Seurustelen miehen kanssa, jolla on entisestä avoliitosta pieni lapsi. Huoltajuuskiista on meneillään, eikä ex-nainen millään halua suostua yhteishuoltajuuteen. Miesystäväni haluaa huolehtia lapsestaan ja on hyvä isä.
Nyt nainen on ilmeisesti tullut mustasukkaiseksi ja pelkää minun vieväni hänen paikkansa äitinä (tulen hyvin toimeen lapsen kanssa, mutta en missään vaiheessa ole sunnitellut korvaavani hänen biologista äitiänsä) että hänellä näyttäisi olevan vielä tunteita ex-miestä kohtaan.
Joten hän yrittää nyt lapsen avulla rikkoa meidän suhdetta. Hän ei halua antaa lasta isän hoitoon jos minä olen siellä, kieltää minusta puhumisen puhelimessa yms. Joka tavalla siis pistää kapuloita rattaisiin.
Pelkäänpä, että vauhti vain yltyy kun hän kuulee meidän häistämme. Hän ei ikinä onnistu pilaamaan liittoaan, mutta kylläkin tekemään siitä hemmetin paljon raskaamman. Tosin nämä vastoinkäymiset vain lähentävät meitä siitä huolimatta.
Miten tuollaisesta käärmeestä pääsee eroon, eli miten sellaselle puhutaan järkeä?
Rakastan poikaystäväni lasta kovasti, mutta en todellakaan jaksa kantaa tuota rasittavaa ex-ää osana suhdettamme siihen saakka, kun lapsi täyttää 18.
Nyt nainen on ilmeisesti tullut mustasukkaiseksi ja pelkää minun vieväni hänen paikkansa äitinä (tulen hyvin toimeen lapsen kanssa, mutta en missään vaiheessa ole sunnitellut korvaavani hänen biologista äitiänsä) että hänellä näyttäisi olevan vielä tunteita ex-miestä kohtaan.
Joten hän yrittää nyt lapsen avulla rikkoa meidän suhdetta. Hän ei halua antaa lasta isän hoitoon jos minä olen siellä, kieltää minusta puhumisen puhelimessa yms. Joka tavalla siis pistää kapuloita rattaisiin.
Pelkäänpä, että vauhti vain yltyy kun hän kuulee meidän häistämme. Hän ei ikinä onnistu pilaamaan liittoaan, mutta kylläkin tekemään siitä hemmetin paljon raskaamman. Tosin nämä vastoinkäymiset vain lähentävät meitä siitä huolimatta.
Miten tuollaisesta käärmeestä pääsee eroon, eli miten sellaselle puhutaan järkeä?
Rakastan poikaystäväni lasta kovasti, mutta en todellakaan jaksa kantaa tuota rasittavaa ex-ää osana suhdettamme siihen saakka, kun lapsi täyttää 18.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Menkääpä miehesi kanssa yhdessä perheneuvojalle juttelemaan, miten asian kanssa voisi yrittää tulla toimeen. Äidillä ei ole oikeutta estää isää tapaamasta lastaan sellaisella verukkeella kuin että isän uusi puoliso nyt sattuu olemaan kotona. Lastenvalvojakaan ei varmaan ottaisi tuollaista perustelua kovin tosissaan. järki ja laki ovat teidän puolellanne, mutta valitettavasti jotkut exät ovat kummankin ulottumattomissa. Parasta ehkä, mitä voitte tehdä, on pitää oma suhteenne niin hyvänä ja avoimena kuin suinkin voitte, ja tuo ex-asioiden puiminen perheneuvojalla voi hyvinkin auttaa siinä. Saatte edes keskinäiset pelisääntönne selviksi.
Kokemusta on... ;)
Ikuisiksihan ne liitot solmitaan. Etkö ole kuullut? Miehesi on luvannut ikuista rakkautta exälleen. Kai hänellä on silloin oikeus ajatella niin.
Lapsen hankkimisen jälkeen tulee avoliitostakin ikuinen, seurustelusuhteestakin jopa!
Joten miettikää hyvät ihmiset ennen kuin annatte lopullisen suostumuksenne ikuiselle liitolle. Sillä mitä useampi lopullinen sitoutuminen tehdään sen vaikeampaa on omanne ja uuden puolisonne tulevaisuus...
Ihan neuvona vaan.
Tietty voi aina valita vapaan, eroamattoman puolison...
