Olen tässä ihmetellyt miehen logiikkaa näihin pettämisiin liittyen. Eli tätä, että miehet voivat käydä vieraissa, mutta samalla vakuuttelevat että rakastavat vaimoaan eivätkä missään tapauksessa halua erota. Ja jos mies kärähtää ja vaimo alkaa hakea eroa, niin sitten mies on ihan murtunut ja vannoo, että vaimo ja perhe ovat hänelle tavattoman tärkeitä ja suorastaan rukoilee, ettei vaimo vain ottaisi eroa. Siis en oikein tajua, että miksi sitten petetään, jos se perhe on muka niin tärkeä ? Miksi ottaa tuollainen riski ? Kun tuon riskin ottaa, pitäisi myös hyväksyä se, että siinä voi menettää perheensä. Ja toinen kummallinen seikka on se, että vaikka mies itse harrastaa syrjähyppyjä, niin silti siitä omasta vaimosta ollaan tosi mustasukkaisia. Oikein kovat panomiehet hermostuvat jo ajatuksestakin, että vaimo tekisi samoin kuin he.
Jos on vaikea tyytyä yhteen, niin miksi ylipäätään mennä naimisiin tai parisuhteeseen ? Miksi ei voi pysyä sinkkuna, niin voi tehdä hyvällä omallatunnolla mitä haluaa. Tai sitten etsiä joku sellainen kumppani, joka suostuu ns. avoimeen avioliittoon.
Jos on vaikea tyytyä yhteen, niin miksi ylipäätään mennä naimisiin tai parisuhteeseen ? Miksi ei voi pysyä sinkkuna, niin voi tehdä hyvällä omallatunnolla mitä haluaa. Tai sitten etsiä joku sellainen kumppani, joka suostuu ns. avoimeen avioliittoon.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Onko pettämistä jos kertoo aikovansa panna naapurin Liisaa? Silloinhan ollaan rehellisiä.
Ei oikeastaan. Pettäminen on sitä, että toimitaan toisen selän takana, mutta annetaan kumppanille kuitenkin "hyvä" kuva itsestä. Jos pariskunta keskenään sopii, että vieraissa käynti on ok, niin ei se mitään pettämistä enää ole.
No entä jos ei toimi selän takana ja toinen on näreissään, siis on vaan niin härski että menee paneen kun panettaa, ilman mitään sopimuksia - ja on avoin tästä.
Pettämistä?
Tottakai, jos yhdessä ollaan, silloin se on pettämistä.
"Pettäminen" oli ainakin ap:n mielestä selän takana puuhastelua.
On se pettämistä.. vaikka kuinka ilmottelis lehteen ja kuuluttais kirkossa, että naapurin Pirkkoa aikoo nusasta niin siinä tekotilanteessa petetään kumppanin luottamus. Vielä ei puheet ole pettämistä vaikka aika inhottavaa onkin, teko kyllä. Puheiden perusteella voi toinen olettaa pettämisen tapahtuvan (ehkä jo tapahtuneen joskus aikasemminkin) joten niistäkin on tavallaan otettava vastuu.
Vaan on se upeaa, että meillä on tuo toinen, parempi sukupuoli, joka ei petä.
Sitä minä vaan ihmettelen, mistä niitä himokkaita pikkurouvia yöelämään sitten sikiää?
Myönnetään, että kyllä naisetkin pettävät, mutta usein vasta siinä vaiheessa, kun avioliitto on jo niin kuralla, että heille on yhdentekevää, päätyykö se eroon vai ei. Sen sijaan miehet pettävät silloinkin, kun eivät missän tapauksessa haluaisi erota ja ero olisi heille suorastaan järkytys. Tietysti poikkeuksia löytyy puolin ja toisin.
Tutkimusten mukaan nuorempien ikäluokassa naiset pettävät jo enemmän kuin miehet. Erityisen merkilliseksi tämän tekee naisten väite, että miehille riittää pelkkä seksi, mutta että nainen tarvitsee mukaan tunnetta. Tästä päätyy aika omituiseen lopputulokseen naisten tunteidenhallinnasta ja moraalista.
