Olen jo vähän yli vuoden käyttäytynyt väkivaltaisesti pikkuveljeäni kohtaan. Istun koneella ja hän tulee viereen istumaan tai kurkkii olkani yli ärsyttääkseni minua. Suutun ja lyön häntä, yleensä päähän, vatsaan tai hartioiden seudulle. Vain kerran. En koskaan lyö kovaa, koska en pysty vahingoittamaan veljeäni. Hänellä ei ole koskaan ollut minun aiheuttamiani mustelmia tai muita vastaavia jälkiä. En halua satuttaa häntä, en edes suuttuessani hänelle kunnolla. En koskaan lyö häntä kasvoihin. Veljeni on herkkä ihminen, ja hän alkaa joskus itkeä, mutta ei yleensä. Hän ei pelkää minua, vaan olemme melko läheisiä. Veljeni ei ole ainoa ihminen, jota kohtaan käyttäydyn väkivaltaisesti, mutta hän on ainoa jota lyön, jos niin voin sanoa. En tiedä, mistä tämä taipumus johtuu. Kiroilen paljon, ärsyynnyn helposti. Jos joku lyö minua, olen valmis kaivamaan silmät tämän henkilön päästä, vaikka kyseessä olisi joku minulle läheinen ja rakas ihminen. Häpeän enimmäkseen tätä, mutta en pyydä anteeksi. Me unohdamme asian ja välimme ovat pian taas kunnossa. Olen kostonhimoinen, ja kostettuani olen valmis antamaan anteeksi. Raivostun herkemmin (kuten varmasti useimmat) ollessani väsynyt, nälkäinen, keskittynyt tai valmiiksi vihainen kyseiselle henkilölle. Kysymys kuuluukin:
1. Onko tämä perheväkivaltaa, normaalia sisarusten kiistelyä vai jotain muuta?
2. Pitäisikö minun tehdä asialle jotakin?
3. Jos niin, mitä voin tehdä?
1. Onko tämä perheväkivaltaa, normaalia sisarusten kiistelyä vai jotain muuta?
2. Pitäisikö minun tehdä asialle jotakin?
3. Jos niin, mitä voin tehdä?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.