Olen 36-vuotias kahden kouluikäisen lapsen äiti. Olin naimisissa ex-mieheni kanssa 10 vuotta, niistä viimeiset viisi vuotta pelkkää kulissia. Vihdoin viime vuonna avioero saatiin aikaiseksi. En ole koskaan voinut henkisesti näin hyvin kuin nyt, kun saan olla vapaa. Mutta tie vapauteen ei ole ollut helppo. Toisen lapsen synnyttyä mieheni vieraantui perheestämme ja eteni urallaan. Vain työ oli hänelle pikku hiljaa se tärkein asia. Kestin sitä muutaman vuoden yrittäen sovitella ja vakuuttaen itselleni, että kyllä tästä selvitään. Jopa avioliittoneuvojallekin olin hommannut ajan, mutta mies ei suostunut mihinkään. Mieheni suhtautui negatiivisesti haluuni palata takaisin työelämään, ja tilanne muuttui sietämättömäksi, kun anoppini yritti ohjailla lasteni kasvatusta. Vanhemmalla lapsellani on ADHD, ja jouduin itse hankkimaan tutkimukset ja hoidot, kun mies väitti lapsen ongelmien olevan vain kuvitelmaani. Appivanhemmat taas syyllistivät minua lapsen huonosta käytöksestä ja riitaantuivat myös vanhempieni kanssa.
Sitten tapahtui ratkaiseva muutos. Palasin työelämään, ja mies sai hyväksyä sen. Tapasin töissä itseäni nuoremman miehen, joka osoitti heti kiinnostuneensa minusta. Olin aluksi hämilläni, mutta sitten päätin, että kerranhan tässä vain eletään. Aloimme tapailla salaa, ja seksi oli jumalaista. Hän näki minut naisena, ei pelkästään äitinä. Tapasimme aina töiden jälkeen tämän miehen asunnolla ja harrastimme seksiä. Ehdin aina kuitenkin illaksi kotiin, eikä kukaan saanut tietää suhteestamme vielä tässä vaiheessa. Rakastelimme milloin autossa, milloin luonnossa, kerran jopa vietimme viikonlopun aviovuoteessani, kun ketään ei ollut meillä kotona. Tämä nuori mies suostui kokeilemaan kaikkea, mitä mieheni ei koskaan ollut halunnut.
Mutta tilanne hankaloitui, kun rakastajani alkoi vaatia enemmän kuin pelkkää seksiä. Hän sanoi rakastuneensa minuun ja yllätti minut milloin milläkin romanttisella tavalla. Yritin puhua järkeä hänelle, mutta se ei auttanut. Vaikka olin alusta asti tehnyt selväksi, että haluan vain seksiä, hän ei uskonut vaan uhkasi kertoa miehelleni. Lopulta niin sydäntä raastavaa kuin se olikin, sanoin rakastajalleni, että nyt tämä loppuu tähän. Hän oli surun musertama, mutta minun piti pakottaa lasteni takia itseni ajattelemaan järjellä. Samoihin aikoihin laitoin eron vireille myös miehestäni.
Nykyisin olen vapaa nainen ja pidän huolta siitä, että saan tarpeeksi seksiä. Sellaista puutetta kuin avioliittoni aikana, joka johti minut tähän suhteeseen, en enää aio sietää. Kun saan lapset hoitoon, etsin itselleni ravintolasta tai netistä seksiseuraa. Mitään löpinää rakkaudesta en kaipaa. Minulle riittää, että rakastan lapsiani. Elämäni on nykyisin hyvin vapaata ja onnellista, seikkailuja täynnä. Tällaista se toivottavasti on vielä seuraavat 50 vuotta!
Sitten tapahtui ratkaiseva muutos. Palasin työelämään, ja mies sai hyväksyä sen. Tapasin töissä itseäni nuoremman miehen, joka osoitti heti kiinnostuneensa minusta. Olin aluksi hämilläni, mutta sitten päätin, että kerranhan tässä vain eletään. Aloimme tapailla salaa, ja seksi oli jumalaista. Hän näki minut naisena, ei pelkästään äitinä. Tapasimme aina töiden jälkeen tämän miehen asunnolla ja harrastimme seksiä. Ehdin aina kuitenkin illaksi kotiin, eikä kukaan saanut tietää suhteestamme vielä tässä vaiheessa. Rakastelimme milloin autossa, milloin luonnossa, kerran jopa vietimme viikonlopun aviovuoteessani, kun ketään ei ollut meillä kotona. Tämä nuori mies suostui kokeilemaan kaikkea, mitä mieheni ei koskaan ollut halunnut.
