Olen yhdeksännellä viikolla raskaana,enkä ole nähnyt lapseni tulevaa isää nyt n.kolmeen tai neljään viikkoon.
Kun sain tietää olevani raskaana keskustelimme tästä asiasta ja tulimme siihen tulokseen että pidämme lapsen.Ongelma oli siinä,että hän asuu n 60 km päässä minusta.Koska hän on tällä hetkellä työtön,sovimme että hän muuttaa luokseni asumaan.Hän irtisanoi asuntonsa ja tuli tänne vähäksi aikaa,mutta pian piti lähteä taas hoitelemaan asioita kotipaikkakunnalleen.Silloin soittelimme vielä päivittäin ja kaikki vaikutti olevan ok.
Kunnes hän pudotti pommin,hän en haluakaan muuttaa tänne,vaan etsii uutta asuntoa kotipaikkakunnaltaan.Minun pitäisi siis muuttaa sinne ''sitten kun pääsen'',eli mahdollisesti noin puolivälissä raskautta tai vähän myöhemmin.Aikamme siinä kättä asiasta väänsimme,kunnes suostuin muuttamaan,koska autottoman ihmisen on paljon helpompi asua siellä vauvan kanssa kuin täällä.
Nyt on mennyt n.kuukausi,kun hän on ''asioitaan hoidellut''. Välimatka ei kuitenkaan ole NIIN pitkä ettei sitä kykenisi bussilla kulkemaan,jos haluaisi,vaikka ihan päiväreissuksi.Silti häntä ei näy eikä kuulu.
Aluksi olimme yhteyksissä paljon,nyt hänen on pitänyt tulla täällä käymään,mutta joka kerta ilmestyy joku kiireellinen asia ja este joka siirtää hänen tulemistaan. Viimeksi hänen piti tulla eilen,odotin kotona koko illan. Soittelin hänelle,puhelimeen ei vastattu (mitä on tapahtunut paljon viimeaikoina).Viimein hän vastasi puhelimeen kun viimeinen bussi oli lähtenyt. Oli kuulemma nukkunut koska oli kipeä.Silti kuulin hänen ystäviensä ääniä taustalta..Olen kysynyt häneltä että haluaako hän että teemme abortin,haluaako hän erota,missä tässä mennään jne. Kuulemma ei halua aborttia eikä erota,tulee heti kun pystyy ja ei kuulemma ilmoittele koska minä ''syyllistän ja riehun kun hän ei voi revetä kahteen paikkaan yhtä aikaa''. Herranjumala,hänellä ei ole edes työpaikkaa,hankala käsittää että mikä siellä kotipaikkakunnalla pitää..
Kaikki oli ihan hyvin ennen kuin tulin raskaaksi,nykyisin olen vain allapäin ja surullinen.Ei jaksa enää usko riittää että näen lapseni isää enää ollenkaan ja abortti alkaa houkutella koska en usko pärjääväni lapsen kanssa yksin.(minulla ei ole juuri minkäänlaista tukiverkostoa,omat sukulaiset sanoivat että turha yrittää kakaraa heillä hoidattaa edes silloin kun olen käymässä.Mitään apua on turha odottaa). Mitä tässä pitäisi tehdä? Jättää mies ja tehdä abortti? Yrittää tämän henkilön kanssa? Pää on ihan sekaisin.
Kun sain tietää olevani raskaana keskustelimme tästä asiasta ja tulimme siihen tulokseen että pidämme lapsen.Ongelma oli siinä,että hän asuu n 60 km päässä minusta.Koska hän on tällä hetkellä työtön,sovimme että hän muuttaa luokseni asumaan.Hän irtisanoi asuntonsa ja tuli tänne vähäksi aikaa,mutta pian piti lähteä taas hoitelemaan asioita kotipaikkakunnalleen.Silloin soittelimme vielä päivittäin ja kaikki vaikutti olevan ok.
Kunnes hän pudotti pommin,hän en haluakaan muuttaa tänne,vaan etsii uutta asuntoa kotipaikkakunnaltaan.Minun pitäisi siis muuttaa sinne ''sitten kun pääsen'',eli mahdollisesti noin puolivälissä raskautta tai vähän myöhemmin.Aikamme siinä kättä asiasta väänsimme,kunnes suostuin muuttamaan,koska autottoman ihmisen on paljon helpompi asua siellä vauvan kanssa kuin täällä.
Nyt on mennyt n.kuukausi,kun hän on ''asioitaan hoidellut''. Välimatka ei kuitenkaan ole NIIN pitkä ettei sitä kykenisi bussilla kulkemaan,jos haluaisi,vaikka ihan päiväreissuksi.Silti häntä ei näy eikä kuulu.
