Tästä on vierähtänyt nyt jo tovi aikaa, mutta syystä tai toisesta en ole saanut aikaan kirjoittaa asiasta aiemmin. Juttelin nimittäin syystalvella Messengerissä erään naisen kanssa, ja puheeksi tuli oma syrjäytynyt asema(ttomuute)ni yhteiskunnassa, vailla mahdollisuuksia työelämään ja itsestäni huolehtimiseen. Hän sitten heitti siihen humoristisesti muiden vaihtoehtojen joukossa, että ehkä vankila sopisi minulle.
Kun mietin asiaa tarkemmin, sehän on aivan käsittämättömän hyvä idea. Elämäni ainoat kiintopisteet ovat itseni sivistäminen itseni vuoksi ja fyysisestä kunnostani huolehtiminen (miten kuten): kumpikin aktiviteetti olisi vankilassa mahdollista ja suorastaan helppoakin, kun juuri mihinkään muuhun ympäristö ei tarjoaisikaan mahdollisuutta. Vankila antaisi toki myös ruoan ja katon pään päälle, mikä enää tulevaisuudessa ei ole hyvinvointivaltion alasajon myötä kaltaisilleni mitenkään selviö.
Koska en vapaalla jalalla ollessanikaan käy pahemmin missään, vankina oleminen ei juuri mitenkään muuttaisi tai rajoittaisi elämääni. Eagles-yhtye laulaa upeassa Desperado-kappaleessaan "Your prison is walking through this world all alone", ja kaverit tiesivät mistä puhuivat, vaikka onkin epäilyttävää siteerata ATM-hengessä bändiä, joka nössöstä musiikistaan huolimatta ymmärsi 70-luvulla huumeiden ja nuorten naisten perään. Fyysisen liikkuvuuden rajoittaminen olisi näin enää vain sivuseikka; enhän nytkään pahemmin poistu kotoa. Ei liioin ole sosiaalisia kontakteja, joita vankilassaolo rajoittaisi.
Parhaassa tapauksessa ATM-statuskin katoaisi sen siliän tien: pelastamisestani unelmoivien naisten rakkauskirjeiden tulva pitäisi mielen virkeänä ja saisi ensimmäisen kerran elämässäni minut tuntemaan itseni tosimieheksi, kovaksi äijäksi, yhteiskunnan marginaalien suureksi väärinymmärretyksi.
Ongelmaksi muodostuu vain se, ettei vankilaan pääse vapaaehtoisena tekemättä mitään. Lisäksi pitkiä ehdottomia tuomioita saadakseen pitää sikailla urakalla - ja tällainen sitten menee helposti sikäli överiksi, että pelkän linnan sijaan päätyykin pakkohoitoon, ja lääkkeitä täyteen pumpattuna ei sitten pahemmin kehitetä sen enempää hengenlahjoja kuin fysiikkaakaan.
Hyviä ehdotuksia?
Kun mietin asiaa tarkemmin, sehän on aivan käsittämättömän hyvä idea. Elämäni ainoat kiintopisteet ovat itseni sivistäminen itseni vuoksi ja fyysisestä kunnostani huolehtiminen (miten kuten): kumpikin aktiviteetti olisi vankilassa mahdollista ja suorastaan helppoakin, kun juuri mihinkään muuhun ympäristö ei tarjoaisikaan mahdollisuutta. Vankila antaisi toki myös ruoan ja katon pään päälle, mikä enää tulevaisuudessa ei ole hyvinvointivaltion alasajon myötä kaltaisilleni mitenkään selviö.
Koska en vapaalla jalalla ollessanikaan käy pahemmin missään, vankina oleminen ei juuri mitenkään muuttaisi tai rajoittaisi elämääni. Eagles-yhtye laulaa upeassa Desperado-kappaleessaan "Your prison is walking through this world all alone", ja kaverit tiesivät mistä puhuivat, vaikka onkin epäilyttävää siteerata ATM-hengessä bändiä, joka nössöstä musiikistaan huolimatta ymmärsi 70-luvulla huumeiden ja nuorten naisten perään. Fyysisen liikkuvuuden rajoittaminen olisi näin enää vain sivuseikka; enhän nytkään pahemmin poistu kotoa. Ei liioin ole sosiaalisia kontakteja, joita vankilassaolo rajoittaisi.
