noin parin viikon mittainen "kirjekaveri-suhde" jossa molemmat mies ja nainen olivat ns. tositarkoituksella liikkeellä - nettituttu homma siis. Tapaamista ei ole vielä ollut vaikkakin siitäkin ollut jonkin verran keskustelua.
Mutta nyt minä miehenä poden erittäin huonoa omaatuntoa, joka johtuu ihan niinkin pinnallisesta asiasta kuin ulkonäöstä! Vaihdoimme kuvia ja vaikka kuinka yritin olla rakentamatta hänestä mielikuvaa ennen kuvan saamista niin silti hänen ulkonäkönsä ei minuun iskenyt. Muuten hän tuntuisi olevan lähes ihannenainen minulle. Se mikä tässä ikävintä on, että olen viesteissäni kirjoittanut ettei ulkonäöllä niin kauheasti ole väliä vaan enemmänkin sillä mitä pään sisällä liikkuu mikä edelleen pitää paikkansa kohdallani ja hän on samaa mieltä ollut. En siis todellakaan hakenut malli tyyppisiä naisia alunperinkään.
Nyt on kuitenkin myönnettävä, että on sillä ulkonäöllä kuitenkin jonkun verran vaikutusta. Tähän tilanteeseen en olisi koskaan halunnut joutua, mutta luulisin ettei esim. tapaamisesta tai mahdollisesti pidempiaikaisesta suhteesta tulisi mitään jos ulkoiset piirteet eivät kovin vedä puoleensa ? Eli mitä ihmettä oikein nyt teen kun menin pettämään hänet tämän asian osalta?
Tunteeni on ristiriidassa keskenään, toisaalta hän olisi se ihannetyyppi, mutta ulkoiset piirteet vetävät minua toiseen suuntaan. Tietysti mahdollisuus on, että hän "kaunistuu" silmissäni aikaa myöten mutta mitä jos ei? Silloin vasta suhteen lopettaminen kipeää tekee puolin ja toisin. Joten onko järkeviä neuvoja antaa näinkin mitättömälle miehelle... Miten asian oikein ilmaisisin hänelle mahdollisimman hienovaraisesti ja paljoakaan loukkaamatta? En kuitenkaan haluaisi yhtäkkiä lopettaa kirjoittelua, siitä hän arvaa mikä meni vikaan ja alkaa itseään syyttämään asiasta ja itseluottamus menee...
Mutta nyt minä miehenä poden erittäin huonoa omaatuntoa, joka johtuu ihan niinkin pinnallisesta asiasta kuin ulkonäöstä! Vaihdoimme kuvia ja vaikka kuinka yritin olla rakentamatta hänestä mielikuvaa ennen kuvan saamista niin silti hänen ulkonäkönsä ei minuun iskenyt. Muuten hän tuntuisi olevan lähes ihannenainen minulle. Se mikä tässä ikävintä on, että olen viesteissäni kirjoittanut ettei ulkonäöllä niin kauheasti ole väliä vaan enemmänkin sillä mitä pään sisällä liikkuu mikä edelleen pitää paikkansa kohdallani ja hän on samaa mieltä ollut. En siis todellakaan hakenut malli tyyppisiä naisia alunperinkään.
Nyt on kuitenkin myönnettävä, että on sillä ulkonäöllä kuitenkin jonkun verran vaikutusta. Tähän tilanteeseen en olisi koskaan halunnut joutua, mutta luulisin ettei esim. tapaamisesta tai mahdollisesti pidempiaikaisesta suhteesta tulisi mitään jos ulkoiset piirteet eivät kovin vedä puoleensa ? Eli mitä ihmettä oikein nyt teen kun menin pettämään hänet tämän asian osalta?
Tunteeni on ristiriidassa keskenään, toisaalta hän olisi se ihannetyyppi, mutta ulkoiset piirteet vetävät minua toiseen suuntaan. Tietysti mahdollisuus on, että hän "kaunistuu" silmissäni aikaa myöten mutta mitä jos ei? Silloin vasta suhteen lopettaminen kipeää tekee puolin ja toisin. Joten onko järkeviä neuvoja antaa näinkin mitättömälle miehelle... Miten asian oikein ilmaisisin hänelle mahdollisimman hienovaraisesti ja paljoakaan loukkaamatta? En kuitenkaan haluaisi yhtäkkiä lopettaa kirjoittelua, siitä hän arvaa mikä meni vikaan ja alkaa itseään syyttämään asiasta ja itseluottamus menee...
