Jos Suomi ei olisi koko olympiakilpailuun edes lähtenyt, niin nyt olisi maassa edelleen kaikkki hyvin. kansa vatvoisi vaalirahoituksia, seurailisi keskustan kannatuksen laskua, vanhustenhoidon ala-arvoisuutta jne...
Eli elämä jatkuisi omaan tuttuun rytmiinsä; vietettäisiin rauhassa talvilomat ja palattaisiin taas töihin iman sen suurempia tunne-elämyksiä.
Minkä ihmeen takia näihin tyhjänpäiväisiin jääpallolätkähiihto pippaloihin pitää osallistu jos siitä ei saa kun pahan mielen?
Mitä ihmeen väliä sillä on kuka sen pallon sinne maaliin kepittää yhtä hassulta nuo polvihousuiset aikuiset kepakkoineen aina näyttävät.
Pysytään koko karkeloista pois. Rahaa säästyy oikeaan urheiluun, josta saa kaupanpäälle vielä hyvän kunnon ja mielen.
Ei muuta kun kaikki keinotekoinen TV urheilu seis (tai ainakin niiden tuki). Säästyneillä rahoilla voisi sitten laittaa kunnollisia ulkoilureittejä, pyöräteitä jne... Samoin henkistä kuntoa kohentavalle kulttuurille (teatteri, kirjasto, ooppera), voisi noista säästyneistä rahoista osoittaa entistä suuremman osan.
Kaikki olisivat onnellisia. Kirjastoissa voisimme käydä katsomassa Paavo Nurmen ja Hannes Kolehmaisen menneistä suurteoista kertovia kuvanäyttelyitä. Muistoja ajoista jolloin me kansakuntana olimme nuori ja tarvitsimme näitä urheilumenestyksiä omanarvon tuntomme pönkittämiseen.
Nykyisin olemme osa eurooppaa. Iloitkaamme siis euroopalaisten menestyksestä: norjalaiset ja ruotsalaiset hoitavat nuo hiihtopuolen asiat hyvin, hollantilaiset pitävät luisteluhommissa identitettiämme korkealla, keskieuroopalaiset hoitavat nuo mäki-, kelkkailu- ja ampumahiihtoasiat mallikkaasti. Eipä meillä juuri heidän panokseensa ole lisättävää.
Meidän osamme eurooppalaisen identiteetin pönkittämisessä löytyisi kaiketi paremmin tuolta kulttuurin puolelta.
Eli elämä jatkuisi omaan tuttuun rytmiinsä; vietettäisiin rauhassa talvilomat ja palattaisiin taas töihin iman sen suurempia tunne-elämyksiä.
Minkä ihmeen takia näihin tyhjänpäiväisiin jääpallolätkähiihto pippaloihin pitää osallistu jos siitä ei saa kun pahan mielen?
Mitä ihmeen väliä sillä on kuka sen pallon sinne maaliin kepittää yhtä hassulta nuo polvihousuiset aikuiset kepakkoineen aina näyttävät.
Pysytään koko karkeloista pois. Rahaa säästyy oikeaan urheiluun, josta saa kaupanpäälle vielä hyvän kunnon ja mielen.
Ei muuta kun kaikki keinotekoinen TV urheilu seis (tai ainakin niiden tuki). Säästyneillä rahoilla voisi sitten laittaa kunnollisia ulkoilureittejä, pyöräteitä jne... Samoin henkistä kuntoa kohentavalle kulttuurille (teatteri, kirjasto, ooppera), voisi noista säästyneistä rahoista osoittaa entistä suuremman osan.
Kaikki olisivat onnellisia. Kirjastoissa voisimme käydä katsomassa Paavo Nurmen ja Hannes Kolehmaisen menneistä suurteoista kertovia kuvanäyttelyitä. Muistoja ajoista jolloin me kansakuntana olimme nuori ja tarvitsimme näitä urheilumenestyksiä omanarvon tuntomme pönkittämiseen.
Nykyisin olemme osa eurooppaa. Iloitkaamme siis euroopalaisten menestyksestä: norjalaiset ja ruotsalaiset hoitavat nuo hiihtopuolen asiat hyvin, hollantilaiset pitävät luisteluhommissa identitettiämme korkealla, keskieuroopalaiset hoitavat nuo mäki-, kelkkailu- ja ampumahiihtoasiat mallikkaasti. Eipä meillä juuri heidän panokseensa ole lisättävää.
