En ole koskaan sitä kenellekkään sanonut. Eikä kukaan ole sitä minulle koskaan sanonut. En vaikka olen kyllä seurustellut useamman miehen kanssa, mutta ne ovat olleet kaikki alta vuoden suhteita, enkä koskaan ole edes ajatellut moista. Kunnes nyt, juuri tämän miehen kohdalla. Tuntui, että homma kolahti ja lujaa.
Mutta en saa noita sanoja suustani, en vaikka ne ovat kieleni päällä jo ja haluaisin vain sanoa sen kaikille. Eniten tietysti miehelleni. Mikä minussa on vikana? Mikä siinä on niin vaikeaa vain ottaa ja sanoa ne? Olen aina ollut huono ilmentämään, mitä tunnen toista kohtaan. Tämän miehen kohdalla päätin, että en enää pidättele itseäni. Jos tunnen jotain, kerron sen myös. Olenkin hempeillyt enemmän kuin koskaan, kaikki "olet ihana" ja "olen niin onnellinen kun olen löytänyt sut" olen sanonut ja niitä todella tarkoittanut. Miksi se on niin pelottavaa sanoa toiselle "rakastan sinua"?
Nyt kun ajattelen, en koskaan (ellei nyt ehkä jotain taaperoikää lasketa?) ole sanonut "rakastan sinua" kenellekkään. En vanhemmilleni, en läheisille ystävilleni, en kenellekkään.
Ehkä menen nyt yöllä kun pääsen töistä kotiin, möngin miehen viereen, herätän hänet ja sanon nuo sanat. Ajatuskin saa minut kihertämään kuin pikkulapsi ja perhost lepatteleen vatsassa. Mutta pelkään, että kun se hetki tulee, peräännyn taas.
Muilla samanlaisia vaikeuksia?
Mutta en saa noita sanoja suustani, en vaikka ne ovat kieleni päällä jo ja haluaisin vain sanoa sen kaikille. Eniten tietysti miehelleni. Mikä minussa on vikana? Mikä siinä on niin vaikeaa vain ottaa ja sanoa ne? Olen aina ollut huono ilmentämään, mitä tunnen toista kohtaan. Tämän miehen kohdalla päätin, että en enää pidättele itseäni. Jos tunnen jotain, kerron sen myös. Olenkin hempeillyt enemmän kuin koskaan, kaikki "olet ihana" ja "olen niin onnellinen kun olen löytänyt sut" olen sanonut ja niitä todella tarkoittanut. Miksi se on niin pelottavaa sanoa toiselle "rakastan sinua"?
Nyt kun ajattelen, en koskaan (ellei nyt ehkä jotain taaperoikää lasketa?) ole sanonut "rakastan sinua" kenellekkään. En vanhemmilleni, en läheisille ystävilleni, en kenellekkään.
Ehkä menen nyt yöllä kun pääsen töistä kotiin, möngin miehen viereen, herätän hänet ja sanon nuo sanat. Ajatuskin saa minut kihertämään kuin pikkulapsi ja perhost lepatteleen vatsassa. Mutta pelkään, että kun se hetki tulee, peräännyn taas.
Muilla samanlaisia vaikeuksia?
Vastaukset 2
Vanhimmat
No noi sanat on kuitenkin vain sanoja ja tärkeintä on näyttää noi tunteet esim just noin, olet ihana jne..usein pienet teotki tarkoittaa rakkautta, se että haluat olla lähellä, kosketella, kehua, kuunnella toisen toiveita ja tunteita, et ole itsekäs, noi on äänettömästi rakastan sinua. Ja kun noi sanat on suomalaiselle vaikea sanoa, usein sitten pettyy kun sanoo ja toinen ei sanokaan samaa vaikka rakastais. Amerikas i love you on niin yleistä ja suomes on esim mä tykkään susta :) suomeksi i love you kuulostaa krääk krääk. Ja voitha sä kirjoittaa lapulle, esim, keitin kahvit valmiiksi, ps rakastan sua :)
Minulle tuotti nuorempana vaikeuksia sanoa toiselle tuo rakastan sinua vaikka tunsin suurta rakkautta juuri silloin. En vaan uskaltanut, ajattelin että hän näkee heikkouteni eikä itse tunne samoin vaikka sanoo niin!!! Sanoin aina vain "niin minäkin sua"
Päätin jo tuhanteen kertaan, että kun saan naisen jota rakastan niin sanon niin rehellisesti kuin osaan että rakastan häntä. Ja kaiken muunkin tuntemani sitä mukaa kun pystyn siihen.
En tiedä mutta olen ollut ainakin rehellinen, on se niin suuri tunne jota kaipaan eniten, että vieläkin odotan et pääsisin sen sanomaan hänelle.