Tein ensimmäisen version viestistä, jonka lähetän hänelle netin kautta. En vain tiedä onko tämä millainen... Olisi hyvä kuulla asiallista kommenttia:
"Ensimmäiseksi haluan pahoitella etten kerro tästä kasvotusten, vaan pelkurimaisesti netin kautta, mutta näin saan sanottua kaiken tarpeellisen, enkä tiedä mitä siitä tulisi jos oltaisiin tavattu tätä varten. Tämän sanominen ääneen olisi voinut olla liian vaikeaa.
Varmaan arvaat jo mistä tässä on kyse. Tämä on kenties vaikeinta mitä olen joutunut tekemään.
Älä käsitä väärin, olen aina tiennyt että tämä on yksipuolinen tunne, enkä odota sinulta mitään. Tämä tunne jäi aina toiseksi kaverillisille tunteille, mutta en kuitenkaan saa tältä enää mielenrauhaa. Olen vähän kuin halkeamassa kahteen suuntaan tässä.
Haluan että ymmärrät, etten toivonut että näin kävisi. Pitkään tappelin ettei kävisi, mutta en tälle kuitenkaan voinut mitään. Ja nyt en voi mitään tälle seuraavalle tunteelle, etten usko voivani enää pitää sinuun yhteyttä.
En haluaisi hyvästellä iäksi, sillä meillä on pitkä historia, ja olet yhä tärkeä ystävä minulle. Tietysti jos tämän jälkeen et minua haluaisi enää koskaan nähdä, niin sitten tämä on luultavastikin viimeinen viesti ja yhteydenotto. Mutta itse toivoisin, jos et vielä tunne vihaa minua kohtaan, että nämä hyvästit olisivat väliaikaiset. Että vielä joku päivä joskus voitaisiin jatkaa siihen mihin tämä kaikki jäi. En tiedä milloin, miten kaukana tulevaisuudessa, mutta joku päivä.
En tiedä järkyttääkö tämän lukeminen sinua, kuten tämän kirjoittaminen järkytti minua. Enkä tiedä mitä tunnet nyt, mutta pyydän kuitenkin ettet vihaisi minua tämän takia. Tämän kirjoittaminen, tämän asian myöntäminen ja todelliseksi tekeminen tekee todella kipeää, mutta eniten tässä koskee se, että joudun eroamaan hyvästä ystävästäni, jonka kanssa olisin halunnut viettää vielä monet juhlat, puhua vielä niin monista asioista. Vihaan itseäni sen vuoksi että minulle on tunteita sinua kohtaan. Mutta tämä on loppujen lopuksi varmasti paras päätös molempien kannalta.
Tiedäthän, että olen todella iloinen sinun ja sen pojan puolesta. Aidosti olen todella iloinen. Olet kaunis, fiksu ja hauska ja hyväsydäminen ihminen, ja ansaitset kaiken onnen tässä maailmassa. Joten toivotan onnea!
Jos joskus tulee hätätilanne eteen, niin tiedät kyllä mistä minut löytää. Mutta muuten pyydän ettet ottaisi yhteyttä enää.
Ikuinen ystäväsi,
---- "
"Ensimmäiseksi haluan pahoitella etten kerro tästä kasvotusten, vaan pelkurimaisesti netin kautta, mutta näin saan sanottua kaiken tarpeellisen, enkä tiedä mitä siitä tulisi jos oltaisiin tavattu tätä varten. Tämän sanominen ääneen olisi voinut olla liian vaikeaa.
Varmaan arvaat jo mistä tässä on kyse. Tämä on kenties vaikeinta mitä olen joutunut tekemään.
Älä käsitä väärin, olen aina tiennyt että tämä on yksipuolinen tunne, enkä odota sinulta mitään. Tämä tunne jäi aina toiseksi kaverillisille tunteille, mutta en kuitenkaan saa tältä enää mielenrauhaa. Olen vähän kuin halkeamassa kahteen suuntaan tässä.
Haluan että ymmärrät, etten toivonut että näin kävisi. Pitkään tappelin ettei kävisi, mutta en tälle kuitenkaan voinut mitään. Ja nyt en voi mitään tälle seuraavalle tunteelle, etten usko voivani enää pitää sinuun yhteyttä.
En haluaisi hyvästellä iäksi, sillä meillä on pitkä historia, ja olet yhä tärkeä ystävä minulle. Tietysti jos tämän jälkeen et minua haluaisi enää koskaan nähdä, niin sitten tämä on luultavastikin viimeinen viesti ja yhteydenotto. Mutta itse toivoisin, jos et vielä tunne vihaa minua kohtaan, että nämä hyvästit olisivat väliaikaiset. Että vielä joku päivä joskus voitaisiin jatkaa siihen mihin tämä kaikki jäi. En tiedä milloin, miten kaukana tulevaisuudessa, mutta joku päivä.
