Minä en ole koskaan uskonut moiseen hölynpölyyn, kunnes runsas vuosi sitten katsoin sinua silmiin. Sinä olet minun sielunkumppani. Et ikinä tiedä mitä sinusta ajattelen, kuinka haluan, kuinka kaipaan, kuinka ikävöin sinua... Ehkä kohtalo on tarkoittanut meidät yhteen tai sitten ei. Sitä odotellessa jatketaan tätä meidän peliä välillä vältellen välillä toisiamme kierrellen.
Uskotko rakkauteen
ensisilmäyksellä?
624505
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 62
Vanhimmat
tiedän myös sen, että aina se rakkaus ei syty molemmissa yhtäaikaa. Jos koskaan, valitettavasti.
moiseen uskomaan, tässä liikutaan tunteiden kanssa kuitenkin aivan eri sfääreissä kuin ikinä ennen.. kerrankin tiedän rakastavani. Siitä katseesta se tosiaan reipas vuosi sitten alkoi, ja kaikkea on matkan varrella sattunut ja tapahtunut, mutta silti tänään viimeksi kun sinua katsoin, tiesin, että olet juuri se mitä olen niin pitkään kaivannut..
Mun puolesta tämä peli saisi tosiaan loppua, voitais ihan hyvin puhua, että mitä kumpikin tuntee toista kohtaan vai tunteeko mitään.. no tiedän tiedän, paljon helpommin sanottu kuin tehty.. Tänään viimeksi ajattelin, että sanonko sulle suoraan, että kerro ihmeessä missä me mennään, niin loppuu tää arvailu ja pelkääminen. Itse en tosin pyri välttelemään tietoisesti, joskus on vain pakko kääntää katse pois, kun joko jännitys ottaa vallan tai sitten en muuten tahdo vaikuttaa liian tungettelevalta...
Tuota sielunkumppani juttua olen joskus miettinyt, että mitäpä mahtaa se oikeasti tarkoittaa? Tarkoittaako se, että luonteet jotenkin täydentää toisiaan, vai tuntuuko se, että nyt se puuttuva pala löytyi, vai onko se sitä, että tuntuu toinen samanlaiselta? Vaan jos luonteet ovat samanlaiset niin voi just tuollain käydä, että kattellaan vaan, eikä sen kummenpaa koskaan tapahdu. Kun ei toinenkaan sen enempää saa ilmaa siipiensä alle, että saisi aloitteen tehtyä. Entäpä jos toinen, kuolee eikä koskaan saa tietää mitä ajattelit hänestä, luulis harmittavan, vai aatteletko, että hukkaanpa tuo olis mennyt kuitenkin..
sillä että kerrotte tunteista. Samalla teette itsestänne rohkean, voitte olla ylpeä siitä, että kerroitte tärkeälle ihmiselle mieltä lämmittävän asian olipa olosuhteet sitten mitkä tahansa.
voisitko kertoo mulle itestäs jotain tai kerro vaikka minusta olenko tumma vai vaalea mitä teemme työksemme...vain jotta tietäisin että se olet sinä,,,,
miten syvälle nainen annoitkaan katsoa silmiisi. En vain uskalla tehdä mitään, koska kerran tyrmäsit mut. Olisin halunnut jutella kanssasi asioista läpikotaisin, mutta jäi aika pintapuoliseksi.
....
ja muutkin vinkit ovat nyt tarpeen :)
reilu vuosi sitten tyrmättiin, silmiin toki on katsottu aiemminkin ja toisinaan myöhemminkin;) Tyrmäyspäivämäärän muistan oikein hyvin, mutten viitsi tässä sitä kertoa. Sen voin sanoa, että kalenterin mukaan seuraava päivä oli liputuspäivä.
mullekin valitettavasti kävi, et suurin tyrmäys tuli viime keväänä.. ja onhan noita muitakin vastoinkäymisiä tietty matkan varrelle mahtunut.. Silti vieläkin jotain ihme toiveita elättelen, tyhmä minä... Mutta vähintään olisin mielestäni ansainnut tietää, että mitä meidän välillä on nyt ja tulevaisuudessa.. ja olis kyl kiva kuulla sinun mielipide siitä, että mitä tässä matkan varrella on tapahtunut..
Haikeet on fiilikset..
http://www.youtube.com/watch?v=8i4fK4Fc7Ms&feature=fvst
voi luoda kokonaisen maailman. Olin kotona ja olisin halunnut jäädä asumaan sun katseesees. Kauneinta elämässäni. Tyrmäsin sut kuin norsu porsliinikaupassa.... Toissa syksynä. Etkä voi tietää... Kaipaan sua.
mikset ota selvää? Itselläni on ainakin ollut riittävästi epäonnistumisia ja vastoinkäymisiä läheisissä ihmissuhteissa, että on helpompaa vetäytyä kuin lähestyä...jos on epävarma toisen tunteista.
on.