Vastaukset 27
Vanhimmat
Valokuva valehtelee puoleen sekä toiseen, joten eikö olisi viisainta nyt tavata. Hänhän saattaa luonnossa olla viehättävämpi kuin kuvassa. Tapaamisen jälkeen voi aina käyttää tätä kuuluisaa veruketta: kemiat eivät kohdanneet.
Itselläni on ollut huono omatunto siitä, etten pidä kaljuista miehistä. En edes halua tutustua mieheen, jolla kiiltävä päälaki ja tonsuuri ympärillä. Luulen, että vastenmielisyyteni selittyy eräillä lapsuuden kokemuksilla. Kaikilla meillä lienee sekä tiedostettuja että tiedostamattomia mieltymyksen ja vastenmielisyyden tunteita. Minkä niille voi.
Vastenmielisyydestä en osaa sanoa, ehkä sittenkin olen pinnallinen ulkonäön suhteen vaikka muuta olen yrittänyt olla. En tiedä kuinka sen kuvailisin, mutta kuvani nähtyä se ei ns. "kolahtanut" jos ymmärrät mitä tarkoitan. Oikeassa kyllä olet, että luonnossa kuka tahansa voi olla viehättävämpi kun kuvaustilanteet yleensä ovat vähän tekemällä tehtyjä.
Mutta jospa hänet tapaankin niin miten pääsen eroon tästä mitä nyt koin jotta se ei vaikuttaisi tapaamisen aikana? Pitäisi yrittää nollata ajatukset ja aloittaa tavallaan alusta ja yrittää keskittyä häneen itseensä persoonana. Tiedän kyllä muutamasta aiemmastani nettituttutapaamisesta että toinen kaunistuu silmissä kun muuten menee asiat yksiinsä, en vain tiedä mikä tässä nyt tuli. Olenko asettanut riman liian korkealle alitajuisesti kahden muun tapauksen takia?
Toisaalta onhan sekin tietysti hullua jättää tapaamista vain tämän takia...
Ymmärrän. Tuli luvattua liikoja. Mitä vikaa ulkonäössä on sitten? Moni on nätimpi luonnossa kuin valokuvassa. Miltähän tuntuisi koskettaa? Kun nainen rakastuu, niin kaunistuu aivan todella paljon ulkoisesti ja sisäisesti miehen käsissä kuin olisi taikaa. Tiedän omasta kokemuksesta. Kilot karisee, iho hehkuu, kävely kevyttä ja hymyä huulilla.
Hiukset saa pestyä, meikki tekee ihmeitä, vaikka ei liikaa laitakkaan. Voit ihan vapaasti sanoa, jos tahdot hänen muuttavan jotakin, jos varmasti sopii ja hän viihtyy omana itsenään kuitenkin edelleen. Neuvo ja opasta, jotta hän oppii näyttämään parhaita puolia ja peittämään huonoja. Kokeile ja tapaa...et ennen tiedä. Hän on ihana, niin kokeile edes. Jos ei mitään tuu, niin, sit ei tuu, se on elämää ja elämä jatkuu.
... liikaa tuli valitettavasti luvattua :( Mutta taidat oikeassa olla, että ensin pitää hänet tavata ja vasta sitten päättää. Järjetöntähän se kai olisi jättää tapaamatta jos muuten lähes ihanteelta tuntuu. Kyllähän olemusta saa muutettua mm. meikkaamalla jne. mutta toisaalta en halua toista väkisin pakottaa "ulkonäkö" muottiini. Minunhan tässä pitäisi sitten muuttaa suhtautumistani ennemmin.
Ehkä minun sittenkin pitää hänet edes kerran tavata. Jos senkin jälkeen on samat asiat mielessä niin tuskinpa silloin siitä mitään tulee enkä hänen arvoisensa ole.
