Pakko kysyä, että minkälaisessa yhteiskunnassa me oikein eletään? Täällä arastellaan puolison kännykän tai sähköpostin lukemista kuin se olisi suurikin valtionsalaisuus ja loukkaus toista kohtaan. En voi ymmätää sitä, että asunnot, autot, rahat ja lapset pyörivät samassa huushollissa, mutta silti kumppanin kännykän tutkiminen tuntuu olevan buddhan reinkarnaatiota suurempi tabu. HEI HALOO???
Kertooko tämä jotain luottamuksen puutteesta parisuhteessa jos toisen kännykkä on kuin sähkötuoli, josta voi saada kuolettavan iskun?
Meillä ainakin voidaan ihan huoletta lukea toistemme viestejä. Itselläni ei ole aina edes mahdollisuutta käydä sähköpostissa, jolloin pistän vaimon asialle. Vastaavasti teen samaa joskus vaimon sähköpostille. Pitäisikö nyt sanoa, että HUI KAUHEETA. KOHTA TULEE VIRKAVALTA JA PISTÄÄ LINNAAN SALAISUUKSIEN URKINNASTA.
Haloo, onko ketään kotona. Kuinka sairas tämän yhteiskunta on, kun kumppanin sähköpostienkin lukemisesta voi saada sakkoja?
Sairasta!
Kertooko tämä jotain luottamuksen puutteesta parisuhteessa jos toisen kännykkä on kuin sähkötuoli, josta voi saada kuolettavan iskun?
Meillä ainakin voidaan ihan huoletta lukea toistemme viestejä. Itselläni ei ole aina edes mahdollisuutta käydä sähköpostissa, jolloin pistän vaimon asialle. Vastaavasti teen samaa joskus vaimon sähköpostille. Pitäisikö nyt sanoa, että HUI KAUHEETA. KOHTA TULEE VIRKAVALTA JA PISTÄÄ LINNAAN SALAISUUKSIEN URKINNASTA.
Haloo, onko ketään kotona. Kuinka sairas tämän yhteiskunta on, kun kumppanin sähköpostienkin lukemisesta voi saada sakkoja?
Sairasta!
Vastaukset 49
Vanhimmat
Voit lukea ihan rauhassa vaimosi posteja kun se teille noin sopii, se vaan ei sovi kaikille
että ei olisi avioliittolupauksen jälkeen mitään omaa ja yksityistä.
En anna puolisoni lukea kirjeitäni, en työpäivyreitäni, en puhelintani.
En myöskään lue kenenkään posteja jos ei ole erikseen niin sovittu. En lainaa hänen kukkaroaan, en vaatteitaan, koitan olla rehellinen enkä urki hänen yksityisiä asioitaan.
Jos tulee tilanne että epäilen puolisoni pettäneen luottamukseni, kysyn asiaa ensin häneltä itseltään enkä palkkaa etsiviä perään. Niin kauan kun luotan häneen kaikki on hyvin jos huomaisin hänen kaivelevan esim sähköpostejani kertomatta ensin minulle syytä miksi niin tekee olisin pettynyt ja kokisin luottamuksen särkyneen.
Hyväksyn ihmisten erilaisuuden ja tehän pidätte toisen posteja kuin yhteisinä se on teidän normitoimintaa sopii siis teille. Ei sekään sairasta ole.
Jos ja kun parisuhteeseen tulee myöhemmin ulkopuolista säpinää, sitten on epäilyjä herättävää yhtäkkisesti kieltää menemästä "yksityisalueelle".
Omat puuroryynit ja omat kattilat. Kaipa yksityisyys ylettyy puurokattilaan asti. Omat pyykkipäivät ja omat sängyt. Onpa eräillä jopa omat kämpät.
Olen avioliitossa ja meillä on omat kattilat ja omat sängyt ja asunnot.
Naimisissa on oltu nyt 17v koskaan ei olla asuttu yhdessä. Mietippä sitä.
Yhdessä nukutaan sillontällön mut se on yhteinen sopimus. On meillä toistemme avaimet mut ei sittenkään mennä lukemaan toistemme kirjeitä aamulehden käyn joskus lukemassa.
Ystäviäkin on kyllä erikseen mut me nähdään toistemme ulko-ovet omalta oveltamme. Näin ei tule riitoja ja lapset asuu molemmissa asunnoissa. Vain toisen luona on kirjoilla.
En varmaan osaisikaan nukkua mieheni vieressä hänen kuorsaamisen takia.
Kun on aikanaan tavattu asuttiin jo silloin näissä omissa kolmioissamme.
Ei tässä ole mitään sairasta näin on ollut aina ja varmaan on jatkossakin.
Ihan onnellisia voi olla näinkin.
Minulla on kaksi naista, toisen kanssa elän avioliitossa ja toinen on ikuinen kakkonen. Vietetään aikaa usein kolmisin ja hyvin pyyhkii. Naiset tulevat hyvin juttuun keskenään ja voin sanoa, että minusta pidetään hyvää huolta ja molemmat rakastaa minua pyyteettömästi.
Ajauduttiin vahingossa tähän ratkaisuun ja tilanne on loksahtanut sopuisasti toimivaan muotoon.
Ei sovi mustasukkaisille, minun naiset osaavat jakaa minut sopuisasti keskenään. Riidat tulee rahasta ja sellaisesta, harvoin riitaa kummankaan naiseni kanssa.
Meillä ei tutkittu toisten kännyköitä tai luettu sposteja. Se oli yhteinen päätös. Toimi.
Eri ruokaakin syötiin, jopa kolmea erilaista, koska kolme oli kaikkiruokaisia, yhdellä lapsista allergia, itse kasvissyöjä.
Omat huoneet,kun mies kuorsasi niin, ettei saanut nukutuksi ja aamulla jouduin herään puoli viisi, mies pari tuntia myöhemmin.
Lapset lähti kotoa, perusti perheet... me myimme ison omakotitalon ja ostimme molemmille kolmiot. Ihan lähekkäin asutaan ja ollaan tiiviistikin yhdessä. (Ollaan vähän kuin Aira ja Ekku)
Kaipasimme molemmat omaa aikaa, olla halutessa oikeesti yksin. Se toimii meillä.
