Olen pari vuotta seurustellut mieheni kanssa, nyt tuntuu, että mitta on täysi.. Meillä harvoin on yhteistä aikaa, kumpikin tekee vuorotyötä.. Aina vapaa päivinään mies vaan ryyppää ja rellestää.. Sitten kun itselläni on vapaata,en saisi muuta tehdä kuin olla kotona. Viikko sitten olisi olut yhteistä aikaa, mutta hän olikin vetänyt pers kännit.. Harvoin kuulen edes sanaa : "Rakastan sinua".. Tänäänkin tuli taas viesti,että pakko nollata tilanne.. Eli juoda.. Ja kappas vain, ainoa yhteinen vapaa ilta... Noh,menee se näinkin... :(
Kohtalon tovereita?
jepsus
4253
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
n/a
Ei kai tuossa auta kuin keskustelu. Helppohan se on sanoa... Mutta jos asia sinua vaivaa, eikä siihen tule muutosta, niin olis varmaan aika tehdä jotain. Hitto, kuinkahan moni roikkuu huonossa suhteessa vaan siksi, ettei uskalla/osaa muutakaan tehdä? - *nostaa käden ylös...*
Kyllä minä vielä joskus...
*nostaa myös käden ylös*
Sitä se on, kun tuntuu ettei toimi, mutten silti uskalla lähteä. Tai uskaltaisi, mutta hyvinä hetkinä tuntuu ettei haluakaan.
Juurikin noin.
Sitten ne hyvät hetket, ovatko ne edes todellisia?
Yhdessä suhteessa olin vuosia, mikään ei toiminut. Kerran kuukaudessa tai parissa oli ihan kivaa. Sillä taas jaksoi muka seuraavaan kivaan hetkeen. Lähdin, vaikka se oli tosi vaikeaa. Ja kannatti, en tiedä olenko koskaan tehnyt mitään yhtä viisasta tai viisaampaa.