Kyllähän minä tiedän, että on miehiä, jotka haluavat pitää kotipiikansa ja lastenhoitajansa, vaikka muita nussivatkin. Mutta mikä saa jotkut naisetkin tekemään samoin? Ylensä väittävät olevansa yhdessä vain lasten vuoksi, mutta minusta ne ovat yhdessä mielumminkin rahan takia.
Viheliäinen on monen ihmisen luonne sukupuoleen katsomatta.
pelkkä seksi jos miehellä on julmetunmoinen mulkku
Kunhan ne ensin tietää, mitä lahkeesta löytyy. Miten ne naiset sen etukäteen selvittää?
käsikopelolla tietty! höh ekkö muka tota tienny? x'D
hehe ei kait sitä ny normisi kukaa etukätee tiiäkkään..harvemmin :D
mutta mistä monte tietää, että naiset noin tekee? hmm
Naiset tietysti vertailee keskenään kokemuksiaan. Kyn ystävätär kehuu jonkun miehen taitoja ja varustusta, niin se herättää muidenkin uteliaisuuden. ;-)
niin hyvässä kuin pahassa
ööm? aha siis tarkotatko, että ne kierrättää yhtä ja samaa miestä sitte? :D
huhuh must aika kaukaa haettua kumminkin..hmm pitäskö tätä viellä vähän harkita?
:)
mimmosia ystävättäriä sulla on? :D
huonot potkin pois,eikä takas ole tulemista, UGH!
nii mutta tekeekö ne tommosta mistä ratikkakuski jutteli? :D
Kysypäs ystävättäriltäsi. ;-)
ei tartte..meillä on erilainen miesmaku ja mun ystävättäret on jo kaikki melki varattuja :)
ainii..unohin aiheen x'D
Niinpä. Oletko varma, ettei ystävättäristäsi kukaan ole himokas pikkurouva, joka hakee todisteita viehätysvoimastan vierailta miehiltä, kun oma mies ei kuulemma kotona tarpeeksi kehu? ;-)
en oo kyllä heiltä kyselly, että en tiiä :D
helvettiin kaikki turha kehuminen..minä en mistään paskan jauhamisesta välitä..mutta jos ei osaa perkele ees osaa puhua asiaa, niin sitten on piru irti! :D
mikä se semmoi todiste on viehätysvoimasta? pyh..joutavaa eri asia jos siitä syntyy sitte jotain kestävää..eikä vaan lipilipi lässyn lässyn.. :)
Olen kanssasi tismalleen samaa mieltä. Mutta siltikin minä olen törmännyt moiseen selitykseen niin netissä kuin oikeassakin elämässäni. Ja jos joku niin tekeekin, niin miten ne vielä kehtaavat tunnustaakin? Jos tuntisin ja tekisin samoin, pitäisin sitä kuitenkin häpeällisenä itsetunnon puutteena ja pitäisin suuni visusti supussa.
mä taas en häpeä mitään, mihin tiedän itse syyni :D
mutta juu pelkän itsetunnonko takia naiset muka vierailta miehiltä kehuja kalastaa?
mihin pelkkiä kehuja kaipaa, jos ei siinä mitään muuta ole? :D
En minä ainakaan kiistä, etteikö kehut aina miehenkin itsetuntoa hivelisi. Vai minkä muun takia kehuja kalasteltaisiin? Sitä paitsi eihän jokainen flirttaileva rouvashenkilö kuitenkaan ole valmis vaakamamboon. Aina on niitäkin, jotka antavat ymmärtää, mutteivät ymmärrä antaa. Onko silloin mukamas kyse mistään muusta kuin kehujen kerjäämisestä?
lähinnä ajattelin noita irl kehujen kalastuksia..siis keimailuja vaikkapa baarissa tms...mikä niiden tarkoitusperä on? minä saatan flirttiä täällä netissä..ja hyvin harvoin jopa irl...mutta emmä sittenkään odota että mua kehutaan taikka oletetaan mitään sitäkä enempää :D
se on vaan sitä flirttiä..eikä se edes pönkitä itsetuntoa vaan huvittaa..mulle kait eräs huumorin alalaji :D
ehkäpä mä olen vähän pökkelö sitten :I
niin eli emmä kehuja ainakaan tartte..varsinkaan imartelun vuoksi.. :D se kehuminen on just sitä jonninjoutavaa..
mitä kerkiät! Et ole kärryillä ainakaan tuosta asiasta.