Lenkillä käydään yhdessä usein, muuten omia harrastuksia, menoja. Ei tarvitse selitellä, kysellä toiselta.
Aikomuskaan ei ole erota. Kummallakaan ei ole halua lähteä enää vakavaan suhteeseen. Mies ei ole (99.9%) ollut vieraissa, minä en 100%. Seksiä voimme harrastaa, jos niin tuntuu.
Keväällä lähdemme kahdeksi viikoksi Ranskaan, niinkuin aina ennenkin.
Ketä tämä vahingoittaa? Ei ketään, jopa lapset ymmärtää täydellisesti.
Kerran täällä eletään, ei viittis olla niin kaavoihin kangistettuja. Suomessa jo pyrokratian takia joutuu elään määrätynlaisesti.
Ja täällä ihmetellään, miks ei toisen tekstiviestejä saa lukea! Saa, jos niin sovitte, mutta laki on laki.
Jokaisessa suhteessa tehdään kuten parhaiten molemmille sopii. Mitä vikaa siinä on?
Tuo "omat pyykkipäivät" osui erityisesti silmääni, koska sehän on päivänselvää, että toiselle sopii pyykkipäiväksi keskiviikko paremmin ja toiselle lauantai. Toinen pyykkää siis keskiviikkona ja toinen lauantaina.
Toinen tykkää Nalle-hiutaleista ja toinen Elovenasta. Molemmat keittävät omat puuronsa itse. Toinen tykkää hauduttaa hellalla, toinen laittaa mikroon...
Koska harvalla on varaa asua kartanossa, jossa toinen voisi elää itäsiivessä kolmivuorotyön arkea ja toinen länsisiivessä lasten kanssa tavisten arkea, niin on hyvä asua erillään. Tai jos on uusparisuhde, jossa molemmilla on teini-ikäsiä lapsia - niin tuskin kannattaa lähteä raahaamaan esim. maalaisteinejä stadiin tai toisinpäin. Etenkin jos koulumatkaa kertyisi yli 100 km päivässä eikä julkista liikennettä ole.
Näissä kysymys ei ole yksityisyydestä vaan ihan käytännöstä pelkästään.
Minä puolestani en ymmärrä sitä, miksi pitää tietää kaikki puhelut tai spostit? Eikös se ole luottamuksen puutetta että niitä täytyy syynätä? On jatkuva todistusvelvollisuus siitä että ei ole tehnyt mitään salattavaa…
Eiköhän jokainen voi tehdä tuosta ihan omat sääntönsä? On ihmisiä joilla on tarve omaan yksityisyyteen ja itsenäisyyteen parisuhteesta huolimatta. On hyvin persoonakohtaista tuo kuinka kukin sietää oman tilan puutetta. Sitä paitsi tuo oikeus on jo lainkin mukaan olemassa. Kuuluu siis ihmisoikeuksiin ja pitää muistaa että se puolisokin on IHMINEN.
Erilaisuus ei siis ole sairautta.
Siinä yksi pitkän liiton salaisuuksista, jota sinkkuparisuhde-elämää elävät eivät ymmärrä.
Yksityisyys on sinkkuparisuhde-elämässä sitä, että kumppanilta pimitetään kaikenlaista, puhutaan puolitotuuksia ja jätetään kertomatta, muunnellaan totuutta ja salataan minkä voidaan. Molemmilla on omat vastakkaista sukupuolta olevat "ystävät" ja "ystävien" kanssa vietetään kumpikin tahollaan laatuaikaa.
Eikös ole asioiden kärjistämistä jos kirjotat salaisuuksista kuin ne olisi jo valehtelua?
Ei se vaan ole, aviopuolisolla ei ole oikeutta tai toisaalta velvollisuutta kaikkiin puolisonsa
yksityisasioihin. Paremminkin vaikuttaa lapselliselta haluta kuulla kaikki ja olla aina mukana
jokapaikassa. Olet kuin mukana jos aina on jokainen asia pakko tilittää kun palaa kotiin vaikka
illalla töistä. Eikö tosiaan riitä kun puoliso kysyy kuinka työpäivä meni vastaukseksi kivasti meni tämäkin päivä? Täytyykö yksityiskohdat kertoa yksitellen? Kaikkia asioitahan ei edes saa kertoa ulkopuolisille ja puoliso on työpaikkkaan nähden ulkopuolinen. Sielä puhelimessakin voi olla salaista tietoa samoin sähköpostissa on usein arkoja aiheita joita ei voi/saakkaan puhua edes puolisolle.
Ne asiat vaan salataan ja sillä siisti!
Jos puoliso ei pysty luottamaan normaaliasioissa puolisoonsa vain sen vuoksi ettei saa lukea posteja kannattaa miettiä mikä sen oikeasti aiheuttaa ettei pysty luottamaan koska usein koko draama saa alkunsa pelkästään puolison sen epäilijän hyvästä mielikuvituksesta. Syytön puoliso joutuu kärsimän turhista epäilyistä joita ei se satuileva puoliso suostu ymmärtämään koska on jo päättänyt epäillä.
Vapaaehtoinen käytäntö. Puhelimeen vastaa joka ehtii ja kirjeet avaa joka sattuu ensiksi postilaatikolle. Ei meillä kyttäysmielessä vastailla puhelimeen, eikä lueta kirjeitä. Kun ei ole salattavaa, jopa lapset saavat käyttää vanhempien puhelimia. Mustasukkaisesti epäilevät kyttääjät on toisia kuin mistä nyt on kysymys.
Mutta osa menee avioon ja pysyy siellä. Ei kiinnosta vieraat pettämismielessä kun teimme vaimon kanssa oikean valinnan aikoinaan.
Joku voi kokea ettei puoliso välitä tai ole kiinnostunut, kun ei kysele riittävästi asioista.
Toinen voi kokea kyselyn taas uteluna.
En tiedä, mutta helppoa se ei ole.
