Optimismi nostaa aina päätään näin kevään korvalla, mutta melko pian sieltä pilvilinnoista tippuu, kun aloittaa työnhakuprosessin.
Millä tavoin ihmiset oikein saavat töitä nykyisin?
Minä olen kuukauden päästä valmis KTM. Kielitaitoni suullisesti ja kirjallisesti on erinomainen kolmessa kielessä, hyvä kolmessa. Olen opiskellut myös mm. tietojärjestelmätiedettä ja opintoviikkoja tulee noin 250.
Olen lähestynyt useaa yritystä työhakemuksella, ja korostanut ytimekkäästi osaamistani, kielitaitoani sekä sosiaalisia taitojani. Edes yhtä haastattelupyyntöä ei ole tullut.
Hakemukseni ovat tuttavieni tarkistamia, kielioppivirheitä tai muuta kömpelyyttä niissä ei ole. CV on kunnossa, ja suosittelija löytyy.
Mikä tässä maksaa?
Olen koko opiskeluaikani tehnyt kahta eri työtä (jotka eivät enää tarjoa minulle haasteita tai vastaa koulutustani) ja opintomenestykseni on hyvä. Työkokemusta on muutenkin yli 15 vuoden ajalta, vaikka olen alle kolmekymppinen.
Masentaa niin kovasti, että ei huvita enää turhaan lähetellä hakemuksia. Persoonallista ja muodollista tyyliä on yritetty. Tulos sama.
Huvittavinta on, että kukaan ei usko tilannettani.
Täytyykö tässä alkaa käyttää ulkonäköään tai muuta kyseenalaista keinoa hyväksi? Mallintöitä kyllä on tarjottu, mutta ei kiitos...:)
Millä tavoin ihmiset oikein saavat töitä nykyisin?
Minä olen kuukauden päästä valmis KTM. Kielitaitoni suullisesti ja kirjallisesti on erinomainen kolmessa kielessä, hyvä kolmessa. Olen opiskellut myös mm. tietojärjestelmätiedettä ja opintoviikkoja tulee noin 250.
Olen lähestynyt useaa yritystä työhakemuksella, ja korostanut ytimekkäästi osaamistani, kielitaitoani sekä sosiaalisia taitojani. Edes yhtä haastattelupyyntöä ei ole tullut.
Hakemukseni ovat tuttavieni tarkistamia, kielioppivirheitä tai muuta kömpelyyttä niissä ei ole. CV on kunnossa, ja suosittelija löytyy.
Mikä tässä maksaa?
Olen koko opiskeluaikani tehnyt kahta eri työtä (jotka eivät enää tarjoa minulle haasteita tai vastaa koulutustani) ja opintomenestykseni on hyvä. Työkokemusta on muutenkin yli 15 vuoden ajalta, vaikka olen alle kolmekymppinen.
Masentaa niin kovasti, että ei huvita enää turhaan lähetellä hakemuksia. Persoonallista ja muodollista tyyliä on yritetty. Tulos sama.
Huvittavinta on, että kukaan ei usko tilannettani.
Täytyykö tässä alkaa käyttää ulkonäköään tai muuta kyseenalaista keinoa hyväksi? Mallintöitä kyllä on tarjottu, mutta ei kiitos...:)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Itselläni on opistotason koulutus, korkeakoulututkinto ja koko ajan olen yrittänyt kehittää itseäni työttömyysaikana. Töitä olen hakenut jatkuvasti aktiivisesti ja monin eri keinoin. Harmi kun ei ole suhteita, sukulaisia jotka voisivat hommata työpaikan. Se tuntuu olevan ehtona työpaikan saamiselle nykyään. Mikään ei auta, mikään ei onnistu. En jaksa enää.
to real world. Kukaan ei kaipaa enään yliopiston tai kauppakorkean käyneitä, koska ammattikorkeasta valmistuu niin hyviä ihmisiä.
Suhteilla. ja jos ei ole suhteita, kannattaa mennä nauttimaan kesästä ja juoda pussikaljaa rannalla. Ei ole paljoa vaihtoehtoja.
Jatka nitä töitä, joita teit opiskeluaikana. Työn hakeminen toisesta työpaikasta käsin, vaikka se ei koulutusta vastaisikaan, on kertaluokkaa helpompaa kuin kortistosta. On helpompi vastata kysymykseen: "miksi vaihdat työpaikaa?", kuin "miksi olet ollut n-vuotta työttömänä?".
Niin tylyä kuin se onkin, on totta, että on helpompi hakea töitä, jos on jo valmiiksi jossain töissä. Se ei ole niin tärkeää, onko nykyinen työsti ns. ihanne työtä ja vastaako se kaikilta osiltaan tutkintoasi kunhan vain olet töissä.
Toinen itseänikin ihmetyttävä juttu on se, että opiskelija saa välillä jopa helpommin töitä kuin valmis. Tai sitten papereiden kanssa hakiessa haluaa jo todella kokemusta vastaavaa työtä ja opiskelijana oli ihan tyytyväisenä aina muutaman kuukauden sellaisessakin työssä, josta ei saanut muuta kuin sen leipänsä...
Mutta tsemppiä työnhakuusi!
Mulla työnhaku alkaa syksyllä, kun valmistuminen häämöttää. Kauhulla odotan :(
lähde jatko opiskelemaan, työeläma on hurjaa.