Niin solmuinen ettn tiedä kuuluuko tälle palstalle?
1.
Tausta:
Vaimoni ( Olemme olleet aviossa 29 v. ja siitä yksi jo kotoa poissa asuva 25 v lapsi ) on nk. päihderiippuvainen ( alko; ei huume ).
Vaimoni on vuosien kuluessa ollut useassa hoitolaitoksessa. Kellokosken sairaasta ( mentaalisyyt ) useampaan A.hopitolaan.
.
Yhdessäoloaikaamme on liittynyt useampi vaimon tekemä pettäminen ( aviorikos ).
Itse olen pysynyt uskollisena, sillä luotan Korkeimpaan, etenkin käskyt 6 ja 10 ovat minulle erittäin pyhiä.
Katson alkoholismin sairaudeksi, siinä kuin muunkin sairauden.
Jos itse sairastuisin johonkin sairauteen, toivoisin että minua ei jätettäisi, vaan tuettaisiin.
Oltaisiin läsnä.
2.
Viime tapahtuma:
Nyt kävi siten että kunnan päihderyhmässä vaimoni kohtasi ”alkomiehen” joka sai houkuteltua 6 kk:tta absolutistina olleen vaimoni luokseen. Jopa kahdesti viikon kuluessa.
Joivat ja n….vat.
Karmein tilanteeni oli kun soitin vaimoni kännyyn. Joku avasi ( vastasi ) linjan ja kuuntelin 25 minuutin ajan kun juovuksissa ollutta vaimoani ”p…tiin” urakalla.
Sittemmin ilmeni että vaimoni kortilla on maksettu 40 euron suuruisia Alko Oy:n laskuja.
Vaimoni juo ruokakaupan keskareita, eikä ole käynyt Alkossa vuosiin.
Ko. ”alkomies” mahdollisine kumppaneineen ovat siis saaneet houkuteltua puolisoni Alkon myymälään ja pistäneet ”sileäksi” vaimoni tilin. Oletan tämän tapahtuneen tilanteessa jossa vaimoni ollut päihteessä ja ”herätetty” haluamaan lisää juotavaa.
3.
Lähtökohtia:
Ko. tekijä(T) tietävät vaimoni olevan holisti sekä myös mentaalieläkkeellä. ( masennus & ahdistuneisuus)
Samaten ovat tietoisia siitä että perheemme elää nk. köyhyysrajalla. Ulosotossa lukuisia asioita.
En tiedä kuinka vaimoni on tilanteesta nauttinut ja/tai kuinka halukas hän on tapahtuneisiin sx.-suhteisiin lopulta ollut.
Sen tiedän että hän kärsii valtavasta morkkiksesta. ja hakee nyt lohtua/unohdusta juomalla.
4.
KYSYMYKSENI:
Tietääkö kukaan opastaa täyttävätkö ym. tapahtumat:
o Hyväksikäytön /( lähinnä talous ) tunnusmerkistön.
o Seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistön.
o Kuinka reagoisitte/toimisitte kun ko. ”hyväksikäyttäjä” soittelee nyt kännyyyni ( En vastaa )..
Muita ohjeitanne?
PS:
Minä elän vain tämän elämän. Olen jo 56 v.
Teen töitä, uuden innovatiivisen, perusteilla olevan yhtiön eteen noin 60... 70 h/vko. Olen nykyisin tuotekehittäjä ja tuotelanseeraaja sekä tulevista myynneistä vastaava.
Jos yhtiö onnistuu, onnistun minäkin - taloudellisesti. Taloudellisuus on kuitenkin vain pieni osa elämää.
1.
Tausta:
Vaimoni ( Olemme olleet aviossa 29 v. ja siitä yksi jo kotoa poissa asuva 25 v lapsi ) on nk. päihderiippuvainen ( alko; ei huume ).
Vaimoni on vuosien kuluessa ollut useassa hoitolaitoksessa. Kellokosken sairaasta ( mentaalisyyt ) useampaan A.hopitolaan.
.