Yhteisiä vuosi yli kymmenen eikä olisi tullut aikaisemmin mieleenkään katsella puolison kännykkää/sähköposteja, mutta kun jäi kiinni työkaverin kanssa vietetyistä yhteisistä hetkistä, niin kyllä nyt epäilyttää kaikki. Ja kun puoliso ei kerro totuutta, niin ainoa mahdollisuus on ottaa itse selvää totuudesta. Meillä ainaki kaikki kyselyt / utelut johtuvat pettäjäpuolisosta. Miten saa luottamuksen takaisin, kun edelleen puoliso valehtelee ettei laita sähköposteja tai ole yhteydessä tähän työkaveriin, mutta kännykkä paljastaa toisin. Eikä silti myönnä mitään, kun ei kuulemma ole mitään myönnettävää. Mutta ketä näillä valheilla suojellaan? Itseä?
Kaikki yhteistä jo 35 vuotta. Elämän parasta yhteistä aikaa, lapsenlapset lisäävät onnea.
Yhdessä ikääntymisen ihanuutta.
ja luultavasti hyvin nuori. Luottamusta on juuri se, ettei ole tarvetta lukea toisen aikuisen ihmisen viestejä tai vuorovaikutusta mistään laitteesta. Jokainen aikuinen on vastuussa teoistaan ja hänellä on oikeus yksityisyyteen, erikoista ettet käsitä tätä.
Teille sopii oma systeemi mutta suurimmalla osalla parikunnista ei ole tarvetta edes tietää toisen tekstiviestejä tms., miksi olisikaan. Tämä ei suinkaan tarkoita, että jotakin viesteissä olisi jotakin salaista tai kiellettyä, mutta toisen puhelimen tiedot tai sähköposti ei kiinnosta; tämä on tervettä.
Annahan meidän ihmisten kunnioittaa toisiamme ja eläkää te symbioosissa puolisosi kanssa. Kovasti kyllä sinuun kalahtaa tuo sakkohomma, ihan niin kuin koiraan, joka älähtää kun..mitenkä se menikään...
Siippa livahtaa toiseen huoneeseen lukemaan tekstiviestejä.
Palaa takaisin himokiilto silmissä ja posket punoittaen.
Ei anna tutkia puhelinta,
olen pyytänyt monta kertaa.
Saan minäkin naisilta puheluita ja tekstiviestejä,
mutta uskollinen olen aina yrittänyt olla.
Naisten soitot on vitsikkäitä humalasoittoja.
Jututan naisia, ne tykkää haukkua omia miehiä.
Otan opiksi naisten miesten aiheuttamista ongelmista.
että kaikki ovat samanlaisia kuin sinä ja vaimosi?
Hupaisa lause tuokin: "mutta uskollinen olen aina yrittänyt olla"... Et ole aivan varma siis, onko ori karkaillut tallista vai ei..?
Selittelet hupina naisten soitteluja - totuus vaan on se, että saat pienen pervon huvisi tuollaisesta, kun et muutakaan uskalla. Säälittävää! Sinä siis annat tutkia puhelimesi..? Mitä mieltä vaimosi on pikku harrastuksestasi?
Vai tyhmä ja nuori ;) Ne kyllä kulkevat monesti käsi kädessä ja vieläpä ensimmäinen tiivistyy joukossa. Itse kuitenkin sanoisin, että korvieni välissä on muutakin kuin vaikkua. Ikääkin on sen verran, että pystyn ilmaisemaan täällä itseäni kirjoittamalla. Enemmän kuin kuusi vuottta siis.
Kyse ei ole siitä, että minulla olisi tarvetta tutkia vaimoni viestejä, luotan häneen täysin vaikka hän asuukin nyt 300 kilometrin päässä. Vastaavasti hän luottaa minuun samalla mitalla.
Kyse on siitä, etten voi ymmärtää näitä ihmisiä, jotka kantavat tavarat yhteiseen osoitteeseen ja kuvittelevat vielä tämän jälkeen omaavansa jotain yksityisyyttä. Itse ainakin luovuin yksityisyydestä seitsemän vuotta sitten mennessäni naimisiin. Tavarat saman katon alle ja sen jälkeen ei ole ollut mitään yksityisyyttä, omaa rauhaa saa kylläkin tarvittaessa pistämällä oven kiinni. Kaikki on avointa, kaikesta puhutaan ja keskustellaan. Kaikista asioista vaimo ei ole halukas puhumaan, koska on nainen. Sitä varten on sitten miespuolisia kavereita.
Kuten sanottu, ihmisillä autot, kattilat, rahat, lapset yms. pyörivät samassa huushollissa ja on yhteistä. Siinä sitten pitäisi vielä olla yksityistä yksitysyytä! Tätä minä ihmettelen ja suuresti ihmettelnkin! Kaiken muunko voi jakaa, mutta ei sisintä itseään luopumalla yksityisyydestä?
Tätä taustaa vasten ihmettelen näitä sakkotuomioitakin.
Saatte te tehdä niinkuin haluatte, minä vain olen tätä asiaa ihmetellyt siitä asti kun opin omilla aivoilla ajattelemaan!
rahat nyt eivät ainakaan sovi huusholliin kuin huusholliin.
Minulla ja miehelläni ei ole yhteistä autoa. Eikä ollut exänkään kanssa. Ihan käytännön syistä tämäkin, Jos parilla on kokoeroa kylliksi, niin on melkoisen hankalaa ajaa autolla, josta ei nää ulos, koska kojelauta on liian korkealla.Tai puolestaan ahtautua pienen auton ratin taakse.
Lapsetkaan meillä ei ole yhteisiä :D.
Jäljelle jää kattilat...
koskee viestintäsalaisuus, samoin sähköpostia ja kirjeitä. Oman pankkitilin saldokaan ei kuulu kenellekään, ei edes puolisolle (luojan kiitos, että edes toinen saa rahojaan jemmaan, jos toinen tuhraa niitä mihin sattuu ja lapset kärsivät sen tähden nälkää).
Jos teillä meininki on liian avointa, niin miksi sen pitäisi olla sitä kaikilla? Minua henkilökohtaisesti rassaa etenkin naiset, joilla on sama sähköpostiosoite miehensä kanssa. Heille en kirjoita mitään henkilökohtaista. Minä en menetä siinä mitään, säästän vain aikaa. Mutta menettääkö tuo nainen, jolla on miehensä kanssa sama sp-osoite? Ehkä menettää, ehkä ei. Kuka tietää. Täytyy myöntää, ettei se ole edes minun asia.
