Joopas, eilen illalla kaverimme tuli kylään pienessä hönössä ja siinä lipsutti ohimennen että mieheni yhdenillan juttu (ennen minua) oli saanut lapsen himena yli kolme vuotta sitten. Jotain isukki-läppäähän se siinä heitti ja siinä ihmetellessäni ukkeli puserti jutun ulos, NYT VASTA VAIKKA OLEMME OLLEET MELKEIN tasan KOLME VUOTTA YHDESSÄ. Eli siis mieheni yhdenillan seikkailulla on lapsi, ja isä ehdokkaita kuulemma kaksi, mieheni ja joku toinen.
Asia on aika musertava, koska emme itse pysty varmaankaan saamaan lapsia, koska minussa on "vikaa". En tiedä pystynkö olemaan miehen kanssa, joka on tuollaista asiaa piilotellut minulta, ja nyt tämä "ehkä lapsettomuus" saa minut kyllä niin murskaksi. Ja sitten mieheni on ehkä tullut isäksi helvetinmoisella vahingolla yhdessä yössä, ei stana!
Mies vähättelee asiaa, ja sanoo ettei voi olla lapsen isä. On muka varma asiasta. Minä en. Mistä voin olla varma moisesta asiasta? en mistään. Mies ei halua olla kyseiseen naiseen missään yhteydessä, eikä nainen mieheeni. Suoraan sanottuna olen niin katkera tästä "lapsettomuudesta", että tuskin voin elää mieheni kanssa, jos hänellä on lapsi. Joo, olen varmaan kylmä ja p*ska ihminen, mutta minkäs teet. Tuntuu että sisuksissa kiertää ja kuvottaa kun katsonkin miestäni.
Olipahan aikamoinen pommi, taitaapi lähteä tämä akka muille maille.
Kohtalotovereita? Pystynkö tällaista antamaan anteeksi? En tiedä, tuntuu etten osaa edes selostaa mitään tai sanoa mitään kun on niin helvetin katkera olo. Sainpahan nyt edes jonnekkin purettua tätä asiaa...
Asia on aika musertava, koska emme itse pysty varmaankaan saamaan lapsia, koska minussa on "vikaa". En tiedä pystynkö olemaan miehen kanssa, joka on tuollaista asiaa piilotellut minulta, ja nyt tämä "ehkä lapsettomuus" saa minut kyllä niin murskaksi. Ja sitten mieheni on ehkä tullut isäksi helvetinmoisella vahingolla yhdessä yössä, ei stana!
Mies vähättelee asiaa, ja sanoo ettei voi olla lapsen isä. On muka varma asiasta. Minä en. Mistä voin olla varma moisesta asiasta? en mistään. Mies ei halua olla kyseiseen naiseen missään yhteydessä, eikä nainen mieheeni. Suoraan sanottuna olen niin katkera tästä "lapsettomuudesta", että tuskin voin elää mieheni kanssa, jos hänellä on lapsi. Joo, olen varmaan kylmä ja p*ska ihminen, mutta minkäs teet. Tuntuu että sisuksissa kiertää ja kuvottaa kun katsonkin miestäni.
Olipahan aikamoinen pommi, taitaapi lähteä tämä akka muille maille.
Kohtalotovereita? Pystynkö tällaista antamaan anteeksi? En tiedä, tuntuu etten osaa edes selostaa mitään tai sanoa mitään kun on niin helvetin katkera olo. Sainpahan nyt edes jonnekkin purettua tätä asiaa...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Joo, olen varmaan kylmä ja p*ska ihminen, mutta minkäs teet. Jos haluja on.Hommahan on tapahtunut ennen teidän seurustelun alkua.
Paljon voi tapahtua ennen seurustelun alkua, mutta seurustellessa niistä ei kuulu valehdella puolisolle vuosia! Varsinkaan jos kyseessä on niin iso asia kuin oman lapsen olemassaolo, voiko isompaa asiaa ollakaan?
