Olen seurustellut avopuolisoni kanssa vajaan 3 vuotta, muutettiin virallisesti yhteen noin puolen vuoden seurustelun jälkeen, mutta ennen sitä mies oli asunut luonani jo käytännössä koko alkuuhteen ajan. Riideltiin paljon ja käytiin valtataistelua, mutta muuten meillä oli ihanaa yhdessä ja vietettiin tosi paljon aikaa yhdessä. Sitten tuli intti ja avopuolisolle tuli vuoden nakki, inttiaikana oli aina yhdessä ihanaa ja hyvä olla. Muutettiin kesken intin sitten avopuolison perintönä ostamaan asuntoon. Kotiuduin sinne aluksi yksikseni, ja sitten intin loputtua mies kotiutui sinne, ja sitten oli taas tietenkin valtataistelut. Arki alkoi, minä jatkoin opintojani ja mies töitänsä.
Ongelmana on miehen käytös, uskon että hänellä on jostain paha olo ja mä olen sitten se lähin henkilö jolle on helpoin purkaa kaikki kiukku. Hyvinä päivinä, eli päivinä kun meillä ei ole riitaa olen miehelle kuin ilmaa. Se pelaa koneella tai katsoo telkkaria, on kuin minua ei olisikaan. Jos menen lähelle niin teen jotain aina väärin ja se ärähtää siitä. Huonoina päivinä taas se on kulmat kurtussa koko ajan ja mäkättää mulle kaikesta, loukkaa ja ilkeilee ihan kuin tahallaan. En ymmärrä mikä sillä on. Ja sitten se että se huutaa koko ajan, sillä muutenkin todella kantava ääni ja hävettää kun se saattaa vaikka tosi myöhään illalla ruveta huutamaan jos tulee erimielisyyksiä. Olen pyytänyt että voitaisiinko jutella aina kaikki asiat ilman huutamista, mutta ei toivoakaan. Yleensä siinä vaiheessa tulee niin avuton olo kun se huutaa ja itseä hävettää enkä saa sitä lopettamaan että alan vaan itkeä.
Mulla on alkanut tästä lievä masennus, mulla on aiemmin ollut tosi paha masennus ja huomaan koko ajan uusia oireita ja pelkään joutuvani taas siihen samaan tilaan kuin missä olin aikoinaan.
Rakastan miestäni, ja osaan minäkin olla todella tuittupää, mutta en ymmärrä miksi hän käyttäytyy minua kohtaan näin. Tiedän että hän rakastaa minua, ja että jostain syystä purkaa kaiken vihan muhun, mut mä en vaan jaksa kantaa sitä vihaa.
Jos mä sanon jotain niin olen aina väärässä, hän tietää paremmin. Jos yritän puhua mun tunteista tai olosta, tulee riita. Lopulta kaikki on aina mun vikaa tapahtui mitä vaan. Nykyään kun se alkaa riehumaan en sano mitään takaisin, olen vain hiljaa, menen hetkeksi vessaan piiloon ja sitten lähden kirjastoon tai jonnekkin muualle ulos loppu illaksi. Kotiin tullessa olen kuitenkin se riidanhaastaja.
Mitä tää on ja mitä voisin tehdä että me voitaisiin elää normaalia parisuhdetta?
Ongelmana on miehen käytös, uskon että hänellä on jostain paha olo ja mä olen sitten se lähin henkilö jolle on helpoin purkaa kaikki kiukku. Hyvinä päivinä, eli päivinä kun meillä ei ole riitaa olen miehelle kuin ilmaa. Se pelaa koneella tai katsoo telkkaria, on kuin minua ei olisikaan. Jos menen lähelle niin teen jotain aina väärin ja se ärähtää siitä. Huonoina päivinä taas se on kulmat kurtussa koko ajan ja mäkättää mulle kaikesta, loukkaa ja ilkeilee ihan kuin tahallaan. En ymmärrä mikä sillä on. Ja sitten se että se huutaa koko ajan, sillä muutenkin todella kantava ääni ja hävettää kun se saattaa vaikka tosi myöhään illalla ruveta huutamaan jos tulee erimielisyyksiä. Olen pyytänyt että voitaisiinko jutella aina kaikki asiat ilman huutamista, mutta ei toivoakaan. Yleensä siinä vaiheessa tulee niin avuton olo kun se huutaa ja itseä hävettää enkä saa sitä lopettamaan että alan vaan itkeä.
