Ollaan muutettu tänne jo muutamia vuosia sitten, mutten edelleenkään ole "päässyt piireihin".. tuntuu, että täällä kaikilla on jo niin tiiviit yhteisöt ja kaikki tuntevat kaikki, että olen aina ihan pihalla. Olisiko ketään muuta yksinäistä kymenlaaksosta??
ystävää kymenlaaksosta?
minimii
14208
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Lahdessa on ihan samanlaista ja mä olen asunut täällä vuosia! Mä olen osallistunut kursseihin, käynyt koulutuksia ja koulujakin, ja ollut töissäkin. Mutta mun saldo monelta vuodelta on vain pari ystävää. Kaikki muut jää satunnaisiksi tuttaviksi, heillä on omat sisäpiirit ja sisäänpäin lämpiävät sellaiset vielä. Hauskoja ihmisiä sen hetken, mutta ystäviksi eivät jää. Ulkokuntalaisille ainakaan. Lahtelaisiin ei tutustua juuri koskaan, jos joku tulee juttelemaankin, se on taatusti jostain muualta. No, lukuunottamatta räkäkännisiä junttimmiehiä baarissa, jos siellä jaksaa käydä. Niin, kulttuuria, vapaata ilmapiiriä tai muuta sellaista täällä ei ole. Eikä ole muuten kymenlaaksossakaan: tuttu paikka. Tää on niin sulkeutunutta sakkia, että ihmettyttää, miten ne ei ole sisäsiittoisiakin enemmän jo :) Että miten syntyy terveitä lapsia edelleen, vaikka luulisi että ne on seonneet keskenään jo aikaa sitten :D
Tylsää on, todella. En suosittele kumpaakaan paikkakuntaa kenellekään. Vaikka miten olen yrittänyt todistaa itselleni olevani väärässä, voin todeta vuosien kokemuksella, että en ole... Sisäänpäin kääntynyt junttila. Ainoa tapa saada kavereita on muuten sitten näissä paikoissa roikkua karaokebaareissa riittävän monta vuotta, mielellään kännissä: jos korvat kestää siis. Itselläni ei kestä :(
samat kokemukset tosiaan... :( mulla oli muutama ulkopaikkakuntalainen kaveri, mutta ne muutti jo pois, koska kokivat että täällä jää ulkopuoliseksi. muuttaisin itsekin heti jos vaan voisin :(
Tosi kuin vesi. Entisenä kymenlaaksolaisena ja siellä koko ikäni parikymppiseksi asti asuneena voin sanoa, että on ankeaa seutua. Porukka käy korkeintaan kääntymässä Kotkassa tai Lappeenrannassa opiskelemassa ja muuttavat heti valmistuttuaan takaisin kotiseudulleen ja rakentavat oman talon melkein vanhempiensa naapuriin. Aijai kun kivaa. Maailmankuva useilla aika ankea, toisenlaisten ihmisten elämäntapoja ei ymmärretä tai haluta ymmärtää. Onneksi älysin muuttaa pois heti lukion jälkeen enkä takaisin muuta ikinä. Kamala mie-sie-myö-työ-murrekin oksettaa, mikä Lahdessa tosin ei vaikuta. Neuvoni on: muuta pian pois sieltä tai muutut samanlaiseksi pessimistiksi kuin porukka tuossa maamme kolkassa! Minulla ilmeisesti sitä vikaa jo vähän verenperintönä tekstistäni päätellen. ;)
Jep, ankeaa on, mua se murre ei koskaan kyllä haitannnut, se on oikeastaan ainoa leppoisa/sympaattinen puoli kymin seudulla, näin "murteettomana" ihmisenä.
Lahdessa ja Kymissä on yllättävän paljon yhtäläisyyksiä muuten, just tääkin:"Maailmankuva useilla aika ankea, toisenlaisten ihmisten elämäntapoja ei ymmärretä tai haluta ymmärtää" siis niin totta.