Ps. Tuli mieleen, ettet vain sinä olisi mustasukkainen exälle, sillä hänellähän on lapsi ja mieskin oli hänellä "ensin"...?
Eihän alkuperäinen kirjoittaja puhunut mitään siitä, että hänen miehensä ajattelisi exäänsä. Päin vastoin... mieshän on valmis jopa avioitumaan kirjoittajan kanssa.
Ongelmana oli lähinnä ex-puoliso, joka ei antaisi lapsen tavata isäänsä (vedoten tämän uuteen puolisoon... joka btw ei todellakaan ole mikään syy riistää lapselta tämän oikeutta tavata isäänsä). Minusta ei ole mustasukkaisuutta, että rakastaa miehensä lasta ja miestänsä, mutta kokee kapuloita rattaisiin laittavan naisen rasittavana. Ennemminkin se on inhimillistä ja ilahduttavan normaalijärkistä. Kaikki naiset eivät varmaan sietäisi miehensä ja tämän exän yhteistä lasta kotonaan lainkaan.
Sitten asiaan. Minusta on hyvin surullista nähdä, että maailmasta löytyy noinkin ajattelemattomia ja sulkeutuneita ihmisiä, kuin alkuperäisen kirjoittajan kuvailema exä on. Mikäli liitto ajautuu karille (syystä tai toisesta), pitäisi ihmisillä olla sen verran järkeä että lapsien tapaamisesta sovitaan reilusti ja ilman kaunaa. Tämä siis mikäli molemmat vanhemmat ovat ns. hyviä vanhempia, kuten tässä tapauksessa. Vaikka vanhemmat eroavatkin, niin lapsen ei pitäisi joutua erottelemaan vanhempiaan hyvään ja pahaan leiriin, tai kuulemaan pahaa toisesta. Lapselle molemmat vanhemmat ovat edelleenkin tärkeitä ja hänen tulisi saada tavata molempia ilman että siitä koituu hänelle minkäänlaista omantunnontuskaa tai vaikeuksia. Mikäli äiti tai isä haukkuu toista vanhempaa, niin lapsi saattaa kokea tuottavansa pettymyksen toiselle vanhemmalle lähtiessään tapaamaan toista... ja tämä ei voi olla hyväksi kenellekään.
Mielestäni rakkautta on myös se, että pystyy luopumaan toisesta ja jatkamaan elämäänsä, mikäli yhteinen matka ei voi enää jatkua.
edellisen kanssakin suhteisiin ja perheeseen!
"noinkin ajattelemattomia ja sulkeutuneita ihmisiä" ei olisi, jos ei niin hepposin perustein perustettaisi perheitä ja mentäisi kaikkien halukkaitten kanssa naimisiin!
Sitä et voi muuksi muuttaa!
Meno on helvetillistä ja maksajina lapset!
Mistä sinä voit tietää, meneekö joku hepposin perustein naimisiin, tai eroaako hepposin perustein?? Tai että lapset olisi tehty ajattelemattomasti hepposin perustein liittoon, joka on solmittu hepposin perustein ja siitä sitten erotaankin hepposin perustein...??? Mistä sinä voit tietää toisten elämästä ja parisuhteista ja ajatuksista ja unelmista, kun he liittojaan solmivat tai että millasta helvettiä siellä on ollut taustalla ja montako vuotta ennen kuin on erottu.
Oman kokemuksen perusteella ei voi arvioida kaikkien muiden liittojen perimmäisiä vaikutuksia.
Marjukka haluaa olla provokatiivinen.
"kaikkien halukkaitten" kanssa ei mennä naimisiin. Ei edes silloin, jos se liitto päätyy eroon.
Lapset eivät ole aikuisten erojen maksajina, paitsi jos aikuiset itse alkavat toimia ja käyttäytyä typerästi kuten tuo exä.
Mustasukkainen menneestä ei ole tämä ketjun aloittaja. Mustasukkainen nykyisyydestä on tämän miehen exä, lapsen äiti. Oman katkeruutensa hän kostaa lapsen kautta, lapsen avulla.
Ajattelematon ja sulkeutunut ja lapsellinen tämä äiti on, ja loppujen lopuksi hän itse kärsii siitä sitten myöhemmin, kun lapsi on isompi.
Nyt pitäisi vaan isän jaksaa pitää pää kylmänä ja pysyä asiallisena ja vaatia saada tavata lasta kuten ennenkin, kuten sopimuksessa on.