Jos olet oikeasti se..kerro sitten vielä jotain..missä ja miten? Varastit minun ajatuksia... kaipaan sinua vielä..sinun silmiäsi..
Kunpa näkisin sinua vielä kerran... elämässä.. mitä tekisin?
Ehkä taas katsoisin vain sinua silmiin, kuten aina...enkä voisi muuttaa tehdä …niin, niin, jännitys otti vallan joka ikinen kerta, enkä itsekin ole pääsyt sitä yli koskaan.
On tarvinnut askel väin, askeleltako se oli kiinni, vai?
Ja kun sinä laitat ne kaikki valot kiinni, tiedätkö mitä? Minä ajattelen sinua
Just silloin halusin kertoa sinulle kuinka kaipaan sinua… tulin ovellesi ja sanoin sinulle ihan jotain muuttaa, tyhmä minä , se jäi sanomatta. Lähdin. Kunpa vain tietäisit, kuinka paljon halusin tulla takasin ja sanoa se sinulle ääneen.
Mutta minä..
Ja mitenhän halusin viime vuonna toivota sinulle hyvän loman, mutta sinä vain laitoit ovet kiinni. Istuin meren rannalla, viime kesänä ja ajattelin vielä sitä… mitä väärin olen tehnyt?
Olipa paljon hiljaisuutta välillämme. Silti rakastin sitä.
Kiitos näistä katseista ja sitä että olen sinun kanssasi kokenut se, mihin en ole itse uskonut koskaan..RAKKAUDEN ENSISILMÄYKSELLÄ.
Muistan vielä kun törmättiin toimistosi edessä. Tiedän minä, sinä olet jotain ihan erikoista.. Se vain tapahtui, eräänä syksynä..olihan näin tarkoitettu vai mitä?
Seksiä ensisilmäyksellä.
Eiköhän rakkaus ensisilmäyksellä tarkoita harvinaisen vahvaa fyysistä yhteensopivuutta ja kahden ihmisen toisilleen sopivia geenejä, jotka tuottavat sopivia ja vahvoja jälkeläisiä. Luonto ajaa niitä "kiimaan" , sekä intohimoon ja sitten alkaa se peli, katseet, kaikki se kosiskelu. Samaa näkee luontodokumenteista.
Kokenut samaa, tekee mieli antautua sille.. Siitä sitten voi alkaa rakkaus kyllä, mutta se ei kuitenkaan liity tuohon alun kosiskeluun, kyl se niin on!!
Kiima on syntiä. Muuttakaa luostariin ja leikkauttakaa ulkoiset sukuelimenne. Terveisin Apotti Jürgen
Haluatko tavata?
Haluan
Joskus uskoin, mutt en enään. Ei mulle tullut rakkautta koskaan kohdalle.
Uskokaa pois se työpaikka rakkaus voi olla hienoa jos se omalle kohalle osuu.
Mutta se voi myös sattua jos tunteet ei osu kohalle.
Miksen uskoisi, ensisilmäyksellä huomasin miehestä, että tuo on minun ja odottelen milloin hänkin sen tajuaa!
Mistä sinut voi löytää nyt????
enirosta tai 0100100, vai mikä se nyt oli. :)
Tulen tänään paikalle,odotatko minua?
Ottakaa rohkeasti yhteyttä toisiinne. Mitä sitten jos ei onnistu. Saa erehtyä/nolostua, parempi ainakin yrittää. Elämä jatkuu, seuraavaan mokaan asti
Itse pistin tekstarilla suoran kysymyksen ja pelkäsin vastausta, ihan turhaan pelkäsin. Nyt on jo kohta 2 vuotta rakastettu. Jos vastaus olisi ollut toinen niin sitten olisin vain hävennyt hiljaa. Mutta totesin, että en ainakaan menettäisi mitään. Sen verran kauan olin ihastunut ja toinen pyöri ajatuksissani ihan koko ajan. Kannatti!
Uskon. Uskon rakkauteen ensi silmäyksellä. Ja uskon että asiat kannattaa puhua selväksi, sillä yleensä tunne on molemminpuolinen silloin kun vahvasti roihuaa. Ja jos ei olisikaan, hyvä se olisi selvittää, ettei toinen osapuoli pala turhaan roihussa.
KYLLÄ, uskon!!