En tiedä järkyttääkö tämän lukeminen sinua, kuten tämän kirjoittaminen järkytti minua. Enkä tiedä mitä tunnet nyt, mutta pyydän kuitenkin ettet vihaisi minua tämän takia. Tämän kirjoittaminen, tämän asian myöntäminen ja todelliseksi tekeminen tekee todella kipeää, mutta eniten tässä koskee se, että joudun eroamaan hyvästä ystävästäni, jonka kanssa olisin halunnut viettää vielä monet juhlat, puhua vielä niin monista asioista. Vihaan itseäni sen vuoksi että minulle on tunteita sinua kohtaan. Mutta tämä on loppujen lopuksi varmasti paras päätös molempien kannalta.
Tiedäthän, että olen todella iloinen sinun ja sen pojan puolesta. Aidosti olen todella iloinen. Olet kaunis, fiksu ja hauska ja hyväsydäminen ihminen, ja ansaitset kaiken onnen tässä maailmassa. Joten toivotan onnea!
Jos joskus tulee hätätilanne eteen, niin tiedät kyllä mistä minut löytää. Mutta muuten pyydän ettet ottaisi yhteyttä enää.
Ikuinen ystäväsi,
---- "
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ensiksi on hyvä, että kerrot avoimesti tunteesi. Tärkeintä se on ennen kaikkea sinulle itsellesi. En saanut ihan tarkkaa kuvaa tilanteestasi, mutta ymmärsinkö oikein, että naisesi on löytänyt toisen suhteen ja sinä tavallaan hyvästelet suhteenne, mutta jätät portin auki. Herää kysymys, miksi jätät portin auki, oletko jollain tavalla "velkaa" sen. Vai oletko sinä aiheuttanut, että suhde kariutui? Joka tapauksessa kirjoittaminen on hyvä väylä purkaa tuntojaa ja jäsentää ajatuksiaan sekä saada etäisyyttä ja järkeä asioihin. Itsellänikin on särkynyt sydän, minun oli tavallaan lopetettava suhde, koska en saanut mitään selvää siitä, missä menimme, mitä toinen enää tunsi. Jätin hänet e-maililla. Halusin vapauttaa itseni löytämään uuden suhteen. Silti epäröin, teinkö kardinaalimunauksen. Nyt jo kaipaan häntä. Sekin kuuluu asiaan. Yritän olla rehellinen itselleni, koska silloin saan aidon kosketuksen suruuni. Olisi mielenkiintoista kuulla lisää tilanteestasi.
Tilanteeni on sellainen, että rakastuin muutama vuosi sitten ystävääni, jonka olen tuntenut lapsesta saakka. Olimme läheisiä, ja pilasin sen kaiken rakastumalla häneen.
En ollut kertonut hänelle tunteistani, koska kai ajattelin että ei se sotke mitään. Mutta valitettavasti en enää pystykään olemaan hänen lähellään, sillä se tekee aivan liian kipeää. Etenkin nyt kun hän on löytänyt jonkun.
Olin aina tiennyt, ettei hän tuntisi samoin.
Tuo viimeinen pätkä tekstistäsi oikeastaan kuvastaa minun tuntemuksiani myös, sillä mietin teenkö nyt väärin, kadunko tätä kun käännän selkäni ystävälleni. En vain näe mitään muuta mahdollisuutta omaan onneen tällä hetkellä, kuin ystävyyden lopettaminen, vaikka toivon että joku päivä voisimme vielä palata olemaan ystäviä. Mutta tällä hetkellä, ja pitkään aikaan tästä eteenpäin, se ei ole mahdollista.
Teksti on valmiina, olen häntä vältellyt, eikä hän edes huomaa sitä. Kaipa pelkään, että hänelle tämä ei tule minkäänlaisena järkytyksenä. Että hän ei suhtaudu tähän mitenkään. Minä olenkin vain se, joka tässä kärsii, kun menettää jonkun niin tärkeän ihmisen. Kaikki tämä syyllisyys ja tuska, ja entä jos hän ei reagoi mitenkään, entä jos hän ei välitä edes sen verran, että tuntisi edes hieman surua...
Tosin pelkään myös että hän raivostuisi, vihaisi minua, ja syyttäisi luottamuksen pettämisestä. Kantaisi kaunaa... Hölmöä etukäteen murehtia, mutta ei ole rohkeutta vielä lähettää viestiä.
Nyt pitäisi jotenkin saada rohkeutta kasattua, jotta uskaltaisin tehdä tästä kaikesta todellista.
Sun pitää tunnustaa asia suoraan ja selittelemättä niinkuin se on. Ja ottaa vastaan mitä tulee. Älä pohdi liikoja vaan toimi. Voit saada pakit tai sitten et.
Itse en vastaavassa tilanteessa aikanaan ollessani pakkeja saanut, vaan ko. naisesta tuli sittemmin puolisoni ja edelleen aviossa ollaan. 12 vuotta takana.
Oikeassa paikassa spontaanisti lausuttu: "Rakastan sinua" riitti. Olimme siis alkujaan ystäviä ja kävi niinkuin usein käy, ihastuin.
Mutta tässä tapauksessa ei ole toivoa ollut missään vaiheessa. Kyllä se on tullut selväksi jo vuosia sitten, ettei hän ole kiinnostunut. En aio enää edes ajatella muuta vaihtoehtoa. On aika ruveta ajattelemaan omaa onnellisuutta...
Ja nyt hän on löytänyt jonkun, jonka kanssa on vakavasti... joten en voi enää jatkaa tätä.