Lahdessa kulttuuria edustaa sibeliustalo, siellä klasaria nyt vedetään loistavasti, mutta esim. finlandia-klubi ei todellakaan ole klubi. Lahdessa ei edes tiedetä mikä on klubi: klubi on rento ja tuttavallinen mesta, missä soitetaan musiikkia. Rentomeininki. Lahdessa on maailman surkeiten soiva betonihalli (todella, niistä lipuista ei kannata maksaa) ja siihen päättyy. Torvi nyt yrittää pitää jotain hämy-mestaa yllä, mutta joo... Sekin on kuitenkin aika sisä (turha sinnekään yksin on mennä) ja aika ruma. Kun ois ihan kiva, että ois siistejäkin vaihtoehtoja. Mutta ei.
Harrasteita? Muutamia hauskoja kursseja on ollut: kerran. Ne on kyllä olleet täynnä, mutta ei uusittu koskaan. Ja en ole vaan odottanut, ja ollut nurkassa hiljaa: olen tehnyt aloitteita esim. kansalaisopistolle, kesäyliopistolle jne. siis kysynyt, kun joskus on ollut jotain kivoja kursseja, taiteesta, musiikista jne. että voisiko niitä olla, voisiko tiedottaa ja mainostaa enemmän, että ihmiset tietää, että olisi muutakin kun ne typerät hyppyrimäet, mitä jaksetaan mainostaa, vaikkei niillä MITÄÄN virkaa tavalliselle ihmiselle ole... Mutta ei. No, nää rennot mestat, harrastajaryhmät ja etenkin se kulttuuri, on niitä, missä ihmiset tapaa, luo henkeä, ja sitä toistakin maailman kuvaa ymmärretään. Mutta ei, mene vanhikseen pubiin, juo junttien kanssa vähän kaljaa ja laula karaokea.
No, ei ihme, jos kymissä tehdään näin:"Porukka käy korkeintaan kääntymässä Kotkassa tai Lappeenrannassa opiskelemassa ja muuttavat heti valmistuttuaan takaisin kotiseudulleen ja rakentavat oman talon melkein vanhempiensa naapuriin." Niin Lahdessa käydään Tampereella tai Helsingissä kääntymässä, mielellään ei sielläkään, vaan valitaan ammattikin sen mukaan, mitä Lahdesta löytyy, haluttiin sitä tai ei, mutta muutaman vuoden päästä palataan: samaan seurapiiriin kun ennenkin, unohtaen ulkopuoliset ja ulkopuolella käynti jne. Ne ketkä on kaukana unohdetaan. Tietty, paitsi jos ne itse ravaa Lahdessa, tässä kohtaa lahtelaiset on kuin helsinkiläiset: omien rajojen ulkopuolelle ei mennä. Paitsi työasioissa.
On aika ankeeta olla melkein aina yksin ja tuntea itsensä ulkopuoliseksi. On aika kyllästyttävää sitten ne pinnallisetkin tutut, tulee sellainen olo, että mitäs tekin esitätte, ja ymmärrän: itsekin muuttaisin mukavammalle paikkakunnalle, jonka jo tiedän, jos vaan pystyisin. Mutta toistaiseksi en pysty. Olen myös miettinyt, koska tiedän, että täällä on tätä jengiä, vaan piilossa, että mitenhän vielä voisi yrittää saada asioita eteenpäin... Mutta en tiedä. Nooh, ehkä asiat tässä kohentuu, toivottavasti sielläkin, jollain ihmeellä :)
en haluaisi ajatella noin masentavasti, etten täältä koskaan ystäviä löydä, vaikka se todella sille vaikuttaakin. monesti sitä miettii onko ongelma nyt itsessä. kuitenkin minulla on ollut paljonkin kavereita muissa kaupungeissa joissa olen asunut ja nyt yhtäkkiä täällä olen ihan yksin. en pysty muuttamaan poiskaan monista syistä. pitää vain elätellä toivoa.