Meidän osamme eurooppalaisen identiteetin pönkittämisessä löytyisi kaiketi paremmin tuolta kulttuurin puolelta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Nyt on budjetoitava ainakin 10000000000 € huippu-urheilun tukemiseen, niin että saadaan seuraavissa olympialaisissa hiihdosta ainakin seitsemän kultaa. Kyllä norjalaisia sitten harmittaa, hemmetin turskanpurijat, perkele! Ja svedupelletkin tulee siinä samalla nöyryytettyä, hahaa!
Ja alppilajeissa me vielä jonain päivänä pestään leuhkat itävaltalaiset ja törpöt sakemannit. Koska me olemme suomalaisia, perkele, maailman paras kansa!
Vuoden 1995 maailmanmestaruuden jälkeen ei kenenkään ole tarvinnut miettiä mikä nostattaa eniten kansan tunnetta, onnellisuutta ja on tärkein yhteiskunnallinen asia.
Yhteiskunnan loisilta teatteri, kirjasto, ooppera ym. huuhaalta tuki pois ja vapautuneet varat huippu-urheiluun. Tuet pitää jakaa asioiden merkittävyyden mukaan, jota merkittävyyttä mitataan sillä kuinka suuria tunteita asia herättää.
Merkittävyysrankingin ykkönen on huippu-urheilu. Muita kulttuuriasioita ei mahdu sadan merkittävimmän asian joukkoon, niin ylivoimainen on huippu-urheilun asema tunteen nostattajana. Parhaat elämykset ihminen saa huippu-urheilusta.
Tämä vuosikymmen tullaan aina muistamaan siitä että Suomi pelasi silloin ensimmäisen kerran jalkapallon arvokisoissa.
En tiedä mitä mestaruutta tarkoitat ja miksi tuo 1995 on jotenkin tärkeä vuosiluku. Kansallisen itsetunnon ylämäki alkoi varmasti jo paljon aikaisemmin ja ilman mitään maaimanmestaruuksia.
Mielestäni suomalaista itsetuntoa ja tunnettavuutta pitävät yllä parhaiten saavutukset juuri kulttuurin alalla (esim Sibelius akatemia sekä meidän loistavat laulajat ja kapellimestarimme maailmalla).
Urheilu on kyllä ihan hauskaa mutta, jalkapalloa ja F1:tä lukuunottamatta, aika näkymätöntä maailmalla.
Kunto- ja virkistysliikunta on sensijaan jo itsestään tärkeä asia, joten satsaukset juuri ulkoilureitistöihin, retkeilyyn ja virkistyskalastukseen ovat varmasti kannattavia sijoituksia.
Kulttuuria ja kilpaurheilua nyt ei edes kannata verrata. Kilpaurheilun puuttuminen ei kylla kovinkaan paljon hetkauttaisi suomalaisuutta. Suomenkielisen kirjallisuuden ja kulttuurin puute sensijaan olisi jo uhka kansalliselle identiteetillemme.
Jos jonkin asian merkittävyyttä mitattaisiin sen herättämien suurien tunteiden perusteella niin ylivoimaisiksi ykkösiksi nousisivat rock konsertit ja suviseurat. Nämä nyt tuntuvat menestyvän ilman yhteiskunnan tukeakin.
Toisaalta vähän samoilla linjoilla, mutta myös vastaan. Ehkä kisojen urheilijavalintoihin voitaisiin kiinnittää enemmän huomiota ja eritoten siihen posse-porukkaan (seurue). Realistiset mitalistit ja ehkä muutama tuleva kyky mukaan kisoihin, heillä olisi jonkunlaiset perusteet mukanaoloon. Mutta Suomen mukanaoloon on kyllä perinteitä ja tukijat saavat laajaa näkyvyyttä helposti. Urheilu ei loppu maailmasta koskaan, kisataan sitten pyöräilyssä, kävelyssä tai moottorin voimin... Jotkut ne vielä kisailee saunassakin
Urheilu on Suomen suurin kansanliike.
Kovin on vain se kansan liike ja liikkuminen käynyt vähiin ;-)
Urheilijoita ei nyt ainakaan kannata menestymättömyydestä syyttää, he nyt ainakin jossainmäärin pitävät tätä kansanliikettä yllä.
Jos Suomen mukanaolo on niin tärkeää, on tätämenoa jatkossa hyväksyttävä kilpailuihin urheilijoita joiden suorituksesta voi edes jotenkin tunnistaa lajin tai sitten vaan tyytyä lähettämään paikalle hyvin arvovaltainen urheilujohto edustustileineen.