puhua, kun ollaan erottu, vain siksi jos ei halua?? vaikka tietäisi sen olevan toiselle tärkeää.
Miten voikin yhtäkkiä muuttua noin kylmäksi ja puhumattomaksi ihmistä kohtaan, jonka kanssa sentään 10 vuotta vietimme yhdessä.
Päästäkää minut tästä piinasta ja antakaa jotain hyviä neuvoja!
Vastaukset 12
Vanhimmat
ei tullut ihan lyhyt ja ytimekäs kirjoitus, vaikka sitä meinasin.. sorry.
Mutta jos joku jaksoi lukea niin hyvä. Ja lisään vielä, että eromme tapahtui silloin todella nopeasti, ykskaks hän vain ilmoitti että täytyy muuttaa erilleen. Ja sain tietää toisesta naisesta. ja kolmessa viikossa hänellä oli kämppä. tuonkin ajan oli milloin missäkin.. ei juurikaan enää kotona.
Itse olin niin shokissa että mikään järkevä juttelu ei käynyt omassakaan mielessä... mutta nyt sitä haluaisin. tuntuu vain että liikaa vaadin?
oli melkolailla samankaltainen tilanne kuin omasi. Päädyimme avovaimon kanssa eroon 9 vuoden jälkeen samoista syistä kuin tekin - ihastuminen toiseen mieheen, valehtelua, tyhjiä lupauksia ja välinpitämättömyyttä -> erohan siitä tietenkin tuli. Ehkä jollain asteella yritettiin puolin ja toisin pysyä väleissä aluksi kunnes minusta alkoi tuntua, että väkinäinen ja ohut ystävyyssuhde entiseen pitkäaikaiseen puolisoon, jolla on uusi suhde viritteillä, ei ole hyväksi minulle, eikä hänelle. Päätin lopettaa yhdeydenpidon ja pyysin häntä tekemään samoin. Olo on sen jälkeen helpottanut kummasti - on vaikea jatkaa elämäänsä eteenpäin, jos ei pysty ensin päästämään irti ihmisestä joka niin pahasti aikanaan loukkasi ja satutti. Yhteydenpito ja teennäinen ystävyys repii haavoja auki - miksi, mitä iloa siitä on kummallekaan osapuolelle?
Mietin asiaa siten, että itselläni ainakin on ystävyydelle tietyt odotukset - mm. keskinäinen luottamus ja kunnioitus, välittäminen ja rehellisyys. Ystävään pitää voida luottaa viimeisessäkin hädässä. Totesin, että exälläni ja minulla, niin meillä oli joskus kaikki tuo - mutta menneet on menneitä - nykyisyys on nykyisyyttä - miksi haluaisin ystäväkseni ja elämääni ihmisen, joka on nykyisellään täysi vastakohta tuolle kaikelle? Miksi haluaisin elämääni ihmisen joka on epärehellinen, empatiakyvytön, itsekäs ja välinpitämätön - miksi pitkittäisin omaa toipumistani erosta, pitämällä yhteyttä ihmiseen joka kylmän viileästi vaihtoi lennosta toiseen mieheen kun ihastuminen oli niin voimakas ja nyt kuitenkin haluaisi olla ystäväni? Mitä minä saan ystävyydestämme?
Mitä sinä haet ystävyydestäsi exääsi? On aika ajatella omaa elämääsi - elätkö sitä vapaana, itsenäisenä, valmiina kohtaamaan ehkä elämäsi miehen vai roikutko kiinni entisessä elämässäsi, josta entinen puolisosi on jo lähtenyt elämään omaa elämäänsä - älä turhaan mieti hänen elämäänsä, hänen suhdettansa, hänen tunteitansa - elä sinä myös omaa elämääsi, koska sinulla on vielä paljon asioita kokematta ja näkemättä - jokaisella meistä on menneisyys joka on täynnä hyviä ja huonojakin muistoja - menneisyys on kuitenkin menneisyyttä eikä sitä kannata enää elää uudestaan eikä siihen kannata jäädä piehtaroimaan, kanna hyvät muistot sydämessäsi, opi huonoista muistoista ja suuntaa katse eteenpäin. Aika lähteä, etsimään uusia asioita ja ihmisiä, aika rakentaa uusia muistoja, hyviä ja pahoja :) ...muista vain yksi elämä, elä se loppuun...eteenpäin, puskii! :)
Kiitos kirjoituksestasi, ei minulle tarkoitettu mutta osui ja upposi,olen niin samassa tilanteessa.