Enhän mä olekaan sanonut ettei koskaan, ne oli kyllä sun sanoja :)
Varmaan löytyy, mutta kiven takana ne voi olla. Sun pitää vaan löytää joku harrastepiiri missä on sellasta porukkaa, mistä olisi oikeitakin ystäviä. Tai sitten tosiaan alkaa vaan laulaan sitä karaokee. Emmä usko, että vika on sussa, mäkin olen kaikkialla muualla tutustunut ihmisiin, helpostikin, mutta... No joo, kaupunkikulttuurit on mitä on.
Älä ainakaan lannistu mitään tekemättömäksi, koska sitten on ainakin vaikea löytää mitään ja sitten on ainakin koko ajan vaikeampaa lähteä mihinkään. Joten mene vaan, etsi vaan, käy yksinkin mestoissa, ihan vaan seikkailumielellä. Mulla on ollut satunnaisia ihan hauskojakin iltoja sillee, vaikkei niitä ystäviä ehkä ole jäänytkään. Lisäksi on harrasteita ja tekemistä, vaikkei ystäviä olekaan kovin paljoo, on ainakin tuttuja ja joitain kenen kanssa sitten harrastaa. PInnalliset tuttavuudetkin on kuitenkin sitten joskus parempi kun ei mitään, ja hädän hetkellä sopii apua pyytää sieltä, mistä saa. Joten rakenna vaan sitkeästi kuvioita, vaikka vaikuttaisi siltä, että olet ulkopuolinen pitkään.
Mä käyn edelleen usein yksin mestoissa, koska jos jään aina odottamaan kaveria, käyn todella harvoin missään. Harrastan paljon ja vituttaahan mua ihan tosi paljon välillä, ettei ole sellaista omaa yhteisöä, ja etenkin sen vapaan, avoimen, piirin puuttuminen. Kyllähän sitä yksinäiseksi itsensä tuntee. Mutta asiat ovat, miten ovat, ne voi vituttaa, mutta niitten ei pidä antaa lannistaa.
Masentunutkin saa joskus olla: mutta neljän seinän sisältä kukaan ei hakemaankaan tule, joten itse on vaan mentävä. Joskus itkettääkin, että tuntee olevansa niin väärässä paikkaa, tuntuu, ettei saa voimaa itse joskus mistään. Mutta, kyllä sitä sitten aina jotain tulee.
Ehkä joskus siis löytyy, jatkat vaan ja menet vaan.
no mut täytyy sanoa et sekin helpottaa, että kuulee muilla olevan samoja ongelmia :) ja tosiaan ehkä täytyy vaan uskaltautua sinne baareihinkin ym ihan yksikseen.... vaikka silloin saakin kyllä aika kyseenalaista huomiota :D
Älä sitä kyseenalaista huomiota pelkää! Mä en itte käy yksin missään yökerhossa, mutta siis keikoilla ja sellaissa tapahtumissa, ja siellä käy kyllä yksinään muitakin. Ja jos se on joku tapahtuma tai keikka, sinne on ihan "sallittua" mennä yksinään, koska kaikkihan sitä tapahtumaa menee katsomaan, ikäänkuin, ja se muu on vaan sivuseikkaa. Joten, sä et saa silloin sitä kyseenalaista huomiota, etkä vaikuta miltään "yksinäiseltä saalistajalta". Yksinään käy porukkaa konserteissa, keikoilla ym. itseasiassa aika paljonkin, joten kuten sanottua, vaikkei aina pysyviä ystäviä jäisikään, niin tosi hauskaa voi olla, ja kyllä se kuule sen hetken aina helpottaa :) Joten anna palaa vaan ja unohdat sen, mitä muut ajattelee: ajatelkoot mitä lystää.
