Olen 26-vuotias nainen ja olen seurustellut kihlattuni kanssa 10 vuotta. Suhteemme oli mahtavaa ja intohimoista ensimmäiset viisi vuotta. Sitten sain kuulla että hän on pettänyt minua useita kertoja baarissa näiden viiden vuoden aikana. Tuntui kuin sydämeni olisi revitty irti rinnastani. Olimme erossa vähän aikaa mutta sitten palasimme taas yhteen. Olen antanut anteeksi hänen pettämisensä, mutta en tule koskaan unohtamaan niitä!
Hän on luonteltaan kiltti, ystävällinen ja tulee toimeen kaikkien kanssa. Hän on ns kiltti mies, joka suostuu kaikkeen. Hän ei vaadi, räyhää tai riitele. Hän on komea, hänellä on paljon ystäviä ja kaikki pitävät hänestä. Suhteemme ulkopuolelta katsottuna hän on täydellinen mies. Hän on lähtöisin perheestä missä tunteita ei näytetä ja hänen on todella vaikea puhua tunteistaan tai näyttää niitä. Hän ei ole esimerkiksi koskaan itkenyt 10 vuoden aikana. Hän on sanonut ettei osaa näyttää tunteitaan tai sanoa niitä ääneen. Olen itse todella tunteellinen ja näytän tunteeni avoimesti. Tykkään halimisesta mutta hänelle se ei ole tärkeää. Seksi..se puuttuu lähes kokonaan suhteestamme nykyään, kerran viikossa ei riitä minulle. Haluaisin seksiä vaikka joka päivä, mutta mieheni on väsynyt töistä tullessaan. Ymmärrän että hän on väsynyt koska hän tekee todella pitkiä työpäiviä, mutta eikö juuri seksi rauhoittaisi ja rentouttaisi pitkän työpäivän jälkeen;).
Minä käyn töissä, siivoan, pyykkään, teen ruoan, ulkoilen ja harrastan paljon. Hän tulee töistä, syö, on pari tuntia netissä tai katsoo telkkaria, menee nukkumaan ja herää aamulla lähteäkseen töihin...ja näin menee viikosta toiseen. Viikonloppuisin hänen aikansa vie hänen harrastus, joten tuskin näemme edes viikonloppuisin. Kuullostaa siltä niin kuin hänellä olisi toinen nainen, mutta tiedän ettei hänellä ole. Hän ei tee mitään kotitöitä, joten minä hoidan kaikki asiat kotona. Olen sanonut hänelle etten halua tällaista suhdetta ja etten aio loppuelämääni viettää hänen siivoojana ja kokkina. Olen yrittänyt kaikkeni että tekisimme jotain yhdessä ja yrittänyt löytää yhteistä harrastusta. Olen pyytänyt häntä kävelylle, elokuviin, teatteriin, eri tapahtumiin, olen järjestänyt "rakkauspäiviä" jolloin teemme jotain kivaa yhdessä edes yhden päivän viikossa.. Hän panostaa suhteeseemme vain jos uhkailen muuttavani pois, mutta silloinkin hänen intonsa kestää parhaimmillaan pari viikkoa. Yritän kysellä häneltä mitä mieltä hän on meidän suhteestamme mutta hänen mielestä kaikki on ok. Hän on sanonut minulle ettei halua erota, hän rakastaa minua, haluaa lapsia ja joskus mennä naimisiinkin..tämän sanominen oli hänelle todella vaikeaa. Tässä vaiheessa en voi ajatellakkaan tekeväni lapsia hänen kanssaan.