Jos lapsi on syntynyt avioliitossa, molemmilla vanhemmilla on automaattisesti yhteishuoltajuus. Jos isä ei suostu siitä luopumaan, yhteishuolto jää voimaan vahvistamattomana.
Jos lapsi on syntynyt avoliitossa, on isyys todistettu joskus ja silloin on myös tehty ensimmäisen keran päätös huoltajuudesta. Jos silloin on sovittu yhteishuolto, ei isän todellakaan ole pakko suostua sen purkamiselle.
Yhteishuolto on loppujen lopuksi aika muodollinen juttu. Isän elarit ei pienene (tai vastaavasti suurene, jos muuttuu yksihuoltoon), isällä ei ole sen suurempia oikeuksia tavata lasta tai pitää häntä luonaan, tai pitää häneen yhteyttä, kuin mitä sopimuksessa lukee - jos äiti ei suostu antamaan lasta enemmän kuin paperissä lukee, niin sille ei voi mitään vaikka miten yhteishuolto on.
Josäiti ei anna lapsen soittaa isälleen, jos isä ei saa soittaa lapselle jne, niin sille ei voi mitään. Jos lapsi siis asuu äidillään ja isä on tapaaja-osapuoli.
Tässä ei ole typeryyttä se, että on tehty aikoinaan lapsi. Typeryyttä ei ole erokaan. Ei uusi suhde - uusi elämä, oma elämä. Tyhmää ja ajattelematonta on se, että lapsen äiti ei anna lapsen isän olla mukana täysipainoisesti lapsen elämässä mukana vaan kostaa omaa katkeruuttaan ja pienisieluisuuttaan exälleen lapsen kautta. Kosto on aina idioottimaista.
joka eroaa on mennyt heppoisin perustein naimisiin!
Jokainen lapsi joka kyseiseen liittoon on tehty, on tehty heppoisin perustein.
Katsos kaikki eivät eroa! Suurin osa sentään vastaan sitoutumiseensa. Silloin on oltava linja, jota seuraamalla onnistuu.
Miksi sitten kaikki eivät onnistu? Sepä se. Joko sytyttää?
Typeryyttä on se, että liian hepposin perustein maataan milloin kenenkin kanssa, seurauksista välittämättä. Mitä nuorempana sen parempi.
Typeryyttä on se, että avioliitosta ja lapsesta on tullut muotijuttu. Se ei enää ole ihmissuhde, jota vaalitaan ja kunnioitetaan. Vaan se tuhotaan heti, kun kaikki ei mene OMAN pillin mukaan!
Typeryyttä on juuri tämä, tässäkin tapauksessa!
alkuperäisessä kirjoituksessa ei mainittu syitä eroon. tuosta "ikuisesta rakkaudesta" ensin luopunut on voinut yhtä lailla olla vaimo, eli siis tässä tapauksessa miehen ex. miehet eivät ole ainoita jättäjiä, eivätkä pettäjiäkään. liitot eivät myöskään aina kaadu kolmanteen osapuoleen, vaan syitä eroon on monia.
lapset voivat joutua maksamaan vielä kovemman hinnan vanhempien toimimatto,asta suhteesta ja pahimmillaan joutuvat elämään perhehelvetissä.
pitäisikö siis kaikkien eronneiden vain tyytyä elämään yksin koko loppuelämän ja rakastamaan "ikuisesti" ex-puolisoaan, kun ovat kerran niin luvanneet, vikka eivät eläisikään tämän kanssa enää yhdessä?
Vanhemmat ovat vastuussa siitä, että homma toimii, ennen kuin siihen pukataan lapsia! Syyttömiä ne lapset siihen ovat!
Toisen ihmisen kanssa TÄYTYY elää riittävän pitkään, lapsettomana, että näkee mikä toinen on laatuaan.
Eikö se liitto solmita vain kerran? Kysypäs hääareenalta, moniko aikoo tehdä sen toistamiseen? Saatat muuten yllättyä.
Sanassaan tulisi pysyä. Muuten se on hepposin perustein annettu!
on sillä kumpi jätti? äijä suostui kuitenkin!
Ensinnäkin..on sivistymätöntä haukkua toisia ääliöiksi koska et tunne kyseistä ihmistä-vain tuon ihmisen mielipiteen.
