Elän suhteessa jossa kaikki on periaatteessa hyvin, mutta sellainen "pikku" asia kuin seksi ei nappaa. Aika paha tilanne, kun kuitenkin haluaisin jatkaa ja yrittää. Puoliso saa mut nauramaan kesken riidankin ja muutenkin saa aivoni säkenöimään. Ja silti ei seksi kiinnosta.
Siis minua, puolisoa kylläkin. Olen aina ajatellut olevani ns. päästä ohjautuva, enkä halujeni vietävä... mutta ei taida sittenkään olla niin.
Onko muilla kokemuksia vastaavasta, että sielujen sympatia kohtaa,mutta sitten muu ei alun jälkeen enää vaan kiinnosta. Oletteko saaneet halunne vielä takaisin vai onko tilanne jo toivoton?
Muuten meillä on samanlaiset harrastukset jne. Tuntuu, että tämä on kahden ystävän suhde, eikä kahden aikusen parisuhde.. Uskon, että molemmat kärsii tästä.
Siis minua, puolisoa kylläkin. Olen aina ajatellut olevani ns. päästä ohjautuva, enkä halujeni vietävä... mutta ei taida sittenkään olla niin.
Onko muilla kokemuksia vastaavasta, että sielujen sympatia kohtaa,mutta sitten muu ei alun jälkeen enää vaan kiinnosta. Oletteko saaneet halunne vielä takaisin vai onko tilanne jo toivoton?
Muuten meillä on samanlaiset harrastukset jne. Tuntuu, että tämä on kahden ystävän suhde, eikä kahden aikusen parisuhde.. Uskon, että molemmat kärsii tästä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minusta teidän tulisi erota. Tai siis miten yleensäkään voit olla ihmisen kanssa jota kohtaan et tunne seksuaalista vetovoimaa?? Toisaalta, mikä minä olen sanomaan. En vain haluaisi olla miehesi asemassa. Miltä sinusta tuntuisi olla toisen kanssa joka ei himoitse sinua seksuaalisesti laisinkaan??? Kamalaa sanon minä. Ystävien kanssa ei seurustella. Siksi heitä kutsutaan ystäviksi, ei kumppaneiksi.
Voi kuulostaa kylmältä, julmalta ja tunteettomalta mutta that's the way the coockie crumbles.
Mulla on täysin sama tilanne kun sulla. Olen ajatellut tätä asiaa pitkään ja nyt pari viikkoa sitten päätin että en halua enää jatkaa suhdettamme. Me ollaan oltu yhdessä 6 vuotta ja parin viime vuoden aikana ei ole seksi kiinnostanut ollenkaan. Se on ollu lähinnä jonkinlainen velvollisuus kuin nautinto.
Kuitenkin me ollaan niin samanlaisia ja ajatellaan kaikista asioista samalla tavalla.
Me ollaan molemmat vielä nuoria ja ehditään löytään joku sellanen kumppani jonka kanssa riittää intohimoa. Mielestäni se on kuitenkin yksi tärkein asia parisuhteessa.
Mieheni oli kyllä hyvin ihmeissään ja hämmentynyt kun kerroin asiasta. Hänen tunteensa eivät ole muuttuneet.
Minun neuvoni on että lähdet suhteesta tai jos olet vielä epävarma niin käy jonkun muun sängyssä, sitten viimeistään pystyt päätöksesi tekemään. Itselleni kävi näin ja seuraavana päivänä päätin etten halua elää näin kun "tarjolla" on parempaakin.
toisaalta tuntuu kamalan kylmältä, että suhteessa olisi seksi se "päättävä elin".
Varsinkin kuin se joka tapauksessa menettää hohtonsa jokaisessa suhteessa muutamassa vuodessa.
Pitääkö siis kumppaniakin vaihtaa muutaman vuoden välein, heti kun loppuu seksistä kiihko?
Tämän asian kanssa painiskelen itsekin, kun muuten loistava suhde ja hyvä mies, mutta molemmilta halut loppuneet pysyvästi.
Kuitenkaan emme haluaisi erota kun muuten menee niin hyvin.
Ainakaan itse en osaa rakastella ilman rakkautta, joten sivusuhdekaan ei tule kysymykseen.
Vaikeaa.
Ei seksi menetä hohtoaan jokaisessa suhteessa, jokatapauksessa, eikä parissa vuodessa!!! Kyllä tässä ollaan oltu kuumana jo kauemmin. Parissa vuodessa vasta oppii mistä toinen oikeasti kuumenee. Ansaitsette varmaan molemmat jotain parempaa.
Ei ole meilläkään tuo seksi ollut päällimmäisenä ajatuksissa - oikeestaan etoo ajatus että nyt tuolla tekee mieli ja minun pitäisi antautua ei en halua onko pakko miksi niin ... kyllä välitän hänestä mutta en seksi mielessä ja hän vaistoaa sen varmasti ... tietääkin ihmettelee vain näitä haluttomuuksia ei nappaa niin ei nappaa ... vilkuilen muita mutta parisuhde jos tätä sellaiseksi voisi koksaan sanoa (kaverussuhde) on lasten takia (joita on kolme siunaantunut ) yhdessä ollaan oltu kohta 6 vuotta joten lapset ovat pieniä ... ja varmasti toipuisivat ...