Yhdessäoloaikaamme on liittynyt useampi vaimon tekemä pettäminen ( aviorikos ).
Itse olen pysynyt uskollisena, sillä luotan Korkeimpaan, etenkin käskyt 6 ja 10 ovat minulle erittäin pyhiä.
Katson alkoholismin sairaudeksi, siinä kuin muunkin sairauden.
Jos itse sairastuisin johonkin sairauteen, toivoisin että minua ei jätettäisi, vaan tuettaisiin.
Oltaisiin läsnä.
2.
Viime tapahtuma:
Nyt kävi siten että kunnan päihderyhmässä vaimoni kohtasi ”alkomiehen” joka sai houkuteltua 6 kk:tta absolutistina olleen vaimoni luokseen. Jopa kahdesti viikon kuluessa.
Joivat ja n….vat.
Karmein tilanteeni oli kun soitin vaimoni kännyyn. Joku avasi ( vastasi ) linjan ja kuuntelin 25 minuutin ajan kun juovuksissa ollutta vaimoani ”p…tiin” urakalla.
Sittemmin ilmeni että vaimoni kortilla on maksettu 40 euron suuruisia Alko Oy:n laskuja.
Vaimoni juo ruokakaupan keskareita, eikä ole käynyt Alkossa vuosiin.
Ko. ”alkomies” mahdollisine kumppaneineen ovat siis saaneet houkuteltua puolisoni Alkon myymälään ja pistäneet ”sileäksi” vaimoni tilin. Oletan tämän tapahtuneen tilanteessa jossa vaimoni ollut päihteessä ja ”herätetty” haluamaan lisää juotavaa.
3.
Lähtökohtia:
Ko. tekijä(T) tietävät vaimoni olevan holisti sekä myös mentaalieläkkeellä. ( masennus & ahdistuneisuus)
Samaten ovat tietoisia siitä että perheemme elää nk. köyhyysrajalla. Ulosotossa lukuisia asioita.
En tiedä kuinka vaimoni on tilanteesta nauttinut ja/tai kuinka halukas hän on tapahtuneisiin sx.-suhteisiin lopulta ollut.
Sen tiedän että hän kärsii valtavasta morkkiksesta. ja hakee nyt lohtua/unohdusta juomalla.
4.
KYSYMYKSENI:
Tietääkö kukaan opastaa täyttävätkö ym. tapahtumat:
o Hyväksikäytön /( lähinnä talous ) tunnusmerkistön.
o Seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistön.
o Kuinka reagoisitte/toimisitte kun ko. ”hyväksikäyttäjä” soittelee nyt kännyyyni ( En vastaa )..
Muita ohjeitanne?
PS:
Minä elän vain tämän elämän. Olen jo 56 v.
Teen töitä, uuden innovatiivisen, perusteilla olevan yhtiön eteen noin 60... 70 h/vko. Olen nykyisin tuotekehittäjä ja tuotelanseeraaja sekä tulevista myynneistä vastaava.
Jos yhtiö onnistuu, onnistun minäkin - taloudellisesti. Taloudellisuus on kuitenkin vain pieni osa elämää.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Liian kiltti !. Toki jokainen Jumalansa edessä kaatuu tai pysyy pystyssä.. Mutta elämä on vain yksi ja toisaalta sinä olet se tukipilari johon vaimosi turvaa,,, Ja joka toisaalta pitää tätä hänen kierrettään pystyssä.
Vaikka olen itsekkin uskon Jumalaan:Sanon suoraan ,että en jaksais katsoa moista. Tee seuraavan kerran selväksi hänelle ,että jos lähdet olet omillasi. Takaisin ei ole tulemista. Joskus kova kovaa vasten saa silmät auki.
Vaikea on tilanteesi !
Vaimosi on itse vastuussa omista teoistaan ja tekemättä jättämisistä, olkoonkin kuinka alkkis tahansa.
Ota jo oma elämä itsellesi ja lakkaa huolehtimasta vaimostasi.
Kyllä sinä sinä sen kestät! Tsemppiä!