Opiskellessani tutustuin ihanaan mieheen, joka on edelleen hyvä ystäväni. Hän on mahtava tyyppi. Avoin, seurallinen ja hän osaa näyttää ja kertoa tunteensa. Pystymme keskustelemaan kaikesta ja olemme kiinnostuneet samoista asioista. Hän ihastui minuun opiskeluvuosina ja suutelimme kerran hyvin intohimoisesti ja joka kerta kun näen hänet vatsassani pyörii perhosia. Hän on sanonut että olen ihanin ja mukavin nainen kenet hän on ikinä tavannut (hänen äitinsä jälkeen). Hän on sanonut myös että heti kun/jos olen vapaa niin hän on ensimmäisenä jonossa:). Olen kuullut monilta miehiltä, että olen täydellinen nainen ja unelmavaimo. Mutta miksi oma mieheni ei osaa arvostaa minua?
Mitä minun pitäisi tehdä? Annanko rakkauden kääntyä ystävyydeksi mieheni kanssa ja ystävyyden kääntyä rakkaudeksi kaverini kanssa? Lähdenkö nykyisestä suhteestani etsimään jotain parempaa? Jätänkö hyvän miehen vain koska hän ei osaa näyttää tunteitaan tai puhua niistä?
Hän on luonteltaan kiltti, ystävällinen ja tulee toimeen kaikkien kanssa. Hän on ns kiltti mies, joka suostuu kaikkeen. Hän ei vaadi, räyhää tai riitele. Hän on komea, hänellä on paljon ystäviä ja kaikki pitävät hänestä. Suhteemme ulkopuolelta katsottuna hän on täydellinen mies. Hän on lähtöisin perheestä missä tunteita ei näytetä ja hänen on todella vaikea puhua tunteistaan tai näyttää niitä. Hän ei ole esimerkiksi koskaan itkenyt 10 vuoden aikana. Hän on sanonut ettei osaa näyttää tunteitaan tai sanoa niitä ääneen. Olen itse todella tunteellinen ja näytän tunteeni avoimesti. Tykkään halimisesta mutta hänelle se ei ole tärkeää. Seksi..se puuttuu lähes kokonaan suhteestamme nykyään, kerran viikossa ei riitä minulle. Haluaisin seksiä vaikka joka päivä, mutta mieheni on väsynyt töistä tullessaan. Ymmärrän että hän on väsynyt koska hän tekee todella pitkiä työpäiviä, mutta eikö juuri seksi rauhoittaisi ja rentouttaisi pitkän työpäivän jälkeen;).
Minä käyn töissä, siivoan, pyykkään, teen ruoan, ulkoilen ja harrastan paljon. Hän tulee töistä, syö, on pari tuntia netissä tai katsoo telkkaria, menee nukkumaan ja herää aamulla lähteäkseen töihin...ja näin menee viikosta toiseen. Viikonloppuisin hänen aikansa vie hänen harrastus, joten tuskin näemme edes viikonloppuisin. Kuullostaa siltä niin kuin hänellä olisi toinen nainen, mutta tiedän ettei hänellä ole. Hän ei tee mitään kotitöitä, joten minä hoidan kaikki asiat kotona. Olen sanonut hänelle etten halua tällaista suhdetta ja etten aio loppuelämääni viettää hänen siivoojana ja kokkina. Olen yrittänyt kaikkeni että tekisimme jotain yhdessä ja yrittänyt löytää yhteistä harrastusta. Olen pyytänyt häntä kävelylle, elokuviin, teatteriin, eri tapahtumiin, olen järjestänyt "rakkauspäiviä" jolloin teemme jotain kivaa yhdessä edes yhden päivän viikossa.. Hän panostaa suhteeseemme vain jos uhkailen muuttavani pois, mutta silloinkin hänen intonsa kestää parhaimmillaan pari viikkoa. Yritän kysellä häneltä mitä mieltä hän on meidän suhteestamme mutta hänen mielestä kaikki on ok. Hän on sanonut minulle ettei halua erota, hän rakastaa minua, haluaa lapsia ja joskus mennä naimisiinkin..tämän sanominen oli hänelle todella vaikeaa. Tässä vaiheessa en voi ajatellakkaan tekeväni lapsia hänen kanssaan.