Aluksi olimme yhteyksissä paljon,nyt hänen on pitänyt tulla täällä käymään,mutta joka kerta ilmestyy joku kiireellinen asia ja este joka siirtää hänen tulemistaan. Viimeksi hänen piti tulla eilen,odotin kotona koko illan. Soittelin hänelle,puhelimeen ei vastattu (mitä on tapahtunut paljon viimeaikoina).Viimein hän vastasi puhelimeen kun viimeinen bussi oli lähtenyt. Oli kuulemma nukkunut koska oli kipeä.Silti kuulin hänen ystäviensä ääniä taustalta..Olen kysynyt häneltä että haluaako hän että teemme abortin,haluaako hän erota,missä tässä mennään jne. Kuulemma ei halua aborttia eikä erota,tulee heti kun pystyy ja ei kuulemma ilmoittele koska minä ''syyllistän ja riehun kun hän ei voi revetä kahteen paikkaan yhtä aikaa''. Herranjumala,hänellä ei ole edes työpaikkaa,hankala käsittää että mikä siellä kotipaikkakunnalla pitää..
Kaikki oli ihan hyvin ennen kuin tulin raskaaksi,nykyisin olen vain allapäin ja surullinen.Ei jaksa enää usko riittää että näen lapseni isää enää ollenkaan ja abortti alkaa houkutella koska en usko pärjääväni lapsen kanssa yksin.(minulla ei ole juuri minkäänlaista tukiverkostoa,omat sukulaiset sanoivat että turha yrittää kakaraa heillä hoidattaa edes silloin kun olen käymässä.Mitään apua on turha odottaa). Mitä tässä pitäisi tehdä? Jättää mies ja tehdä abortti? Yrittää tämän henkilön kanssa? Pää on ihan sekaisin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Vastaan näin lyhyesti mutta huonolta vaikuttaa teidän parisuhteen jatkumisen kannalta. Helppo sanoa mutta sinuna pistäisin välit täysin poikki. En soittelis perään, suoraansanottuna "antaisin paskan olla"! Älä ikinä muuta sinne miehesi paikkakunnalle!
Lapsen pitäisin kyllä. Tämä siis vaan minun mielipide!
Mutta tavalla tai toisella asioilla on tapana järjestyä! Toivon että teet oikeita ratkaisuja joita et kadu myöhemmin!
sinuna taas tekisin sen abortin ja aloittaisin elämäni ilman tota miestä.
se on vain helpompi aloittaa elämä alusta, ilman että siinä on lapsi pyörimässä jaloissa.
ja eti seuraavan kerran mies OMALTA paikkakunnaltasi, niin ei tule noita matkustusongelmia.
harvoin johtuu matkustamisesta, kyllä aloittajan tarina kuulostaa siltä että mies jänisti, mutta tahtoo vielä pitää ovia auki. Inhimillistä sinänsä, mutta ei vastuullisen aikuisen touhua.
Hyviä kysymyksiä & huomioita sinulla, ap: mikä ihme pitää työtöntä miestä noin tiiviisti toisella paikkakunnalla, kun suhdekin olemassa, muttokuviot oli jo sovittu ja tuoreehko raskausuutinen olemassa - luulisi että sitäkin haluaisi olla jakamassa kumppanin kanssa & suunnitella tulevaa. Puhelimeen ei vastata / vastataan viimeisen bussin mentyä, koska sairastetaan (kaverien kera...?). Halloota halloo. Ei taida isä tulla tästä tapauksesta, ainakaan vielä.
Surullista kuviossa on se, että kerrot olevasi aika lailla ilman tukiverkostoa. Eli lapsen pitäminen yksin on haaste, ei tietenkään mahdotonta.
Oletko jo käynyt neuvolassa? Ota sinne yhteys ja käy keskustelemassa tilanteesta ulkopuolisen kanssa. Neuvolakontaktin tarvitset joka tapauksessa, pidit lapsen tai et. Tai no, kai tk-omalääkärikin taitaa tehdä lähetteen raskaudenkeskeytykseen, jos siihen päädyt, mutta hyötyisit varmaan ihan keskusteluavustakin. Neuvolan "täti" osaa kertoa lapsiperheiden palveluista kotipaikkakunnallasi, jos päädyt pitämään lapsukaisen.
Voimia matkaan!
