Pyöriikö kenenkään muun päässä ainoastaan yksi ja sama nainen, entinen tyttöystävä. Jo 1.5vuotta ei päähäni oikein muuta ole mahtunut. Ajoittain se vaivaa kun ei pääse sen ajattelemisesta eroon vaikka haluaisi useinkin vaan unohtaa. Aamullakin ensimmäisenä kun silmät avaan on se nainen mielessä. Joskus vaan tunnen käsittämättömän suurta vihaa häntä kohtaan ja toisena hetkenä on ajatukset kivuliasta ikävää. Mitä pitäisi tehdä, ettäpääsisi YLI?
Ajattelen vaan yhtä tyttöä
tgbo
8588
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei siihen kai auta muu kuin aika.
Mä en ikinä kuvitellut että saisin mielestäni pois ensirakkauteni jonka kanssa olin suhteellisen pitkään. Mutta niin se vaan katosi. Tai ei kyllä ole vieläkään kadonnut, mutta siitä on pitkä aika kun ajattelin vielä että haluan hänet takaisin. Jossain vaiheessa sitten havahduin, että maailmassa on paljon hienompia poikia/miehiä, ei hänessä ollut mitään erikoista. Ehkä rakastin vain sitä koko ajatusta ja kuvitelmiani, enkä todellisuudessa yhtään sitä ihmistä, joka loukkasi minua. Varmaan ajattelet, että tämä exäsi on täydellinen ja ihana ja kaipaat häntä. Mutta mieti miksi hän on exäsi. Loukkasiko? Ärsyttikö hän sinua? Ehkä et enää muista niitä paskoja asioita, mutta kannattaa oikeasti miettiä noita. Uskon että löydät jonkun paremman tytön!
Välillä itse mietin kyllä sitä ihmistä, mutta tavallaan tuntuu että en ikinä edes olisi ollut kyseisen ihmisen kanssa yhessä. Tuntuu tosi kaukaiselta ja vieraalta. Joskus miettii jotain hyviä hetkiä, mutta pointtina siinä on enemmänkin ne hetket eikä se ihminen. Hämäävintä on, että näen todellatodella usein unia exästäni. En todellakaan tiedä miksi. Unissa poika haluaa mut usein takaisin. Haha, ompas elämä kummallista.
Meillä vaan loppui epätodellisen lyhyeen kaikki kaunis. Ei edes päästy kunnolla alkuun ja kovasti tuntuu ettei niin lyhyessä ajassa voi tulla kuin väärin käsityksiä ja paljon pelkoa.
Odotan vielä jotain välillemme mitä en tarkemmin osaa määritellä, mutten voi uskoa, että kaikki olisi ohi. Ainakin minua jäi kaikki kesken jäänyt harmittamaan kovasti. Saatta olla, että tunteeni ovat yksipuolisia ja lapsellisia, mutta kai ne ajan kanssa sitten helpottaa.
Sä varmaan olet kiinnittänyt tunteesi entiseen koska et pysty tai ole valmis luopumaan entisestä jostain syystä.
Oletko miettinyt mitkä syyt pitävät sinua kiinni edelleen tässä ihmisessä?
Onko joitain tiedostamattomia asioita joita käsittelet suhteen kautta?
Miksi luopuminen ei olisi mahdollista?
Onko elämäsi muuten tylsää? Vai tapahtuuko paljon?
Jos elää muutoin aika rauhallista elämää ja tuo parisuhde on ollut esim. vuosiin isoin asia, joka tunnepuolella on kuohuttanut niin siihen tunnemylläkkään jää varmaan helposti jumiin. Etsi elämääsi uusia asioita, jotka vievät ajatukset mennessään ja saavat sinut innostumaan! Mitä se sitten voisikaan olla, harrastuksia, kiinnostuksen kohteita...mielellään semmoista, missä näkee muita ihmisiä ihan normisti..
Jo puolitoistavuotta on ollut mielessä entinen poikaystävä lähes aina kun pysähdyn. Juhlien luulisi tuovan unohdduksen. Myös niissä kaipaan häntä jakamaan ne. Unohtaminen ei toimi. Ei toinen mies. Ei vikojen ajattelu. Näen öittäin unia hänestä. Minä en pysty pääsemään yli hänestä koska en halunut erota mutta oli pakko päätyä siihen. Se vaivaa että hän ei tiedä tätä. Valehtelin pakon edessä. Hän vihaa minua. Syystä ja syyttä. Tämä saattaa aiheuttaa myös tämän. Omatunto. Keskeneräiset asiat eivät voi olla hyväksi ihmiselel.
Olisi hyvä irtipääsyn kannalta jos voi puhua asiat selviksi hänen kanssaan mutta en voi. Tekisin sen muuten hetimiti. Jälkipuinti olisi varmasti hyvä sinulle jos voit. Ehdota sitä hänelle? Sano että tarvitset sitä ja että olet nyt valmis käsittelemään asioita joita silloin et ollut ja siirtymään eteenpäin. Jos keskustelu sopii hänelle voit motivoida itsesi irrottautumaan hänestä sen jälkeen. Saisit hyvästellä uudelleen.
Toivoa on silti että tämä loppuu ilman. Olen alkanut tottua tähän. En tiedä ajattelenko harvemmin mutta tunteet sen yhteydessä eivät ole nykyään niin musertavia.Ikävä on silti iso mihin tottuu myös. En silti halua tottua liikaa vaan haluan vain päästä yli.