Itse olen kärsinyt miehen alkoholiongelmista n. 20 vuotta ja nyt olen pääsemässä hänestä eroon..
Ymmärrän sinua täysin, mutta nyt pitää sinunkin ymmärtää, että on aika jo viimein ajatella sinun itseäsikin..
Juopolle ei vaan voi mitään..turhaan uhraat sinäkään loppuelämääsi häneen..ole armollinen itsellesi ja eroa hänestä..Lapsesi olet jo maailmalle kasvattanut..vaimosi ei saisi olla lapsesi..
Tuskin nuo hyväksikäytön merkit toteutuvat tapauksessasi..juoppo on kuitenkin vastuussa itsestään..
Jos ois holhouksen alainen, niin sitten voisi toimia..
Tsemppiä sulle kuitenkin..
Sinun pitää nyt hyväksyä se ikävä asia, ettei tuo tukesi tosiasiassa auta vaimoasi vaan mahdollistaa tilanteen jatkumisen. Vaimosi pitää itse kyetä katsomaan peiliin, ottaa vastuu teoistaan ja elämästään ja koittaa saada itsensä kasaan. Tuossa tuessasi kun on se ikävä puoli, että se mahdollistaa sen itsepetoksen jossa vaimosikin ilmeisesti elää.
Itse olen tukenut ja auttanut jos jonkinmoista ystävää elämäni aikana aina siihen pisteeseen asti, että olen itse joutunut jopa syömään masennuslääkkeitä. Pidin itseäni todellakin lojaalina, auttavana ja luotettavana ystävänä, kunnes eräs tuttu minulle totesi, että olen tosiasiassa itsekäs. Ajatus tuntui aluksi tosi oudolle, kunnes ryhdyin pohtimaan asiaa tarkemmin.
Ja kyllä. Itsekästähän tuo toiminta oli. Tein itsestäni korvaamattoman ystävän, joka oli milloin mitäkin sotkua selvittämässä, kun tarve vaati. Kaikki ymmärretään, annataan anteeksi ja tuetaan, tuetaan, tuetaan. Siinä sitten ihmettelin, mikseivät nämä muut yhtään järkiinny tai ota vastuuta itsestään ja päätöksistään. Samaa kaavaa toistivat vuodesta toiseen. Hommahan vaan oli niin, ettei heidän todellakaan tarvinnut, kun minä olin aina korjaamassa jos mitäkin mokia ja välillä jopa ajattelin asiat heidän puolestaan valmiiksi.
Ehkäpä se elämä heistä tuntui helpommalta tällaisen kyynärsauvan kanssa, mutta todellisuudessa onnistuin estämään käytökselläni sen, että he olisivat itse päässeet jaloilleen ja kyenneet selvittämään päänsä sisäisiä kiemuroita. Ei siis mikään kumma, että heidän elämänsä kulki kriisistä kriisiin. Loppujenlopuksi tilanteesta ei kukaan hyödy vaan siinä kärsivät sekä söheltäjä että auttaja.
Nyt olen oppinut laittamaan rajat tuolle auttamiselle. Tuntuu myös helpottavalta tietää ja ymmärtää, ettei heidän elämänsä ole minun vastuullani ja kontrollissani. Heidän todellakin pitää tehdä ne omat päätöksensä ja virheensä ja kantaa niistä seuraukset. Minun ei kuulukaan korjata kaikkea sitä, mitä he saavat rikottua. Joskus pitää nousta jaloilleen ihan itse. Muuten ei opi kävelemäänkään.
Tiedän kyllä, että ystäväni edelleen kaipaavat sitä ikuista kuuntelijaa ja tukijaa, joka olin ennen. Kuuntelen ja tuen vielä nykyäänkin, mutten todellakaan ole valmiustilassa vuorokauden ympäri. Olen ottanut oman elämäni takaisin. Enää minun ei tarvitse murehtia toisten tekemisiä päivät pitkät. Nyt jaksan jo keskittyä omaankin hyvinvointiini.
