Ihastumisnopeudesta

Itsekin olen aina ollut tuota hitaasti lämpenevää sorttia, mutta kyllähän sitä on joskus tullut ihastuttua siihen toisen ulkonäköön jo ennen virallisia treffejäkin, joskus ne tunteet ovat sitten treffien myötä hävinneet, joskus taas syventyneet.

Kyllä minä olen useimmiten halnnut käydä niillä 2. treffeilläkin, vaikka ei oikein ensi treffeillä olisikaan ihastunut toiseen. Toki joidenkin ongelmatapausten ja ulkonäkönsä sekä muutkin asiat netissä valehdelleiden kanssa se sitten on aina jäänyt siihen yhteen kertaan. Mutta kyllähän se niin on, että jos olen naista itse treffeille pyytänyt, niin kyllä se nainen on aina sen verran minua kiinnostanut että olen halunnut hänet uudelleenkin tavata, vaikkei ne ensimmäiset treffit ihan putkeen olisikaan menneet. Jos taas nainen on minut treffeille pyytänyt, niin silloin on ollut myös sama juttu. En ole (netissä sovittuja treffejä) lukuunottamatta koskaan käynyt sellaisen naisen kanssa treffeillä joka ei olisi minua lainkaan kiinnostanut.

Ja se vanha kliseehän menee näin: Ulkonäköön ihastutaan, mutta siihen sisimpään rakastutaan.

No itse olen sen tyyppinen, että tykästyn todella harvoin ja sitten kun niin käy niin se on sitten menoa. Mutta mielestäni jos vain minä olen ihastunut toiseen ja hän "harhaanjohtaa" minua monilla teoilla, mm. intiimi kanssakäyminen, josta keskustelemme ja kerron rehellisesti sen olevan minulle todella tunteellinen tapahtuma.

Toinen kuitenkin "käyttää hyväksi" tilannetta seksin himossa eikä kuitenkaan välitä minusta sen enempää, mitä naapurin eukostakaan, joten tämä miesten "välittäminen" tai hitaasti syttyminen on ristiriitaista tuohon tunteelliseen kanssakäymiseen. Jos ei ole voimakkaita tunteita toiseen, tai ns. hitaasi lämpenevää, niin silloin pitäisi arvostaa myös toisen mielipidettä läheiseen kanssakäymiseen ja tutustua ilman sitä, rauhassa.

Itsekin olen pikemminkin hitaasti lämpenevää sorttia, mut kyl jo eka treffeillä pitää olla "sitä jotakin" ainakin jossain määrin. Toisilla tai kolmansilla treffeillä tiedän kyllä jo varmasti haluanko tavata vielä lisää. Sitten ihastumisen/kiinnostumisen muodostumiseen rakkaudeksi minulla kestääkin aika pitkään, yleensä useista kuukausista n. vuoteen

Kait se on jokseenkin iästäkin kiinni, siis se että jos nyt tykästyy toiseen ja tahtoo tavata uudelleen niin ei sitä enään yli 30v ala aikaa tuhlaamaan "miettimiseen" että pidänkö toisesta vaiko en, kyllä sen jo ekoilla tapaamisilla näkee.

Mikäs siinä jos on vielä teini ja tahtoo punnita asioita, mutta vanhempana sitä vaan tietää paremmin jo nämä välittämis jutut, niin helpompi lähteä täysillä juttuun mukaan jos kaveri tuntuu mielenkiintoiselta kaikin puolin. Ja se yhdessä vietetty aika on tärkein, sitä paljon niin tietää jo parissa kuukaudessa että onko se toinen "just se" jonka kanssa tahtoisin elää ja olla.

jotenkin tuntuu että olen outolintu...
mutta kun tapasin nykyisen kihlattuni niin oli vkl alku, treffit sovittiin seuraavalle arkipäivälle... treffit oli ruokailu hienossa ravintolassa ja kutsuin itse itseni miehen luokse kahville ja kisua katsomaan... :) eikä mies tässä vaiheessa mitään vastaan pannut...
siinä sitten alkoi yhteisten öiden vietto ja kolmen viikon päästä treffeistä tiesin mitä haluan miehestäni ja mies kosi, vastasin heti epäröimättä kyllä...
kihloissa olemme olleet vuoden päivät ja tiedän että tämä on juuri se mies jota olen odottanut koko pienen ikäni... :)
häitä olemme suunnitelleet aina välillä mutta päivää emme ole lyöneet lukkoon... se tulkoon sitten kun on sen aika...
tiesin jo itseasiassa ensitreffeillä mitä haluan miehestä ja olimme molemmat erittäin varmoja tunteistamme toisiamme kohtaan..

sanokoon kuka mitä haluaa, mutta tein oikeat ratkaisut ja olemme erittäin onnellisia että toisemme löysimme... ihastuimme toisiimme jo baarissa... :)