Haluaisin laihtua. Haluaisin sitä niin kovasti, kaunis vartalo on minulle ehto, että pidän itsestäni. Mutta silti en saa syömistäni kontrolloitua, en mitenkään. Jonkin aikaa pystyn syömään terveellisesti, mutta sitten kun jotakin negatiivista tapahtuu elämässäni, esim. riitelen poikaystäväni kanssa(tapahtuu usein), koulu menee huonosti, tai muuten vain masentaa, syön suruuni aina, enkä välitä mistään. Sitten hetken päästä taas herään vihaamaan itseäni niin paljon ja aloitan laihdutuksen, pudotan pari kiloa ja sama alkaa alusta...
Mä olen niin kyllästyny tähän jojoiluun ja tiedän ettei se ole keholle millään lailla hyväksi. En ole siis ylipainoinen, ihan normaalipainoinen, mutta en pidä vartalostani tälläisenä kuin se on. Liikunnan kanssa on samalla tavalla kuin syömisen, jos asiat ovat hyvin, juoksen 8 km lenkkejä ja käyn zumbailemassa. En jaksa tätä enää, kertokaa minulle mistä te saatte voiman jatkaa vaikka ihmissuhteissa tai muissa olisi ongelmia?
Mä olen niin kyllästyny tähän jojoiluun ja tiedän ettei se ole keholle millään lailla hyväksi. En ole siis ylipainoinen, ihan normaalipainoinen, mutta en pidä vartalostani tälläisenä kuin se on. Liikunnan kanssa on samalla tavalla kuin syömisen, jos asiat ovat hyvin, juoksen 8 km lenkkejä ja käyn zumbailemassa. En jaksa tätä enää, kertokaa minulle mistä te saatte voiman jatkaa vaikka ihmissuhteissa tai muissa olisi ongelmia?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Niin pitkään ei tapahdu mitään kun sun päässä ei naksahda: Ruoka ei korvaa, auta, helpota mitään. Niin pitkään kun suhtautuminen syömiseen/ruokaan on jonkin tunteen varassa se heijastuu kaikkeen syömiseen, käyttäytymiseen ja stressiin (stressaa ihan kaikesta). Sun sudenkuoppa on just se, että koitat saada itselles mielihyvää ruoalla. Seuraavan kerran kun on sellainen tilanne että tuntuu ettei ole muuta apua kun syöminen, niin pakota ittes lenkille tai tekemään jotain muuta. Tämä on se vaikein kohta, mutta sun pitää totuttaa itelles joku uusi tapa käsitellä stressiä. Sun pitää puhuu siitä syömisestä ittes ympäri, ei se ole mikään ylimaallinen peikko jota ei voi vastustaa :) Toinen mikä on, niin kannattaa jättää kaikki ruuat mitkä saattaa johtaa mielitekoihin, eli nopeet hiilarit hyllyyn. Itse olen päässyt juuri semmoisesta tunnesyömisestä eroon (ihan arkiruualla mässäily/ herkut) kun on hokenut itselleen tarpeeksi että "ruoka on polttoainetta eikä mitään muuta", jätin paljon hiilareita sisältävät ruoat pois niin lähti sokeririippuvuudet ja muut mieliteot kokonaan pois ja nyt on paljon tasapainoisempi olo kaikin puolin. Nykyään jos on todella, todella stressaavaa niin minulla on vaikeuksia syödä yhtenä päivänä. Onneksi näin vain pari kertaa vuodessa. Koita tehdä siitä terveellisestä ruoasta itselles herkkua ja palkinto :) Jos arvostat itseäsi niin laitat suuhusi vain sellaista jonka tiedät tekevän sinulle oikeasti hyvää :)