Ehkäpä nuo ystäväni pikkuhiljaa oppivat sen kävelyn jalon taidonkin, kun minä en ole heitä jatkuvasti kantamassa. Ja sehän ei heidän itsensä kannalta ole muuta kuin askel parempaan suuntaan. Tosiasiassa teen heille palveluksen, kun annan heille mahdollisuuden oman elämänsä haltuunottoon, niin kivulias kuin tuo prosessi voikin olla.
Joskus pitää vain päästää irti ja antaa ihmisten yrittää kävellä itse, vaikka he yrittäessä kompuroisivatkin.
Vaimosi on kyvytön vastaamaan itsestään, joten sinuna ottaisin sosiaaliviranomaisiin yhteyttä ja ryhtyisin purkamaan tilannetta.Voit todistaa epäilyttävät ostokset Alkosta ja teillä on varmasti myös runsaasti lääkärinlausuntoja hänen hoitojaksoistaan, jotka kertovat omaa selvää kieltään. Olisiko mitään, jos sinä ryhtyisit hänen luotetuksi miehekseen eli voisit ainakin pitää taloutenne kurissa etenkin jos havittelet parempia talouden vuosia perheellenne?
Läheisriippuvaisuudesta osaisi varmasti joku paremmin kertoa, mutta koeta päästä siitä itsessäsi eroon. Et ole välttämättä kiltti, vaan tunnet itsesi huonosti ja toimit sen mukaisesti aika ajattelemattomasti. Kyse on myös vaimosi elämästä ja pärjäämisestä ja jos sinä et uskalla hänelle läheisimpänä ihmisenä ongelmiin rohkeasti puuttua olet lähinnä pelkuri.
Jumalaa kunnioittavana ihmisenä suhtaudut kirjaimellisesti käskyihin. Kannattaa käydä puhumassa seurakuntasi asiantuntijoiden kanssa, koska ei uskonnollisuuteen kuitenkaan kuulu sietää pahaa. Et siis lunasta taivaspaikkaasi vääränlaisella uskollisuudella vaimoasi kohtaan. Lähimmäisenrakkauteen kuuluu myös olla viisas ja vastuuntuntoinen.
Joten kahteen ensimmäisee kysymyksiisi vastaan myöntävästi ja siihen kolmanteen, että ilmoita poliisille. Kysehän häirinnästä.
Vastaan täten tnä iltana ensimmäisiin saamiini vastauksiin.
Kiitän heitä.
Totean:
Liki 30 v aviossa tekee läheisriippuvaiseksi.
Toisaalta taustalla on Korkeimmalle antamani ikuisuuslupaus.
Pelkään... pelkään tulevaa ja eritoten Korkeimman edessä.
Olen riippuvainen....
Puolisostani täällä,
mutta myös Korkeimmasta.
Käytännön tasolla pelkään kuinka tässä iässä enää oppisin yksineloon.
Olenko ihmisssuhteissani liian arka ja raukka.... liian anteeksiantava.
Moni olisi kovempi, miniä olen minä...heikko?
Olen Business-man.
Tosin sitten 79-alkaneen uran myötä ovat "bemarihaaveet" vaihtuneet tehdyn työn tuloksesta nauttimiseen. Nk. uraputkiajattelkukausi on ohi.
Parasta elämässäni on suhteeni aviosta syntyneeseen poikaani ja hänen ihanaan tulevaan miniääni.
Meidän suhteemme on 110 % tasolla.
Pelkään että kuormitan heitä huolillani. Siksi pitäydyn maksimaalisesti heile huloistaini kertomasta. Heikoimilla hetkilläni en siihen kykene.
Mutta....
Olen "tottumuksesta" lähelleni välittäviä kaipaava. Oman sukuni edustajat jo poismenneet.
Pelkään kuinka selviäisin yksin.
Mitä olisivat iltani...yöni...aamuni; kun jo nyt olen paniikissa kun puolisoni ei kotona.
Miten minun kävisi.... kuinka jaksaisin...kuinka säilyttäiosi työn teon motiivini.