Kyllä suhde oli vastaus vuosien rukouksiin eli suurin juttu aikoihin minulle. Totta myös että piirit on pienet eli tekemistä ja tapaamisia jos olisi enemmän niin olisi usein helpompaa.
Mutta kuinka moni asia olisi ihana jakaa sen rakkaan kanssa, mutta kun ei voi niin ei voi.
Olen myös miettinyt jutun asiallista sopimista puhumalla, se joskus tuntuisi niin helpottavalta, kaikella lämmöllä saada rauha ja selvyys itselle ja ehkä sille toiselle. Myös jos jatkossa yllättäin tapaa vaikka kaupassa niin olisi varmaan helpompi kohdata kuin nyt.
En koe nyt olevani se joka voi ehdottaa tuota. Yhteydenpito on muutenkin ollut vähän yksipuolista minun puolelta ja odotan hieman elettä siitä että hän olisi kiinnostunut mahdollisesti ko.aiheesta niin sit olisi helpompi kun sen tietäisi. Tuntui usein, että olemassa oloni oli yksi ja sama hänelle loppuvaiheissa, ja että lähestyminen usein vei hänet vain kauemmaksi minusta.
Koen että minun on vaan hyväksyttävä se ettei hän koe tarpeelliseksi ottaa yhteyttä. Ajattelen että aika sitten parantaa, mutta saattaa tehdä myös kuilua lisää muutenkin vaikeaan tilanteeseen.
Uskon välistä hänen valinneen tietoisesti tämän puhumattomuuden tien ehkä siksi ettei ole valmis tai että se on vieras tapa hänelle ja on tottunut toimimaan näin. Siksikin on vaikea ajatella saada häntä väkisellä tekemään jotain minkä kokee vastenmieliseksi.
Miksi et itse voi ehdottaa vaikka tunnepuolen hyvinvointiin vedoten kiinnostusta vähän selvittää muutamaa pahaa mieltä jättänyttä asiaa? Kysy jäikö häntä ehkä myös vaivaamaan jokin ja helpotaisiko jos vähän sovitaan? Vai onko tarkoituksesi ettet koskaan törmään tyyppiin niin silloin on parempi et tyyppi ja ystävyys haudataan jotta elämä jatkuu ilman vanhaa haamua?
Ikävään ja toiveisiin on suhtauduttava minun vaan tunteina jotka ei vaan nyt kuulu oikeeseen elämään. Ne on tunteita ja haaveita ja ne kiusaa, mutta niihin tottuu kun tajuaa ettei niiden varassa voi elää. Kai niitä oppii käsitelemään ja tottumaan hiljalleen, vaatiko vain se ylipääsy sitten kaiken tän ja aikaa.
Kiitti hienosta vastauksesta. Tunnut tosi aidolta ja rauhalliselta tyypiltä, jopa kypsältä, vaikka luulenkin, ettet ole vielä kovin vanha. Ja tämä oli kehu.
Sun on vain hyväksyttävä, että syystä tai toisesta, joita et ehkä saa koskaan tietää (tietääköhän tyttö itsekään), hän ei halua yrittää selvittää tilannettanne. Edes monia vuosia naimisissa olleet keski-ikäiset ihmiset ei näitä välillä osaa, joten koita olla armollinen hänelle tuossa. Muistele hyviä asioita, joita sait, älä liikaa sitä mitä et saanut. Saat vielä joskus jossain lisää hetkiä sinulle rakkaan ihmisen kanssa -sen jonka tapaat sitten joskus. Pidä huolta, että hieno taitosi ymmärtää ja olla aito säilyy. Valitse tarkoin kenelle sydämesi annat seuraavan kerran - semmoiselle joka arvostaa sitä ja sinua. Tuossakin tytössä oli varmaan häivähdys tästä.
Juttele jonkun semmoisen miehen kanssa, johon luotat, jos olet niin onnekas, että semmoinen löytyy. Tai nainenkin käy tietty. Ja kun mieleltä on saatu raskas lasti pois, sitten ulos käymään -niihin paikkoihin missä on muita ihmisiä ja tekemistä yllin kyllin. Maailma on avara!
Iso hali ja paljon ymmärrystä täältä jostain kaukaa.
jo paremmalta. Minusta tuntuu että olet jo henkisesti valmis pääsemään yli asiasta. Muutos todelliseen ylipääsyyn lähtee kyllä siitä liikkeelle iha itsestään mutta hyviä neuvoja olet saanut joita kannattaa noudattaa. Kehotus keskustelusta jonkun luotettavan kanssa erityisesti. Minulla on onnekseni sellaisia luottoystäviä joille olen puhunut ja se on auttanut suhteuttamaan omia ajatuksia todellisuuteen.
Se korvaa jotenkin etten voi puhua henkilölle itselleen. Hän ei kykene varmaan välittämään hyvinvoinnistani. Hän oli väkivaltainen ja satutti minua paljon joten en uskaltaisi kohdata häntä edes luottoystävän kanssa. Pelkään että törmäisin häneen jossain ja teen parhaani etten törmää koskaan. Pelkään myös omaa vihaani. En tekisi hänelle mitään mutta sen suuruus tunteena kauhistuttaa ja hän varmaan näkee sen lävitseni. Ehkä minun pitäisi kohdata vain se viha että pääsisin yli tästä. Ero prosessiin kuuluu kuullakseni useita tunteita omassa järjestyksessään jonkun mukaan joten ehkä olen jäänyt kiinni tähän yhteen estyneeseen tunteeseen ja siten vaiheeseen. Voisiko sinulla olla myös jokin tunne mitä et kohtaa tai mitä kohtaat liiaksi ja josta olisi aika luopua?