... liikoja tuli luvattua :( Ehkä sittenkin olen alitajuisesti pinnallinen ihminen vaikka muuta yritän. Tottahan tuo on, että luonnossa jokainen on nätimpi kuin valokuvassa. Olenkohan nyt hieman liian hätäinen tämän asian takia ja pitäisi ensin tavata ennenkuin mitään lopullista päätän? Tapaamatta jättäminen varmasti jäisi kaivertamaan mieltä: mitä jos hän kuitenkin olisi ollut se "oikea" ?
Onko sinulle tosiaan käynyt niin että kilotkin karisseet rakastumisen myötä? Kyllähän kaikkea muuta kaunistumista olen kuullut ja tiedän, mutta tämä oli ihan uusi tieto minulle. Eihän tässä nyt kokemusta vielä ole juuri tullut kun ikääkin on muutama vuosi 25:n alle joten oppimista vielä riittää. Kyllähän olemusta saa muutettua mm. meikkaamalla, mutta toisaalta en halua toista väkisin "ulkonäkö-muottiini" pakottaa - se ei ihan periaatteisiini kuulu. Minunhan tässä ennemmin sitten pitäisi muuttua.
Oikeassa taidat olla, pitää edes kokeilla. Mikäli edelleen samat asiat vaivaavat niin en sitten hänen arvoisensa ole ja elämä jatkuu.
Sama viesti tuli kaksi kertaa näköjään eri sanoin. Ensimmäisen lähetin jo eilen mutta luulin ettei se perille tullut jonkin virheen takia keskustelualueella.
Kiitos vastauksestasi. :)
Niin, omia toiveita saa esittää, jos tykkää. Huomautan miesystävälle, jos on parturiin menon aika, parta liian pitkä tai hiki haisee. Joskus pyydän menemään hammaspyykille.
Tapasin tämän miehen sokkotreffeillä mukavan luonteen vuoksi. Etsin myös rauhallista miestä ja löysin. Hän on mukava edelleen ja sukulaisetkin tykkää ja mun ystävät. Komeni silmissäni aika nopeasti. On ainakin pituutta, ihanat silmät ja tumma tukka. Ei liian laiha eikä juopottele.
Uskon vilpittömästi siihen ensivaikutelmaan ihmisestä mikä tulee ensimmäisien sekuntien aikana. Jos toinen ei jostakin syystä miellytä niin sitten ei. Puhun siis pelkästään ulkonäöstä :)
... että ihminen ei valokuvassa useinkaan
ole oma itsensä. Eleet, katseet, puhetyyli
jne .. tekevät kokonaisuuden. Voi olla, että
hän on silmissäsi loppujen lopuksi ajatuksineen
ja olemuksineen ihan viehättävä. Valokuvan
perusteella ei kovin hyvin saa kuvaa ihmisestä.
Persoonallisuus ei myöskään näy kuvassa ellei
se ole jotain selvästi pinnallista.
kommenteista joita on tähän mennessä tullut. Alkaa siltä vaikuttamaan, että minun kannattaa edes kerran käydä tapaamassa häntä. Kun kerran näinkin pitkälle olen asian päästänyt niin tuo tapaaminen todennäköisesti se paras vaihtoehto on.
Kirjoittelin aikoinani erään miehen kanssa, ihan ystävinä vain koska olimme kummatkin varattuja. Hän oli aivan mieletön persoona, todella mahtava tyyppi. Vaihdoimme kuvia, ja kyllä minäkin petyin aika rankasti vaikkei ulkonäöllä tässä ystävyyssuhteessa ollutkaan merkitystä. Olin kuitenkin luonut hänestä aivan erilaisen kuvan päässäni.
Hän halusi viedä minut syömään ja kun tapasimme, meinasin pudota tuoliltani! Hän oli totaalisen erinäköinen kuin kuvassa; todella komea ja charmikas!
Joten, mene nyt hyvä mies ainakin kerran tapaamaan tätä naista. Ties vaikka sinäkin yllättyisit positiivisesti. Onnea jatkoon! :-)
tässä kerroit juuri sen mitä en itse osannut sanoiksi laittaa:
"Hän oli aivan mieletön persoona, todella mahtava tyyppi. Vaihdoimme kuvia, ja kyllä minäkin petyin aika rankasti vaikkei ulkonäöllä tässä ystävyyssuhteessa ollutkaan merkitystä. Olin kuitenkin luonut hänestä aivan erilaisen kuvan päässäni."