Kännykkäni osoitteisto on pullollaan salaisia puhelinnumeroita, (kuten omankin on), jotka eivät missään tilanteessa saa levitä kenellekään, jolle niitä ei ole luovutettu. Niinikään en halua, että myöskään ystäväni miehet/vaimot lukisivat viestejäni, jotka eivät ole osoitettu heille.
Tiesitkö, että julkisuuslain mukaan henkilökohtaisia tietoja, kuten esimerkiksi tietoja yksittäisen ihmisen harrastuksista ei saa levittää. Esim. jos haet työpaikkaa - ja sinulla on vaikkapa harrastukset kirjattu cv:hen, vain työnantajalla on oikeus lukea ne. Työnantajaltakin vain niillä henkilöillä on oikeus lukea ne, jotka työntekijää valitsevat.
Hui, pitää varmaan sammuttaa valot, pistää verhot kiinni ja mennä peiton alle odottamaan virkavaltaa. Onko sekin muuten kiellettyä kun vaimo käy mun fb-tililtä pelaamassa Farmvilleä?
Unohtui muuten mainita, meillähän on yhteinen tilikin. Molemmilla on tosin omansakin, mutta sitä yhteistä me vaan käytetään. Kyllä pankkineitikin pyöritteli silmiään kun ilmoitimme haluavamme yhteisen tilin. Homma on nyt toiminut noin seitsemän vuotta. Tällä hetkellä varsinkin erittäin kätevää (Vaimo asuu toisella paikkakunnalla) kun voi käydä katsomassa mihin vaimo rahojamme työntää. Tätähän minä teen tottakai päivittän... no en tod. Minulla sattuu olemaan taustalla liiketaloudellinen koulutus, joten vähän kiinnostaa tuo rahan käyttö, sen takia silloin tällöin seuraan tilitapahtumia. Enemmän kiinnostaa arvo-osuustili. Sekin on muuten vaimon nimissä, mutta minä sillä operoin. Pallohan meille pitäisi laittaa jalkaan näistä rikkomukista!
Vaimollakin on vaitiolovelvollisuus tietyistä asioista koskien hänen työpaikkaansa (teollisuus). Aina kun hän aloittaa lauseen "...en saa puhua siitä", niin sanon, että "hyvä, ei sitten puhuta siitä." En ole kuitenkaan vielä keksinyt miten tämä vaikuttaisi keskinäiseen luottamukseemme tai jaettuun yksityisyyteen? Kännykässäkin sillä on melko liuta nimiä, joita en tunne. Joskus kyselen, että "kuka tää on" Vastaus on yleensä serkku tms. Työkännykkää en ole edes viitsinyt tutkia, se on varmasti maailman tylsin asia.
Kyllä Suomeen lakeja mahtuu, iso osa varmasti tyhmiä ja älyttömiä. Punaista liikennevaloa päinkin kävely on kielletty, siitäkin saa seuraamuksia. Silti niitä joka päivä näkee, jotka tekevät niin, itseni mukaanlukien.
Enhän minä missään vaiheessa olekaan sanonut, että kaikilla pitäisi olla yhtä avointa meininkiä kuin meillä. Olen vain isoon ääneen ihmetellyt sitä, että kaikki voidaan jakaa ruumista myöten (seksi), mutta silti vielä halutaan pitää omaa yksityisyyttä? Tätä minä en ymmärrä.
Olen lätkässä varattuun naiseen ja yritän saada hänet ymmärtämään, että hän voisi ottaa nykymallin mukaisesti yksityisyyttä ja etäisyyttä mieheen ja lapsiinsa. Olen valmis kustantamaan hänelle asunnon tykötarpeineen, voisi hän pistäytyä pari kertaa viikossa pesemmässä pyykit ja muute huushollaamassa miehen ja lasten luona
.
Vaimosi asuu toisella paikkakunnalla ja työkännykkä on "maailman tylsin asia"... Just joo, onnea vaan...
Nimimerkillä Kokemusta On: sitä työluuria ja työsähköpostia nimenomaan kannattaisikin tarkkaillakin - veikkaanpa, etten ole ensimmäinen enkä viimeinen immeinen, jota työkännyn varjolla on kusetettu ja rankasti. Eikä yhteinen tilikään kaikkea kerro - exälläni oli lisäksi oma tili minulta piilossa, jonka pesämunan turvin keräiltiin vähäsen "vararahastoa" sille varalle, että käry vehtailuista käy. Yritys hyvä 10, mutta osasin epäillä, kun ex ei ollut ollenkaan tyhmä tyyppi.
Mitä tulee tuohon punaisia päin kävelyyn... Viestintärikos on muuten jonkin verran helpompi todistaa, jos niikseen tulee...
Taidat olla loppujen lopuksi kaikkine "avoimuuksinesi" ihan helvetin sinisilmäinen hemmo!
Me halutaan yhteisiä lapsiakin.
Anoppi ja appiukko on ainoat mitä meillä on omat kummallakin.
Siperia opettaa, se on totta. Elämä meilläkään ei aina ole ollut helppoa. Avioeron partaalla on keikuttu ja hakemuksia on meinattu lähettää puolin ja toisin käräjäoikeuteen jotta pääsisi toisesta eroon. Siperia on siis opettanut, nyt ei ole ollut pitkään aikaan mitään tarvetta päästä toisesta eroon.
Olen joko sinisilmäinen tai pelimies ;) Minä kyllä tiedän mitä olen käynyt läpi, samoin vaimo. Jos meidän suhteessa jompikumpi pettää, niin riskimittari osoittaa pahasti minun suuntaan. Emäntä on sellainen flegmaatikko, että sitä ei paljon muut miehet sytytä. Ja miksi pitäisi sytyttääkään, kun omasta parisuhteesta saa kaiken riittävän? Pitäkää miehet puolisoistanne huolta ja tarjotkaa heille kotona se mitä tarvitsevat. Ei tarvitse vaimojen hakea sitten lohtua muualta.
