Kun tuossa oli ketju, jossa mies paheksui naisen haluttomuutta omaishoitajuuteen, niin päätinpä kysyä asiasta:
Kerro sukupuolesi ja vastaa näihin:
1.
- Halutko lapsia?
- Hoidatko ainakin 50% ellet enemmän lapsen asioista, vai onko lapsen hoito parisuhteen toisen osapuolen vastuulla?
- Hankkisitko lapsia, jos olisi selvää, että sinä hoidat lapseen liittyväs asiat pääosin ja toinen menisi töihin pakollisten vanhempainlomien jälkeen ja jättäisi sinulle päävastuun heistä (ei siis pariksi vuodeksi vaan kokonaan)?
2.
- haluatko, että vanhempasi hoidetaan kotona laitoksen sijasta?
- oletko itse valmis jättämään työsi tämän vuoksi tai ainakin ottamaan päävastuun vanhempiesi hoidosta jos olet parisuhteessa?
Jos olet sitä mieltä, että vastuu on ainakin 50% sinun, niin miksi? Jos olet sitä mieltä että naisen/miehen pitää hoitaa, niin miksi? Uskotko, että valtaosa naisista/miehistä haluaa hoitaa lapsia tai vanhuksia?
Ja se tärkein: onko mielestäsi oikein odottaa suhteen toiselta osapuolelta huomattavaa pansotusta (=> ts. kotiin jääminen ja hoivaamiseen sidottu elämä, oman työn ja eläketulojen menettäminen jne.) johon ei itse ole valmis?
Onko reilua syyttää toista sellaisen asian välttelystä, johon ei itsekään ole valmis?
Kerro sukupuolesi ja vastaa näihin:
1.
- Halutko lapsia?
- Hoidatko ainakin 50% ellet enemmän lapsen asioista, vai onko lapsen hoito parisuhteen toisen osapuolen vastuulla?
- Hankkisitko lapsia, jos olisi selvää, että sinä hoidat lapseen liittyväs asiat pääosin ja toinen menisi töihin pakollisten vanhempainlomien jälkeen ja jättäisi sinulle päävastuun heistä (ei siis pariksi vuodeksi vaan kokonaan)?
2.
- haluatko, että vanhempasi hoidetaan kotona laitoksen sijasta?
- oletko itse valmis jättämään työsi tämän vuoksi tai ainakin ottamaan päävastuun vanhempiesi hoidosta jos olet parisuhteessa?
Jos olet sitä mieltä, että vastuu on ainakin 50% sinun, niin miksi? Jos olet sitä mieltä että naisen/miehen pitää hoitaa, niin miksi? Uskotko, että valtaosa naisista/miehistä haluaa hoitaa lapsia tai vanhuksia?
Ja se tärkein: onko mielestäsi oikein odottaa suhteen toiselta osapuolelta huomattavaa pansotusta (=> ts. kotiin jääminen ja hoivaamiseen sidottu elämä, oman työn ja eläketulojen menettäminen jne.) johon ei itse ole valmis?
Onko reilua syyttää toista sellaisen asian välttelystä, johon ei itsekään ole valmis?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vastaan kysymykseen 1. En halua lapsia mutta en myöskään suostuisi tekemään aborttia. Lähtisin siitä, että joutuisin hoitamaan suunnilleen kaiken koska miehet yleensä edellyttävät sitä. Tästä syystä en ole halunnut lapsia kun en ole ikinä tavannut miestä joka tekisi 50% asioista.
Huom! Moni mies kyllä tekee silloin kun on kotona mutta kun eivät suostu joustamaan harrastusten ja työn kanssa eli käytännössä nainen siis hoitaa kaiken, eli päävastuu lapsista on naisilla. Onko jossain perheessä päävastuu lapsista miehellä? Hyvällä tuurilla mies tekee asioita paljon silloin kun on kotona, mutta naisen pitää kuitenkin olla aina kotona koska mies ei jousta työssä ja harrastuksissa.