Toisekseen-koskaan ei voi tietää,miten toinen muuttuu vuosien varrella tai sitten kun lapsi on syntynyt-ei voi siis alkaa suunnitella lapsia sen varaan;tosin helpompaahan se voi olla mikäli tuntee kumppaninsa,mutta toista ihmistä ei koskaan voi tuntea niin perusteellisesti etteikö aina oppisi jotain uutta joka päivä.
Tärkeää on keskustelutaito,mutta onko siitäkään mitään takeita...
Itse olen sitä mieltä mieheni kanssa että tähän pahaan maailmaan emme lapsia tee kärsimään-muiden mielipiteisiin tuosta asiasta emme sekaannu-jokainen tehköön kuten parhaakseen näkee.
Vaikka molemmat vanhemmat ovat vastuussa siitä että suhde toimii, niin tässä tapauksessa se ei muuta sitä tosiasiaa että exä toimii kaunaisesti ja tyhmästi.
Lähtökohdat ovat nämä: suhde ei toiminut, lapsi on syntynyt, ero on jo tapahtunut. Vaikka olisit mitä mieltä tahansa kyseisestä suhteesta, niin siltikin exä toimii tässä väärin lasta kohtaan. Ja korostan vielä: lapsi ei ole syyllinen vanhempiensa toilailuihin, lapsella on oikeus tavata isäänsä, vaikka tämä onkin eronnut lapsen äidistä... menikö jakeluun?
Kumpi on typerä siinä liitossa joka eroon päätyy? Nainen vai mies?
Otetaan esimerkki 1: X ja Y rakastuvat. X ajattelee että on löytänyt elämänsä kumppanin. Loppuikä Y:n kanssa ja vastoinkäymiset voitetaan. Ihanaa ja onnea.
Y ajattelee, että ihanaa kun on löytynyt niin upea ihminen kuin X. X:ssä on vikoja, mutta kyllä se siitä, täydellinen ei ole kukaan. Ja ehkä X muuttuu ajan ja rakkauden myötä.
Mutta X ei muutukaan. Y ei koskaan sano ääneen että X:n pitäisi muuttua. Mutta kun X:n piirteet alkavat aina vaan enemmän ärsyttää, eikä se X muuttunutkaan, alkaa Y sitten huomautella että X voisi olla toisenlainenkin. Tulee riitoja ja Y on entistä tympääntyneempi. X alkaa huomata omat viat ja yrittää muuttua ja korjata omia tyhmiä toimintojaan. Mutta perusolemustaan ja -persoonaansa ei voi kukaan muuttaa, ei X:kään. Ja Y ilmoittaa että haluaa erota. X:lle ei jää muuta vaihtoehtoa, sillä Y ei halua korjata, ei nähdä X:sä tapahtunutta muutosta jne joten X muuttaa pois. Ja Y:llä onkin jo uusi kumppani odottamassa. Semmonen oikeanlainen.
Esimerkki 2: W ja Q menevät naimisiin. W on mielettömän rakastunut, niin Q:kin. Tulee pieni kriisi. Q kokee, ettei W tue häntä tarpeeksi.Asia jää kaivelemaan Q:ta. Q alkaa haluta eroa. Hän ei muuta pois, mutta alkaa olla ilkeä W:lle ja huomautella että tämä joutaisi häipyä hänen elämästään. W:n elämä on sietämätöntä. Lopulta W muuttaa pois. W tapaa B:n ja Q on katkera ja kostaa W:n ja Q:n yhteisten lasten välityksellä , jotka jäivät erossa toiselle heistä ja toinen heistä tapaa lapsia .