Lapsen isyys on hyvä selvittää isyystestillä, jos ei muuten, niin viranomaisen kanssa (lastenvalvoja).
Lapsella on oikeus tietää oikea isä.
Selvitä asia nopeasti.
Moikka! Mäkin sain tietää, että mun miehellä on lapsi. Pahinta asiassa oli, että olin itse raskaana ja mies painosti aborttiin. Kun ei saanut minua tekemään sitä, niin vasta sen jälkeen kertoi asiasta... En jättänyt miestäni, mutten pysty vieläkään antamaan anteeksi. Suhteessamme tuntuu olevan luottamuspula.
Onhan se kauhea tilanne, menee koko elämä sekaisin tuollaisesta...
Meillä tuli vuoden yhdessäolon jälkeen kutsu isyystesteihin. Lapsi saanut alkunsa ennen meitä yhden yön jutusta, eli pettämisestä tms. ei ollut kyse. Isyys varmistui tosiaan testeillä.
Kyllä siinä meni suhde ja elämä täysin sekaisin, eikä sitä pommia pysty ymmärtämään, jollei itse ole samaa kokenut.
Sinulla tilannetta pahentaa se, että miehesi tosiaan salannut tämän mahdollisen isyytensä.
Meillä ei mies edes tiennyt naisen olevan raskaana, kun hän ei sitä ilmoittanut, ennen kuin ensimmäinen isä osoittautui vääräksi.
Ilmeisesti hän ei kuitenkaan ole lapsestaan millään tavoin kiinnostunut, eikä halukas isyyttään varmistamaan ja se on hänen asiansa.
Mutta, miten sen asia liittyy sinun lapsettomuuteesi? ja siihen ettet pystyisi miehen kanssa tulevaisuudessa elämään.
Oletko katkera omasta tilanteestasi, vai siitä että miehellä on mahdollisesti lapsi, johon ei halua olla yhteydessä? Vai peräti viatonta lasta kohtaan?
Se on asia, joka sinun täytyy itse selvitää, ei mies siinä voi sinua auttaa...
Vuoden verran itse taistelin tuon katkeruuden kourissa miehen ajattelemattomuutta ja tätä äitiä kohtaan, ennen kuin tulin järkiini.
Toivon vain, että annat itsellesi aikaa käsitellä asiaa, etkä tee mitään ajattelematonta alun järkytyksessä.
Niin no minä sanoisin tuohon et ettehän te ole olleet edes silloin vielä yhdessä ja minusta sulle ei kuulu sun miehes aikasemmat teot vaan se mitä se on tehny teidän suhteessa. Ja kun ette ollee tedes tavannut vielä tuolloin niin ei miehesi ainakaan ole pettänytkään sinua.
En ymmärrä miks nostat siitä noin ison metelin, annan miehesi selvittää itse tuo asia eläkä sinä puutu siihen! Jos hän ei tosiaan ole tiennyt sitä eikä tiedä vieläkään kumpi on isä! Kehoita häntä menemään isyystestiin jos haluaa asian selvittää mut pysy sinä siitä asiasta kaukana! Enkä ymmärrä miks sun pitäis olla katkera miehelles..?? Hei haloo, tuo on tapahtunut paljon ennen sinua ei siis teidän seurustelua aikana eli miehesi ei ole pettänyt sinua niin miksi hänelle siitä olisit katkera??
Toki ymmärrän et susta tuntuu pahalta jos et kerran itse saa lapsia mut turhaan sinä siitä miehellesi kaunaa kannat..ja tosiasia on sekin, et vaikka vaihtaisit puolisoa niin kyllä noita lapsellisia miehiä on jo nykypäivänä niin paljon et voi olla sulle aika vaikeeta löytää mies, jolla ei ole lapsia entuudestaan.
Mutta toki teet niinkuin itse haluat ja parhaaksi näet..mutta muista et miehesi ei ole syyllistynyt mihinkään petoksiin yms.