Asia olisi ehkä helpompi jos tuntisin mahdloisuukisia löytää uusi kumppani lähelleni.
Mutta tässä iässä ja vieläpä ylipainoisena kumppanien hakuajat ovat jo menneeet.
Olen yksin.....
Tunnen pelkoa ja tunnen tietyiltä osin olevani raukka pelkuri.
Selkärangaton toisen kautta eläjä.
Ehkä:
Ratkaisuni olisi ihastuminen uuteen....
En tiedä....
Haaveilen ja pyrin uppottumaan töihini vaikka TK-lääkärini toesi että työmjäärilläni poltan kynttilääni en vain molemmista päistä, vaan myös keskeltä.
Jos ei muuta, niin kaipa Korkein minut joskus pelastaa.
Kiitän Teitä kaikkia!
Vastaukset nikeiltä " entinen pyhimys" ja "paistaa se päivä" tuntuivat minusta realistimissimmilta/koskettavimmilta omassa tapauksessani.
Kaikkia vastaamaan vaivautuneita - iitän Teitä' iltarukoikuksessani.
Hieno että löytyy Ihmisiöä jhotka vaivautuvcat kirjoittamaan.
Olkoon huominen Teille armollinen - Autoitte minua sanoillanne - Korkein kiitos siitä Teille.
Mietin pitkään miten vastaisin..nyt kun aloin kirjoittamaan,en sitä vieläkään tiedä..Mutta,kyllä alkoholismi on sairaus kuten ed.mainittu masennuskin..itse olen vasta nuori(25v) ja kärsin kummastakin..tosin olen nyt ollut pian 2 kk ilman mitään ja iloinen siitä että vielä ei ole kaikki menetetty..
Itse olin ainakin vihainen kun minua ei kukaan ollut auttamassa mutta kyllä se näin pohjan kauttakin käy..
Kyllä nuo edellä mainitut asian rikoksesta haiskahtavat mutta istuinpa juuri tuomioistuimessa joka päästi minut raiskanneen,pahoinpidelleen ja vapaudenriistäneen miehen vapaaksi vain koska minä olin juonut..joten rikosnimikettä tuskin pystyt läpi lyömään..
Sinuna suosittelisin nyt ensimmäisenä vaimon hoitoon laittamista vaikkapa Ka-toiminnan piireissä pyörivään hoitokotiin.. kristittynä tiedät varmaan kortesjärven tai muun... sitten vaikka kristitty mies oletkin,niin tekisin kyllä selväksi ettei tarvitse soitella sellaisten ihmisten enää teille päin..
En oikein osaa muuta toivoa teille kuin uskoa sinulle että jaksat vielä kerran vaimosi nostaa jaloilleen..muista että hoito on hänen parhaakseen,hän ymmärtää sen vielä..Liitän teidät rukouksiimme..
Vaikka en varsinaisesti osaa sinulle sanoa mitään todella auttavaa, niin tahdon luoda sinulle uskoa että kyllä sinä kelpaat sellaisena kuin olet, myös jollekin toiselle. Et jää yksin koskaan.
Muista se. Kaikki voi tuntua vaikealta, mutta et voi pelastaa vaimoasi. Hän on liian syvällä sairaudessaan. Hoitopaikka hänelle olisi ehkä paras. Voit käydä hänen luonaan niin paljon kuin haluat.
Voimia sinulle joka tapauksessa.
Kun nyt kerrot olevasi uskossa, niin uskoisin sinun käsittävän sana "synti" ja mitä se on. Puhut alkoholia väärin käyttävästä vaimostasi kauniisti, mutta puhut samalla kauniisti synnistä.
Vaimosi tekee syntiä, koska on juomari. Raamatussa se käsitetään synniksi, ei sairaudeksi.
Minusta sinun olisi helpompi käsitellä ongelmasi tekemällä selkeä raja sille, mikä on syntiä avioliitossanne ja mikä ei.
Oletko varma, että Jumala hyväksyy tällä hetkellä sen, että annat vaimosi tallata avioliittonne lokaan, mitä riettaammalla tavalla. Hän on AIKUINEN ja on Jumalan edessä vastuussa omista tekemisistään.
