krooninen väsymysoireyhtymä

äiti ja ihminen

Onko täällä muita äitejä, joilla samanlainen diagnoosi? Itselläni sellainen, ja koska olen aina totunut olemaan tehokas ja pärjäävä, on tämä uusi tilanne ollut kaamea. Nyt sairaslomaa takana jo yli puoli vuotta, ja voimat vaan kertakaikkiaan pois. Vähät voimavarat menee lapsiin, niistä tavoista ja rutiineista olen pyrkinyt pitämään kiinni. Puoliso auttaa kodin kanssa (eli hoitaa suuren osan kotitöistä palkkatyönsä). Tilanne meillä ei ole paha, puoliso ymmärtää ja auttaa, mutta tulevaisuus pelottaa. Onko muita samassa jamassa olevia? Olisin kiinnostunut kuulemaan kokemuksia samankokeneilta.

7

2296

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • kuitenkaan

      diagnoosista.......mutta jatkuvaa väsymystä poden minäkin. Perheessä kolme teiniä ja 1v taapero. Hyvin menee, välillä ei ole väsymisestä tietoakaan, ja sitten ku se iskee, ei jaksaisi mitään...ja sitä kestää useitakin viikkoja peräkkäin, kunnes taas alkavat voimat palautua....sitten taasen mennään kunnes alkaa uusi väsymisen aalto. Lienekkö ihan tavallista ihmiselon kiertokulkua? Jos väsymisesi ei koskaan häviä, kannattaisi käydä lääkärissä ja katsoa kilpirauhaskokeet, kalsium yms.....sitten tutkia mahdollinen masennus (kaikillahan se ei oireile voimakkaasti) Itse olen väsymisieni kanssa oppinut elämään, tiedän että se menee aina ohi jossain vaiheessa. Tsemppiä!

      • ,,,,,,,,,,,,,,,,,

        kertoo että hänellä on DIAGNOSOITU kyseinen sairaus ja on nyt sairauslomallakin! Joten aivan varmasti on otettu niin kilpirauhas-kuin muutkin kokeet.

        http://fi.wikipedia.org/wiki/Krooninen_väsymysoireyhtymä

        Kannattaisi lukea hieman tarkemmin ennen kuin vastaa.


    • Yksinraskasjaksaa

      Itse sain diagnoosin reilu vuosi sitten. Olin viikon jaksonkin osastolla kun kuntoa "mitattiin". Silloin jaksoin kun ei tarvinnut miettiä kotitöitä.
      Arki kotona on toisenlaista. Olen pitkällä sairaslomalla, kotityöt kasaantuu. Huolehdin yksin kolmesta teinistä, ahtaasta kodista ja koko arjesta. Erosin 5v sitten ja nuorten isä tapaa lapsiaan 4vrk/kk, enenpään ei suostu koska "äiti vaan makaa kotona niin riittäähän se".
      Nuoriso auttaa kotitöissä, pakkohan se on koska kunnalta ei saa tukea. Teen ruuan, silloin kun jaksan niin ison satsin. Onneksi on pakastin. Pyykit pyrin hoitamaan ettei tule isoja vuoria, jokainen viikkaa omansa pois.
      Nuoria pitäisi jaksaa kuskata harrastuksiin, useimmiten pyöräilevät.
      Kaikkein hulluinta on ympäristö kommentit-ota ittees niskasta kiinni ja ala lenkkeilemään. Teen sitä kyllä joka päivä kun vain jaksan mutta joka päivä en. Toivon illalla että seuraava päivä olisi parempi.
      Tulee niitä hyviäkin päiviä, hymyilen, touhuan, käydään shoppailemassa, uimassa ja sitten....hyydyn.
      Päivä kerrallaan, toivoen parempaa.

      • Minä vain

        Tsemppiä. Elämän tilanteesi ei ole helppoa, mutta näytät organisoineen sen hienosti! Sinähän olet ottanut itseäsi niskasta kiinni, kun laitat ruokaa pystyessäsi ja olet valjastanut lapsille osan kotitöistä. Lasten kuuluu opetella kotitöitä, moni vain ajattelee tekevänsä nuo itse nopeammin ja paremmin. Älä siis sure, anna opetella lisää niin ei mene aikuisena sormi suuhun ihan heti vaan oppivat pärjäämään ja ajattelemaan itse omilla aivoillaan.