Kirjoituksesi jälleen vahvistaa väitettäni, että suomalaiset ymmärtävät flirtistä yhtä paljon kuin sika ydinfysiikasta. Etenkin kun ihmiset vielä ymmärtävät sen eri tavoin. Onko sitten ihme, että se aiheuttaa huorittelua ja pahaamieltä yöelämässä. ;-)
hehee..x'D
noniihän se taitaa olla...pääasia että osapuolet luulee tajuuvansa :)
noh huorittelijat saa päihinsä..että tulkoos vaan :)
ihan samaa tekee naisetkin..ei ole taaskaan mikään sukupuolisidonnainen juttu..vaikka naiset taas helpommin kyllä eroaakin pettämisensä myötä perheestään, kun miehet taas varmaan usein jäävät siihin...eli uskosin et naisille on pettämiseen useimmin motiivina rakkaus toiseen mieheen ja miehille vaihtelunhalu seksiin? :D
saatan olla väärässäkin?
niinpä niin..miksi ja miksi..
Miehet joutuvat menemään naimisiin sellaisten naisten kanssa joita eivät oikeasti rakasta. Ne naiset joita mies rakastaa kelpuuttavat miehen hyvin harvoin.
Tällöin vaimoksi seuloutuu tavalliselle miehelle "ihan hyvä nainen" jota kohtaan ei kuitenkaan tunneta oikeasti mitään sen syvempää. Kaipaus tai himo tai mikä nyt onkaan se tunne jota mieskin pohjimmiltaan jää naisesta kaipaamaan - se puuttuu suhteesta.
Naisille puolestaan avioliitto ja vaimona oleminen on rooli, he eivät oikeasti - siis ihan oikeasti - koskaan vaivaudu miettimään mitä mies tuntee tai haluaa. Naiset (oikeastaan kumppanit yleensäkin) odottavat sopimuksen perusteella - "koska asiat ovat näin koska me olemme naimisissa ja se merkitsee tiettyjä asioita joita ei tarvi kyseenalaistaa suhteessamme" - että asiat ovat oikeasti hyvin ja liitto on solmittu oikeista syistä ja kaikki on pohjimmiltaankin kunnossa.
Usein näin ei ole asianlaita pohjimmiltaan. Avioliitto jonkun kanssa on kompromissi joka voidaan tehdä muistakin syistä kuin siksi että rakastaa ja haluaa ihan-ihan-ihan oikeasti olla toisen kanssa. Toinen voi olla yksinkertaisesti vain hyvä, ongelmaton ja kohottaa yleisetä elämänlaatua sen verran että avioliitto kannattaa - vaikka siinä ei eläisikään aidon perimmäisen tunteen kanssa. Naiset on helppo ylipuhua uskomaan että kaikki on ok. Eihän tarvi kuin sanoa ja olla "miesmäinen" tunneilmaisuissaan. Toisaalta sitten tämä "tunneilmaisemattomuus" tai miesten tunteiden niputtaminen tiettyyn rooliin johtaa siihen että naiset myös odottavat miehiltä tätä, ja heistä - koska he ovat "valistaneet" itseään sellaisilla näkökulmilla jotka saavat miehet näyttämään tietynlaisilta - ja noiden näkökulmien tietäjänä on usein nainen jolla on avioliitto... joka ei ole ihan kondiksessa... opetetaan naiset menemään naimisiin "jonkun vaan miehen kanssa joka osaa puhua paskaa ja näytellä edes jotenkin olevansa rakastunut". - Ja monestiko käy niin että aidosti tunteva mies jää sivuun koska se on niin ... omituinen? Eihän tunteva - rakastunut - mies ole "normaali" - eikä rakastuneen miehen olemusta oikeasti suosita. Sehän on sellainen munaton nössö, sillä on tunteet. So. Koska rakastunut mies ei naista saa kuin erikoistapauksissa (aka. hypersuper-duper mies) - niin naimisiin mennään hyvän naisen kanssa jota ei rakasteta. Koska se on ainoa jonka kanssa voi sen suhteen saavuttaa.