Näin siis minullakin vaikka viimeiseen asti yritin olla kuvaa luomatta päässäni ja olin mukamas varautunut tähän "pahempaan" vaihtoehtoon. Kehotit tapaamaan edes kerran ja niin taidankin tehdä, täytyypä kysellä häneltä koska mahdollisesti sopisi. Mitä tätä tapaamista kovin pitkälle venyttämään koska muuten olemme parin viikon kestäneiden kirjoitusten perusteella lähes luotuja toisillemme luonteemme yms. perusteella :) Tässä tapauksessa kuva ei koko totuutta kerro joten saatanhan minä positiivisesti yllättyä!
heippa vielä,
itsekin muutaman kerran nettitutustumista kokeilleena sanoisin että ylipäänsäkään ei kannata sähköpostien perusteella luoda toisesta kovin "varmaa" kuvaa omaan päähänsä, siis myöskään luonteen ja sen "sisäisen kauneuden" osalta. Toiset vain osaavat kirjoittaa ja ilmaista itseään paremmin kuin toiset, jotkut yksittäiset sanatkin saattavat vedota sinuun niin että ajattelet että "hän on luotu minulle". Itse olen pettynyt myös siihen sisäiseen puoleen näissä nettiromansseissa. Mies ei osannutkaan ilmaista itseään ollenkaan livenä, eikä muutenkaan käyttäytynyt ollenkaan niin hyvin ja herrasmiesmäisesti kuin mitä olisin sähköpostien perusteella kuvitellut.
Olen samaa mieltä kanssasi, kyllä ulkonäöllä on merkitystä. Mutta sitä ei voi tietenkään tietää miellyttääkö toista vaiko ei ennen kuin livenä tapaa, makuja on niin kovin monia, ja esimerkiksi ylimielinen asenne saa kauniinkin naisen näyttämään rumalta monen silmissä.
Ilmeet, eleet ja olemus (kuten hymyilevä suu) on kuitenkin lopulta tärkeämpää kuin se valokuvasta näkyvä ulkomuoto.
Eli kai yhteenvetona voisi sanoa että ei kannata odottaa oikeastaan "mitään", vaan lähteä tapaamiseen ihan tyhjältä pöydältä, pitää mielen avoinna kaikista odotuksista (joka tietty on aikalailla mahdotonta, mitä useampi meili on vaihdettu). Ennen kaikkea pitäisi yrittää tavata kiinnostavan tuntuinen ihminen mahdollisimman pian, jotta ei ehtisi kehittää päässään mitään satuolentoa ja sitten tippumaan korkealta. Toinen voikin olla sinulle luotu, vaikka onkin ihan erilainen kuin olet kuvitellut, mutta jos treffit menevät valtavan pettymyksen vallassa, et ehkä huomaa sitä.
Ehkä vielä tilanteeseesi sanoisin, että sopiessasi treffejä muista sanoa tytölle, että katsotaan olisiko tässä ainesta reality-suhteeteen, että tsekataan toimiiko kemiat myös todellisuudessa. Silloin hänkin varautuu jo siihen että ihan kaikki ei ehkä ole kuten sähköposteissa (ellei ole jo viisaasti varautunutkin). Voihan olla että hän onkin ensitreffien jälkeen se osapuoli joka sanoo että kiitos oli kivaa mutta ehkä tästä ei synny sen enempää... Se on niin salaperäistä se kiinnostuksen syntyminen, ei sitä ikinä etukäteen tiedä.
Onnea treffeille!
Nettijutut ovat vaikeita ja pelkkiin kirjoituksiin ei pitäisi ihastua koskaan vaan tapaaminen pitäisi mahdollisimman pian toteuttaa, jos muuten toinen kiinnostavalta tuntuu. Toisaalta tässä tapauksessa tyttö on kertonut olevansa hieman arkakin miesten suhteen ja siksi haluaa ensin tutustua kirjoittelemalla.