Kun tulette viimeiselle tuomiolle, niin sinulta ei kysytä vaimosi syntejä, eikä vaimoltasi sinun syntejäsi. Raamattu sanoo, että jokainen seisoo tai kaatuu OMIEN syntiensä tähden.
Voit toki hoitaa vaimoasi ja huolehtia hänen tarpeistaan, vaikka eroaisitte. Olet pakottanut nyt itsesi seisomaan samassa kuralätäkössä, missä vaimosi riekkuu.
Niin kauan kuin sinä hyväksyt, että sinua kohdellaan äärettömän halveksittavalla tavalla, niin kauan sinä tulet kärsimään.
Minusta sinä voisit erota vaimostasi, ja etenkin seksuaalisella tasolla sanoa itsesi irti hänestä. Kun vaimosi on tuonut huoruuden avioliittoon, niin sinä tavallaan osallistut siihen, kun annat kaiken tapahtua... avioliitossanne. Vaimosi kautta Saatana yrittää sinut tuhota tällä seksuaalisen alueen kautta.
On ihan sama, onko vaimosi nauttinut "hyväksikäytöstään" ja miessuhteista, sillä ei ole mitään merkitystä. Huoruus on huoruutta, synti syntiä ja piste. Ei siinä sen kummempaa hymistelyä tarvita.
Ymmärrän, että haluat nähdä vaimosi vastuuttomana hoidokkina, koska sinun on silloin helpompi kestää vaimosi loukkaava ja halveksiva käytös sinua kohtaan. Et muuten kestäisi loukkauksia, ellet selittäisi vaimoasi lähes syyntakeettomaksi lapseksi. Se on sinun puolustusmekanismi. Vaimosi käyttää sitä hyväkseen törkeällä tavalla.
Sinua helpottaisi se, että eroaisit avioliitosta, mutta tavalla tai toiselle katsoisit vaimosi perään ja mahdollisesti osallistuisit hänestä huolehtimiseen.
Mitä ylipainoosi tulee, niin se ei ole mahdoton tehtävä päästä siitä eroon.
Ala huolehtia itsestäsi, arvostaa itseäsi miehenä ja ala tekemään selkeä ero siihen, mikä maailmassa on oikein ja väärin.
Suostumalla vaimosi poljettavaksi hyväksyt samalla sen, että ihmistä saa näin kohdella. Kun et anna itseäsi kohdella kynnysmattona, olet jo parantanut maailmaa hiukan ja olet saanut selkärankaa siihen vastustatko paha (syntiä, saatanaa) maailmassa.
Voi sinua! Mitähän uskontolahkoa mahdat edustaa, kun noin kirjaimellisesti suhtaudut...kunnes kuolema teidät erottaa. Onko lapsuudenkodissasi ollut ahdistava ilmapiiri ja kenties peloteltu helvetillä? Ainakaan sinulle ei ole kehittynyt tervettä itsetuntoa.Jumalahan on rakkaus. Ei Hän varmasti ole tarkoittanut, että pilaat ainutkertaisen elämäsi hylkäämällä itse itsesi. Tuolla logiigalla ei saisi hakea eroa esim.puolisosta, joka jatkuvasti pahoinpitelee raa`asti vaimonsa/miehensä ja ehkä myös lapsensa. Olen itse joutunut lapsena humalaisen isäni pahoinpitelemäksi, ja vasta tämä avasi äitini silmät, ja hän haki avioeron. Siihen mennessä isäni oli saattanut yhden syrjähyppynsä raskaaksi ja hakannut äidin monta kertaa.Silti uskon, että Jumala rakastaa sekä äitiäni että minua.Kuka sitten ymmärtää, ellei Hän, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi? Mikset usko, että Jumala kantaa sinuakin jaksamaan, vaikka eroaisit? Uskotko Häneen oikeasti? Entä, kun poikasi ja miniäsi saavat lapsen, onko hänen hyvä nähdä ja kuulla humalaisen mummon änkyröinnit. Mene edes AL-ANONiin, tapaat kohtalotovereita. Rakasta itseäsi niinkuin muita,unohditko?
aliarvostat itseäsi, et pidä ittees minkään arvoisena, vaimosi saa tehdä sulle mitä vaan, sinä annat asioiden olla ja teet työtä hullunlailla ja vaimosi tuhlaa ja juopottelee hamppikavereiden kanssa.