Luin moneen kertaan.Itse päädyi ratkisuun jossa muutin pois yhteisestä kodista miehen jatkuvan pettämisen tultua ilmi.Hän ei oli halunnut sitä,muuttamistani,mutta en voinut itseni takia elää ihmisen kanssa, samankatonalla , joka pettää ja valehtelee jatkuvasti.
Olemme edelleen tekemisissä, ystävinä ? vai minä lie,mutta hän jatkaa edelleen valehteluaan.
Irrotautuminen on hankalaa,liian paljon yhteisiä asioita joita hoidettavana,mutta odotan sitä hetkeä kun pääsen katkaisemaan siteet.
halua ystävyyttä, vaan haluat miehen takaisin.
en suosittele kaveeraamista, katkaise välit. hauku paskaksi jos siltä tunuu, mun mielestä sun olis pitänyt tehdä se heti alkuunsa.
"Vai eikö toisen kanssa todellakaan tarvitse puhua, kun ollaan erottu, vain siksi jos ei halua??"
ei tietenkään. sinä halua puhua siksi kun haluaisit miehen takaisin.
en ymmärrä miksi moiseen ääliöön pitäisi pitää ystävyyssuhteita. kun minut petettiin, niin pidin sitä siltojen polttamisena ja täytenä sodanjulistuksena. olisihan sen eron nimittäin voinut fiksumminkin hoitaa. niinpä heittelin eron aikana kapuloita rattaisiin minkä kerkesin ja mustamaalasin exää kaikille jotka vain jaksoivat korvaansa lotkauttaa. kerroin exän sukulaisille eromme syyt ja kaikille kavereille myös. kun exä eksyi jälleen kerran jonkun toisen sänkyyn, postitin siitä heti tiedot uudelle kumppanille ja niin edelleen. kaikesta tästä tuli heti parempi mieli.
sota on julmaa ja ratsuväki raakaa ja joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäkööt. kerranhan täällä vain eletään ja niin edelleen ja kaikki mikä tekee olosta paremman, on sallittua.
luin kirjoituksesi tarkkaan ja mieleeni tuli vain yksi ajatus: Päästä hänet menemään, hän ei ole rakkautesi arvoinen. Vaikka rakastat häntä yhä olisi Sinulle helpompaa jos voisit siirtyä eteenpäin. Ajattele, että joku jossain jo odottaa Sinua!
Tsemppiä!
-EräsMies
niinhän minun pitäisi tehdä, päästää irti.
Mutta minulla on vain niin suuri keskustelun tarve, mitään kun ei olla puhuttu. En odota saavani miestä takaisin, vaan minulla olisi sanottavaa ja kysyttävää niin paljon. Ja tarvitsisin sitä että asiat sanottaisiin suoraan, totuus vapauttaa, niin minä uskon.
Täytyykö tuo keskustelun tarve tukahduttaa ikiajoiksi. En saa koskaan kerrottua hänelle mitä haluaisin, enkä saa koskaan kuulla häneltä suoria vastauksia?
Ehkä se täytyy vain jättää sikseen. Yrittää jatkaa elämää, ja odottaa josko ajan kanssa mieskin haluaisi kenties puhua. Ehkä se on hänelle liian vaikeaa tässä tilanteessa. Täytyy vain hyväksyä tämä että asiat jäivät kesken.
Ehkä tietty keskeneräisyys on elämässä muutenkin aina, mikään ei ole koskaan valmista. Se täytyisi oppia hyväksymään. Ehkä se vapauttaisi vielä paremmin kuin totuus, mihin olen ennen uskonut..
Mun oloni helpotti jonkin verran, kun päästin irti siitä ajatuksesta, että meidän pitäisi miehen kanssa pystyä puhumaan asiat selviksi. Se olisi ollut kyllä mulle todella tärkeätä, puhumisen tarve, kuten sanot. Mutta mies ei halua, ei suostu, ei millään. Ei hyvällä, ei pahalla eikä edes humalaan juottamalla...