Itse taas en halua pettää kun tiedän mitä olen käynyt läpi. Miksi pettäisin, kaikki alkaisi alusta ja tuleva onni tuskin olisi nykyistä parempi.
PS: Työkännykänkin voin tarkistaa koska vaan... kunhan ensin menen paikan päälle tai emäntä tulee tänne. Kuten sanottu, ei ole kuitenkaan tarvetta tarkistaa. Mitä muuten naisten älykkyyteen tulee, niin minä häviän ihan sata-nolla tuolle meidän vaimolle. Paljon nokkelampi kuin minä... ei se kuitenkaan aina niin viisas ole. Älykäshän selviää nopeasti tilanteista, joihin viisas ei koskaan joudu.
Mitä näihin ihmeellisiin lakeihin tulee, niin riittähän näitä. Jalankulkijan pitää kävellä tietyllä puolella tietä, liikennemerkkien on oltava niin ja niin kaukana tien reunasta, keskiviivan väli on oltava se ja se sekä niin eespäin. Lakeja säädetään enemmän kuin niitä ehtii noudattaa.
Kun et petä, ei ole salattavaa.
Kännykkäkorjaajat ja tietokonekorjaajat näkevät totuuden. Korjaajilla riittää nauramista.
Menepä sanomaan tuo sama jollekin it-alan ammattilaiselle..! Ei tarvitse olla kuin tavallinen keskisuuren yrityksen konttorirotta kuten minä tietääkseen, mitä varten lait ja asetukset ovat olemassa tätäkin asiaa koskien.
Miten tietokoneen korjaajat näkevät "totuuden" - rikkovat osaltaan lakia, jos menevät hakkeroimaan yksittäisen ihmisen sähköpostia..? Ei korjaajat sähköpostia korjaa, vaan konetta - ja säpoon ei ole asiaa, se toimii, jos konekin toimii! Tiedänpä tapauksen - enkä varmasti ole ainoa - jossa tietotekniikkafirmassa kävi pieni fiba ja edelleen myyntiin menneen leasing-koneen s-postitiedot ym jäivät poistamatta... Vahinkoa sinänsä ei tapahtunut eli sen firman, josta kone tuli, asiat eivät livenneet kilpailijalle - mutta tietotekniikkafirma oli sen jälkeen "entinen" ko paikkakunnalla. Sukulaiseni puolestaan on näitä "kännykänkorjaajia", joiden ohjeistus on se, että mitä sitten näkevätkin, se pyyhkiytyy mielestä saman tien kun laite on kunnossa. Yksikin varomaton sana, niin so'n hyvästi...
olet tuon aloituksen kirjoittaja... Olet aika uskomaton tapaus! Ensin selität suu vaahdossa avoimuudesta ja luottamisesta ja skädäm: tässä kirjoituksessa viestitkin jotain muuta...
Oletko muuten ikinä kuullut, että kännykästä pystyy poistamaan niin lähteneitä kuin saapuneita viestejä sekä hävittämään lokitiedoista niihin liittyvät tiedot, kuten puhelutiedotkin... Ja monihan käyttää privaattisähköpostiaankin suureksi osaksi kännykällään, koska se on kätevästi aina mukana...
No jaa, mene ja tiedä tuosta sinun "viisaudestasi"...
Minähän se, aloittaja.
Mitähän ristiriitaista tässä on nyt viestitty? Ensin meillä oli todella vaikeaa monta vuotta. Minulla oli stressiä niin että piti lääkärissä käydä sydämen tykytyksen takia. Joka kerta kun katson peiliin näen siellä kaljun päälaen. Oletko koskaan kuullut, että tukka voi lähteä stressin takia? En minäkään, mutta tutkimukset tehtiin ja näin todettiin. Nämä meidän vaikeudet eivät kuitenkaan liittyneet avioliiton ulkopuolisiin suhtesiin, vaan johonkin ihan muuhun. Elämä oli monta vuotta niin vaikeaa, että ero oli todella lähellä. Käytiin sitten vuosi seurakunnan perheneuvojilla, ei auttanut, jatkettiin riitelyä. Sitten tutustuin erääseen uuteen ystävääni (mieheen), joka auttoi minua näkemään tilanteeni uudella tavalla. Tehtiin sitten vaimon kanssa sopimuksia koskien alkuperäisiä ongelmia ja avioliitto lähti nousukiitoon. Hyvin on mennyt ja menee niin kauan kuin kumpikin pitää oman osuutensa. Yksityisyyttä meillä ei kuitenkaan ole ollut koko parisuhteen aikana. Kännykät ja tietokoneet ovat olleet avoimina kummallekin.
Yhden vakavan avioliiton ulkopuolisen rakastumisen olen käynyt tässä läpi avioliittomme aikana. Kerroin tästä rakastumisesta sekä vaimolleni, että tuolle toiselle naiselle. Näen tätä toista naista en nyt ihan päivittäin, mutta useamman kerran viikossa kuitenkin. Enää minulla ei ole mitään tunteita häntä kohtaan. Olen hyvin emotinaalinen mies ja voin ihastua useita kertoja päivittäin. Joskus nämä johtavat syvällisempiin rakastumisiin, mikä on minulle vaikeaa. Yritän kuitenkin pitää pääpainon avioliitossa, jolloin ei tarvitse miettiä miten mukavaa muiden naisten kanssa köyriminen olisi. Kaikki lähtee onnistumisesta omassa suhteessa.
Alussa ihmettelin sitä, että parisuhteessa voidaan jakaa lapset, rahat, autot, ruumis, mööpelit, vuokra, asuntolaina ja ties mitä, mutta ei yksityisyyttä. Mielestäni kirjoitan ihan samaa tuossa yllä. Meillä ei vaimon kanssa edelleenkään ole yksityistä yksityisyyttä, kaikki on välillämme avointa. Minä tiedän vaimosta kaiken tarpeellisen ja jos en jotakin tiedä, niin kysymällä selviää. Luottamus on kuitenkin sen verran korkealle rankattu asia meidän perheessämme, ettei ole tarvetta kysellä ylimääräistä. Keskitymme parisuhteen hoitoon, emme toistemme vakoiluun.
