Mielenkiintoinen artikkeli vuodelta 1994

J. P. Roosin ja Eeva Peltosen toimittama Miehen elämää -kirjoituskokoelma vuodelta 1994 on varsin antoisa ja kiintoisa kirja kauttaaltaan, mutta yksi artikkeli nousee sisällöltään ylitse muiden - ainakin mitä tulee tähän palstaan. Jorma Hänninen, Jyväskylän yliopiston sosiaalipolitiikan lehtori, kirjoittaa artikkelissaan "Seksitarinan pornografinen käsikirjoitus: minä sain, olen siis mies" tiukkaa asiaa, ja rivien välistä voi kuulla laasaslaisia kaikuja, vaikka ne eivät olekaan tekstin keskeisintä antia.

Artikkelissa käsitellään miesten kirjoittamien elämäkertojen tapaa käsitellä seksiä. Hänninen (laasaslaisten kaikujen ohella nimikin tuo mieleen erään toisen aihetta sivunneen!) jakaa seksitarinoiden miehet kolmeen tyyppiin: saamattomaan, machoon ja naistenmieheen. Saamattomasta miehestä voisi melkein lainata koko tekstin, mutta tekijänoikeudellisista ym. syistä valikoin:

"Saamattoman miehen kertomus muodostuu sarjasta epäonnistumisia seksuaalielämässä ja naissuhteissa. Tyydyttävät eroottiset kokemukset puuttuvat lähes tyystin, mutta juuri niitä mies kaipaisi. Hän haluaa haluamistaan, muttei "saa". Eroottisten kokemusten tavoittelu muuttuu vähitellen epätoivoiseksi, jopa väkivaltaisia muotoja (raiskauksen yritys) saavaksi väkisin yrittämiseksi. Kysymys ei kuitenkaan ole kontaktikyvyttömyydestä eikä naisseuran puutteesta."

Seuraa lainaus miehen kertomuksesta: "Minä olen leimautunut ns. ystävämieheksi. Minun on helppo herättää naisten pintapuolinen kiinnostus --"

"Ajan myötä naisen haluaminen kääntyy halveksunnaksi tai vihaksi, ja toistuvat epäonnistumiset myrkyttävät koko elämän. Millään muullakaan ei ole väliä. Lopputuloksena on luopuminen ja katkera eristäytyminen koko ajan pahenevaan, itsehalveksunnan sävyttämään olotilaan."

Tästä mainio esimerkki on viimeksi tänään päivittynyt Naiseton-blogi, jonka kirjoittaja vaikuttaa olevan tämän tien päässä: http://naiseton.blogspot.com/ (Sopii toivoa, ettei kirjoittaja ajaudu epätoivoiseen tekoon, mutta jos ajautuu, se sopisi tehdä manifestinomaisesti. Miten olisi vaikkapa "HINTA NAISTEN SEKSUAALISESTA ITSEMÄÄRÄÄMISOIKEUDESTA" -plakaatti kaulaan?)

"[S]uomalainen mies voi myöntää olevansa työtön tai köyhä, mutta rohkenee vain poikkeustilanteessa tunnustaa, ettei hänellä ole ainuttakaan ystävää."

"Ystävien puuttuminen mieltyy siis minuuden vajaukseksi, eikä tilanteesta voi syyttää valtiota, markkinoita, tuskin edes kovaa kohtaloa tai huonoa tuuria, se on pelkästään itsestä kiinni. Sama koskee menestystä naismaailmassa, eroottisilla markkinoilla toimii viehätysvoiman ja valloittamisen armoton laki. Seksuaaliseen epäonnistumiseen on mahdoton liittää sankaruutta, ei posiitivista eikä negatiivista niin kuin esimerkiksi rikollisuuteen tai juoppouteen eikä marttyyriutta niin kuin petetyksi tulemiseen rakkaudessa."

Etenkin tämä jälkimmäinen sitaatti on todella mielenkiintoinen. Ensinnäkin tässä yliopistomies tunnustaa seksuaalimarkkinoiden olemassaolon ja niiden julmat lainalaisuudet, vuosia ennen Laasasta ja jopa niitä kuuluisia nyyssikeskusteluja, mistä kaikki alkoi. Toiseksi tässä esitetään eräänlainen selitys ATM-ilmiölle; vaikka syyllisten, sankaruuden ja marttyyrinkruunun löytäminen tilanteesta onkin Hännisen mukaan "mahdotonta", juuri tähän toivottomaan tehtävään ATM-projekti pyrkii - juuri siksi, että epäonnistumisen ottaminen täysin yksilön vastuulle olisi ja on psykologisesti totaalisen tuhoisaa.

Hänninen tarkastelee miesten kertomuksissa tapaa ymmärtää ja kokea ensimmäinen yhdyntä. Hän ottaa esille viisi seikkaa: ensimmäinen yhdyntä on 1) suoritus, josta 2) eivät nauti mies eikä 3) nainen, mutta vaikka se on 4) "suorituksena mitätön, on sen merkitys miehelle muutoin suunnaton ... [m]ies on seksuaalisen elämänsä käännekohdassa, hän on astunut ratkaisevan rajan yli". Ensimmäinen kerta merkitsee 5) "siirtymäriittiä miehuuteen ... vasta nyt voi pitää itseään varsinaisesti miehenä".

Nämä huomiot ovat peräisin suomalaisista elämäkertateksteistä, siis "vain" tapoja käsittää ja konstruoida miehinen seksuaalisuus. Tämä malli kuitenkin on arkikokemuksen perusteella varsin universaali tapa käsittää seksuaalinen kokeneisuus, joten kokemattoman miehen osana on sosiaalinen "toiseus", vaikka hän itse pitäisikin kyseistä mallia vain sosiaalisena konstruktiona. Niin kauan kuin muut eivät niin tee, seksuaalisen luuserin osa ei ole helppo. Kerropa keskimääräisessä miesporukassa olevasi yli 25 ja ensisuudelma kokematta, ja huomaa uskottavuutesi olevan mennyttä tästedes kaikissa muissakin asioissa - eihän sitä ennenkään poikasten juttuja ole todesta otettu. ATM:n vaihtoehdoiksi jää joko pysyä kaapissa, hyväksyä asemansa kulttuurissa molempien sukupuolien halveksimana ei-miehenä tai todistaa miehuutensa ei-uskonnollisesta kokemattomuudesta huolimatta erinäisin maskuliinisin äärimmäisin teoin.