Ole mies etkä tuolaanen hiiri. Raamatussakin sanotaan että rakasta ja arvosta itseäsi.
Kuulostaa surulliselta nähdä kuinka kaikki kehoittavat uskovaisena eroamaan tässä tilanteessa..tilanne on kieltämättä paha, mutta uskon että jumala antaa voimia saada vaimosi hoitoon ja sitä kautta uudelleen jaloilleen..
minä en henkilökohtaisesti kehtaisi sanoa olevani uskossa jos sanoisin eron olevan ainoa keino,pahoinpitelyt ovat eri asia mutta tässä tapauksessa on kyse mielenterveys ja alkoholiongelmasta jotka ovat mahdollisia voittaa, tietenkin vain jos sitä todella tahtoo.. Mutta toki on nykyajan mukaista heittää puoliso pihalle vastoinkäymisten alkaessa että siitä sitten vain..tottahan jokainen yksin pärjää mutta entäpä jos sinun tehtäväsi olikin auttaa vaimoasi..
vaikka nyt kuulen jo kuinka tulee ihmisten mieleen lauseet, juopot ovat juoppoja ja sietävät jäädä yksin, niin itse en uskossa olevana näin usko..itse kyseisen sairauden niskan taittaneena kehoittaisin vain saamaan vaimollesi apua,sitä hän tarvitsee eikä ulospotkaisua..toki on suotavaa ettet edes auta häntä millään tavoin juomaan tai saamaan rahaa.sinun tehtäväsi ei ole huolehtia,vaan ohjata hänet ammatti ihmisten pariin.
Tulee mieleeni pastori joka sanoi aikoinaan minulle samassa tlanteessa taistellessani ; minulla ei ole sinulle aikaa.. että niin..mutta jos jeesus jätti kuulemasta vähäisimpienkin avunhuudot,niin kai sitten sinäkin voit..mutta eikö meidän pitäisi olla hänen kaltaisiaan..itse olisin valmis lähtemään luoksenne perhe mukanani ja viemään vaimosi vaikka aa-kerhoon tutustumaan..jokinhan hänet on suistanut raiteiltaan, kun kerran näin on vallattomasti riistäytynyt käsistä..muista,kun hän on juonut,ei hän kykene toimimaan kuten selvinpäin,eli ei ajattele suhdettanne eikä mitään muutakaan..uskon että kuukausi katkolla auttaisi häntä näkemään tilanteen vakavuuden.mikäli hänet sinne jollain keinolla saa..
olen oikein yöuneni menettänyt nykyajan uskon hengestä,voisin vain kysyä kuinka kehtaatte neuvoa tuolla tavalla kanssa veljeä?!?
Kyllä Jumala lapsensa näkee nykyäänkin..vaikka uskonpuolesta puhujat ovatkin taantuneet fariseusten kaltaisiksi,kirkossa istuviksi veronsa maksajiksi..Jos siinä on teidän uskonne olette jo lakanneet elämästä uskossa...auttaa meidän tulee kärsiviä vaikka oma talo menisi alta,että sen verran sydäntä täytyy olla ihmisellä,mikäli hän uskovaksi itseään nimittää !
Tuli aivan paha olo lukiessani kirjettäsi. Vaan laitetaanpa asiat järjestykseen:
- vaimosi on pettänyt sinua monta kertaa. se on vastoin Raamattua ja ei hyväksyttävää. Ei miltään kantilta. Se yksin on syy sinun erota.
- vaimosi on riippuvainen sinusta! Etkä sinä hänestä!