Mulla on alkanut tästä lievä masennus, mulla on aiemmin ollut tosi paha masennus ja huomaan koko ajan uusia oireita ja pelkään joutuvani taas siihen samaan tilaan kuin missä olin aikoinaan.
Rakastan miestäni, ja osaan minäkin olla todella tuittupää, mutta en ymmärrä miksi hän käyttäytyy minua kohtaan näin. Tiedän että hän rakastaa minua, ja että jostain syystä purkaa kaiken vihan muhun, mut mä en vaan jaksa kantaa sitä vihaa.
Jos mä sanon jotain niin olen aina väärässä, hän tietää paremmin. Jos yritän puhua mun tunteista tai olosta, tulee riita. Lopulta kaikki on aina mun vikaa tapahtui mitä vaan. Nykyään kun se alkaa riehumaan en sano mitään takaisin, olen vain hiljaa, menen hetkeksi vessaan piiloon ja sitten lähden kirjastoon tai jonnekkin muualle ulos loppu illaksi. Kotiin tullessa olen kuitenkin se riidanhaastaja.
Mitä tää on ja mitä voisin tehdä että me voitaisiin elää normaalia parisuhdetta?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ajatuksia mitä kirjoituksesi herätti minussa.
”Riideltiin paljon ja käytiin valtataistelua,”
Normaalissa parisuhteessa ei tarvita valtataisteluita koska toisiaan kunnioittavat parit eivät tarvitse valtaa yli toisen. Kunnioitus tulee toki molempien ansaita eikä se onnistu jos toinen vaatii sitä vain siksi että ajattelee itse olevansa aina oikeassa.
”Ongelmana on miehen käytös, uskon että hänellä on jostain paha olo ja mä olen sitten se lähin henkilö jolle on helpoin purkaa kaikki kiukku. Hyvinä päivinä, eli päivinä kun meillä ei ole riitaa olen miehelle kuin ilmaa. Se pelaa koneella tai katsoo telkkaria, on kuin minua ei olisikaan. Jos menen lähelle niin teen jotain aina väärin ja se ärähtää siitä. Huonoina päivinä taas se on kulmat kurtussa koko ajan ja mäkättää mulle kaikesta, loukkaa ja ilkeilee ihan kuin tahallaan. En ymmärrä mikä sillä on. Ja sitten se että se huutaa koko ajan, sillä muutenkin todella kantava ääni ja hävettää kun se saattaa vaikka tosi myöhään illalla ruveta huutamaan jos tulee erimielisyyksiä. Olen pyytänyt että voitaisiinko jutella aina kaikki asiat ilman huutamista, mutta ei toivoakaan. Yleensä siinä vaiheessa tulee niin avuton olo kun se huutaa ja itseä hävettää enkä saa sitä lopettamaan että alan vaan itkeä.”
Ymmärrän jos on stressiä töissä ja kun tulee kotiin on väsynyt ja kireä. On helppo purkaa toiseen paha olo mutta niin ei saisi tehdä. Varsinkin jos tuo pahan olon purkaminen on jatkuvaa. Silloin pitäisi puhua toiselle, sanoa että on huolia ja siksi on kireä. Mutta tämäkään ei saisi olla jatkuva olotila.
Minkälainen koti poikaystävälläsi on? Käyttäytyykö hänen vanhempansa toisiaan kohtaan huonosti? Jostain tuollainen käytös malli on poikaystäväsi päähän syöpynyt. Vaikea sitä on lähteä korjaamaan jollei hän itse ymmärrä ettei tuo ole normaalia käytöstä toista kohtaan.
Tiesitkö että henkinen väkivalta on ihan yhtä paha kuin fyysinenkin? Se että toinen laittaa toisen matalaksi käyttäen ääntä ja ilkeitä sanoja on ihan yhtä paha kuin fyysinenkin väkivalta.
”Mulla on alkanut tästä lievä masennus, mulla on aiemmin ollut tosi paha masennus ja huomaan koko ajan uusia oireita ja pelkään joutuvani taas siihen samaan tilaan kuin missä olin aikoinaan.”
Tilanteesi ei tule muuttumaan kuin huonompaan suuntaan se on varma.
”Tiedän että hän rakastaa minua, ja että jostain syystä purkaa kaiken vihan muhun, mut mä en vaan jaksa kantaa sitä vihaa.”
Mistä ikinä tuo viha kumpuaakin, ja se että sitä on noinkin paljon ei todellakaan ole normaalia! Kyllä ihmisillä on huonoja päiviä mutta ei koko aikaa! Eikä mikään vastoinkäyminen ole syy kohdella toista rumasti! Omaa kumppania pitää helliä, ei pitää kuin vihamiehenään!