Opiskellessani tutustuin ihanaan mieheen, joka on edelleen hyvä ystäväni. Hän on mahtava tyyppi. Avoin, seurallinen ja hän osaa näyttää ja kertoa tunteensa. Pystymme keskustelemaan kaikesta ja olemme kiinnostuneet samoista asioista. Hän ihastui minuun opiskeluvuosina ja suutelimme kerran hyvin intohimoisesti ja joka kerta kun näen hänet vatsassani pyörii perhosia. Hän on sanonut että olen ihanin ja mukavin nainen kenet hän on ikinä tavannut (hänen äitinsä jälkeen). Hän on sanonut myös että heti kun/jos olen vapaa niin hän on ensimmäisenä jonossa:). Olen kuullut monilta miehiltä, että olen täydellinen nainen ja unelmavaimo. Mutta miksi oma mieheni ei osaa arvostaa minua?
Mitä minun pitäisi tehdä? Annanko rakkauden kääntyä ystävyydeksi mieheni kanssa ja ystävyyden kääntyä rakkaudeksi kaverini kanssa? Lähdenkö nykyisestä suhteestani etsimään jotain parempaa? Jätänkö hyvän miehen vain koska hän ei osaa näyttää tunteitaan tai puhua niistä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hmm, sinuna mä en kattelis tollasta. Siis en ainakaan antaisi jatkua tuollaisenaan.
Mitäpä jos kirjoittaisit kirjeen miehellesi? Siis siitä miltä susta tuntuu ja, että meno ei voi jatkua nykyisenään ja se ei riitä, että muutos tapahtuu muutamaksi viikoksi yms. Eli purkaat kirjeeseen sydämesi. Ehkä miehesi voisi kirjoittaa sinulle takaisin jos se tuntuu luontevalta tai sitten keskustella kanssasi asiasta, kunhan on ensin hieman sisäistänyt kaiken mitä olet hänelle juuri sanonut?
Toisaalta kaikki eivät osaa näyttää tunteitaan, joten siitä on todella vaikea muuttua. Itse kuulun myös näihin ihmisiin ja minua on sanottu tunnekylmäksi ja minua on joskus vaikea ymmärtää sen takia. Ja vaikka tiedostankin asian, niin tunteiden näyttäminen on minulle silti todella vaikeaa ja en oikeastaan edes tiedä milloin niitä tulisi edes näyttää:/ Mutta joo tää mun tapaus on nyt asia erikseen, mutta pointtina vaan se, että ei siitä helposti muututa sormia napsauttamalla avoimeksi tunteiden suhteen.
Ja jotenkin vaikuttaa että sun miehelläs ei oo oikein edes tarpeeksi mielenkiintoa suhdettanne kohtaan? Mitä hän on itse mieltä suhteenne tilasta? Tai miten hän reagoi jos pyydät häntä vaikkapa ulos syömään ja vietätte romanttisen illan kahden?
Mä varmaan itse kattelisin tilannetta ehkä vielä hetken, mutta jos muutosta ei oikeesti olis havaittavissa, niin kyllä vaihtaisin miestä tai ainakin ottaisin eron. Vastaako sun nykynen mies kuinka hyvin sit sun tunteisiin? Mulla itselläni on suhteellisen tunnekylmät vanhemmat olleet ja täytyy sanoa, että kyllä se syö ihmisen sielua, kun tunteita ei pystytä näyttämään tai puhumaan niistä. Ja ei se riitä, että toinen reagoi sanomalla vain "okei". kyllä siihen jotain kaikua tarttee takasinkin...
En ole mikään suhteiden asiantuntija, mutta mä nyt vain mietin miten itse toimisin...
Toisaalta, millainen isä nykyinen mies olisi lapsillenne(jos saisitte)? Verrattuna taas siihen toiseen mieheen? Itse sanoisin, että kyllä avoin mies/nainen on aina parempaa seuraa lapsille ja näiden henkiselle kehitykselle myöskin!