Mutta tilanne hankaloitui, kun rakastajani alkoi vaatia enemmän kuin pelkkää seksiä. Hän sanoi rakastuneensa minuun ja yllätti minut milloin milläkin romanttisella tavalla. Yritin puhua järkeä hänelle, mutta se ei auttanut. Vaikka olin alusta asti tehnyt selväksi, että haluan vain seksiä, hän ei uskonut vaan uhkasi kertoa miehelleni. Lopulta niin sydäntä raastavaa kuin se olikin, sanoin rakastajalleni, että nyt tämä loppuu tähän. Hän oli surun musertama, mutta minun piti pakottaa lasteni takia itseni ajattelemaan järjellä. Samoihin aikoihin laitoin eron vireille myös miehestäni.
Nykyisin olen vapaa nainen ja pidän huolta siitä, että saan tarpeeksi seksiä. Sellaista puutetta kuin avioliittoni aikana, joka johti minut tähän suhteeseen, en enää aio sietää. Kun saan lapset hoitoon, etsin itselleni ravintolasta tai netistä seksiseuraa. Mitään löpinää rakkaudesta en kaipaa. Minulle riittää, että rakastan lapsiani. Elämäni on nykyisin hyvin vapaata ja onnellista, seikkailuja täynnä. Tällaista se toivottavasti on vielä seuraavat 50 vuotta!
Vastaukset 16
Vanhimmat
jo 5 (ei 50) vuoden kuluttua olet jo niin vanha ja rupsahtanut, että sitten saat harrastaa seksiä pääasissa ihan yksin...
ei mahda mitään, kyllä se tosiasiassa kuluu käytössä.
toivottavasti lapsista tulee jotain, tuskin tulee. adhd ja huorageenit, no can do.
Tavara ei kulu ja elämästä nauttiminen nuorentaa kun nautinto koostuu siitä
mitä luonto on meille lahjoittanut.
Nauti ihmeessä niin kauan kun sitä iloa riittää. Osaat aikuisena varmasti varoa siihen ihmisten
aiheuttamia vaaroja ja tiedät itse mikä määrä on sinulle sopivaa.
Nämä siveys terroristit täällä esittää kateuksissaan ja koittaa painaa maanrakoon luonnon antaman lääkkeen masennuksiin, ysinäisyyteen. Seksin ja vain läheisyydenkin puute on tappavaa. Se on vaikeaa toisille tajuta kun ovat itsensä aivopesseet ajattelemaan läheisyyttäkin likaiseksi asiaksi.
HORO!
...nauttii seksitä ja hänellä on useampi kumppani - hän on jakorasia, mutta kun mies sekstailee useamman naisen kanssa, hän on sankari...
Kiva kuulla että olet saanut elämäsi tasapainoon!!
50-kymppisenä "löysin" itseni naisena, uskalsin elää ja tunnustaa millainen oikeasti olen. Olen nuorekas ja aktiivinen seksielämä nuorensi ,jokainen tuttuni huomasi hehkuni- joka jatkuu! Elämä jatkuu ja antaa ,jos uskaltaa ottaa. Älkää uskoko kaikkia kateellisia ja katkeria.
Aivan sama täällä!
Nuorena ajattelin, ettei viiskymppiset edes tee "sitä" enää!!:)
Olen yhä tosi timmissä kunnossa, nautin itseni hemmottelusta, ulkoilen paljon ja minulla paljon ihania ystäviä, hyvä työpaikka, oma rivitalokolmio.
Seksielämä, ilman sitoutumisia,itseäni 10v nuoremman miehen kanssa sujuu TODELLA ihanasti. Suhteeseen kuuluu myös kaikkea muuta kivaa, mutta seksi on loistavaa.
Enpä olisi kymmenisen vuotta sitten luullut, että elämä on näin ihanaa vielä tässä iässä:)
Erosimme ex-miehen kanssa viitisen vuotta sitten, ihan ystävinä. Lapset ja kaksi lastenlasta pitää meidät väleissä ihan varmasti.