        Itse harrastuksiin kulkeminen on mahtavaa. Se osoittaa, että ovat innostuneita ja vastuullisia harrastuksistaan. Näinhän se kuuluisi ollakin, jossain vaiheessa vain ollaan menty siihen, että lapsille pitäisi tehdä kaikki helpoksi. Elämä ei ole helppoa kenellekään ja siinä pärjätäkseen täytyy olla selkärangassa tieto siitä, kuinka pärjääminen onnistuu.

        Jos isä ei halua ottaa lapsia luokseen, se on häneltä pois ei sinulta. Älä huoli siitä. Rakenna toimiva arki lastesi kanssa päivittäisaskareineen ja lainaa lapsia isälleen silloin kuin sattuu muistamaan lapsensa... Jokainen korjaa kylvämänsä sadon aikanaan. Jos et muuta jaksa tarjota, niin kuunteleva korva ja ohjaavat sanat riittävät pitkällekin lapsille. Muistavat kyllä, että äiti jaksoi kuunnella ja kertovat aikuisenakin murheitaan, kun tietävät saavansa ymmärrystä itselleen. Meidän aikuistenhan ei tarvitse ongelmissa ilmaista omia murheitamme, riittää kun tarjoaa lapsille riittävästi vaihtoehtoja ongelman ratkaisemiseksi. Tämän voi tehdä sohvalta käsin mainiosti ja kokemusta todennäköisesti riittää!

        Jatka itsesi raahaamista ulkoilemaan, päivänvalo tekee ihmeitä, nauti kevään aurinkokylvyistä ja ennen kaikkea etsi arjen pieniä iloja! Kaikkea hyvää Sinulle ja kanssasisarillesi!


    • äiti ja ihminen

      Kun muistin että joskus kirjoitin tännekkin.

      Eli noista ajoistahan on nyt kulunut jo melko pitkään. Sairauslomalta olen palannut työelämään, tosin en tee kokoaikahommaa, vaan olen saanut tehdä työtä paikassa, jossa voin säännöstellä myöskin työnmäärää. Eli, jos tuntuu käyvän liian raskaaksi, niin "pidän lomaa", eli en ota työtä vastaan. Nyt olen tehnyt näin lähes yhdeksän kuukautta, ja tuntuu toimivan. Pelkkä kotonaolo ei taas ole se minun juttuni lainkaan, ja kotonaollessani ei tila paljonkaan kohentunut. Lopulta siis tein omat ratkaisuni, ja päätin, että lopetan sairausloman, ja lähden rakentamaan elämääni uudella tavalla. Tokihan silloin, jos olen vapaalla, ei tule palkkaakaan, mutta sehän on vain rahaa, tulemme kyllä myöskin ilman minun tulojani hetken toimeen.

      Väsyn edelleenkin melko herkästi, mutta nykyään sellaiset äkilliset olot jolloin kaikki voimta tuntuvat loppuvan, ovat hyvin harvassa. Siis sellaiset, johin ei auta nukkuminen, ja nykyään pystyn lepäämään, eli unettomuus on pois. Teen kaksivuorotyötä, yövuoroja en tee lainkaan. Puoliso kantaa edelleenkin monista asioista vastuuta paljolti, mutta enää en ole kotona paikasta toiseen kulkeva zombi, vaan vietämme melko lailla normaalia elämää. Mitään lääkityksiä ei minulla ole, mutta tarvittaessa voin ottaa nukahtamispillerin, joita en käytä kuin hyvin hyvin harvoin. Toki nappailen lisävitamiineja, joka päivä c:n d:n ja beroccan. Ja kalaöljykapselin. Liikun paljon enemmän kuin ennen, ajanpuutteen vuoksi en suostu jättämään lenkkiä väliin, sekä pyrin ulkoilemaan lasten kanssa päivittäin. Edelleenkin huomaan, että stressaavampana aikana meinaa uupumus iskeä. Silloin pyrin lepäämään heti. Ja vältän isompia kertaurakoita. Esimerkiksi joulusiivousta tein pari viikkoa.

      Näillä eväillä menen eteenpäin. En vielä edes haaveile, että palaisin entiseen tappotahtiseen työelämään, mutta onneksi työskentelen alalla, jossa työtä on. Työvoimapula antaa mahdollisuuksia mm. mainitsemiini joustoihin. Jolloin pystyn antamaan täyden työpanoksen, mutta omien voimavarojeni puitteissa. En tee pitkiä työsopimuksia, maksimina olen pitänyt itselläni noin kolmen viikon sijaisuuksia. Ilman niidenkin tekemistä sitä työtä on riittämiin. Siis siinä yhdessä paikassa vaan.