Kiitos Sasha viestistäsi.
Olemme mieheni kanssa kuin parhaita kavereita, jotka asuvat saman katon alla. Kaipaan suhteeseemme enemmän läheisyyttä, romantiikka, jännitystä, avoimia keskusteluja ja yhteistä tekemistä. Mieheni sen sijaan on tyytyväinen suhteeseemme, mutta hän on varmaan huolestunut minun puheistani suhteemme lopettamisesta. Olenkin alkanut käyttämään käänteistä psykologiaa;) ja lopettanut puhumasta suhteemme huonoista puolista ja keskittynyt niihin hyviin. Mitä jos olenkin itse puheillani "ajanut hänet nurkkaan" ja hän ajattelee ettei suhteeseemme kannata enää panostaa, koska uhkailen jättäväni hänet. Toivon, että hän huomaa muutoksen ja hän saa taas varmuutta suhteeseemme ja tulevaisuuteen.
Aloin ajattelemaan tällä tavalla, kun mietin itseni "tunneköyhänä" ihmisenä. Jos HÄN olisi suhteessamme se, joka haluaisi enemmän läheisyyttä ja itse en osaisi sitä antaa, niin varmasti minusta tuntuisi pahalta kun kuulisin hänen tahtovan jäättää minut sen takia. Ajattelisin ettei minun kannata panostaa suhteeseemme enää, koska en voi ikinä muuttua niin paljon kuin hän tahtoo. Toivon että naisten logiikka auttaa:).
Olen puhunut hänelle tunteistani ja hän tietää mitä ajattelen suhteestamme. Hän on sanonut että hänestä on todella vaikea puhua tunteistaan ja hän ei osaa näyttää niitä, koska ei heillä kotonakaan olla koskaan halattu tai näytetty tunteitaan avoimesti. Olen opettanut hänelle viimeisen kymmenen vuoden aikana että puolisoa voi halata tai pussata vaikka ihan muuten vain. Olen sanonut että haluaisin enemmän arvostusta ja pieniä eleitä joiden kautta tajuaisin että hän oikeasti rakastaa minua. Jos kerron hänelle että rakastan häntä niin hän vastaa että niin minäkin sinua, mutta hänelle on todella vaikea sanoa sanoa se itse ensin. Olen opettanut hänelle sanonnan "oot rakas" joka tuntuu luontevammalta juron suomalaisen suuhun ja on helpompi sanoa:).
Pari vuotta sitten olimme lomalla kahdestaan ja loma oli meille kuin kuherruskuukausi. Nautimme toistemme seurasta etelän lämmössä, mutta sitten taas koitti arki. Ulkomailla on niin helppo olla, ei tarvitse miettiä työasioita, ruoka tulee valmiina pöytään, voi nauttia auringosta ja rentoutua. Olemme ottaneet tavaksi matkustaa joka vuosi johonkin lämpimään. Viime vuonna kävimme taas matkoilla ja meillä oli todella mukavaa.
Mieheni olisi varmasti hyvä isä lapsille, jos joskus saisimme lapsia. Hänellä on paljon kummilapsia ja hän on heidän kanssaan todella mielellään. Jos saisimme oman lapsen, niin hän olisi hyvin rakastettu ja näyttäisin hänelle että tunteistaan voi puhua avoimesti ja näyttää ne. Mutta minusta tuntuu että jos saisimme lapsen, se veisi meiltä viimeisen mielenkiinnon toisiamme kohtaan. Toisaalta lapset voivat myös lähentää vanhempia. En vaan haluaisi ottaa sitä riskiä että lapsemme joutuu eron keskelle, jos asiat eivät muuttuisikaan paremmaksi.
