Kävipä sitten sellanen tapaus, että muija päätti käyä kattoon millasta on ruoho aidan takana... Ei oikein tiedä, että miten tästä nyt eteenpäin. Onha sitä niin sekasin, ettei ajatus kule. Toisaalta haluais yrittää jatkaa ja toinenkin puolisko katuu tekosiaan ja haluaa kenties yrittää eteenpäin. Tosin ei oikein asioista jutteleminen luista tällä hetkellä niinkuin aikaisemmin.
Itellä tuntuu, että kaikki menny kerrasta. Toisaalta ei haluttais, et tää nyt tähän päättyy. Olihan tässä yhtä jos toista suunnitteilla. Kertokaas saman kokeneet, että voiko tuota luottamusta ja sitä kaikkea hyvää enää ennalleen palauttaa? Ja jos ootta onnistunu niin miten? Mitä sanoa, mitä tehä?
Itellä tuntuu, että kaikki menny kerrasta. Toisaalta ei haluttais, et tää nyt tähän päättyy. Olihan tässä yhtä jos toista suunnitteilla. Kertokaas saman kokeneet, että voiko tuota luottamusta ja sitä kaikkea hyvää enää ennalleen palauttaa? Ja jos ootta onnistunu niin miten? Mitä sanoa, mitä tehä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tää nyt on vain mun mielipide, mutta mielestäni siinä on jo luottamus mennyt niin pahasti ettei paluuta entiseen enää ole. Voi olla että olisi helpompaa kuitenkin loppujen lopuksi vain pistää poikki ja jatkaa elämää. Tai sitten nyt ensin taukoa että saa rauhassa mietittyä asiat koska kuten sanoit, tällä hetkellä ei asioista jutteleminen onnistu.
Tapauskohtaista. Kaverillani, joka alkoi seurustelemaan nuorena kävi juuri näin. He saivat rakennettua uuden suhteen ja nyt päällepäin kaikki näyttää olevan hyvin.
Mutta ojs itseäni ajattelen, niin ei tuo onnistu. Minun exä teki samanlailla ja kyllä sitten tapailimme uudestaan vähän aikaa, mutta oli se niin jäykkää. Luulen, että luottamus olisi voitu rakentaa takaisin, mutta siihen olisi mennyt aikaa ja senhetkiseen elämäntilanteeseen en sellaista halunnut.
No, en tiiä oliko väärä ratkaisu kun tässä sinkkuna vielä ollaan :D ei vaan, kesä tulee ja uusia mimmejä voi katella taas aivan rauhassa!
Sinä olet se joka tilanteen parhaiten tiedät ja vaikka sydän ja tunteet veisivätkin ajatuksia, koita pitää hieman järkeä mukana, ettet sitten turhaan satua itseäsi.
Tsemppiä!
Moikka
Meillä samantyylinen tilanne.
Mieheni jäi kiinni oltuaan seksisivuilla ja tyydyttäen moneen eri kertaan itseään mies-miehelle käyttäen apuvälineitä hyväksi. Tehnyt mitä miehet käskivät. Tämä tullut kesken parisuhteemme julki. Tämä rajoittunut nettiin. Nyt on jäänyt kiinni seuranhausta (haku iällä 26-31v eli liian laaja ikäni huomioiden). Oli piilottanut yhdenkin profiilinsa. Etsinyt kuulemma minua, kun olen ollut etäinen meidän ongelmien takia. Laittanut suhteemme aikana toiselle naiselle viestiä....Parisuhdeväkivaltakin tuli kuvioihin reilu vuosi sitten (nyt ollut n. 2 kk rauhallinen).
Luottamus on pikku hiljaa kasvanut, mutta kasvaako riittävästi jotta voin ajatella lapsia ja avioliittoa sitten joskus. Tällä hetkellä itselläni vaihtelevat ajatukset tulevaisuudesta. Pystynkö luottamaan häneen. En halua ikinä pettäjämiestä, koska en itse petä toista. Silloin pitää erota, jos kerran on tarve/halu toista ihmistä kohtaan. Toisen tunteilla ei todellakaan saa/saisi leikkiä. Minä olen kuitenkin ollut täysillä mukana.
Herää vain kysymys miksi noita on tarvinnut tehdä. Olen ihan mukavannäköinen, hoikka, pukeudun naisellisesti ja luonteeltani en ole hankala. En vain voi unohtaa pettämistä. Olen taloudellisesti vastuullinen ja maksamme kaiken yhdessä. Pidän kodista huolta ja osaan hauskutella ilman viinaa. Rento ja sosiaalinen. Huomioin toista ja annan rakkautta. Mies on kehunut minua rakastelun suhteen. Mitä vielä kuitenkin etsii? Oliko sukulaisille ja kavereille hänen toiminnastaan kertominen niin ettei voi jatkaa kun olen tuonut hänet kaapista ulos. Minulle sanonut olevan hetero ja netissä bi. Olen myös sukulaisilta saanut ryöpytyksen kun toin julki asiat.