- et ole vastuussa hänestä vaikkapa sairas jos on tuollainen luonne.
Yritä keskustella lapsesi kanssa, jos voit. Yritä laittaa stoppi pankkitililleen ja luottokortilleen, näin estääksesi rahan ottamisen viinaan yms.
Olet vielä "nuori" ihminen itse, jolla paljon vuosia edessä, ei elämä viisikymppisenä lopu. Itse avioeron uhrina ymmärrän hyvin, kuinka riippuvaiseksi ihminen voi tulla toisesta, varsinkin kun 30 vuotta yhdessä eletty. Kuitenkin, kaikki on mahdollista.
Jo pelkästään oman itsetuntosi ja itse kunnioituksen vuoksi, harkitse avioeroa, tai paremminkin sanon suoraan, etta OTA ERO! Teillä ei tulevaisuutta ole kahdestaan, ja tulet joutumaan kärsimään enemmän.
Uskon että olet tehnyt kaikkesi suhteesi eteen, nyt on muutoksen aika!
Kaikkeen tottuu, yksin eloon, ystäviäkin aina on uusia edessä, usko pois. Ja Jumalan auttaa niitä, jotka auttavat itseään . Sen tiedät.
ja hyvin asiallisesti kirjoitit. Luin ketjun ja todella järkytyin, miksi pääsääntöisin ohje on ero? Itse en todellakaan pysty mestaroimaan kenenkään elämää ja ohjeistamaan ainoana vaihtoehtona eroaminen. Eikö meidän pitäisi rakastaa myös silloin kun toinen sitä vähiten "ansaitsee"? Hoitoon ohjaus olisi ehdottomasti ensimmäinen asia mistä pitäisi alkaa. Kovin kylmiltä ja kovilta ketjun monet "uskovaiset" tuntuivat. Meillä on takana 27 vuotta avioliittoa, alle viisikymppisiä ollaan, ei alko-ongelmaa, mutta mielenterveyshäiriöön mies sairastui pari vuotta sitten. Sairastuessaan mies petti eikä helppoa ollut, mutta sain hänet hoitoon, ja nyt on tasaisesti menty eteenpäin. Meillä on kuitenkin rakkaus, joka pitää yhdessä. Tämä on nyt minun elämäni, meidän vastoinkäymisemme. Mieheni on hyvä, kiltti, hellä mutta sairaus vaikutti niin, että tuntui kuin tilalla olisi ollut joku muu. Voi miten iloitsen, pienistä eteenpäin menevistä asoista enkä sairauden takia rakasta ihmistä jätä.
Vaimosi on riippuvainen mieliala-aineista. Siitä VOI parantua jos itse haluaa. Parantumista ei hänen puolestaan voi toinen tehdä, sinä voit hikoilla vaikka kuulia, se ei auta yhtään. Parantumisen halu täytyy tulla häneltä itseltään.
Muista myös etä meille kaikille on annettu lahjaksi vain yksi elämä. Se on tarkoitettu kauniiseen ja rakentavaan. Vaimosi täydellisesti aliarvioi tuon lahjan ja on heittänyt sen sioille. Hänen halunsa arvostaa saamaansa kalleinta lahjaa on yhtä tyhjän kanssa.
Haluatko sinä olla vieressä katsomassa koko ajan vaimosi sikailua, on vain sinun päätettävissä. Tuollainen elämä varjostaa sinunkin oloasi ja tietoisuus siitä että sinä olet (tai kukaan) voimaton muuttamaan naista vaikuttaa hyvin tuhoavasti.
Elää yksin ei ole huono vaihtoehto. Siinä saa oman rauhan. Tietoisuus että kun tulee kotiin , siellä on rauhallinen ja kaunis ilmapiiri - oma koira tai kissa odottamassa. Et arvaakkaan kuinka älykkäitä eläimet ovat, heistä aivan liian usein saa parempaa seuraa kuin huonoista ihmisistä.
Olet jo liian kauan katsonut vaimosi tuhoavan itseään, onko se oikein että se tuhoaa myös sinun elämän?