Listasin tässä kaiken ahdistuksen,itkun ja vitutuksen päätteeksi kaikki huonot ja hyvät puolet poikaystävästäni ja huonoja puolia tuli reilusti enemmän ja painavempia kuin hyviä puolia. Miksi siis olen vielä poikaystäväni kanssa puolen vuoden jälkeen ja väitän rakastavani vaikka mitään hyvää syytä siihen ei ole??? Olen ollut liian ymmärtäväinen ja katsonut kaiken läpi sormien. Aina kun kuulen Irinan "Näe minut tässä"-biisin, tulee meidän suhde mieleen! Tiedän, että olen nuori,naiivi ja välitän liikaa muiden mielipiteistä, mutta tuntuu jotenkin lopulliselta ja kauhealta jättää hänet. Tunnen olevani parempi ihminen hänen kanssaan, toisaalta taas olen jotenkin hukannut itseni eikä mulla ole mitään arvoa. Totuus on, että olemme yhdessä koska molemmat paikkaavat vain huonoa itsetuntoaan.
Nyt kun kirjoitin tämän näen kaiken jotenkin paljon selkeämmin. Ei silti kyllä auttanut yhtään tekemään päätöstä..
Nyt kun kirjoitin tämän näen kaiken jotenkin paljon selkeämmin. Ei silti kyllä auttanut yhtään tekemään päätöstä..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mieti ensin millaisen miehen haluat ja etsi sitten hänet ! :) Elämä jatkuu ja huonoon suhteeseen ei tarvitse jäädä roikkumaan. Löydät varmasti elämääsi vielä monta muuta miestä tais itten yhden juuri oikean.
Ovathan 20 vuoden avioliiton jälkeen eronneetkin päässeet elämässä jaloilleen mikset siis sinäkin :)
Onko sinulla muuta elämää tai siis ystäviä ja harrastuksia tuon suhteen päättymisen tuomaa tyhjää tunnetta paikkaamaan?
Tsemppiä sulle
Se on hyvä keino, kun suhde ahdistaa!!
Silloin pitää ottaa aikaa itselle ja olla muittenkin kavereiden kanssa menossa!
Oot nuori, vielä ei oo pariutumisen aika niin vakavasti!
Kun hommaat välillä muutakin ja muualla,huomaat sen kaipaatko poikaystävääsi sen kummemmin, vai riittääkö pelkkä kaveruus..?
Tauon jälkeen seurustelusuhde on tuhoon tuomittu, en usko että sen jälkeen enää suhde kestää ainakaan sen parempana. Mutta oikeessa olette että omaa aikaan tarvitsen, sen olen huomannut jo kauan aikaa sitten ja poikaystävällekin siitä sanonut, mutta hän roikkuu silti mukanani koko ajan. Pitää vain opetella olemaan tiukka ja varma oma itseni.
Nyt aion ihan oikeasti olla näkemättä häntä seuraavaan kolmeen päivään,sitten aion sanoa hänelle kaikki asiat ihan suoraan. Jos ei miellytä eikä parannusta näy niin tämä taitaa olla tässä.
Pelottaa vain sillä olen erkaantunut ihanista,rakkaimmista kavereistani uhkaavasti seurustelun alettua eikä minulla ole mitään varsinaista harrastusta. Poikaystävän sukulaisten ja läheisten seurassa tulen olemaan vielä tiiviisti opiskelun ja kesätyöpaikan suhteen,se ahdistaa varsinkin. Pitää vain alkaa taas pitämään enemmän yhteyttä ystäviin ja pahoitella. Opiskelut vievät mukavasti aikaa ajatuksille ja liikuntaharrastuksia voi kehitellä itsekin. kiitoksia tsemppauksesta! Katsotaan miten asiat etenevät...
juu..järkevältä kuulostaa suunnitelmas! Ja muista, että nuoruus on vain kerran!
Elä se! Vanhana ehtii sit asettua aloilleen.. ;)