Olen kyllä maininnut, että kannattaa varautua siihenkin tosiasiaan ettei toinen olekaan livenä sellaista mitä kirjoituksista on kuvitellut - jo ennenkuin kuvia edes vaihdettiin. Mikäli treffit sitten menevät huonosti niin olenpahan oppinut että sillä ulkonäöllä on jonkin verran merkitystä minulle vaikkakin harmittavasti sitten hänen kustannuksellaan...
Voisitko vähän valottaa,mitä ikäluokkaa edustat?
Ehkä se selventäisi muutamia seikkoja.. :)
ikäluokkaa 23 vuotta, mutta vain itseäni - muita miehiä on turha tämän vuoksi leimata samanlaisiksi. Tiedän, tämä on vaikuttanut lapselliselta ja sen myönnän itsekin. Olen tässä oppinut itsestäni taas uusia asioita eli ei kannata liikoja luvata vaikka edelleen olen sitä mieltä, että asetan sisäisen olemuksen ulkonäön edelle. Mutta pitää ottaa sekin huomioon, että toisen ulkoisia piirteitä on pidettävä vetovoimaisina siltikin AINAKIN minun kohdallani näköjään...
Meni tämä nyt vaikeaksi sitten. Omaa syytähän tämä kaikki on.
Itsekin aloin joskus seurustella ihanan miehen kanssa, jonka luonne oli kaikin puolin mukava eikä hän missään nimessä ollut RUMA, mutta hänen ulkonäössään oli jotain joka inhotti minua..
Ei ehkä niinkään ulkonäkö, vaan se "perus-ilme".
Hän oli vähän kiukkuisen näköinen, mitä monet pitävät miehellä seksikkäänä, mutta itse pdän poikamaisista "enkelikasvoista", joita moni taas inhoaa muka homomaisuuden takia.
Onneksi on jokaiselle ottajansa.
Joka tapauksessa, sivuutin asian ja aloin vain seurustella hänen kanssaan.
Homma kaatui siihen, että en tuntenut häneen minkäänlaista fyysistä halua.
Muuten meni hyvin, mutta suhdetta hoiti vain mies, minä olin kylmä kuin jääpuikko.
Hän ei vain vetänyt puoleensa minua, yksinkertaisesti!
Eli kyllä se vaan niin on, että jos toinen ei miellytä KAIKIN tavoin, niin miksi alkaa olla yhdessä? Siinä tehdään vain kaksi ihmistä onnettomiksi.
tuokin että jos toinen ei miellytä kaikin tavoin niin onnettomaksi siinä tulee kumpikin. No minä olen sopinut tämän kyseisen henkilön kanssa alkuviikolle tapaamisen joten katsotaan miten minulle käy.
Mutta kumpi mahtaa olla parempi vaihtoehto. Mennä tapaamaan ja jos ei tapaamisen päätyttyä oikein ole varma vetoaako hän kaikin puolin minuun niin kertoa se heti vai yrittää hetken aikaa jospa se tunne tulisikin?
Tosin, nyt kun sitä paremmin mietin niin ensimmäinen vaihtoehto se paras taitaa olla kaikin puolin. Mikäli se nyt sitten kohdallani ulkonäköön tai ulkoisiin piirteisiin tyssää niin miten se kertoa hänelle? Olisiko pieni valkoinen valhe paikallaan ja kertoa ettei "kemiat" oikein tuntuneet osuvan kohdalleen, kun suoraan en sitä haluaisi hänelle töksäyttää - ulkonäkö on aika arka asia tällaisessa tapauksessa, vielä kun olen väittänyt ettei sillä juurikaan merkitystä ole... Valehtelukaan ei tietysti oikein ole.
...olen minä sopan keittänyt tästäkin...
mutta samalla hienotunteinen.
Eli jos sinusta tosiaan TUNTUU SILTÄ että jokin hänessä tökkii, niin usko sitä tunnetta!
Kokemuksesta tiedän ettei se mene odottamalla pois.
Sano siis suoraan, että pidät hänestä ihmisenä, muttei mitään sen enempiä tunteita ole heräillyt, yksinkertaisesti.