      Palasin siis työelämään lääkärini vastustuksesta huolimatta. Koska näin sen ainoaksi oikeaksi ratkaisuksi itselleni. Eläkkeen haku, edes väliaikaisesti ei olisi ratkaissut mitään, luulen. Enkä ole katunut valintaani. Uupumus on alituinen riski, mutta pyrin pitämään tarkkaan itseäni silmällä. Ehkäpä joskus vielä voin hiukan vapaamminkin elää, mutta nyt tuntuu olevan aika hyvin balanssissa koti, työ, ja omat voimavarat.

      • 33v

        Mahtavaa että olet saanut asiat noinkin hienosti balanssiin, ja voit nauttia elämästä taas... ja parempaan päin olet matkalla. Hienoa kuulla, että vaikka oletkin saanut krooninen väsymysoireyhtymä -diagnoosin niin olet taas päässyt elämän syrjään kiinni... Mitä olen netistä lukenut, niin cfs vaikuttaa aina jotenkin mahdottomalta voittaa ja se tulee kestämään koko loppuelämän... En oikein ymmärrä miksi siitä kirjoitetaan niin. Vie meinaan viimeisenkin toivon noiden asioiden kanssa painiskelevilta.... Tsemppiä, ja kirjoitelkaahan ihmiset lisää jos olette päässeet "kukistamaan" kyseisen oireyhtymän....


    • susoittelen

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Trump muka öljyn takia Venezuelaan? Pelkää mustamaalausta

      Kertokaapa mistä tuollainen uutisankka on saanut alkunsta? Näyttäkääpä ne alkuperäiset lähteet, minä en löytänyt mitään
      Maailman menoa
      138
      13212
    2. Kun Arman Alizad puolusti hiihtäjä Vilma Nissilää sanomalla

      "älä välitä sekopäistä Vilma", ja kun siitä kerrottiin täällä, niin sekopäinen mukasuvaitsevainen teki siitä valituksen
      Maailman menoa
      85
      3665
    3. Venezuela on hyvä esimerkki vasemmistolaisten pahuudesta

      Jokainen tietää, että Venezuelassa on pitkään ollut Chavezin ja Maduron vasemmistohallinto. Maan talous on romuttunut,
      Maailman menoa
      106
      2954
    4. Martinalta vahva viesti

      "Suuret unelmat venyttävät sinua, pelottavat vähän ja vievät mukavuusalueen ulkopuolelle. Juuri siellä kasvu tapahtuu. J
      Kotimaiset julkkisjuorut
      279
      1410
    5. Miksei Trump ole kiinnostunut Suomen valloittamisesta?

      Täällähän on enemmän turvetta kuin Norjalla öljyä. Eikö Ttump ole turvenuija?
      Maailman menoa
      37
      1393
    6. Akateemikko Martti Koskenniemi vertaa Trumpia Putiniin

      "-Suomalaisena on syytä olla huolissaan siitä, että Yhdysvallat näin vahvistaa 1800-luvun alkupuolella julistamansa etup
      Maailman menoa
      151
      1329
    7. Jos mies olet oikeasti...?

      Kiinnostunut... Pyydä mut kunnolla treffeille ja laita itsesi likoon. En voi antaa sydäntä jos sinä olet epävarma ja eh
      Ikävä
      115
      1284
    8. Esko Eerikäinen paljastaa järkyttävän muiston lapsuudesta - Isä löytyi alastomana slummista

      Esko Eerikäisen tausta on monikulttuurinen, hän muutti vain 10-vuotiaana yksin kotoaan Kolumbiasta isovanhempiensa luo S
      Suomalaiset julkkikset
      14
      1204
    9. Pitäisikö meidän

      Sitten nähdä ilman että siitä tehdään ongelmaa?
      Ikävä
      81
      1071
    10. Nautitko riidan haastamisesta?

      Itse olen hyvin kärsivällinen ja sopuisa noin yleensä, mutta osaan tarvittaessa olla hankala. Niin metsä vastaa kuin sin
      Sinkut
      205
      989
    Aihe