Ihan mahdotonta tämä elämä...miten sitä muka uskaltaisi rakastua, kun:
1. Ihmisiin ei voi täysin luottaa koskaan, kaikki mitä joku sanoo ei loppujenlopuksi pidäkään paikkaansa, tilanteita ei voi hallita, jos joku tilanne tulee niin ihminen käyttäytyy miten käyttäytyy eikä sille voi tehdä mitään. Ei voi tietää.
2. Tunteet muuttuvat, tilanteet muuttuvat. Tunteille ei voi mitään.
3. Jos ero tulee, ja on se jätetty osapuoli, niin elämästä tulee noin puolen vuoden ajan ainakin yhtä helvettiä niin henkisesti kuin fyysisestikin: kukaan ei korvaa häntä vaikka kavereita onkin, unihäiriöitä tulee ja työelämä menee huonosti, ruokahaluttomuutta, huono itsetunto (miksen kelvannut), tylsyys (ei enää samankaltaista virikettä kuin silloin kun vierellä oli joku), yksinäisyys. Masennus. Minusta oikeasti tuntuu että vielä joskus elämäni aikana masennun niin että joudun hoitoon, jos joudun kokemaan vaikean eron. Minulla on niin huono itsetunto ja läheisyydenkaipuu.
1. Ihmisiin ei voi täysin luottaa koskaan, kaikki mitä joku sanoo ei loppujenlopuksi pidäkään paikkaansa, tilanteita ei voi hallita, jos joku tilanne tulee niin ihminen käyttäytyy miten käyttäytyy eikä sille voi tehdä mitään. Ei voi tietää.
2. Tunteet muuttuvat, tilanteet muuttuvat. Tunteille ei voi mitään.
3. Jos ero tulee, ja on se jätetty osapuoli, niin elämästä tulee noin puolen vuoden ajan ainakin yhtä helvettiä niin henkisesti kuin fyysisestikin: kukaan ei korvaa häntä vaikka kavereita onkin, unihäiriöitä tulee ja työelämä menee huonosti, ruokahaluttomuutta, huono itsetunto (miksen kelvannut), tylsyys (ei enää samankaltaista virikettä kuin silloin kun vierellä oli joku), yksinäisyys. Masennus. Minusta oikeasti tuntuu että vielä joskus elämäni aikana masennun niin että joudun hoitoon, jos joudun kokemaan vaikean eron. Minulla on niin huono itsetunto ja läheisyydenkaipuu.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Niinpä! Harvinaisen hyvä viesti. Vastausta en kuitenkaan tiedä, valitettavasti.
Täällä maailmassa jokainen pelaa niin omaan pussiin, et muilla ihmisillä ei loppujen lopuks oo hirveesti väliä. Pääasia että itsellä on hyvä olla ja itsellä pyyhkii hyvin... Täällä on loppujen lopuksi jokainen niin yksin.
On pakko uskaltaa luottaa ei jokaiseen vastaan tulijaan,mutta tutustu ensin häneen....Jota ajattelet.
Eivät kaikki petä, eivät kaikki jätä. Ja jos niin käykin niin eikö silti ole parempi se ,että uskalsi rakastaa ja olla rakastettu kuin elää pelon vankilassa.
Elämä opettaa...tekemään virheitä ja oppimaan niistä.Huono itse tunto on huonon kasvatuksen tulos,sitä voit parannella pikkuhiljaa, etsi aiheesta luettavaa..Kirjastot yms.
Pettymyksiä tulee kaikille..Ja läheisyyttä kaipaa jokainen.
Mutta elämä antaa, joskus myös hyvää !Luota itseesi silti.Äläkä aina ajattele pahinta !
totta tuo tekstisi. Viimeisen reilun vuoden aikana on tullut otettua lokaa niskaan oikein urakalla, kun ensin rakastuu kunnolla ja uskoo jo tulevaisuuteen, niin saakin pettyä pahan päiväisesti. Toinen menee ja ensin pettää(ei tietenkään myönnä asiaa) ja sitten ennen totuutta paljastumista vielä jättää. Reipas puoli vuotta toipumista ja sitten uskaltautuu jo uuteen yritykseen, jossa kuitenkin saa kokea taas tulleensa vedätetyksi ja jätetyksi. Toipumista siis jälleen tiedossa ja seuraavaa yritystä ei taida edes uskaltaa lähteä tekemään. Pelko hylätyksi tulemisesta kun on puserossa, niin silloin se häiritsee tutustumista jo aivan liikaa..