epävarma tulevaisuus

Et halua erota, mutta et kestä tätä suhdettakaan. Aika vaikea sivullisen sanoa mitään, jos nuo molemmat väittämät ovat faktoja.
Minä peruisin kirkon ekana ja katsoisin, miten mies suhtautuu. Aina niitä vihkipaikkoja löytyy myöhemminkin tosi tarpeeseen.

Kyllä se niin vaan on, että kun mitta tulee täyteen niin tulee ja silloin on syytä lähteä eri suuntiin. Parempi ajoissa kuin liian myöhään. Eihän vain rakkautenne ole muuttunut läheisriippuvuudeksi, josta on vaikea päästä eroon. tarkastelepa suhdettanne siltäkin suunnalta.

Ja muista, että jonkin loppu on aina uuden alku!

Peru nyt ekaensiksi se kirkon varaus. Sitten käyt selvittämään, onko sinusta, onko teistä. Umpisolmua papin aamenella on turha järjestää, jos on noin epätietoinen ja epävarma eikä kestä jne. Jos olet "... henkisen kiristyksen alaisena" niin älä hyvä ihminen anna kiristää silmukkaa loppuun asti.

Jos teillä on jo yhteiselämä valmiina, mies saa kaiken haluamansa ilman laillisia siteitä. On ymmärrettävää ettei hän halua mitään siteitä, paitsi tunnepohjalla. Mutta sitähän on sinulle jo luvannut. JA se on mitä sinä haluat kuulla: " minä rakastan sinua ja vain sinua". -ilman laillisia siteitä.

Riittääko tuo sinulle on vain sinun itsesi päätettävissä.

Itse olen elänyt samankaltaisessa suhteessa yli 3 vuotta. Harkitsen suhteen lopettamista. On jo liiaksi muutenkin epäkohtia yhteisessä elämässämme.

Täällä sama tilanne. Alkuvuosi on muuten mennyt hyvin, mutta noin kuukausi sitten aloin keskustella (hyvillä mielin) miehen kanssa tunteista, ja hänpä ei sanonutkaan asiaan mitään. Pari päivää mietittyään pamautti erokortin esille, ja pari päivää myöhemmin asiasta keskusteltuamme selvisi, että minussa on muutama piirre, joista hän ei pidä, mutta kas kummaa kun ei ole saanut suutaan auki, vaikka monta kertaa olen hänen tuntojaan aiemminkin kysynyt. Piirteet ovat suurin piirtein sitä luokkaa, että "en pidä kun ajat auton väärälle autopaikalle" tms. Eli eivät mitään mahdottomia korjattavia. Mies ei ole saanut suutaan vaikka vuotta aiemmin auki, joten on saanut nyt tehtyä asioista oman päänsä sisällä helvetillisen mytyn. Asiat saatiin keskusteltua läpi, mutta nyt sitten itse olen edelleen niin loukkaantunut tuosta hänen erokortistaan ja siitä, ettei ole edes pahoillaan, että taitaa tämä suhde loppua minun puoleltani kohtapuoliin tähän. Emme onneksi ole edes kihloissa, ja on minulle sitä sanottu, että tämä suhde on se mitä toinen haluaa, mutta eipä tunnu silti välittävän siitä, miten minua kohtelee.

Onko suhteessanne suuri varallisuusero? Ymmärtäisin miehen haluttomuuden avioliittoon, jos hän joutuisi luovuttamaan suuren osan omaisuudestaan mahdollisen eron yhteydessä.