(jatkuu...)
(... jatkuu)
Huonoistakin syistä solmituissa suhteissa on kuitenkin kumppanuuden hyödyt, mutta mitään "tosirakkautta" se sitten ei ole. Parisuhteita myös odotetaan ja niihin ryhtymiseen kannustetaan ja yleensäkin elämä ja oleminen perustuu parisuhteelle... joten normaali ihminen sellaisen sitten varmaankin hankkii - halusi tai ei. Koska se kuuluu asiaan. Ja onhan siitä hyötyä, hyödyt voivat olla myös syvällisiä; yksinäisyyden loppuminen, kelpaamisen tunne, whatever. Silti tämä ei täytä kumppanuusmielessä perimmäisiä toiveita. Joten sitten jokin "alkaa vetää ulospäin", vietti - jonka kokonaisvaltainen elämän- ja kumppanisisällön parhaimman ratkaisun me olemme nimenneet aiheellisestikin rakkaudeksi. Jos sitä oikeasti ei ole - mutta suhteessa on TOIMIVUUS - voidaan toimivuutta yrittää suojella ja lähteä hakemaan sielulle sisältöä ulkoapäin.
Avioliittoinstituutiossa ei ole sinänsä mitään väärää... vaan niissä käytännöissä, periaatteissa ja systeemiessä miten ja millaisin perustein avioliittoja solmitaan. Suhteidenluomisessa. Ihmistuntemuksessa. Oikeasti merkitsevien suhteiden vaalimisessa. Niissä homma mättää, ja seuraukset tästä niitetään sitten vuosien avioliiton jälkeen. Kaikki ei ollutkaan kunnossa. Asiat ei olleet niin yksinkertaisia kuin miltä ne vaikutti.
Kun puhutaan avioliitosta, niin kumman sukupuolen "instituutio" se on? Se on naisten. Jos naiset ei valitse mennä naimisiin oikean miehen kanssa - joka voi tapahtua kieltäytymällä väärien kosinnoistakin jos ei halua kokeilla sitä omaa aloitteellisuutta - ja naiset ei lähde itse miettimään millainen on se oikeasti hyvä kumppani... Niin silloin käy väärin. Naiset ovat myös suhteissa määräävässä asiassa koska yleensäkin naiset saa kaiken niin pirun paljon helpommin... paitsi siis sen hyvän miehen. Mutta kun naisella on tilaisuus saada se hyvä mies, niin silloin nainen tyrii sen - aina. Yleensä olemalla liian vapaa, antamalla liikaa ohjia toisille ihmisille, jopa yliarvostamalla "miehuutta" koska "miehet" on niitä jotka aina järjestää nääkin asiat, ja tottahan se elämän ihana prinssi järkkää itsensä ja mut avioon keskenään.
Monestiko nainen kohtaa oman valtansa tukea miestä olemaan se hyvä mies - sensijaan että pyrkii löytämään sellaiset kivekset joita ei voikaan talloa rikki? Naiset ei ole oikeasti suhteidenluontirintamalla epätyytyväisiä miehiin - vaan oman sukupuolisen valtansa uhreja. Toki naiset syyttää miehiä ja vaatii äärimmäisyyksiä. Ja usein niitä sitten saakin. Sen uljaan ja ihanan miehen joka on just sopiva ja mahtava - ollut aina - ja tulee olemaan... aina siihen hetkeen saakka kun se löytyy jonkun toisen naisen sängystä. Se meni sinne sänkyyn koska joutui luomaan kuvan epäinhimillisen kyvykkäästä ihmisestä ja siksi ei kokenut rakkautta koskaan. Siks se haki sitä muualta.