Viisaudesta en tiedä, voit hyvinkin olla minua viisaampi. Paha sanoa kun olemme tuskin koskaan tavanneet. Vaimoani olen kuitenkin katsellut kohta kymmenen vuotta (seurusteluaika avioliittoaika) ja tiedän, että hän on minua älykkäämpi. Minä voin olla viisaampi.
Tiedän kyllä mitä kännykällä voi tehdä. Emännälle ostettiin juuri N97 vai mikä se on. Sellainen hieno puhelin kuitenkin. Sillä voi varmaan soittaa kuuhun ja lähettää ryhmäsähköposteja viidelle eri salasiipalle yhtä aikaa jos on tarvetta. Me koemme kuitenkin tärkeämmäksi toisiimme keskittymisen kuin sen, mitä salaista toinen tekee ja mitä ei.
kysyn - vaikka ei sinänsä alkuperäiseen aiheeseen ehkä liitykään: mainitsit tuossa edempänä, että vaimosi on sen verran flegmaattinen persoona, ettei ole pelkoa hänen hairahtumisestaan kaidalta tieltä... Eikö tämä flegmaattisuus heijastu sitten esim teidän seksielämäänne? Ja vastaavasti, kun olet itse herkästi ihastuvaa lajia eli oletettavasti tunteellinen (ja intohimoinenkin?), niin miten onnistut pitämään "rajat pystyssä", jos kumppanisi ei ole libidoltaan samanlainen kuin sinä itse?
No, varsin hyvin tuossa asioita perustelit... Sen Siperia opetti omassa 15 vuotta kestäneessä liitossa, ettei suora valehtelu ts kauniisti sanoen totuuden muuntelu ole niinkään liittoa kaatava asia - vaan asiat, jotka jätetään sanomatta. Se tekee edelleen skeptiseksi... Siksi jaksan ihmetellä ja kinastella...
Vaimo on kyllä melko passiivinen tyyppi, pitää paikkansa. Siltähän piti oikein kaksi kertaa kysyäkin, että alkaisiko se seurustelemaan kanssani. Ensimmäisellä kerralla tuli rukkaset, mutta toisella kerralla viisaus vei voiton ja päästiin aloittamaan seurustelusuhde, joka nyt on kestänyt sen 10 vuotta enimmäkseen avioliiton muodossa. Emäntä on kotoisin keskeltä-ei-mitään, johtuisiko siitä tuo passiivisuus.
Itse olen taas yliherkkä ihastumiselle. Tämä on ollut melkoinen kirous minulle kun ihastuu vähän väliä johonkin naiseen. Onneksi nämä ihastumiset kestävän melko vähän aikaa -kunnes tulee seuraava. Päivän aikana voin tosiaan ihastua monta kertaa ja me molemmat tiedämme tämän oikein hyvin. Toisinaan ne johtavat vakavampiin rakastumisiin ja silloin olen kyllä vaikeuksissa. MIehet ovat järkiolentoja, mutta rakastuminen on vaarallinen tunne kaltaiselleni sitoutuneelle emotionaaliselle miehelle. Tähän asti näistä karikoista on kuitenkin selvitty kunnialla.
Avoimuus auttaa tässäkin. Kerron usein vaimolle mitä olen tehnyt ja kenen kanssa. Siten jos alkaa vilahdella liian usein jonkun tietyn naisen nimeä, niin emäntä alkaa jo leikillään vihjailla, että onko se mun salarakas. Emäntä kyllä ottaa sen leikillään, mutta minulle itselleni se on viesti siitä, että aletaan lähestyä vaarallisia vesiä. Sitoutumisestahan tässä on kyse ja sitä on kyllä saanut itselleen hokea melko monesti.
Varsinkin alussa tämä vastakohtaisuutemme näkyi seksielämässä. Kummallakaan meistä ei ollut aikaisempia seksisuhteita ja minä olisin pornoelokuvien siivittämänä halunnut sitä ja tätä ja tuota. Vaimo puolestaan olisi ensin halunnut turvallisen ilmapiirin, lämpöä, hellyyttä ja romantiikkaa. Eihän pornorainatkaan kynttilän ääressä istumisesta ala, joten lähtökohta-asetelma oli huono.
Aluksi vaimo olikin perin nihkeä kokeilemaan mitään uutta, monta vuotta itse asiassa. Vaikean yhteisen taipaleen aikana opin kuitenkin hieman tuntemaan naisten eroavaisuuksia suhteessa miehiin. Ryhdyin kuuntelemaan, tarjoamaan turvallista kehikoa avioliitolle (Lopetin "KERPELE, en kestä tätä enää, pistän eropaperit menemään" -puheet), ihailemaan, kehumaan ja opettelemaan sitä rakkauden kieltä, jota vaimo ymmärtää. Kitos näistä opeista vaimokullalle. On muuten esimerkiksi ihan sama montako kertaa päivässä sanon hänelle rakastavani häntä jos en osoita sitä tuomalla vaikkapa kukkia. Toisille merkitsee enemmän sanat, toisille teot, meidän hallitukselle teot.
Nyt kun vaimokin on sitten huomannut, että elämiseen on edellytyksiä ja avioliitto tuntuu turvalliselta, on seksielämässäkin alkanut puhaltaa uudet tuulet. Ehdotukseni menevät paremmin läpi ja vaimolla on itselläänkin ehdotuksia. Passiivisuus on siis väistymässä kun osaa vedellä oikeista naruista ja täyttää naisen tarpeita. Kuusi vuotta minun on pitänyt tätä harjoitella eivätkä ne vuodet ole olleet helppoja. Naiselle seksi merkitsee jotain niin paljon erilaista verrattuna miehiin. Meilläkin on esimerkiksi ihan eri asia "pannaanko" vai "rakastellaanko". Minulle ne merkitsevät kumpikin orgasmia, jälkimmäinen vain on kalliimpi.
Kinastelu ja rakentava ihmettely onkin aina paikallaan. Me olemme tosiaan käyneet läpi tätä avioliittoa vaikeimman kautta. Nyt sen vasta ymmärtää kun katsoo taaksepäin. Paha sanoa vaihtaisinko mitään näistä vuosista pois.. ne ovat olleet suorastaan hel*etillisiä välillä, mutta ilman niitä en olisi kasvanut sellaiseksi kuin nyt olen ja ilman niitä minulla ei olisi niin hauskaa vaimoni kanssa kuin minulla nyt on.