Ja ketään en ota vakituiseen enää asuun kanssani.
Hyvä nainen! Kirjoituksestasi huomaa, että arvostat itseäsi. Hienoa, että olet löytänyt paremman ja tyydyttävämmän elämän. Itse vasta tavoittelen sitä tilannetta ja olotilaa. Tämä nykyinen(kin) avioliitto näivettää minua päivä päivältä.....
Ihana viesti! "kerranhan täällä vaan eletään!" :) Nimenomaan! Olen täysin samaa mieltä kanssasi viestissä mainitsemista asioista. Oli ilo lukea tälläistä tekstiä välillä, kun noita inisijöitä ja moralisoijia on jopa suomi24 lähes täynnä!!
kuitenkaan koskaan miettinyt, miltä sinusta tuntuisi, jos sinulle tehtäisiin samoin? Käytettäisiin julmasti hyväksi? Olisitkohan iloinen? Olisit varmaankin, kun olet täysin tunteeton ja ajattelet pelkästään itseäsi.
Ap:n mies käytti ap:tä julmasti hyväksi. Suhtautui vaimoonsa hyljeksien ja väheksyen eikä ottanut huomioon. Hyvä, että ap heräsi ja ymmärsi, ettei mies ollut ainakaan häntä varten: ja se oli miehellekin ihan oikein. "Sitä saa miten tilaa".
"Vanhemmalla lapsellani on ADHD, ja jouduin itse hankkimaan tutkimukset ja hoidot, kun mies väitti lapsen ongelmien olevan vain kuvitelmaani. Appivanhemmat taas syyllistivät minua lapsen huonosta käytöksestä ja riitaantuivat myös vanhempieni kanssa."
Juuh, vaimon kuvitelmaa tämäkin sairaus. Kun tämänkin vakavan asian mitätöi, niin sitä ei ole olemassa eikä sitä tarvitse näin ollen ajatella. Helvetillisen ja pirullisen itsekästä.
Kiitos kaikille tähän ketjuun kirjoittaneille naisille ja muillekin, jotka ymmärsitte pointtini aloituksessa! Miksi ihmeessä ympäröidä itsensä moraalisäännöillä ja jäykillä vaatimuksilla, kun itseään arvostaen voi nauttia elämästä ja seksistä, ihmisen tärkeimmistä perustarpeista?! Ihmettelen tätä kateuden, pätemisen ja moralisoinnin tarpeen määrää. Oman elämäni suunta lähti heti nousuun, kun sain kokea itseni naisena ja opin arvostamaan itseäni.
kun et jäänyt kiinni pettämisestä. Mitenköhän nyt itkisit, jos olisikin käynyt niin, että miehesi olisi saanut tietää ja hän ottanut eron sinusta pettämisen takia?
Hyvä jos nyt saat seksiä tarpeeksi. Muistathan kuitenkin, että ketä takaapäin panee, sen vielä edestään löytää. Eli voipi käydä niin, että rakastut ja miehesi käykin sitten vieraissa. Kestätkö sen ilman itkuja?
Et mielestäni ole myöskään käsitellyt eroasi loppuun asti. Tuo hillitön halu seksin harrastukseen vienee ajatuksesi muualle todellisuudesta? Olen itsekin eronnut ja seksiä toki tekee mieli mutta ei nyt sentään mitään yhden illan panoja netistä ja ravintoloista. Yök. Hanki vakipano, joka ei myöskään halua muuta. Tuolla menolla nimittäin varmasti saat jossain vaiheessa jonkun sukupuolitaudin. Mites sitten suu pannaan?
Olisin ollut onnellinen, jos mieheni olisi ensimmäiseksi ehdottanut eroa. Mieheni ei nimittäin halunnut erota. Hän olisi mielellään jatkanut itselleen kätevässä samanlaisessa sisko-veli- avioliitossa, jossa hänen ei tarvinnut tehdä juuri mitään. Hän vietti suurimman osan ajastaan työpaikallaan ja iltaisin hän teki töitä kotona omassa työhuoneessaan. Korkeintaan sanoi "terve" ja "hei" ja kieltäytyi antamasta aikaa lapsille.