On parempi tehdä se heti, eikä vasta muutaman vuoden seurustelun päätteeksi kuten itse tyhmyyksissäni tein.
Jos taas sinusta tuntuu että mikään hänessä ei sittenkään kamalasti töki, niin anna mahdollisuus.
Pienet häiriöt yleensä jäävät taka-alalle ajan mittaan.
Mutta isot EIVÄT, kuten tarinani osoitti.
Jos jokin toisessa on kerrassaan vastenmielistä, mikään aika ei sitä poista, ikinä!
Olen utelias....kirjoita lisää, kun treffit on ohi!!!!! :))
ja kyllähän siinä nyt sitten niin kävi, ettei "sitä jotain" treffien aikana syntynyt minulle valitettavasti. Ihmisenä hän varmasti hieno on, mutta en voi ryhtyä tapailemaan tai peräti seurustelemaan koska hän ei vain tuntunut sellaiselta ihmiseltä johon voisin koko huomioni keskittää. Näyttelemäänkään en ala, se vasta raskasta on ja totuus tulee esiin jossakin vaiheessa eikä se ongelmaa ratkaisisi kuitenkaan. Olisi väärin jatkaa kummankin puolesta. Hänelle varmasti löytyy se oikean tyyppinen mies joka arvostaa hänessä samoja asioita kuin minä.
Eli mitä tästä opin? Luulin olevani täysin sellainen ihminen jolle ulkoiset piirteet eivät aja luonteen, ajatuksien ym. sisäisten asioiden edelle - olin väärässä. Ulkoisilla piirteillä on vaikutusta vaikka se raa'alta kuulostaakin.
Kiitän kaikkia tähän viestiketjuun kirjoittaneita. Annoitte hyvin eri näkökulmia joista asiaa miettiä. Kaikki kommentit taisivat naisten kirjoittamia olla joten miesten ajatukset jäivät kertomatta minun lisäkseni tästä asiasta.
Hyvää maanantai-iltaa! :)
Hyvä kuitenkin, että kävit tapaamassa tuota naista. Opit itsestäsi jotakin, hyvä myöskin niin. Ei ole sun vika, ettei sytyttänyt. Ole huoleti, oikea tulee vastaan, kun on sen aika. Ethän kuitenkaan tule liian vaativaiseksi. ;)Samoin hänelle, just niin on asiat.
Ulkonäön voi menettää, maine voi mennä ja luottamus. Rahatkin voi menettää. Hauska on aina hauska. Ota hauska muija ja suht`koht sillee, jonka kanssa voit olla oma itsesi.
Iloista kevättä ja kesän odotusta ! :)
> Hyvä kuitenkin, että kävit tapaamassa tuota naista.
Kyllä, se olisi varmaan vaivannut minua koko ikäni jos en olisi mennyt :) Joo eihän se oikeastaan kenenkään syy ole ettei sytyttänyt, ei kaikkia ole luotu yhteen. Monta oikeaa voi olla maailmassa minullekin, mutta vain se yksi heistä on vielä jossakin - kenties minua etsimässä myös!
Vältän kyllä liian vaativaiseksi tulemista. Tämä tapaus ei vaatimustasoani mitenkään nostanut. Minulle käy yhä samantyyppiset naiset jotka ovat ihan omia itsejään enkä vieläkään aio häntä valita pelkän ulkonäön perusteella. Nyt vain tiedän että ulkonäön on miellytettävä jotta vetovoimaa on kaikilta osin.
Samoin sinulle, aurinkoista kevättä ja kesää !
Kiitos ja heippa ! :)
Kertauksena kerrottakoon, että tapaaminen siis tehty, mutta kirjoittajan osalta nainen ei sytyttänyt kummiskaan vaikka kaikki muu tuntui olevan kohdallaan.
Miksi näin tapahtui ylipäätänsä? Näin jälkiviisaana parin päivän jälkeen näitä asioita on helpompi tarkastella.