Esimerkki 3: Ö ja Ä seurustelevat ja muuttavat yhteen ja saavat lapsia. Ö tietää, millainen on oikeanlainen ihminen, ja Ä ei sitä ole. Ä yrittää kovasti miellyttää Ö:tä, muttei koskaan onnistu siinä. Ä on aina vääränlainen. Ö vittuilee, haukkuu, ivailee, pilkkaa Ä:ta. Ä tietää, että hän on vääränlainen: niin hänelle on aina sanottu, lapsesta lähtien. Jos hän vain muuttuisi, olisi oikeanlainen, niin kaikki olisi hyvin. Mutta vaikka Ä yrittää, ei hän koskaan kelpaa Ö:lle. Ä oli kuitenkin aikoinaan ollut kovinkin rakastunut Ö:n. Rakkaus hiipuu. Ä huomaa inhoavansa Ö:tä. Ä huomaa ettei pysty muuttumaan, on tehnyt sitä jo 10 vuotta eikä silti koskaan kelpaa. Ä ottaa lapset ja lähtee. Ö itkee perään. Ä ei huoli enää Ö:tä. Ä alkaa käydä terapiassa ja hyväksyy itsensä sellaisena kuin on. Ä tapaa uuden kumppanin, johon hän rakastuu jne. Mutta Uusi haluaa kuitenkin että Ä muuttuisi. Sekin päättyy eroon, sillä Ä ei muutu. Hänellä on vihreät silmät eikä ne vaihdu ruskeiksi, ikävä kyllä, vaikka Ä:kin sitä joskus toivoi. Ä päättää elää itsekseen. Ä tapaa sattumalta tyypin, joka tykkää Ä:stä juuri sellaisena kuin tämä on; vihreäsilmäisenä. Se suhde kestää, lopun ikää. Riitoja ja vastamäkeä on, mutta silti suhde kestää.
Esimerkki 4: Nuoret Z ja Å rakastuvat ja tekevät lapsen. Å alkaa ryypätä - jatkaa nuoruuttaan Z:n hoitaessa kotia ja lasta. Tämmöstä se oli heillä molemmilla kotonaankin, joten ei mitään uutta. Tämmöstä se perhe-elämä on molempien mielestä. Mutta Z alkaa tympääntyä ryyppäävään ja talousrahat varastavaan Å:n.On paljon riitoja, huutoja, fyysistä väkivaltaa, lapsi huutaa. Å hakkaa Z:n. Z muuttaa lapsen kanssa pois. Å tulee ikkunoiden ja parvekkeen kautta sisään riitelemään ja riehumaan. Å ja Z riitelevät ja Z vetää Å:ta turpiin ja toisinpäin. Lapsi huutaa.
Z muuttaa lapsen kanssa monta kertaa jottei Å tulisi luvatta häiritsemään. Muuten Z ja lapsen elämä on rauhallista. Å rauhoittuu ajan ja iän myötä, löytää uuden kumppanin eikä enää ravaa Z:n perässä. Lapsesta kasvaa fiksu ja järkevä nuori, joka aloittaa opiskelut ja pääsee vaativaan tehtävään ammattiaan vastaavasti. Hänellä on hyvät välit vanhempiinsa. Vaikka he keskenään riitelivätkin ja hän näki ja kuuli, häneen he eivät koskaan koskeneet. Lapsi pystyi antamaan anteeksi ihan oikeasti vanhempiensa typeryyden ja erehdyksen, heppoisin perustein tehdyn jutun: tehdä lapsi,hänet. Lapsesta kasvoi nuori aikuinen ja hän opiskeli ja sai ammatin ja työpaikan ja hän meni naimisiin ja oli onnellinen eikä eronnut siitä suhteesta.
Siis kaikki nämä tapaukset ovat osoitus siitä, että he ovat tyhmiä, ajattelemattomia ja menevät suhteisiinsa heppoisin perustein.
Minä en ole kukaan noista. Ne ovat esimerkkejä. Oikeita vai ei, päätä itse.
Sinä olet fiksu ja järkevä ja osaat suunnitella elämäsi eteenpäin ja tiedät mikä on oikein ja mikä hyvin: se on sinun tapasi elää ja olla. Muut tavat eivät olekaan erilaisia, toisenlaisia, vaan vääri.
Marjukka: olet ressukka. Onneksi et kuulu tuttavapiiriini, sillä olet liina suppea-aivoinen jotta voisin olla kanssasi.
Ei kaikki tee lasta heti pian avioliiton solmimisen jälkeen. On liittoja, joissa on pitkä seurusteluaika, pitkä naimissaoloaika ja vasta sitten tehdään lapsia. Ja sitten erotaan. Suhde ja toinen osapuoli on siis katsastettu monta vuotta, mutta vasta lapsen /lasten syntymä muuttaa suhdetta jotenkin vinksalleen ja erotaan.
Parisuhteen hoitoon ja ylläpitoon tarvitaan kaksi, molemmat osapuolet. Vain toinen ei voi korjata, ei vaikka miten yrittäisi. Yksin se ei onnistu. Ja jos toinen ei halua korjata vaan haluaa erota, niin ei siinä paljoa voi tehdä.