Ei tämä rakennusaika meilläkään vielä ohi ihan täysin ole, mutta kyllä nyt ollaan jo pitkään seilattu kirkkaammilla vesillä. Suurin osa tästä "uudesta ajasta" on asuttu saman katon alla. Nyt on vähän asumuseroa toistaiseksi, mutta joka päivä soitellaan ja viestitellään.
suomessa on kaikki työntekijät niin kilttejä ja kuuliaisia, ne ei koskaan tekisi tahallaan mitään sellaista joka on kiellettyä.
oikeasti on niin tyhmä, että näinä aikoina, kun töitä on muutenkin vähän, hankkisi potkut juoruamisen vuoksi? No, huvinsa kullakin...
laista ei se tee muita sen huonommaksi.
Tiedätkö vaikka sinä itse vapaaehtoisesti teet noin, ei se tarkoita sitä, että niin on pakko tehdä? Laki määrittelee oikeudet:
Perustuslaki:
7 §
Oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen
Jokaisella on oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen.
Ketään ei saa tuomita kuolemaan, kiduttaa eikä muutoinkaan kohdella ihmisarvoa loukkaavasti.
10 §
Yksityiselämän suoja
Jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu. Henkilötietojen suojasta säädetään tarkemmin lailla.
Kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin «salaisuus» on loukkaamaton.
Lailla voidaan säätää perusoikeuksien turvaamiseksi tai rikosten selvittämiseksi välttämättömistä kotirauhan piiriin ulottuvista toimenpiteistä. Lailla voidaan säätää lisäksi välttämättömistä rajoituksista viestin «salaisuuteen» yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta taikka kotirauhaa vaarantavien rikosten tutkinnassa, oikeudenkäynnissä ja turvallisuustarkastuksessa sekä vapaudenmenetyksen aikana.
Niin, laki on tehnyt niille jotka alistavat, sortavat ja muutoin kohtelevat halvettavasti puolisoaan. Muista, vaikka teillä on kaikki hyvin, ei niin ole kaikilla!
Toki jokainen saa jakaa kaiken omistamansa toisen kanssa, ei sitä kukaan kiellä. Tosiasiassa avioliitossakin teillä molemmilla on oma omaisuus. Se on siis oikeus. Eikä siitä yksityisyydestä kukaan luovu kokonaan. Toki perhe elämä vaatii sen että ollaan yhdessä. Mutta moni käy töissä ja harrastaa ihan yksinkin jotain, ja se on sitä yksityistä tilaa.
Rahat voidaan jakaa, mikäli molemmilla on sama käsitys taloudenhoidosta.
Minä puolestani en aina jaksa ymmärtää miksi puhelimeen vastaa joku muu kuin haltija tai spostiin täytyy toisen sekaantua? Eiköhän se tule soittajalle selväksi ettei puheluun nyt vastata ja nykypuhelimiin jää numero johon voi soittaa takasin. Miksi pitää korva pitkällä kuunnella mitä toinen puhuu? Eikö asian saa selville kun toinen sitten kertoo, jos katsoo asian aiheelliseksi?
Sitä olemme muuten pohtineet työpaikalla että kuinka moni ei ymmärrä, mitä se vaitiolovelvollisuus tarkoittaa. Kun se puoliso on ”on niin luotettava” hänelle kerrotaan liikaa. Aina ei muisteta, ettei vaitiolovelvollisuus koske puolisoa. Etenkin asiakaspalvelutyössä tapahtuu näin.
Niin muuten, kyllä sukuelimet on minun yksityisaluetta ja minä päätän, kuka kanssani rakastelee. Samoin vaatteeni, hammasharjani ja muut kosmeettiset, käsilaukun sisältö, muistoesineeni, kirjoitukseni, oma rauha ja tila ajatella ihan mitä haluan ovat minun yksityisyyttäni. Ei kenelläkään, ei edes äidilläni ole oikeutta ottaa niitä pois.
pallo teille jalkaan, molemmille. Miksi arvo-osuustili on vaimosi nimissä, vaikka sinä siellä operoit? Ettei nyt vain olisi pankkisalaisuuttakin rikottu?
Tietysti silloin, kun asiat ovat sovitusti kohdallaan, kaikki on hyvin. Mutta jos tulee ryppyjä rakkauteen tai/ja ero, niin kovin huonosti menee. Etenkin raha-asiat ovat haudanvakavia.
Avioliitossa ei todellakaan voi tai edes tarvitse jakaa kaikkea. Ei läheskään. Miksi edes pitäisi? Muistuttaisin vielä puolisoiden omaisuuden erillisyydestä: avioliitossakin puolisoni kitarat ovat hänen ja pianoni on minun. Minä en koske hänen kitaroihinsa, eikä hän pianooni - ilman erillistä lupaa. Tämä laki on ehdoton, jotta myös lapset ymmärtäisivät kunnioittaa muiden omaisuutta. Kaikki mikä on heidän kotonaan, ei silti kuulu heille eikä heidän käyttöönsä. Eikä myöskään heidän ystäviensä käyttöön.
Sama pätee myös perheen aikuisten kännykkään ja tietokoneeseen, nuorten kännykkäänkin melko tarkasti, mutta minä valvon ja ylläpidän nuorten tietokoneita. Sinne ei kukaan tietämättäni asentele mitään eikä poista mitään oleellista, kaikki on salasanani takana.
Eihän se,että ei halua toisen lukevan viestejään aina liity uskottomuuteen. Ei minulla mitään salattavaa ole, mutta ei kaikki ystäväni ja tuttavani olisi mielissään jos ukko tietäisi kaikki heidän asiansa lukemalla minulle osoitettuja henk.koht viestejä.En anna salasanoja tai nettipankki tunnuksia, mutta en tee ukonkaan tunnuksilla mitään.Ei ole tarvetta lukea hänen viestejään.Jos joku on vialla niin kyllä se tulee esille.Sakkoja tai ei, ero siinä silloin tulee.
Avoimuus ennen kaikkea kannattaa suhteen määränpäähän kunnnes kuolema meidät erottaa.