Naiseen "tutustuin" netin kautta hänen aloitteestaan, joka minulle oli täysin yllätys ja ensimmäinen kerta kun näin tapahtuu. Vastasin sitten hänelle ja kerroin jotakin itsestäni ja huomasimme olevamme aika samankaltaisia ajatuksien yms. osalta. Emmekä olleet kovin kriittisiä ulkoisten piirteiden vaikutuksesta kiinnostukseen - niin minä ainakin luulin olevani. Kuvien vaihto tuli sitten ajankohtaiseksi ja sitten se tapahtui jota pelkäsin ja johon yritin varautua: hänen piirteensä eivät oikein iskeneet minuun vaikka olin toista hänelle kertonut ennen kuvan saamista.
Kumpikaan ei kommentoinut toistensa kuvia mitenkään. Kirjoittelua jatkettiin ja tapaaminen sovittiin, joka sitten meni vähän niinkuin arvelinkin eli se ei muuttanut mieltäni. En voinut kuin kertoa ettei tapaamisen aikana tullut sitä jännää tunnetta jossa tietää, että hänet haluaa uudestaankin tavata. Tietysti olisin voinut yrittää jatkaa ja toivoa sen tunteen tulevan, mutta en halua toisen tunteita loukata vielä pahemmin myöhemmin jos niin ei käykään.
Eli taitaa sillä ulkonäöllä ja ulkoisilla piirteillä olla vaikutusta. Toinen tykkää hoikista ja toinen pyöreämmistä ihmisistä eikä kumpikaan voisi ajatella toista tyyppiä ihanne kumppanikseen. En väitä että tapahtuisi vain ja ainoastaan miesten puolelta vaan ihan tasapuolisesti kummankin sukupuolen toimesta. Itse vain olen huomannut naisten asettavan välillä hyvinkin tarkkoja vaatimuksia miehelle mm. ulkonäön suhteen, ei tosin kaikki mutta osa. Eikä miehetkään tästä kunnialla selviä, samanlaisia vaatimuksia välillä näkyy.
Jos asiallisia kommentteja vielä joltakin löytyy niin saa vapasti esittää. Myös muidenkin miesten näkökulmia asiaan olisi mukava lukea.
Älä suotta tunne syyllisyyttä tai mieti asiaa sen enempää.
Mielestäni se on vain positiivinen asia, että "jokaiselle on ottajansa".
Itse olen pullukka tyllerö, moni vihaa läskejäni, mutta vähintään yhtä moni on niitä rakastanut!
Kerran seurustelin miehen kanssa, joka "sivuutti" lihavuuteni vaikka se selvästi vaivasi häntä.
Tuntui pahalta olla hänen kanssaan, kun se oli jatkuvaa vihjailua siitä että minun pitäisi laihtua..
Hänen katseensa myös harhaili laihoissa naisissa, mikä oli tosi musertavaa minua kohtaan ja olin sen suhteen jälkeen pitkään epävarma itsestäni.
Mistään huomattavasta ylipainosta ei edes ole kyse, itse tykkään olla hieman pullukka.
Olisi aika raskasta, jos jokainen vastaantulija olisi oikea namupala, eihän siinä tulisi elämisestä mitään, mihinkään ei saisi rauhassa keskittyä;)
En minä syyllisyyttä sen enempää enää tunne. Olen vähän samoilla linjoilla, että jokaiselle löytyy se oma ottajansa eikä se välttämättä kerralla löydy. Minäkään en ole sitä kerralla löytänyt eikä nytkään niin käynyt, mutta kyllä se sieltä sitten kohdalle osuu kun vähiten sitä odottaa.
Tarkennan nyt hieman, eli vaikka hän pyöreähkö muodoiltaan oli niin ei se yksistään minua karkoittanut vaan jokin "kokonaiskuvassa" sen teki. Hoikka olen itse ruumiinrakenteeltani mutta en silti pelkästään hoikkiin naisiin tästä lähin ainoastaan aio keskittyä, liian moni ehkä varteenotettavakin nainen saattaisi ohi kulkea huomaamattani :)
Jos olisin sivuuttanut tämän asian samanlailla kuin kerroit tekstissäsi miehestä, olisin todennäköisesti jossakin vaiheessa sortunut samaan ja loukannut häntä käytökselläni. Koska tällaista en todellakaan halua kenellekkään tehdä tein valintani heti alussa, tuskin minäkään olisin onnellinen ollut tässä suhteessa.