Milloin miehet saa "luvan" olla omia itsejään ja kelvata sellaisena naiselle - ja tyrmäämisen - joka johta jatkossa teeskentelyyn - sijasta saisimmekin kannustusta naisilta olla parempia ihmisiä ja miehiä? Se varmaan ei lois hyviä suhteita joissa on mukana sellainen rakkauden teema joka pitää ihmiset yhdessä ja uskollisena. Jos se nyt on yleensäkään mitenkään hyvä tavoite.
Sitä hetkeä odotellessa.
ei ole kovin tieteellistä :D
Systeemissä ei ole itään vikaa koska se on rakentunut enemmänkin muiden, kuin järjestelmällisten järkihavaintojen pohjalta, siinä on mukana niin monta eri "systeemiä" sosiaalis-psyykkis ym. vaikuttimineen että sinun on aivan turha yrittää pilkkoa sitä osiin, se i ole yksinkertaisesti mahdollista. Parisuhdeasioissa ihminen luottaa kuitenkin eniten luultavasti intuitioon aivan kuten muissakin vuorovaikutussuhteissa, joakinen pelaa niillä omillaan ja vaikka joku henkilö a sanoisi että "tämä on järkiavioliitto" on häntä syytä rutkaisti epäillä koska täysin sellainen se ei varmasti ole ollut, näin uskoisin.
Joo, samaa ihmettelen ihan oma kohtaisesti. Mieheni jäi syksyllä kiinni henkisestä rakkaus suhteesta, joka kolahti yhtä pahasti, kuin seksisuhde. Vakavien avioero neuvottelujen jälkeen lopetti suhteen. Vannoi rakastavansa, eikä ikinä halua erota. Samalla väheksy, halveksi, ivasi ja vähätteli sitä naista. Antoi jopa törkeitä kutsumanimiä. Nyt aloitti saman paskan uudestaan. Ei koe tekevänsä mitään väärää, on ylimielinen ja koppava. Suuruuden tunnoissa. Kuvittelee itsestään vaikka mitä. Luulee olevansa jotain ainutlaatuista maailmassa. Jos jotain yrität puhua järkeä, olen luulosairas ja sairaalloisen mustasukkainen. Esitin että, jos minäkin sitten otan samat vapaudet niin ollaan samalla aaltopituudella. Saan kuulemma lähteä saman tien.
Voisko joku tällainen mies ihan itse selventää, mistä tässä on kysymys? Onko kyse narsismista vai jostain mielisairaudesta? Mun oikeus- rehellisyystajuuni ei niinku mahdu, moinen käytös.
Ihmisluonne nyt vaan on sellainen, että itselleen on helppoa sallia yhtä sun toista, mitä ei kuitenkaan muille, ainakaan kumppanilleen salli. Ei siihen mitään narsistia tarvita, vaan itsekäs luonne riittää.
minkä sallii itselleen..pitää sallia toisellekkin :D
henkinen rakkaussuhde? onko se verrattavissa fyysiseen miten hyvin?
:D
samaa mieltä pitkälti. Paneminen on monelle miehelle itsetuntoa korottava asia ja siihen haetaan oikein tekosyitä...mistä lie tulevat sellaiset mallit, kotoa kai vai leikö kansanperimässä se että akka nalkuttaa ja mies käy vieraissa ja sitä rataa...sitten on taas tasapaino kun on saanu vierasta ja vähän syyllisen mielen..
Ei siinä mitään logiikkaa ole, ihan tavallista itsensä ja muide pettämistä vain.
kysymys osui paremmin kuin naulan kantaan......
Se vain on niin että joka touhuaa tavalla josta kirjoitat....
ei vain voi odottaa minkäänlaista järkevää vastausta..... liian vaativaa...
Tehdään ensin ja ajatellaan vasta sitten seuraukset......
.... Miehet....