Tutustuminen voi olla vaikeeta, mutta mä olen sen niinkin ajatellut, että aikaahan täällä vaan on. Joten saman tien mä voin yrittää olla ja elää, pitää hauskaakin joskus, vaikka sitten yksinänikin. Ja kuten sanoin (ekassa), muutamia ystäviäkin on joskus matkaan tarttunut. Joten älä ainakaan luovuta. Ja yksinäisyyden kanssa taistelee yllättävän moni, ihmiset eivät ole niin seurallisia, ja näillä meidän paikkakunnilla on ihmisiä, kuten sinä ja minä, ketkä ovat samalla tavalla jostain muualta.
Yksin voi olla kivakin käydä, esim. leffassa. Koska eihän siellä juttele muutenkaan, siellähän katsotaan leffaa. Joten ihan joka menoon ei kaveria edes tarttis muutenkaan. Jumpat ja muut liikunnat, mitä nyt onkaan: ei tartte kaveria, ja jos samassa seurassa käy usein, niitä pikkuhiljaa voipi tulla. Suosittelen! Lisäksi, sitä ymmärtää sen, että on loppujen lopuksi ihan mahdollista elää hieman yksinäisemminkin, se vitutus hellittää enemmän ja enemmän ja vaikka muakin välilä syö se yksin olo, niin loppujen lopuksi, olen jo suurimman osan vuodesta ihan kohtuu tyytyväinen. Nään kavereita sentään joskus. Käyn siellä sun täällä aina silloin tällöin. Juttelen ihmisille. Niin, ois kivempaa, jos ois se oma porukka, missä ois kotonaan... Tai enemmän oikeasti läheisiä, joista voisi saada tukea, joitten kanssa jakaa asioita. Mutta jos ei ole, niin sillä mennään sitten mitä on.
Vielä tämä: jos sä nyt oletkin yksinäinen, niin muista, että sä et ole pätkääkään huonompi ihminen sen takia, eikä sen tartte kestää ikuisesti. Se vika ei todellakaan ole sussa, ei sussa tartte olla mitään vikaa. Tai kaikissahan meissä jotain vikaa on, mutta niin kuuluu ollakin :) Kenenkään ei tarvitse olla täydellinen, että olisi ystäviä. Joskus asiat vaan menee näin.
Luota itseesi, sä olet hyvä, vaikka nyt oletkin yksinäinen. Älä anna muitten määritellä itseäsi, yksinäisyyden tai muun kautta.
Olen Kymenlaaksosta ja ymmärrän hyvin tunteesi. Patenttivastausta minulla ei ole Sinulle antaa, mutta jos aiot toivorikkautesi menettää niin ihan turhaan. Se samanhenkisten löytäminen ei vain useinkaan onnistu suoraan porukan keskelle kävelemällä - tai sitten pitää olla melkoinen pokka. Eli vanha sotatieteen ohje: jos suora hyökkäys ei onnistu niin koukkaa. Tee vaivihkaisia tunnustelukoukkauksia sinne, missä mahdollisesti ei ole iät ja ajat yhtä samaa toimittavaa väkeä vaan ehkä sellaista, jota vasta jotakin aloitellaan - menisi jo koulumestarin puolelle, jos yrittäisi vielä sanoa mistä semmoisia löytyy. Jäin vielä miettimään, haluaisitko edes itse välttämättä kuulua johonkin sellaiseen piiriin, jossa olet olosi tuntenut ulkopuoliseksi. Anna palaa!
Mie oon muuttanu kotkaa tos tovi sit, eikä mul oo tääl ketää.. töissäkää ei ollu oikee potentiaalisii ehdokkaita. Kerro ihmees missä te asutte??
kotkassa siis mekin.
no sepä kiva juttu.. pitäskö meijä sit mahollisest vaik vähä tutustuu? Kuolen yksinäisyytee tääl.. :/
oiskohan sulla jotain meiliä tms, minkä uskaltasit tääl antaa.. mulla ei ole.
[email protected]
kerron sit toisen osotteen.. meilaa sinne.. :)