Tosiaan nyt vähän alle kolme vuotta suhdetta tyttöystäväni kanssa takana, olemme molemmat tyttöjä, 19-20v, suhde on vakavalla pohjalla ja muuttoa yhteen on jo mietitty todella tarkkaan.
Suhde on ihana ja koen tämän semmoiseksi, että haluan nyt ja aina, olen rakastunut ja koen oloni hyväksi tässä suhteessa.
Ainoa ongelma on se, että; Minulle lapsihaave ei ole niin tärkeä kuin kumppanilleni, kyllä joo voisin joskus ajatella olevani äiti, mutta se ei ole minulle kertaakaan (tähän mennessä) elämässäni ollut päällimmäisenä toiveena, tyttöystäväni kuitenkin tahtoo kovasti lapsen tai pari, ja ollaan puhuttu keinoista millä sen voisi saada, koska kyseessä on kuitenkin naispari.
En välttämättä itse haluaisi ryhtyä siihen, mihin harva on ryhtynyt, perustaa perheen, äiti äiti.
En tiedä mitä lapsen tulevaisuus olisi, olisiko se syrjimistä? ym.
Itse vielä tällä hetkellä mietin niin, että minulle on tärkeintä että olen onnellinen juuri tämän henkilön kanssa kenen kanssa nyt seurustelen, en tarvitse tähän vierelle jotain toista, jakamaan tätä rakkautta ja onnellisuutta.
Mutta kun tyttöystäväni haluaisi lapsen.
Ahdistaa ajatus kuitenkin siitä, että en ikinä haluaisi luopua hänestä siksi, että en halua lasta meidän suhteeseen. Juuri kun olen löytänyt niin ihanan ihmisen rinnalle, pelkään että tuo lapsiasia tulisi kaatamaan suhteen.
Pelkään että se johtaisi eroon..
Jos tilanne olisi nyt se, että olisi tässä suhteessa mies nainen, lapsi ajatus olisi OK ja voisin paljon halutakki sitä. Mutta kun tilanne on nyt tämä.
Onko teillä kokemuksia siitä, että toinen on suhteessa halunnut lapsen ja toinen ei?
Mihin tilanne on mennyt?
Suhde on ihana ja koen tämän semmoiseksi, että haluan nyt ja aina, olen rakastunut ja koen oloni hyväksi tässä suhteessa.
Ainoa ongelma on se, että; Minulle lapsihaave ei ole niin tärkeä kuin kumppanilleni, kyllä joo voisin joskus ajatella olevani äiti, mutta se ei ole minulle kertaakaan (tähän mennessä) elämässäni ollut päällimmäisenä toiveena, tyttöystäväni kuitenkin tahtoo kovasti lapsen tai pari, ja ollaan puhuttu keinoista millä sen voisi saada, koska kyseessä on kuitenkin naispari.
En välttämättä itse haluaisi ryhtyä siihen, mihin harva on ryhtynyt, perustaa perheen, äiti äiti.
En tiedä mitä lapsen tulevaisuus olisi, olisiko se syrjimistä? ym.
Itse vielä tällä hetkellä mietin niin, että minulle on tärkeintä että olen onnellinen juuri tämän henkilön kanssa kenen kanssa nyt seurustelen, en tarvitse tähän vierelle jotain toista, jakamaan tätä rakkautta ja onnellisuutta.
Mutta kun tyttöystäväni haluaisi lapsen.
Ahdistaa ajatus kuitenkin siitä, että en ikinä haluaisi luopua hänestä siksi, että en halua lasta meidän suhteeseen. Juuri kun olen löytänyt niin ihanan ihmisen rinnalle, pelkään että tuo lapsiasia tulisi kaatamaan suhteen.
Pelkään että se johtaisi eroon..
Jos tilanne olisi nyt se, että olisi tässä suhteessa mies nainen, lapsi ajatus olisi OK ja voisin paljon halutakki sitä. Mutta kun tilanne on nyt tämä.
Onko teillä kokemuksia siitä, että toinen on suhteessa halunnut lapsen ja toinen ei?
Mihin tilanne on mennyt?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Te olette vielä kovin nuoria molemmat. Kyllä niitä lapsia ehtii myöhemminkin. Nauttikaa nyt vain toisistanne ja vapaudesta tehdä, mitä huvittaa. Kyllä tyttöystäväsi "kestää" lapsikuumeensa, on vielä niin nuori. En usko, että lapsi tulisi kärsimään siitä, että sillä on 2 äitiä, onhan noita muitakin, 1 äiti, 2 äitiä, ei äitiä ollenkaan. Nykyään on niin monenlaista perhettä.
"Jos tilanne olisi nyt se, että olisi tässä suhteessa mies nainen, lapsi ajatus olisi OK..."
Mutta kun ei se ajatus ole aina OK mies nainen -kuviossakaan. Että eipä sillä väliä. Tuossa jokin aika sitten ehdottelin miehelleni vauvaa. Ei vastannut mitään... ei koskaan mitään. Kipeetähän se tekee edelleen ja olen nyt niinsanotussa tienhaarassa asian suhteen.
Kerro kumppanillesi peloistasi suhteen loppumisesta ja lapsen mahdollisesta kiusatuksi tulemisesta sekä siitä ettet vielä koe olevasti valmis vanhemmaksi. Jutelkaa asiasta ajan kanssa ja järjellä niin kauan, että vastaukset ja ratkaisu löytyy. Asia jää muuten roikkumaan ja hiertämään välejänne.