Parhaassa tapauksessa ATM-statuskin katoaisi sen siliän tien: pelastamisestani unelmoivien naisten rakkauskirjeiden tulva pitäisi mielen virkeänä ja saisi ensimmäisen kerran elämässäni minut tuntemaan itseni tosimieheksi, kovaksi äijäksi, yhteiskunnan marginaalien suureksi väärinymmärretyksi.
Ongelmaksi muodostuu vain se, ettei vankilaan pääse vapaaehtoisena tekemättä mitään. Lisäksi pitkiä ehdottomia tuomioita saadakseen pitää sikailla urakalla - ja tällainen sitten menee helposti sikäli överiksi, että pelkän linnan sijaan päätyykin pakkohoitoon, ja lääkkeitä täyteen pumpattuna ei sitten pahemmin kehitetä sen enempää hengenlahjoja kuin fysiikkaakaan.
Hyviä ehdotuksia?
Vastaukset 8
Vanhimmat
sarjamurhaajan ura? Jatkat jännittävää ja turhautumia mukavasti purkavaa uraa niin kauan ennen kuin jäät kiinni ja sitten tulet kuuluisaksi ja saat varmasti pitkän ehdottoman kakun. Siis jos sinut todetaan täysjärkiseksi.
Ryhdy kauppakeskus- tai yliopistoammuskelijaksi, varmasti pääset pikaisesti vankilaan.
Tällekin palstalle tulisi taas pitkiä keskusteuja, miten atm:t ammuskelevat kun naiset eivät anna pillua.
"Koska en vapaalla jalalla ollessanikaan käy pahemmin missään, vankina oleminen ei juuri mitenkään muuttaisi tai rajoittaisi elämääni"
Kyllä se varmaan pidemmän päälle rupeaisi vituttamaan kun ei itse saisi päättää monelta herää ja milloin syö ja mitä syö ja milloin menee ulos jne. Siis ihan arkirutiineita ei voi itse määrätä.
Myöskin, vankilassa et voi valita seuraasi itse. Voit tietenkin valita kenen kanssa rupeat kaveeraamaan, mutta vähän kuin koulun luokassa, sun täytyy sietää niitäkin keitä et haluaisi nahdä ollenkaan.
Onko tässä siis haikuja ATM väestön Ilmestyskirja. Nyt suunnasta :O
Mä ainakin olen varma että omalla elämällään pitää olla suunta, jokin tavoite johon tähdätä. Jos se juttu on itsensä kehittäminen, tavallan oman kategoriansa muurien yli pyrkiminen, on se tavoittelemisen arvoista. Olen sanonut aikaisemmin, mutta nyt olen entistä varmempi että atm:yys on tilapäinen tila miehellä joka pitää pystyä ylittämään. Se on vain henk.koht. juttu millä. Toiset menee avaruuteen, toiset Mt.Blancille. Siihen omaan "liitutauluun" pitää siis saada tekstiä, näin uskon.
Mä kyllä mietin että elämäni olisi varmasti toisenlaista jossain muualla kuin Suomessa....
Ihan saakelin tiukka juttu olisi päästä ammattisotilaaksi, vaikka Jenkkeihin (ajatus kupla).
Ainakin baarissa loppuisi naisten olmiuden epäilykset kerta lauseella. Ehkä hiukan coolimpaa kuin geelitukka ja muotireleet.....
Olen kuullut että vankilassa heikommat vangit voidaan eristää oman turvallisuutensa vuoksi ja nämä ns pelkurit viettävät yksityissellissään 23 h vuorokaudessa.
"Mä ainakin olen varma että omalla elämällään pitää olla suunta, jokin tavoite johon tähdätä. Jos se juttu on itsensä kehittäminen, tavallan oman kategoriansa muurien yli pyrkiminen, on se tavoittelemisen arvoista. Olen sanonut aikaisemmin, mutta nyt olen entistä varmempi että atm:yys on tilapäinen tila miehellä joka pitää pystyä ylittämään. Se on vain henk.koht. juttu millä. Toiset menee avaruuteen, toiset Mt.Blancille. Siihen omaan "liitutauluun" pitää siis saada tekstiä, näin uskon."