Niin ja molemmat haluaisivat kietoa kätensä toistensa ympärille ja olla vain siinä kauan hengitystään pidätellen. Tähän hetkeen asti....
Sinulle rakas sielunkumppanini. Haluaisin pyyhkiä surun kyyneleet kasvoiltasi ja ottaa sinut hellään syleilyyn.
Pelkään että tiemme eroavat lopullisesti, mutta niinkuin kirjoitit, kohtalo on tarkoittanut meidät yhteen tai sitten ei.
http://www.youtube.com/watch?v=zcu5KukozCk
Kuulin tota laulua se oli mahtava, kerron että en ole koskaan uskonut rakkauteen sellaisena että se olisi kaksi puolinen molemmat rakastavat toisia todella paljon koska olen rakastanut jonakin päivänä mutta se oli yksipuolinen tai en tiennyt hänen tunteistaan ja siitä lähtien olen aina pelännyt rakastaa .....
Minut pysäytti tämän laulun sanat. Ne kertovat hämmästyttävän osuvasti siitä, mitä itse kokenut parin viimeisen vuoden aikana.
Kirjoitat yksipuolisesta ihastumisesta. Sama pätee myös minuun. En koskaan kysynyt häneltä hänen tunteistaan. Miehenä minun olisi pitänyt rohkaista mieleni ja esittää kysymys. Sitä hän varmaankin odotti.
Nyt on myöhäistä. Ymmärrän sinua ja pelkoasi rakastumisesta. Pitäää vain uskaltaa.
Ihan biisi, kiitos
Onko myöhäistä vai luuletko vain niin, ole rohkea. Ehkä hän odottaa edelleen.
Naisen on vielä vaikeampaa kertoa sillä olin odottanut itse että hän kertoisi tunteistaan. Ja okei sanotaan vaikka niin että olin tarpeeksi rohkea ja kerroin hänelle että rakastaisin häntä mitä jos hän ei rakastaisi minua mitä minulle tapahtuu tietenkin loukkaannun ja sydäntä alkaa särkee
ja mielestäni että rakkaus voi aina unohtua ja voit rakastaa yhä uudelleen ja uudelleen mutta rakkaudesta loukkaantuminen ei voi koskaan unohtaa ja se aina särkisi sydäntä ja se synnytää silloin pelkoa sydämmessä alat pelkää siitä että rakastat jotakin henkilöä ja se olisi taas yksipuolista rakkautta tai että henkilöä jota rakastat loukkaa sinua jotenkin....
Niin. Ehkä hän odottaa tai ei. Loputtomiin ei voi. Tunteeni häntä kohtaan ovat aidot. Sen olen ajan kuluessa tunnistanut itsestäni. Erään laulun sanoja muistellen "I never said goodbye" pätee minuun ainakin.
Ilmoita hänelle itsestäsi. Tarinasi kuulostaa vuosikymmenen rakkaustarinalta.
together, forever
Definitely yes my love.
http://www.youtube.com/watch?v=BgPwCN0NAAE
http://www.youtube.com/watch?v=ZAMYIKfIVSQ
"Voisitko vielä kerran näyttää miten se toimii?"
Mikäpä on sen pahempaa kuin yksipuolinen rakkaus. Ihastuin vajaa 3 vuotta sitten, ensimmäinen katse tosiaankin vei jalat alta. Vuosien aikana tunteeni ovat vain voimistuneet ja tiedän rakastavani. Tiedän kuitenkin etten voi häntä ikinä saada, hän on varattu ja tiedän että hänen tunteidensa kohde on oma vaimo. Siksipä joudun salaamaan omat tunteeni ja väliin jopa vihaan itseäni tunteideni takia. En vaan pääse niistä eroon :( Ensimmäinen kerta kun olen ensihetkestä lähtien tuntenut että tämän miehen lähellä mun on hyvä olla ja tämän miehen lähellä haluaisin aina olla. Mutta kunnioitan työkaveruuttamme ja haluan kunnioittaa hänen liittoaan. Enkä edes usko että hän olisi kiinnostunut musta. Tää on vaan välillä kaikki yhtä tuskaa, kun pitää salata ja esittää neutraalia.
Upeasti kirjoitettu! Luin kirjoituksesi moneen kertaan ja en voi muuta todeta, että olet kokenut saman kuin minä. Ensimmäinen tapaaminen rakastamani naisen kanssa jäi pysyvästi mieleeni kolmisen vuotta sitten. En ole koskaan suoraan kertonut hänelle tunteistani, mutta joka kerta kun tapaan hänet, katseeni kertoo totuuden siitä, mitä tunnen häntä kohtaan. Rakastan tätä naista koko sydämelläni, eikä se johdu hänen ulkoisesta kauneudestaan, vaan se että hän on myös sielultaan rakastettava ihminen. En tiedä, mitä teen. Tämä tunne ei ota loppuakseen.
