Olen 47-vuotias naimisissa oleva nainen. Meillä on 2 murrosikäistä lasta ja noin pääpiirteittäin kaikki kunnossa, mutta parisuhderintamalla tuntuu, että näivetyn pystyyn. Olemme mieheni kanssa olleet 19 vuotta yhdessä, ja viimeiset 5 vuotta olemme mielestäni etääntyneet. Emme puhu paljon asioista, sillä mieheni on hiljainen jo luonnostaan ja minä jotenkin alan jo tyytyä tähän kohtalooni. Emme ole enää viimeiseen 3 vuoteen jakaneet makuuhuonetta, vaan nukumme erikseen. Ensin miehelleni alkoi tulla henk.kohtaisia ongelmia seksissä ja hän selvästi vältteli asiaa. Painostuksestani hän kuitenkin kävi lääkärillä ja sain lääkettä ongelmaansa, mutta eipä tuo tilanne siitä pitkässä juoksussa korjaantunut. Sitten meitä kumpaakin alkoi vaivata toisen kuorsaaminen ja tämä olikin sitten syy siihen, että ajauduimme nukkumaan eri huoneisiin. Itse kaipaisin kovasti hellyyttä ja uskoisin, että minulla saattaisi vielä olla paljonkin annettavaa sillä saralla, mutta jotenkin vain tuntuu siltä, että tässäkö tämä elämä oli. Tuota seksiä meillä tosiaankin harrastetaan vain 3-4 kertaa vuodessa ja tyyliin saunaan jälkeen pikaisesti suihkussa. Kaikki hellyys ja lämpö puuttuu, pikemminkin se on vain miehelle tekninen suoritus. Koen itseni kovin surulliseksi, sillä en tosiaan halua, että elämäni olisi ohi jo tässä vaiheessa ja pelkään pahoin, että vääjäämättömästi kuljemme kohti eroa tätä menoa. Sitä en kuitenkaan tahtoisi jo pelkästään lastenkaan vuoksi, sillä mieheni on hyvä isä ja lapset tasapainoisia nuoria. Onko muilla samantapaisia ongelmia ja minkälaisiin ratkaisuihin olette päätyneet?
Tässäkö kaikki oli
Keski-ikäinen kelo
1261
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ehei kuule, "tästä" se vasta alkaa. Nyt et tarvitse mihinkään enää kenenkään lupaa, suostumusta, et välttämättä edes mielipidettä. Ei tarvitse kysyä kuin omalta itseltään, mitä minä omalta elämältäni haluan.
Se ei tarkoita 'siltojen polttamista takana', ei tietenkään, mutta uusien luomista ja eteenpäin menemistä. Älä jämähdä paikoillesi, ylös, ulos, lenkille ja vaikka mihin, mikä sinua kiehtoo ja kiinnostaa. Taivas vain on rajana, eikä sen aika ole vielä.