Marjukan tuttavapiiriin ei ilmeisesti kuulu yhtäkään eronnutta? Tai sitten et ole tekemisissä näiden surimusten eronneiden entisten kavereiden kanssa, koska sinä olet parempi ja ne muut eronneet luusereita.
No jos yhtään lohduttaa, niin kyllä se ex siitä rauhoittuu... Ajan myötä kyllä vasta. Eli kun hän huomaa, että hups: elämä jatkuu, ja toinen hups: ettei lapsi hylkää, vaikka miehellä on uusi vaimo. Mutta aluksi se on vaikeaa!! Tiedän kokemuksesta! Ja sitten tuollaiset kirjoitukset, mitä tässäkin litaniassa on, voit kyllä unohtaa. Taitavat olla itse vastaeronneita, vielä kovin katkeria.Itsekin olen eronnut, ja tiedän, että tuo katkeruus kestää oman aikansa. Mutta jos siitä kasvaa yli, eikä jää kasvattelemaan siitä mitä hirviötä, niin kaikki päättyy hyvin. Toivottavasti pystytte miehesi kanssa juttelemaan kaikista näistä asioista, ja jos mahdollista, niin välittämään mahdollisimman vähän sen ex:n jutuista! Onnea teille koko perheelle!
tekee aina virhearvion. Epäonnistuu.
Jos ihminen viitsisi tutustua itseensä edes puoleksi niin hyvin kuin muihin, virheitä sattuisi paljon vähemmän.
Pinnat marjukalle! Periaatteessa olen samaa mieltä.
Nämä muut vain eivät tunne itseään ja tarpeitaan.
...taitaa Marjukalla olla:) Hyvä jukkamar:)
Noh, typeryyttä tai ei, tässä tapauksessa nainen otti sen eron, lähti lapsensa kanssa ja jätti miehen...
Hoh hoh...
Ehkä siinä on se ero, että tuo mies suunnitteli elävänsä lapsensa äidin kanssa loppuelämänsä? Mutta äitipä ilmeisesti vain päätti lähteä. Eipä siinä miehellä ole silloin paljon valinnan varaa. Ei ketään voi pakottaa jäämään suhteeseen.
Minkä ikäinen muuten olet marjukka?
mies on jättäjä. Jätetyllä on erittäin harvoin uusi ennen jättäjää...
Sitä paitsi hänen käytöksensä uuden naisen suhteen kertoo kevytkenkäisestä kaverista, jolle naiset on käyttökamaa.
kuka ensin jättää ja sitten alkaa mustasukkaiseksi? Haloo hei!
Moi!
Väsynyt kertoi kirjoittaneensa tänne. Juuri luin kaikkien mielipiteet ja ajatukset läpi. Aika mielenkiintoista nähdä kuinka minun elämääni on ruodittu moneen suuntaan. Osa antoi hyviä mielipiteitä ja osa laittoi kaiken minun piikkiini. Tässä vähän faktaa:
Kyllä, nainen jätti. Sanoi, että tunteet minua kohtaan ovat loppuneet, kaikkien tuttavien ja minun yllätykseksi otti lapsen ja lähti. Kuinkas siinä Marjukka ja muut olisivat tehneet? Minä vain sopeuduin tilanteeseen aika nopeasti ja heti kerrasta ja ensi treffeistä tuon jälkeen löysin elämäni rakkauden. Ex ei ole löytänyt uutta miestä ja vaikuttaisi vähän hänen käytöksensä perusteella, että olisi hieman tullut katumapäälle. (Täällä en ala kertomaan miksi siltä vaikuttaa, voi vielä joku tunnistaa. Olemme ihan pieneltä paikkakunnalta.Trust me kuitenkin.)
Ex on lapsestamme ollut aina uskomattoman mustasukkainen. Silti hänen mielestäänkin olen hyvä isä. Nyt minun pitäisi esitellä "väsynyt" hänelle, kaiketi että hän saisi katsoa millainen tämä on. Ei voisi vähempää kumpaakaan meitä kiinnostaa...
Sovittu on vasta elatusavuista, ei muusta. Kaikkea muuta ex vaikeuttaa parhaan taitonsa mukaan.
Ex on muiden aikana kiltti ja hyväkäytöksinen. Hän on ovela, niin että kukaan ei usko mitenkä hän vaikeuttaa elämäämme. Tietääkseni mikään instanssi ei voi määrätä häntä hoitoon. Hän ei usko kenenkään tuttavamme tai ulkopuolisen järkipuheita ja on aina oikeassa omasta mielestään.