Missäpäin Suomea tapaatte?
ordinaryman; oletko naimisissa?
Olen.
..Ja rakastat tätä toista naista koko sydämestäsi? Entä vaimosi, mitä tunnet häntä kohtaan?
Sulla menee elämä hukkaan tuolla tavalla. Et elä vaimosi kanssa sitä elämää mitä hän toivoo, yhteistä avioliittoa. Etkä elä omaa elämääsikään sillä tavalla mitä toivot. Hukkaat vuosia elämästäsi haaveilemalla toisesta naisesta, joka ei ilmeisesti edes ole huomannut kiinnostustasi. Eikä luultavasti vastaisi tunteisiisi, koska olet naimisissa.
Eikö kannattaisi yrittää päästä irti koko kuviosta ja unohtaa tuo haavekuva ja alkaa elämään sitä elämää, jota vaimosi kanssa olisi mahdollista elää tässä ja nyt?
Niin. Ostin sormukset tänään:) Olen onnellisempi kuin koskaan elämäni aikana:)
http://www.youtube.com/watch?v=TydZfr3_OHc
http://www.youtube.com/watch?v=lshHvgX8izU
Hän on kaukana minusta ja minua pelottaa kertoa tunteistani hänelle ....
Uskon, vaikken sitä ole kokenutkaan. En kuitenkaan usko, että rakkaus on sama kuin ihastuminen tai perhoset vatsassa. Nuokin poissuljettuna rakkautta on monenlaista ja monen vahvuista.
Tänne voi kirjoitella ihan mitä tahansa. Oikeassa elämässä tehdyt päätökset ratkaisevat. Siis jäitä hattuihin ja porstuaankin:)
ordinaryman, katseet on aina kyseenalaisia. Vastapuoli ei välttämättä niitä osaa/uskalla tulkita oikein. En ainakaan minä uskaltaisi edes haaveilla että hänellä olisi jotain tunteita mua kohtaan. Alkuaikoina kuvittelin että hän katseellaan yrittää viestittää jotain, mutta aikojen kuluessa tuli tunne että se katse on vain osa häntä, hänen oma ihana ominaisuutensa eikä niinkään minulle tarkoitettu.
Asiat olisi niin paljon helpompia jos molemmat olisivat vapaita, silloin olisi ehkä myös helpompi tulkita asioita, vois ehkä kokeilla kepillä jäätä. Ei tarvitsisi ainakaan pelätä että on omassa sekopäisessä päässään on vaan saanut päähänsä että naimisissa oleva työkaveri onkin yllättäen kiinnostunut musta. Pahimmassa tapauksessahan väärä mielikuva työkaverin tunteista (ja siihen reagoiminen) voi johtaa jopa työpaikan vaihtoon. Mä en ainakaan voisi enää jatkaa samassa paikassa jos tulkitsisin asiat väärin ja toisin hänelle tiettäväksi omat tunteeni. :( Mutta eipä tämäkään tilanne hauska ole, kun niin kaipaa hänen lähelleen.
Tiedän ystävä hyvä, mutta tänne en tule kirjoittelemaan sen enempää kuin mitä olen kirjoittanut:)
Onko normaalia jos olen nainen ja olen rakastunut kaks vuotta pienenpään mieheen kuin minä ... heti kun näin sen ja hän näki mua rakastuin häneen ja hän rakastui muhun tunne oli ihana .. mutta hän on nyt kaukana minusta ja minulla on ikävä häntä todella paljon
On kyllä niin tuttu tunne, että sydäntä särkee pelkkä ajatuskin. Tietäen, että hän ei koskaan tule olemaan minun! On vain elettävä eteenpäin ja unohdettava silmät jotka tuntuvat näkevän lävitsesi, lempeästi hyväillen...
Elämästä ei koskaan tiedä:) Ikävä erästä ihanaa, pitkähiuksista naista. Hänen läsnäolonsa sai aina vain oloni kohenemaan kummasti. Kukaan muu ei ole siihen pystynyt. Ennenkaikkea hänen luonteensa ulkoisen, erittäin naisellisen olemuksensa lisäksi.
En minäkään unohda aikaa kun sain olla lähelläsi. Sitä tunnetta ei minusta saa pois. Kunpa edes nähtäisiin..
Haluan tavata sinut edes kerran kahdestaan jossain, jossa voisimme puhua suoraan toisillemme ja siitä, mitä tunnemme toisiamme kohtaan.
ikävä myös..kuka sä olet?