Minä jouduin todella vaikeaan asemaan, koska oli minun vastuullani selittää aina lapsille, missä heidän isänsä on ja miksi hän ei tunnu välittävän. Monta kertaa yritin pakottaa miestäni keskustelemaan aiheesta kanssani, mutta se johti vain suuriin riitoihin. Mieheni mielestä olin itsekäs. Taloudellisesti olisimme pärjänneet miehen vähemmälläkin työnteolla, sillä minulla itselläni on myös hyvä ammatti. Hänen kunnianhimonsa meni aina liian pitkälle. Jos mies olisi saanut tietää pettämisestäni ja vaatinut eroa, olisin varmasti suostunut siihen itkemättä. Siinä vaiheessa, kun aloin pettää, olin jo aika täynnä tätä avioliittoa ja sinnittelin vain lasten takia. Kertaakaan en kuitenkaan katunut pettämistäni. Ajattelin myös, että tässähän mies saa mitä kerjäsi, kun ei halunnut antaa minun kukoistaa naisena. Ja kieltämättä myös kielletty hedelmä kiinnosti. Tunsin itseni halutuksi.
Minä jos kuka olen käsitellyt tätä eroa pitkälle. Olin harkinnut eroa jo kauan ennen kuin se pantiin vireille. Olin selittänyt oman kantani miehelleni ja kertonut, että haluan erota sovussa. Silloin aina mies alkoi anelemaan armoa ja pyytelemään anteeksi, lupailemaan milloin mitäkin. Tiesin kyllä, että ne lupaukset ovat tyhjiä, mutta annoin usein periksi lasteni takia, sillä he kärsivät todella paljon isänsä poissaoloista. Ajattelin, että jos kuitenkin. Mieheni myös uhkaili, että jos otan eron niin hän saa lapset käännytettyä minua vastaan. Mieheni äiti, jolla on mielenterveysongelmia, yritti tätä monta kertaa. Mutta sitten olin lopulta niin kypsä tähän touhuun, että kerroin rehellisesti lapsilleni, että en rakasta enää heidän isäänsä vaan haluan erota ja että muutamme uuteen asuntoon. Lapset tulivat kovin vakaviksi, mutta he (varsinkin vanhin poikani) kertoivat arvanneensa tämän. Lapset kysyivät myös minulta, että aionko ottaa uuden miehen. Siihen vastasin, että voin tässä ja nyt luvata vaikka käsi raamatun päällä, että sellaista ei tapahdu.
Mutta sen lisäksi, että olen äiti, olen myös nainen. Haluan elää ja puhjeta uudelleen kukkaan niin kauan kuin se on mahdollista. Tarvitsen läheisyyttä, hemmottelua ja seksiä jaksaakseni arkea, työtä ja kotia ollakseni mahdollisimman hyvä kasvattaja ja rakastava äiti. Siihen tarkoitukseen ovat ne ajat, kun lapset ovat isällään tai vanhempieni luona. Ja silloin näppärästi haen seksiseuraa ja kohtaan mitä erilaisempia ihmisiä satunnaisesti, ilman sitoumuksia. Vakipano ei ole ollenkaan huono ajatus. Nyt kun olen yhdessä vakipanosuhteessa ollut ja huomannut, että se voi toiselta puoleltaa johtaa myös muun kuin pelkän seksin haluamiseen, olen kuitenkin tarkempi pelisäännöissä. Olen kyllä huolellinen ehkäisyn kanssa, olenhan terveydenhoitoalan ammattilainen.
on meitä muitakin samanlaisen tarinan kokeneita. Oikeesti, kerran me vain eletään, jos vaan lapsilleen antaa kaiken rakkauden ja kaikkensa, jotta niillä on hyvä, eikä hukkaa itseään johonkin sekoiluihin. Jos se puoli pysyy kunnossa, mun mielestä elämästä on lupa nauttia, kyllä me keretään sitten joskus vanhoina olemaan yksinäisiä ja surullisia, kun kenellekään ei kelpaa. Joten jos uskallat, niin ota yhteyttä, on meissä jotain samaa!
on niin todellista. Välttämättä kuitenkaan en sanoisi, että seksinnälkäsi ajoi eroon, vaan ristiriidat ja välinpitämättömyyden sinun ja miehesi välillä.
Minä haluan sekä seksiä että rakastaa.. Mutta en ikinä rakastaisi rakastajaa, joka uhkailee suhteen paljastamisella. Mokomakin ketku!