Antakaas nyt hyviä neuvoja, kun saitte faktaa vähän lisää;-)
yritys, ei vaan mene läpi. Kasva vähän isommaksi ja ala vasta sitten satuilla tänne tuommosia. Olisit pysynyt vaan alkuperäisessä muotissas, väsynyt.
Jutustas paistaa läpi julmettu kateus miehen exää kohtaa. Koeta selvitä siitä. Se on jutun ongelma, kuin myös se, että exällä on lapsi, jonka äiti sä haluut olla.
nähnyt mitään noin läpinäkyvää valhetta kuin mitä näin sinun kirjoitustasi lukiessani.
Siis, minä olen oikeasti nimimerkin väsynyt, mies ja vasta nyt näin ensimmäistä kertaa, mitä elämästäni täällä oli kirjoiteltu!!! Väsynyt kertoi tänään kirjoittaneensa tänne ja halusin katsoa mitä oli kirjoiteltu. Meinasin olla kirjoittamatta mitään, mutta oli pakko korjailla asioita, kun jutut olivat menneet hiukan vikaan muutaman nimimerkin myötä.
näinhän se oli...uskon ihan heti...
Haloo! Pidätkö meitä täysinä idiootteina???
on sillä kuinka vikaan täällä joku menee? Ei tää ole mikään tositv, eikä ongelmien ratkaisupaikka!
hanki elämä ittelles, etti tarvii täällä itkee!
Aika pipi-päistä porukkaa täällä,mutta toivottavasti löydät järkeviltä hyviä vastauksia!
Miehesi exä tulee aina olemaan jokin osa elämäänne, mut siihen tottuu. Et pysyt sitä hävittämään, mut vaikutat järkevältä ja huomaat varmaan myöhemmin, että ei se niin kauheeta ole. Miksi exä on niin vaikea..., johtuu ainoastaan siitä syystä että hän pelkää että viet hänen lapsensa huomion ja että hän menettää paikan äitinä lapsen sydämessä. Kunnioita häntä lapsen äitinä, vaikka se tuntuu tylsältä ajatukselta ja osoita se hänelle. Näytä että et ole hänen lapsensa äiti, etkä aioi valloittaa lasta häneltä, vaikka pidätkin hänestä paljon. Sekavat tunteet miesystävääsi kohtaan voivat olla juuri entisten tunteiden jälki selvittelyjä, mutta eivät välttämättä ole mikään kapula suhteeseenne. Kokemuksesta voin sanoa, että olemalla vaan sitkeästi kohtelias ja asiallinen, teet omasta elämästäsikin paljon paremman miehesi kanssa.
Moi! Eipä kuulosta ollenkaan helpolta sun tilanne. Seurustelen itse 12 vuotta itseäni vanhemman miehen kanssa, hänen omasta erostaan on kulunut jo 10 vuotta ja lapset ovat jo parikymppisiä.Kun hänen exänsä sai kuulla että ent. miehensä seurustelee, hän kielsi jyrkästi tätä tuomasta minua mihinkään missä olisi heidän yhteisiä tuttaviaan tai sukulaisia. Mustasukkaisuus näkyy aina viikonloppuisin kun mies on kotonani; hänen kännykkänsä soi jatkuvasti ja exä soittelee milloin mistäkin asiasta. Yritän kovasti päästä miehestä eroon, koska näyttää siltä että hän on täysin exänsä käskettävissä edelleen. On murheellista katsoa vierestä, miten toinen ihminen voi estää toista jatkamasta elämäänsä eteenpäin vain siksi ettei itsekään siihen kykene. Kun on kyse pienistä lapsista, tilanne voi kärjistyä pahaksi enkä usko että muu auttaa kuin aika. Kun miehesi exä näkee että olette tosissanne, viim. häitten jälkeen, uskon että tilanne paranee vähitellen. Pitäkää pintanne!!!!!
Etsi jostain joku toinen ihminen elämääsi. Tai jos välttämättä haluat nykyisen kanssa jotain, hanki ensin itsellesi lapsi jonkun toisen kanssa. Silloin olet "tasoissa" ja voit viettää tasa-arvoista elämää. Muuten olet AINA vain se kolmas pyörä, joka saa aikaa silloin, kun "vanha perhe" ei sitä tarvitse.