Kuulun sukupolveen, jolle on koulussa ja kaikkialla opetettu, että miehet ja naiset ovat tasa-arvoisia. Sukupuolilla ei ole mitään muita synnynnäisiä eroja, kuin että nainen on yleensä fyysisesti pienempi ja heikompi, ja se joka tulee raskaaksi ja synnyttää lapset. Lisäksi jonkin verran on poikien juttuja ja tyttöjen juttuja.
Kun kasvaa aikuiseksi, sitä huomaa että ei todellakaan olla tasa-arvoisia, pojat ja tytöt. Ihmettelenkin, miksi sitä valhetta on sitten pitänyt toitottaa?
Minustakin olisi voinut tulla onnellinen, jos minulle olisi pienestä pitäen iskostettu että elämä on kilpailua, ja että viidakon lait vallitsevat. Koska niinhän asia pitkälti ON. Olisin siinä tapauksessa osannut valmistaa itseni koitoksiin, kehittää itseäni, hakeutua kilpahenkisiin urheiluharrastuksiin, opetellut pitämään puoleni.
Mutta sen sijaan minua elätettiin pullamössöllä siinä uskossa että mitään ei tarvitse tehdä, mistään ei tarvitse huolehtia, kaikki ovat tasa-arvoisia ja kyllä valtio huolehtii että kaikki saavat yhtä paljon. Sitten heitettiin tyhjän päälle selviytymään ja ihmettelemään kuinka karu maailma onkaan.
Naisille homma ei toimi samalla tavalla. He todella kykenevät elämään elämänsä siinä illuusiossa, että Suomessa jaetaan kaikki kaikille tasan ja on vain joitakin ilkeitä ihmisiä joita pitää välttää. Feministit vaativat naisten nimissä naisille milloin mitäkin, koska "naisilla on siihen oikeus". Pelin hengen tajunnut mies kuuntelee erittäin ihmeissään tällaisia puheita. "Oikeus johonkin asiaan?? Mikä se sellainen on?" Luulen että tälläkin palstalla ATM:t valittavat pohjimmiltaan tätä asiaa. He jaksavat vielä ajatella, että heilläkin on oikeus kaikkeen samaan mihin naisillakin on, kun kerran tasa-arvoisiksi on kasvatettu, ja kun kerran ihan johtavat naisvaikuttajat edelleenkin katsovat, että naisilla tulee automaattisesti olla oikeus kaikkeen samaan mitä miehilläkin on.
Kun kasvaa aikuiseksi, sitä huomaa että ei todellakaan olla tasa-arvoisia, pojat ja tytöt. Ihmettelenkin, miksi sitä valhetta on sitten pitänyt toitottaa?
Minustakin olisi voinut tulla onnellinen, jos minulle olisi pienestä pitäen iskostettu että elämä on kilpailua, ja että viidakon lait vallitsevat. Koska niinhän asia pitkälti ON. Olisin siinä tapauksessa osannut valmistaa itseni koitoksiin, kehittää itseäni, hakeutua kilpahenkisiin urheiluharrastuksiin, opetellut pitämään puoleni.
Mutta sen sijaan minua elätettiin pullamössöllä siinä uskossa että mitään ei tarvitse tehdä, mistään ei tarvitse huolehtia, kaikki ovat tasa-arvoisia ja kyllä valtio huolehtii että kaikki saavat yhtä paljon. Sitten heitettiin tyhjän päälle selviytymään ja ihmettelemään kuinka karu maailma onkaan.
Naisille homma ei toimi samalla tavalla. He todella kykenevät elämään elämänsä siinä illuusiossa, että Suomessa jaetaan kaikki kaikille tasan ja on vain joitakin ilkeitä ihmisiä joita pitää välttää. Feministit vaativat naisten nimissä naisille milloin mitäkin, koska "naisilla on siihen oikeus". Pelin hengen tajunnut mies kuuntelee erittäin ihmeissään tällaisia puheita. "Oikeus johonkin asiaan?? Mikä se sellainen on?" Luulen että tälläkin palstalla ATM:t valittavat pohjimmiltaan tätä asiaa. He jaksavat vielä ajatella, että heilläkin on oikeus kaikkeen samaan mihin naisillakin on, kun kerran tasa-arvoisiksi on kasvatettu, ja kun kerran ihan johtavat naisvaikuttajat edelleenkin katsovat, että naisilla tulee automaattisesti olla oikeus kaikkeen samaan mitä miehilläkin on.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.