Olen melkoisessa pattitilanteessa, olen asunut poikaystäväni kanssa yhdessä pian neljä kuukautta. Koulun lisäksi hän vain katsoo urheilua, pelaa playstation 3 tai cs:ää tai on tietokoneella ja suunnitelee veikkausrivejä. Aamuisin saan repiä hänet kouluun sängystä, kun edellisiltana vierähti kolmeen jalkapalloa katsoessa. Tuntuu siltä etten jaksa enää, kaiken pelaamisen ja katsomisen lomassa hän unohtaa syödä, mennä salille ja urheilla itse. Yksinkertaisesti pelaaminen menee kaiken edelle, en jaksa tätä enää. Kaikista pahinta on se, että jos hänet keskeyttää tai käskee hoputtamaan ja tulemaan jo, käytös on niin vihaista ja agressiivista, mikä puolestaan saa minut itseni huonolle tuulelle.
Tuntuu etten jaksa tälläistä enää, poikaystäväni on samaan aikaan hyvin omistava ja suuttuu kauheasti jos itse teen jotain kivaa vanhempieni tai ystävieni kanssa. Olen lähes joka päivä ahdistunut ja kiukkuinen, yksinäinen enkä keksi tekemistä, koska poikaystävä lähes koko ajan valtaa tietokoneen ja tv:n ja välillä kummatkin yhtä aikaa. Kaiken lisäksi olen aina ollut luonnostani hoikahko, suhteen myötä olen alkanut tekemisen puutteessa ja turhautumiseeni syömään epäterveellisemmin ja paino nousemaan. Tuntuu etten ole ikinä ennen tuntenut oloani näin yksinäiseksi, vaikka asutaankin yhdessä. Auttakaa te viisaat ihmiset mitä pitäisi tehdä asialle, auttakaa kuinka voisin antaa jonkinlaisen opetuksen tai kuinka saisin poikaystäväni tajuamaan, että tälläinen ei voi jatkua. Jos asiat ei muutu, aijon lähteä suhteesta. Auttakaa siis, sillä hän osaa ihanimmillaan olla todella mukava, mutta tuntuu, että tuhlaan vain omaa elämääni :(
Tuntuu etten jaksa tälläistä enää, poikaystäväni on samaan aikaan hyvin omistava ja suuttuu kauheasti jos itse teen jotain kivaa vanhempieni tai ystävieni kanssa. Olen lähes joka päivä ahdistunut ja kiukkuinen, yksinäinen enkä keksi tekemistä, koska poikaystävä lähes koko ajan valtaa tietokoneen ja tv:n ja välillä kummatkin yhtä aikaa. Kaiken lisäksi olen aina ollut luonnostani hoikahko, suhteen myötä olen alkanut tekemisen puutteessa ja turhautumiseeni syömään epäterveellisemmin ja paino nousemaan. Tuntuu etten ole ikinä ennen tuntenut oloani näin yksinäiseksi, vaikka asutaankin yhdessä. Auttakaa te viisaat ihmiset mitä pitäisi tehdä asialle, auttakaa kuinka voisin antaa jonkinlaisen opetuksen tai kuinka saisin poikaystäväni tajuamaan, että tälläinen ei voi jatkua. Jos asiat ei muutu, aijon lähteä suhteesta. Auttakaa siis, sillä hän osaa ihanimmillaan olla todella mukava, mutta tuntuu, että tuhlaan vain omaa elämääni :(
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minulle kävi samalla tavalla ex poikakaverini kanssa, hänen elämässään ei ollut aikaa minulle ja hän ei tajunnut sitä itse eikä ollut kiinnistunut järjestämään sitä aikaa, vaikka kuinka pyysi ja anoi tai oli välittämättä, haikka kuinka paljon yritti keskustella ja sai lupauksia ja joo joo vastauksia, niin mikään ei muuttunut. Minulla ei ollut mitään.
Minulla oli aivan samanlaisia tunteita päivästä toiseen, tiesi mikä aina kotona odottaa ja sen ettei tämäkään päivä tule olemaan eilistä kummoisempi, jatkuva huomionhakemninen väsyttää ja kuluttaa loppuun jne, minulta meni kiinnostus lähes kaikkeen, istuin vain kotona, tuntui että elän yksin, vaikka olinkin parisuhteessa, olin tavattoman väsynyt ja turhautunut.
Hän tajusi muuttua vasta kun jätin hänet, sitten hän heräsi todellisuuteen, mutta minä en palannut hänen luokseen, sillä ei hänen lupausket palaamisen vähentämisestä ym, silloinkaan pitäneet paikkaansa, niin miksi sitten myöhemminkään.
Olen nyt paremmassa suhteessa, missä vietämme aikaa yhdessä, jos pelaamme joskus harvoin jotain niin teemme sen yhdessä ja meillä on hauskaa, käymme elokuvissa, syömässä, kävelemässä jne olen paljon onnellisempi ja tyytyväisempi itseeni, vaikka silloin välillä kävi mielessä ajatus että se vika on minussa, ettei hän jaksanut tehdä mitään kanssani niin ei se niin ole, emme vain sopineet yhteen ja tiedän että hän siellä jossakin pelaa varmasti tälläkin hetkellä ja se mahdollinen seuraava nainen on samassa tilanteessa kun minä olin silloin..