Toi on hyvää tekstiä. Ei tarvita vankilaa eikä muukalaislegioonaa eikä ne välttämättä oikein palvelisi tarkoitustaankaan, jos tavoite on päästä yli ATM-tilasta. Itse ajattelisin että ollaan hyvällä tiellä jos on joku fyysinen päämäärä tai harjoite, johon panostetaan kunnolle, siis käytännössä joku urheiluharrastus, ja lisäksi joku henkisen kehityksen väline.
Fyysisen ja henkisen puolen ylläpitäminen ja kehittäminen ovat vain 2/3 ihmisyydestä. Kolmas osa-alue eli sosiaalinen on se, mikä kohdallani on täysin menetetty: koska minulla ei ole ystäviä eikä yhteiskunnan lasilattiat ole kaltaisiani raittiita korkeakoulumiesopiskelijoita varten, siinä vaiheessa kun vanhemmilleni paljastuu, millaisen surkimuksen he ovat onnistuneet tuottamaan... Ovi sulkeutuu takanani, eikä maailmassa ole mitään paikkaa kaltaiselleni, joka ehkä osaisi jotakin tehdä elättääkseen itsensä mutta ilman todistuksia tästä ei tule saamaan edes mahdollisuutta.
Sosiaalinen todellisuus on siis kohdaltani menetetty jo aikapäiviä sitten kokemattomuuden kierteen vuoksi sekä seksuaalisuuden että työelämän alueella. Toistaiseksi vielä hyvinvointivaltion raunioissa pidetään kaltaiseni hengissä, ruoka ja katto pään päälle annetaan (muuta en tarvitsekaan) - mutta kuinka kauan? Kovien arvojen, menestymisen jumaloinnin ja perintörahoilla oman onnensa sepiksi julistautuneiden eliitti-ihmisten toimiessa henkisinä esikuvina häviäjien lyttäämisestä tulee taloudellisen "luonnollisen välttämättömyyden" ohella suoranaista hupia bourdieuläisen distinktion periaatteen mukaisesti - eihän voittajuus tunnu miltään, jos häviäjää ei pääse vähän potkaisemaan ja ilkkumaan.
Tässä tilanteessa siis fyysisestä ja henkisestä puolesta huolehtiminen tulee ymmärtää myös valmistautumisena taisteluun, toimintakyvyn säilyttämisenä ja maksimoimisena samaan aikaan ajautuessa kohti tilannetta, jossa mitään menetettävää ei ole. Lievin taistelun muoto on yksinkertaisesti pitää itsensä hengissä mahdollisimman kauan - jo turhan ja vastenmielisen ihmisen olemassaolo voi toimia piikkinä eliitin lihassa, ja pitäähän se mielen vireänä ja elämän merkityksellisenä jo itsessään. Jos jonakin päivänä käy kuitenkin ilmi, ettei tämä muuttuneissa olosuhteissa enää riitäkään, hyvä fyysinen kunto yhdistettynä argumentaatio- ja agitaatiotaitoihin voi osoittautua myös välinearvona käyttökelpoiseksi.
Listit maahanmuuttajan ja vieläpä mahdollisimman mustan sellaisen. Taatusti rapsahtaa ehdotonta, josta ensikertalaisena istut puolet. Mutta kuitenkin ehdottomasti miehen, sillä naisentappaja ei saa respectiä edes linnassa. Vaikka julkisesti rasisteja haukutaan, niin niillä oikeilla rasisteilla, jotka ihan ihmisiä hakkaavat ja tappavat ei ole pulaa naisseurasta. Myös vankilassa saisit kunnioitusta sisäpiiriltä ja hyvällä tuurilla sua pyydettäisiin jonkun prosenttijengin jäseneksi. Onko Hell's Angelsin tai Rogues Galleryn nahkaliivejä kantavat ATM:iä ?
Mutta eniten mainetta toisi tietty kouluisku johonkin eliittilukioon. Silloin saa olla raatojen joukossa myös naisia. Jos nämä Suomen kaksi suurinta koulusurmaajaa olisivat tajunneet jättää itsensä eloon, hukkuisi heidän sellinsä ihailevien naisten kirjeistä ja maine ja respect olisi hurja. Ja vapauduttuaan he olisivat voineet julkaista muistelmateokset "miksi tein sen" ja kauppa kävisi kohisten ja haastattelupyyntöjä riittäisi sekää rahaa ja naisia.
12 vuotta kovempaa ei Suomessa voi saada, vaikka tappaisit satoja.
Linnakundin maine ei ole ollenkaan hullumpi naisia saadaksesi.