Tulin siis lopulta siihen tulokseen, että en edes yritä saada häneltä vastauksia. Mietityttää myös, eikö hänellä muka ole mitään kysyttävää minulta kaikkien näiden yhteisten vuosien päätteeksi. Minun näkemykseni mukaan pääsisimme molemmat uudessa elämässämme parempaan alkuun, jos pystyisimme yhdessä käymään läpi tätä nyt päättymässä olevaa vaihetta.
Toki jään itsekseni miettimään, mitä meidän suhteessamme oikein tapahtui ja miksi kävi kuten kävi. Onneksi mulla on myös muutama luotettava, läheinen ystävä, joiden kanssa voin puhua asiasta. Hienointa olisi tietysti, jos pystyisi puhumaan miehen kanssa, mutta väkisin ei vaan voi. Sen tajuaminen ja hyväksyminen tosiaankin helpottivat oloa - no, ainakin jossain määrin.
missä mennään..???
Mies jätti sinut toisen vuoksi, siinä mennään.
Itse saman kokeneena en ymmärrä ajatuksen juoksuasi - itselle ei tullut pieneen mieleenikään haluta keskustella minua pettäneen miehen kanssa mistään muusta kuin välttämättömimmistä käytännön asioista. Mies höpötti kyllä ystävinä pysymisestä, mutta minä päätin toisin: mitään pahaa en hänelle toivo - en toivo yhtikäs mitään, ihmisenä hän on minulle nyt, pari vuotta myöhemmin, täysin yhden tekevä. Jos kaupungilla nähdään, tervehditään, ei muuta. Toisen kanssa ei todellakaan tarvitse puhua, jos ei halua.
Anna sen mennä EI OLE SUN arvoinen, sä olet ansainnut jotain paljon parempaa. Usko mä kerron kokemuksesta.
Varmaan eron syyt ja se miksi mies lähti toisen matkaan kiinnostavat, mutta saatko siihen kunnon vastausta kuitenkaan. En usko, et sulle tulisi hyvä mieli siitäkän, jos mies kertoisi olevansa todella rakastunut ja vakavissaan uuden naisensa kanssa. Kun hän näyttää valinneen vaikenemisen, niin ei häntä varmaan voi pakottaa puhumaan. Paras varmaan olisi, jos koettaisit kokonaan pysyä hänestä erossa, niin olosi helpottuisi nopeammin. Itsellekin on käynyt samalla tavalla, tulee vain joku kiinnostavampi, joka vie miehen. On varmaan helpoin tapa vain häipyä toisen matkaan kuin lopettaa suhde fiksusti ja etsiä sitten uusi. Ja pitäähän sitä ensin varmistaa onko se uusi sopiva vai ei, ennen kuin lopettaa vanhan suhteen. Koeta kestää, varmaan näet jonkin ajan päästä, miten miehellesi käy, tiedä vaikka uusi suhde ei onnistukaan. :)
Haluat kysyä exältäsi moni kysymyksiä, hyvä niin. Usein tässä tilanteessa onkin tärkeä esittää kysymyksiä, mutta kenelle. Ja mitä tekisit niillä mahdollisilla vastauksilla. Itse vapautin itseni viikko sitten sähköpostilla suhteesta, jossa ei menty eteen eikä taakse, ja jossa toinen aivan selvästi alkoi vältellä minua. Minun oli vapautettava itseni, jossa pystyisin jälleen sitoutumaan. Mutta sitä ennen elän elämääni, ikävöidenkin entistä ja mennyttä. Mutta jo eilen istuin erään vastakkaista sukupuolta olevan henkilön kanssa kuuntelemassa illalla musiikkia. Hyvää teki. Energiaa on jälleen alkanut virrata ja menen kohta uusia tuulia, samalla sydän murtuneena, mutta valoa näkyvissä. Elämä on tässä, ei menneessä.
Ei niitä menneitä asioita tarvitse selvittää. Hän menee jo elämässä eteenpäin ja on selvää ettei jaksa enää palata vanhoihin juttuihin, ei hänen tarvitse haluta puhua niistä. Eikö sulle riitä se että hän ei halunnut jatkaa kanssasi ja löysi toisen jonka kanssa menee paremmin, siinähän ne eron syyt ovat. Takaisin et häntä saa ja mitä iloa on jatkaa ystävänäkään, siispä paras unohtaa ja keskittää huomiosi uusiin ihmisiin ja uusiin suhteisiin.