Ystävät ei tosiaan pidä heidän viestien lukemisesta. Eiköhän fiksu jätä ne lukematta, vaikka katsoisikin kännykkää. En aio aio enää ikinä lähteä suhteeseen, jossa kumppani hermostuu, jos kännykkää katsoo. Liian usein tällainen toiminta on viitannut epärehellisyyteen ja pettämiseen.
noinkaan ; oma exäni luki ne ystävieni lähettämät viestit - haki nimittäin niistä "todistusaineistoa" päähänpinttymälleen, että petän häntä. Kuvitteli, että ystävien viesteistä löytyisi nimi tai muita vihjeitä... Lopulta paljasti "suloisen" luonteensa sillä, että laukoi ääneen mielipiteitä ystävääni koskevasta asiasta, jota hän ei voinut tietää ilman kännyni kyttäämistä. No, lopputulema oli se, että miehellä itsellään oli "salaisuuksia" enemmän kuin yhden naisen kanssa. Silti en alentunut hänen kännykkäänsä kyyläämään enkä aio tehdä sitä nykyisessäkään parisuhteessani. Jos toinen on pettääkseen, hän tekee sen ilman kännykkääkin.
"Jos toinen on pettääkseen, hän tekee sen ilman kännykkääkin"
Ei täällä syrjäseudulla voi pettää jos ei omista kännykkää.
Siinä tärkeimmät tarvekalut (yksi tärkein jääköön mainitsematta), joilla pääsee pettämisen alkuun.
katson aina kun tilaisuus sallii ukon kännykän, lompakon ja ei tarvi nero olla kun sähköpostin salasanat on murrettu.
Ei paina huono omatunto. Tähän päivään mennessä ei ole mitään ilmennyt. ja hyvä niin. Mua ei toistamiseen enään petetä.
Naissiin
Kumma juttu, miten ensimmäinen poikaystäväni, se keskellä metsää asunut, onnistui minua pettämään ihan vaikkei ollut muuta "tekniikkaa" käytössä kuin mopo...
tuo vielä mitään todista... Ukostasi on tullut vain varovaisempi...
Meidän kylällä jätkillä on Jopot, siis niillä joilla ei ole traktoria.
Likat yrittää ekax niitä seurustelevia joilla on traktori, jos ei saa traktorijamppaa likat yrittää varattuja jopojamppoja.Meidän kylällä on jätkiä liian vähä. jätkiä ei riitä kaikille, sikx likat tappelee niistä.
Ei ole mitään tarvetta kieltää toista lukemasta omia kirjeitä, s-posteja, käyttää kännykkää jne. MIksi? Rakastan omaa kultaa, ja hän luottaa minuun ja minä luotan häneen. Sitä on avioliitto, luottaa toiseen!
Luottamukseen kuuluu täysi avoimuus jos sitä ei ole ei voi olla luottamustakaan. Yksityisyys avioliitossa, mitä?
Voin mennä vessaan p..lle vaikka vaimoni meikkaa siellä. Hän voi tulla p..lle jos ehostan itseäni, joskus aamuisin saattaa olla nimittäin kiire.(Tottakai normaalisti jokainen saa hoitaa hommansa rauhassa, mutta häpeillä ei tarvitse eikä nolostua).
Avioliiton lopussa toinen puolisoista joutunee hoitamaan toista viimeiseen hengenvetoon. JOs luottamusta ei ole avioliiton aikana, kuinka uskallatte puolisonne antaa päättää elämästänne?
varsinaisesti kieltämisestä on puhunut..? Kysehän on siitä, ettei kaikilla vain ole tarvetta tehdä niin. Oma kännykkäni on tuossa pöydällä täysin vapaasti "plärättävissä" ja mieheni kulkee sen ohi useamman kerran illan aikana, muttei hän tunne mitään tarvetta sitä tarkistella. Eikä hän tule tähän olkapääni taakse kurkkimaan, että mitäs "salaista" se vaimo nyt koneella tekee - vaikken häntä ole niin kieltänyt tekemästä. Meillä on aina ollut näin ; 15 vuotta ollaan yhdessä taitettu taivalta eikä luottamuksen kanssa ole ollut ongelmia. Kun lupaukset on puolin ja toisin annettu, ei niitä aleta kyseenalaistamaan eikä perumaan.
Minä rakastan miestäni, en haluaisi olla kenenkään muun kanssa. Luotan häneen, hän luottaa minuun. Meidän avioliittomme on sitä, että luotetaan toisiimme, vaikkei kaikkia toisen ajatuksia ja sanoja tiedetäkään. Mieheni on työnsä vuoksi paljon liikkeellä, ulkomaillakin toisin ajoin. Jos luottamus ei toimisi puolin ja toisin, tulisimme hulluiksi näiden erojen aikana miettiessämme, mitä se toinen puuhaa, kun emme itse ole paikalla. Meillä on kaksi vessaa siksi, että on mukavampaa paskantaa ja meikata rauhassa... Eikä keskinäinen luottamuksemme siitä kärsi.
Aika hupaisaa lukea tätä avoimuuskeskustelua sikäli, että ihmiset tuntuvat kuvittelevan sen, että voi lukea toisen tekstareita tai sähköposteja todistavan jotain. Niin luuli hyvä ystävänikin - kunnes kuuli, että mies oli työpaikalla ja työajalla pettänyt, aivan ilman kännykän tai s-postin avustusta. Kotona oli esittänyt nuhteetonta ja rakastavaa, mutta kun tilaisuus tuli, toisen miehen vaimoon sekaantui.
Mitä tulee tuohon viimeiseen lauseeseesi... Se, että puolisot eivät lue / halua lukea toistensa viestejä ja posteja, ei ole mitenkään luottamusta vähentävä asia, vaan heidän oma valintansa. Sekoitat puurot ja vellit sanomalla, että kyse on luottamuksen puuttumisesta!
linnoilla. Ei mulla ole mitään salattavaa!!!
Kerrankin fiksu aloitus. Olen aloittajan kanssa täysin samaa mieltä, että avoimuus on vain hyvästä parisuhteelle :D Jipii, sunlaisia enemmän!