Kyllä todellakin kuulostaa todella huonolta tuo sinun tilanne ja kaikki merkit puhuu sen puolesta et tää mies on nyt jänistänyt eikä välttämättä haluakaan isäksi. Tai voi muuten olla täys hunsvotti jos kerran noin pitkään viihtyy erossa sinusta toisella paikkakunnalla valehdellen sinulle vielä törkeästi. Siis onhan näitäkin ihmisiä paljon jotka eivät vaan kerta kaikkiaan ajattele et tekevät siinä toista kohtaan mitään väärää kun se kuitenkin on heidän mielestänsä ok miten toimivat..on näitä kaikenlaisia pulliaisia tässäkin asiassa nähty ja koettu.
Tuo et pidätkö lapsen vai et on varmasti todella iso kysymys ja jos kerran olet tuota mieltä ettet usko et pärjäät lapsen kanssa on tietysti kans miettimisen arvoinen asia. Mut toisaalta tuo et otat yhteyttä neuvolaan ja sieltä saat varmasti lisää tietoa/tukea ratkaisuillesi auttaa sinua taas vähän eteenpäin. Eikä tuohon kukaan varmasti voi siun puolesta edes vastata, se on kuitenkin niin iso asia et se on vaan ja ainoastaan sinun asia.
Tsemppiä ja voimia kuitenkin jatkoon päätitpä toimia miten tahansa! =)
kuinka pitkää ajattelit oikeasti odottaa, että mies "palaa"?!?
Oletko oikeasti noin hyväuskoinen vai etkö vaan nyt halua myöntää sitä, että kävi hupsusti tai ns vanhanaikaisesti?
joo päätin että eipä tuo minun lapsenteko oo ukosta kiinni ja sanoin että bye bye baby.
päädyitkö aborttiin, vai meinaatko pilata elämäsi sitoutumalla lapsen kautta ihmiseen, joka ei teistä kummastakaan välitä?
Jos ois omalla kohdalla, en vitkastelisi enää keskeytyksen kanssa.
Älä missään nimessä muuta sinne miehen luokse. tämä nykyinen tyyli kertoo, että ei ole tulossa muuta kuin pa...aa sieltä päin. Pienen vauvan kanssa olet jumissa ja masennut ja mies voi tehdä mitä vain. nyt kun vielä pystyt asioita paremmin hoitamaan ( jaksat) niin poikki suhde ja tukiea muualta.
abortista en osaa sanoa, se riippuu kuinka paljon oikeasti haluat sitä lasta.
jos haluat, ota se kanta että lapsi on vain sinun, siis isätön.
jos olisin sinä, laittaisin tuohon mieheen välit poikki kokonaan. uusia kunnollisia löytyy kyllä.
älä roiku huonossa nyt, lapsen syntymän jälkeen kaikki todennäköisesti muuttuu vielä huonommaksi.
itse voin kokemuksesta sanoa, että mieheni muuttui raskausaikana kylmäksi, lapsen synnyttyä ihan perkeleeksi... jos olisin tajunnut tuon muutoksen (olin lapsen syntymän jälkeen ihan pökkerössä enkä osannut ajatella selkeästi ja pitkälle), en olisi missään tapauksessa isyydentunnistuksessa "antanut" lasta hänelle vaan olisin kylmän viileästi sanonut ettei ole isää.
kuulostaa lapsen kannalta pahalta mutta näin yhden vuoden jälkeen elämä helvetissä on laittanut ajattelemaan oikeasti...
nyt olen jämähtänyt pimahtaneen ukon koukkuun, hoidettavana pieni lapsi, kotihommat ja parit koirat. helppoa ei ole. huiliaikaa on sitten yöllä kun lapsi nukkuu ja sen jälkeen tehty ne vikat hommat mitä ei päiväsaikaan ole ehtinyt tekemään, ja seurusteltu koirien kanssa.
lapsi vieläkin herättää öisin monta kertaa vaikka jo vuoden.
olen nukkunut puolitoista vuotta sitten viimeksi illasta aamuun asti heräämättä. siis raskauden loppuaikoihin maha painoi yms. ja sitten alkoi yöheräilyt vauvan kanssa.
yksin teen kaiken sen, ei puhettakaan että apuja tulisi.
yöllä nukun pätkissä 5-6 tuntia, päivisin en ehdi nukkumaan kun on niitä pakollisia hommia kotona, kauppahommat, ruokahommat yms.
jos pidät lapsen, rankkaa tulee olemaan varmaan ekat pari vuotta mut siihen kasvaa mukaan eikä se tunnut pahalta jos siinä ei ole henkistä taakkaa mukana (miestä).
sitten lapsi jo isompi ja maailman ihanin kumppanisi!!