” Nykyään kun se alkaa riehumaan en sano mitään takaisin, olen vain hiljaa, menen hetkeksi vessaan piiloon ja sitten lähden kirjastoon tai jonnekkin muualle ulos loppu illaksi.”
Kysy keneltä tahansa niin tuo että joudut menemään vessaan piiloon tai jonnekin ei todellakaan ole normaalia. Kyllä omassa kodissa pitää voida olla ilman että toinen häätää pihalle käytöksellään tai että pitäis mennä jonnekin toista piiloon. Anteeksi nyt vaan mutta en voi ymmärtää. Itse olen ollut avoliitossa 3 kertaa eikä minun ole koskaan tarvinnut edes miettiä mitään noin kummallista.
” Mitä tää on ja mitä voisin tehdä että me voitaisiin elää normaalia parisuhdetta?”
En tiedä mikä on vialla poikaystäväsi päässä mutta normaalia tuosta teidän suhteesta tuskin saa jollei hän itse ymmärrä hakea apua ja ensinnäkin myönnä että on avun tarpeessa.
Olette ilmeisen nuori pari joten olisiko ihan kamalaa jatkaa seurustelua omissa osoitteissa? Ilmeisesti teillä meni paremmin silloin kun poikaystäväsi oli intissä? Sinuna ottaisin etäisyyttä tuohon ihmiseen varsinkin kun on masennustakin. Hän ei ole hyväksi sinulle ollenkaan. Parisuhteessa kunnioitetaan toista, jutellaan, tehdään asioita yhdessä, hellitään, yllätetään ja ollaan tukena toiselle. Kyllä riidat kuuluu asiaan ja jotkut tekee sen räväkämmin kuin toiset mutta siinäkin mennään toista kunnioittaen, tietäen ettei se kestä kuin hetken ja sitten on taas tyyntä.
Tietysti voitte kokeilla pariterapiaa mutta jos jo 3 vuoden yhdessäolon jälkeen olette tilanteessa missä monet parit 20 vuoden yhdessäolon jälkeen niin…
Olen pahoillani että esitin tässä mietteeni aika kärkkäästi mutta en toivoisi kenellekään ystävälleni tuollaista poikaystävää ikinä.
ootko ollut uskoton? ukkos tietää sen.
Valtataisteluita ei ole jos arvomaailma on sama. Jos toista vilpittömästi kunnioittaa puolisona, jos saa olla kumppanille oikeasti puoliso, seistä hänen rinnallansa niin hyvässä kuin pahassakin niin tämmöisiä valtataisteluita ei synny.
Silloin syntyy jos vain toisen sana on laki. Jos vain toisen määräämät asiat ovat ookoo. Jos vain toinen haluaa puhua. Jos vain toinen haluaa panostaa suhteeseen. Silloin homma ei ole ookoo kun on valtataisteluita. Silloin jompikumpi pyrkii alistamaan ja jos astuu toisen periaatteiden päälle kovin pahasti niin alkaa taistelu.
Niin se vaan on. Joskus ollaan liian erilaisia.
Tiesitko että meillä on vain yksi ainoa elämä. Se on tarkoitettu kauniiseen, rakentavaan ja kehittävään.
Miksi sinä noin huolellisesti ja yhä pidemmänkin aja jälkeen haluat käyttää energiasi kuuvaamallasi tavalla on aivan käsittämätontä.
Läheisriippuvuutta, dear Watson. Aloittaja on oikeassa siinä, että miehellä on ongelma, mutta mukana roikkuminen ja miehen ongelmien jätesäkkinä toimiminen ei ole mielekästä toimintaa. Lähteminen on ainoa järkevä teko. Miestäkin kai kaduttaa yhteenmuutto, hän selvästi kaipaa omaa rauhaa enemmän kuin sinua.
Lue läheisriippuvuudesta kertovia tekstejä, ehkä myös narsismista, ja yritä itse tulla varmemmaksi, terveemmäksi siitä, mitä itse haluat. Parempaa jatkoa joko sinkkuna tai terveemmässä suhteessa.
"Normaalia parisuhdetta" ? Kuule, sellaista ei ole olemassakaan ! Tai siis mitä / mikä se on ?
Parisuhteet ovat tapauksia, jossa kuka milläkin lailla 'pipi' yrittää tehdä omasta olostaan siedettävämpää toisen kustannuksella.