Vastaan kysymykseen 2. En halua hoitaa vanhempiani enkä miehen vanhempia kotona enkä ole ajatellut uhrata elämääni vanhempieni hoitamiseen. He ovat omatoimisia ja itsepäisiä eivätkä edes pyytäisi apua.
Minä en hyväksy epäreiluja miehiä, jos joku edellyttää että uhraisin miehelle elämäni. Ei kiitos.
Itse haluan lapsia. Mutta minä lähden ajatuksesta että lapset ovat yhteisiä ja ne hoidetaan yhdessä. Tokihan aina joku tekee enemmän töitä, mutta ei ole mitään päävastuullista. Äitini aikoinaan huolehti meistä lapsista kun olimme pieniä, koska oli kotiäitinä eskari-ikäisestä lähtien kun äiti opiskeli jne. kyllä se oli isä joka meitä kuskasi kouluun, laittoi ruokaa yms. Omasta miehestäni en tiedä lapsiasioissa tietenkään vielä varmasti kun ei noita ole vielä siunaantunut mutta ainakin minun suhteen on aina omista harrastuksistaan, töistään yms joustanut niin en ymmärrä miksei lastenkin kohdalla. Tosin mun mielestä se yhteishuoltajuus alkaa jo silloin kun lapsi on kohdussa eli en ymmärrä näitä naisia jotka sanoo että tekee mitä haluaa lapsen isän toiveista huolimatta (esim. tupakointi, riski harrastukset) koska se on heidän kehonsa vaikka sisällä kasvaakin myös jonkun toisen lapsi.
En hoitaisi vanhempia kotiin muuta kuin 'pakkotilanteessa'. Eli jos eivät kykenisi yksinään enää selviytymään mutta muutakaan paikkaa ei juuri sillä hetkellä olisi ottaisin heidät toki kotiini. Mutta pääasiassa siis etsisin hoitopaikan ajoissa. Tosin en kyllä laittaisi vanhempiani ihan mihin tahansa laitokseen, vanhustenhoitolaitoksiakin nimittäin on ihan laidasta laitaan. En kyllä edellyttäisi tätä puolisoltanikaan ja tiedän ettei hän haluaisi omia vanhempiaan meille asumaan myöskään.
Musta kaikkein tärkeintä nimenomaan on se yhteisyys. Eli kaikki tehdään niin yhdessä kuin mahdollista ja asioista puhutaan ja sitä kautta tehdään pätöksiä jotka sopii molemmille. Ainakin meillä on toiminut tähän asti. Me osataan myös pyytää jos tarvittaisiin toista ottamaan aikaa töistä/harrastuksista ja molemmat suostuu joustamaan.
1. Haluan korkeintaan yhden lapsen, jos yhtään. Kyllä oletan, että molemmat osallistuisivat lapsen hoitoon, mutta voisin myös jäädä kotiin jos toinen menisi töihin.
2. Jaksan tuskin huolehtia itsestäni, joten en pystyisi huolehtimaan vanhemmistani, joista toisella on lisäksi erittäin rasittava luonne. Huolehtisin kyllä, että saisivat muuten hyvää hoitoa.
Niin, tästä aiheesta tehdyissä tutkimuksissa päädytään aina siihen tulokseen, että suurin taakka on naisilla. Millä tahansa lapsiaiheisella foorumilla voi käydä tarkistamassa suurimman valituksen aiheen: mies "auttaa" joskus, mutta vanhemmuus on oikeastaan vain naisen juttu.
Itsellehän ei lapsia tule, eikä vähiten siitä syystä etten halua jalkapuuhun kenenkään miehen vuoksi. Harmi, ettei kukaan mies edes yritä tässä ketjussa todistaa tutkimustuloksia vääräksi. Mut ehkä niitä vastuullisia aikuisia miehiä onniin vähän, että niitä ei nettiin asti riitä. :D