Tilanteeni on se, että olen 30-vuotias mies parisuhteessa. Haluaisin lapsia ja perheen, mutta uskottomuudesta ja sattuneista syistä en ole lainkaan varma haluanko sitä juuri tämän naisen kanssa. Nyt on kuitenkin niin, että vanhempani, tyttöystäväni ja jopa ystävänikin ovat kertoneet mielipiteensä asiaan: olet jo sen ikäinen, että jos et hanki nykyisesi kanssa lapsia niin huonosti tulee käymään, jäät yksin ja lapsettomaksi, tai jos et yksin, niin ainakin lapsettomaksi. Onko todella niin, että lapsi(a) kannattaa hankkia jos rinnalta löytyy edes jotenkin siedettävä kumppani tai hukka perii? Onko todella niin, että 30-vuotias on jo perheen hankinnan kannalta näin pahassa riskiryhmässä (jos ei uusioperhettä haluaisi)?
sense of overtime?
tupakkirulla
5163
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mä oon kyllä nainen, mut sanoisin et kolmekymppisellä miehellä ei oo vielä mikään kiire lapsentekopuuhiin. Samanikäiset naiset varmaan alkaakin tuossa iässä jo hätäilemään, mutta ei mun mielestä miesten tarvi..
Ja missään tapauksessa sun ei kannata tuossakaan tilanteessa lasta suunnitella nykyisesi kanssa kun oot tunteistasi noinkin epävarma. Lapsen syntymällä ei mitään parisuhteen heikkouksia ainakaan paikata - jos hiukankin häikkää parisuhteessa on, niin se lapsi silloin muuttaa kaiken vaan entistäkin huonommaksi.
Miksi yleensäkkään tuhlaat aikaasi naiseen jonka varmuudella jo nyt tiedät että hän ei ole sopivaa materiaalia avIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIovaimoksesi , puhumattakaan tulevien 10 lastesi äidiksi?!
Kipaiseppa hakemaan ne pudonneet ruuvisi ja näe aivan pikkuisen vaivaa valitaksesi kunnon tytto vaimoksesi. Heitäkin , katsos, kun on olemassa. Ja anna tuo huoraava petturi suvullesi, ilmaiseksi vaikka.
Aivan vakavasti, hankkia lapsia nykyisen "naisesi" kanssa on oikein rukoilemalla hankkia ikävyyksiä. Tuo on niin epäreilua tulevia lapsiasi kohtaan kuin olla voi! Sinun velvollisuutesi on hankkia ja etsiä luotettava, rehellinen kumppani ja lastesi äiti.
Vaikka seksi olisi kuinka hyvää nykyisen "naisesi" kanssa, sinun nyt jo huomaamat valtavat punaiset varoitusliput liehuvat.
On korkea aika vaihtaa suuntaa.
Minun mielipiteeni on myös se, että sinulla on kiire vaihtaa kumppani. Eli nyt eroat siitä naisestasi ja rupeat etsimään itsellesi uutta naista. Ajan kanssa löydät varmasti itselleni sopivan partnerin.
Ei sinulla kiire ole, mutta tapaamillasi naisillasi alkaa jo biologinen kello tikittämään jollet sitten haaveile itseäsi merkittävästi nuoremmista naisista.
Eipä miehelläkään montaa vuotta ole aikaa löytää sopiva nainen ja ryhtyä lapsia tekemään, koska lapsettomuus (myös miehellä) lisääntyy iän myötä kuten myös mahdollisuudet löytää hyvä kumppani.
Tästä syystä sanon että nyt on vaihdon paikka.
ja periaatteessa samassa tilanteessa. Vaimoni tai nyt ex vaimon kanssa puhuttiin lapsen teosta alusta saakka mutta hänen jatkuva valehtelu, pettäminen yms asioiden vasta avioliitossa selviäminen että hän ei voi edes saada lapsia oli niin rankka pettymys että vaikka kipeää tekeekin erosin hänestä ja lähden uudelta pohjalta liikkeelle. Joko saan naisen tai en elämääni mutta lapsi/perhe puolisoineen olisi hakusessa. Ikävässä suhteessa ei silti kannata roikkua. Joku ääni mulle sanoo että löydänkö ikinä ketään mutta uskon silti parempaan.
Hänen, sanotaan lievästi helvetin kamalat teinipojat vei pohjan suhteelta jo äkkiä. Kuria kun ei ole ei ole myöskään uusioperheen parisuhdetta.
Jopa meille kolmekymppisillekin löytyy lapsettomia äiti ehdokkaita ainakin itse huomannut. En halua sinänsä haukkua yh äitejä eli kaikella kunnioituksella teidän elämään mutta mun elämän on yksi yh perhe jo osin tuhonnut joten yh.t kiitos ei!
Rehellinen vaimo kiitos kyllä!
hankkiminen ei ole todellakaan niitä asioita, joihin kannattaa lähteä ns pakon edessä!
Asia ei kuulu vanhemmillesi ja ystävillesi paskan vertaa ja piste. Tyttöystävällesi... No jaa, hän itse ollut viemässä sinun uskoasi parisuhteeseen, joten paraskin puhuja!
Hei, älä sorru epätoivoissasi painostuksen edessä!!!
Olet mies parhaassa iässä eikä sinun biologinen kellosi tikitä vielä yhtä lujaa kuin ikäisilläsi naisilla, joten harkitse, mihin ryhdyt... Parisuhteesi ei ole kunnossa, ota se nyt ensimmäisenä harkinnan alle ja tee tarvittavat päätökset!
Olen itse nelikymppinen nainen ; ensimmäisessä pitkässä suhteessa alle 3-kymppisenä itseäni liki 10 v vanhempi mies painosti minua perheen perustamiseen, mutta tunsin sen "luissani", ettei hän ole oikea ihminen lapseni / lapsieni isäksi. Päätin sen suhteen, olin muutaman vuoden sinkkuna ja tapasin sitten nykyisen mieheni. Olin 34 v tullessani ensimmäisen kerran äidiksi, toisen kerran pari vuotta myöhemmin. Se oli minulle oikea aika ja mies se ainoa oikea lapsieni isäksi.