En nyt ymmärrä mikä on ongelmana. Haluaako mieheni miehen, mutta koska ei voi tehdä sitä enää salassa, haluaa etsiä jo uuden naisen. Naisen jotta näyttää taas heterolta. Silti puhuu kuinka rakastaa minua ja parisuhdeterapiassakin puhuu näin.
Välillä niin toivoisin että ihastuisin johonkin ihmiseen. Tiedän väärin kun olen vielä suhteessa. Mnusta on myös väärin leikkiä minun tunteilla. Haluan niin antaa ja saada rakkautta. Huomioida ja helliä toista. Viettää yhdessä aikaa ja että toinen antaisi sen turvallisuuden tunteen.
Toisaalta mietin voisiko kerta opettaa kunnolla. Eli epäilenkö taas turhaan?
Vaikea antaa neuvoa.
Menen itse ajan kanssa ja katson mitä seuraa. Toki olen päättänyt että kesällä tilanne tarvitsee katsoa uudelleen. Täytän nyt 30v lähiaikoina ja jos/kun haluan perheen, tulee suhdettakin olla jo takana.
Voimia sinulle ja ett ole yksin.
Muistetaan että olemme hyviä "tyyppejä". Joskus toinen ei vain osaa arvostaa mitä on saanut.
Minusta tärkeintä on perinpohjain selvittää, miksi naisesi oli uskoton. Siinä tarvitaan avoimuutta, rehellisyyttä, pyrkimys olla syyttämättä toista ja kenties ulkopuolinen asiantuntija. Kun se asia on ratkaistu, voit helpommin miettiä, voitko suhdetta jatkaa. Ystäväni vaimo kävi vieraissa, koska mies ei pystynyt enää tyydyttämään häntä. Myöhemmin selvisi, että miehellä oli eturauhasen liikakasvu taisi olla alkava syöpäkin. Leikaus ja hoito ja nyt mies on liki kunnossa, ja suhde ei päättynyt. Toisen tuttavani mies kävi vieraissa, koska halusi kokea naisen hellyyttä ja kaiketi seikkailumieltään. Pari erosi ja nainen puolestaan löysi uuden. Meni vähän aikaa ja he rakastuivat uudelleen. Liikkeelle lähdettiin puhtaalta pöydältä. Toisin sanoen kun lähdette selvittämään asiaa ja teette sen perinpohjin, ratkaisukin löytyy vähän kuin itsestään. On turha yrittää olla ikään kuin asiaa ei olisi tapahtunutkaan tai päättää että siitä ei mukamas puhuttaisi. Tällöin se ainakin jää vaivaamaan mielä, ja tukahdutettuna voi johtaa ihan mihin vaan. Asiasta on puhuttava, mutta mahdollisimman rakentavasti (jos se on mahdollista) niin kauan kuin puhututtaa. Jos vieraissakäynti on täysin arvojesi vastaista, voi olla että suhde ei enää jatku.
Hieman olemme jutelleet ja syyksi teolleen nainen ei osannut kertoa mitään. Uskon, kun hän sanoo katuvansa sitä, vaikkakin se sattuu. Hän sanoo, että on todella pahoillaan ja haluaa muuttaa käytöstään niin ettei enää tuollaisia samanlaisia tilanteita sattuisi. Kun hän yritti purkaa ajatuksiaan sain sieltä irti asioita, jotka viittasivat hieman samankaltaisiin asioihin kuin mitä on jotkin fantasiat joistain julkimoista tms. Mitään varsinaisesti selkeää en kuitenkaan saanut tai sitten olen vielä sen verran muissa maailmoissa, etten oikein osaa käsitellä ja ajatella sitä mitä hän puhuu. Alkoholilla oli tilanteessa osuutta asiaan, mutta siitä olemme kuitenkin melko yksimielisiä, että ei tuota sen piikkiin voi laittaa, vaikka sen osuuttaa ei voi myöskään poissulkea. Hänen käytöksessään on kuitenkin jo nyt tapahtunut huomattavaa muutosta. Hän on nyt hieman varautuneempi hänelle juttelemaan tulevien uusien miesten kanssa, eikä avaudu keskusteluun niin helposti. Haluaa pitää selkän eron kavereiden ja täysin meidän tuttavapiiriin kuuluvien ihmisten välillä ehkäpä. Kotona olemme alkaneet jo puhua hieman enemmän ja huomioimaan ja kuuntelemaan toista enemmän. En osaa sanoa, että mitä tästä olen mieltä. Toisaalta tuntuu pahalta, että noin pääsi käymään, mutta toisaalta myös tuntuu, että ehkäpä tuolla tunnelin päässä saattaa näkyä jokin valonpilkahdus. Ehkä aika näyttää. Yhtä neuvoton tilanteen suhteen olen yhä kuitenkin.
Luottamus..Se vie pohjan suhteelta.Olen itse kokenut sen ja tajusin että on itsenssä kiusaamista olla koko ajan epävarma ja onko toinen rahellinen.Joten olen elämäni päättänyt jos ei löydy rehellistä miestä olen vaikka sinkkuna loppu elämän.Nyt en puhu pettämisestä pelkästään...