Hän on kuitenkin hieno mies, vaikka ei osaa tunteitaan näyttääkään. Kannattaako minun vain jatkaa suhdettani hänen kanssaan ja unelmoida vaan romantiikasta ja läheisesyydestä? Tiedän että maailma on pullollaan miehiä jotka vuodattavat tunteitaan, mutta heissä voi olla jotain muuta vikaa (jotkut voivat olla väkivaltaisia, alkoholisteja tai muuten sairaita). Kannattaako minun jättää hyvä mies sen takia ettei hän osaa puhua tunteistaan? Vaadinko häneltä liikaa?
Suhde ei oo kunnossa jos ei romantiikkaa ole. Tämä on miehen mielipide.
Suosittelen parisuhdekurssia taikka parisuhdeneuvontaa. Teidän suhteenne on kuin esimerkki noista avioliittokirjojen ja parisuhdeoppaiden sivuilta, joten minä uskon vakaasti, että sinun kannattaa jäädä mutta parantelu on tehtävä yhdessä!
Luulen että teidän pitäisi saada kommunikaatio kuntoon. Ei kai sen miehen tartte puhua tunteistaan jos vaan osottais sulle että oot tärkeä ja hommais romantiikkaa. Osaa se mies vaikka matematiikalla ostaa ruusut ja suklaat kun vaan tekee listan. Ei se romantiikka ole miehelle mahdotonta vaikka ei tunteita ois pinassa. Mutta sun haaste kommunikaatiossa on että sun on kommunikoitava tuntees hänelle sellaisella kielellä että hän sen ymmärtää ja sisäistää. Ei riitä yks, kaks kertaa sanominen. Ei uhkailukaan.
Istutte johonkin pöytään ja syötte hyvin ja kerrot juurta jaksain kummemmin tunteilematta. Sanot hyvät ja huonot.
Tällä hetkellä tilanteenne on se, että mies ei kanna vastuutaan suhteestanne.
Tee plussa- ja miinuslistat kihlatustasi ja ehkä myös tästä opiskelukaverista, siis hyviä ja huonoja puolia alekkain, mahdollisimman puolueettomasti. Olen sinun äitisi ikäinen ja tekisi mieli ehdottaa erittäin epämoraalista ja epäilyttävää ratkaisua, jonkinlaista kilpailutusta, eli älä suorastaan jätä tätä kihlattuasi vaan voit jos pokkaa riittää jopa hänellekin suoraan sanoa, että haluat katsoa yhden toisen jutun läpi ennen kuin päätät, pysytkö vai lähdetkö. Hän näyttää pitävän sinua itsestäänselvyytenä melko pitkälle.
Lämmittele välejä tähän opiskelukaveriin ja katso mihin se johtaa. Kaikki ihmiset eivät ole esim. seksuaalisesti toisilleen sopivia, niin se vain on. Lika barn leker bäst.
Itse pitäisin melko pahoina vikoina sitä, että mies ei ole kiinnostunut seksistä kuin kerran viikossa, ja tunteiden näyttämisen ja tunnistamisen ongelmia. Molemmat tulevat haittaamaan sinua yhä enemmän pitkässä avioliitossa ja keski-iässä. Tunneasiaan pari-tai yksilöterapia varmaan auttaisi, jos asianomainen HALUAA muuttua. Muuten, myöskin se, että hän tekee pitkää päivää eikä jaksa sitten kotona mitään, on HÄNEN OMA ARVOVALINTANSA, ehkä välttämismekanismi vaatimustesi suhteen?
Luulen, että jää loppuiäksesi kummittelemaan tämä opiskeluajan ihastus, jos et ota hänestä enemmän selvää. Hänellä saattaa olla sellaisia huonoja puolia, joista et tiedä mitään. Mutta myös hyviä ..
Jos mielipiteitä haet niin itse en jatkaisi suhdetta pettämisen jälkeen. En tee siinä poikkeusta kenenkään miehen kohdalla ja ihan hyvin on pärjätty. Tosin voi olla vaikeaa lopettaa noin pitkän ajan jälkeen..
Kokeilkaa vaikka taukoa jos vaikka tuntuisi paremmalta sen jälkeen?