Olen siis 25v tavallinen suomalainen mies ja naisille tuntuu olevan valtava turnoff kun kerron suoraan heille, että asun isäni kanssa. Suut loksahtaa auki ja ensimmäinen kysymys on, että miksi? No kerron heille selitykseksi, että jos on opiskelija niin silloin ei ole luonnollisesti rahatilanne paras mahdollinen ja makaroonikuuri ei oikein innosta. Tämäkään ei tosin tilannetta muuta miksikään vaan lisää ihmettelyä seuraa. Tulemme muutenkin loistavasti isäni kanssa toimeen ja itse olen ratkaisuuni tyytyväinen ollut.
Ja täytyy vielä huomauttaa, että en ole mikään peräkammarinpoika.
Naiset miten kommentoitte asiaan?
Ja täytyy vielä huomauttaa, että en ole mikään peräkammarinpoika.
Naiset miten kommentoitte asiaan?
Vastaukset 74
Vanhimmat
Itselleni on ainakin tärkeää, että mies on jo itsenäinen aikuinen, koska sellainen itsekin olen. Isän kanssa asuminen viestii jostain muusta. Monet naiset käyvät opintojensa ohessa töissä ja näkevät hirveästi vaivaa elintasonsa eteen. Heidän näkökulmastaan vanhempien luona asuminen voi olla merkki laiskuudesta.
Yksin asuminen tuo kuitenkin elämään niin paljon vapautta ja vanhemmista eroaminen on luonnollinen osa aikuistumista. Suhdekaan ei ole samanlainen, jos aina miehen luona käydessä täytyy kohdata myös tämän isä.
kuulostat ihan hirveältä teiniltä. :) Kotoa muuttaminen ei kerro ihmisen henkisestä kypsyydestä yhtään mitään. Moni laumasielu joille elämässä on tärkeintä mitä toiset heistä ajattelee, muuttaa mahdollisimman nuorena kämäiseen vuokrayksiöön jotta tuntisivat itsensä toisten silmissä "kypsiksi aikuisiksi".
vai että on teinimäistä ajatella noi???
joo-o... taidat todellakin olla sinäkin semmoinen joka asuu mamman helmoissa.....
ite seurustelin miehen kanssa joka olis samoista syistä asunut äitinsä helmoissa 30 vuotiaaks asti... ja voin sanoa että pahempaa pentua en ole kuunaan tavannut!!!!
mielestäni on ihan hyvä jos nuori muuttaa aikasin kotoota pois..... oppii todellakin mitä se eläminen on YKSIN!!!!!
ite muutin 16 vuotiaana kotoota pois ja pakko sanoa et olen aikuistunut niiden kaikkien kokemusten kautta erittäin paljon mitä silloin ensimmäisinä vuosina kohtasin.....ja joka kerta kun tulee jotain ongelman tynkää niin osaan hoitaa asiat todellakin eri tavalla kuin esimerkiksi eksäni joka oli asunut puoli vuotta omassa asunnossaan (jonka äiti oli ostanut) kun seurustelimme...
jos mielestäsi on teinimäistä muuttaa nuorena kotoota sen takia että haluaa ottaa välimatkaa vanhempiinsa ja haluaa ottaa oman elämänsä hallintaan niin selvä homma... mutta sen sanon että olen erittäin onnellinen että muutin nuorena kotoota pois... olen oppinut todellakin miten paska paikka tämä maailma on!!!!!
"Olen oppinut miten paska paikka tämä maailma on"!!!!! Olisikohan pitänyt kuitenkin vielä kasvaa ja opetella kotona sitä aikuistumista, niin sinusta ei olisi tullut niin kyyninen. Ehkä nuorena kantapään kautta itse opittu ei aina ole se paras oppi. Turvallisen aikuisen opastamana voi kasvaa vahvemmat siivet lentää pois kotoota vähän vanhempana:)
Minun siskonikin muutti omilleen jo 16 vuotiaana. Ei se ainakaan hänen kohdallaan mitään itsenäisyyttä taannut, koska edelleen on toisinaan vanhemmiltani rahaa "lainaamassa. Oman kokemuksen kautta opitut asiat menevät usein parhaiten perille, mutta silti on viisaampi harkita asiat etukäteen ja välttää ongelmat.
Mielestäni on aika typerää asettaa ikärajaa vanhempien luota pois muutolle, koska kaikki riippuu tilanteesta. Usein vanhemmilla on kuitenkin iso talo, joka jää tyhjilleen lasten muutettua pois. Varsinkin samalla paikkakunnalla asuessa miksei sinkkuna voisi asua vanhempien luona. Varsinkin jos ihminen ei mieluusti luokseen kutsu kavereitaan, vaan menee mieluummin heidän luokseen käymään. Tällöin on minusta aika yhdentekevää asuuko vanhempiensa luona vai omillaan.
"Moni laumasielu joille elämässä on tärkeintä mitä toiset heistä ajattelee, muuttaa mahdollisimman nuorena kämäiseen vuokrayksiöön jotta tuntisivat itsensä toisten silmissä "kypsiksi aikuisiksi". "
Niiden kämäisten vuokrasolujen (yksiöhän on suhteellisen luksusta) vuoksi olen saanut esimerkiksi motivaatiota valmistua ajallaan. Jos elämäni opintojen aikana olisi luksusta enkä koskaan olisi ollut makaronikuurilla, en osaisi arvostaa rahaa ja työnteon arvoa samalla tavalla. Toki myös kodinhoitotaitoni, ruoanlaittotaitoni ja suhteeni vanhempiini on parantunut.
Syy muuttooni aikoinaan ei johtunut muiden mielipiteistä vaan siitä, että itse halusin aloittaa oman, itsenäisen elämäni. Eivätkä vanhempanikaan siitä pahoillaan olleet. Olisi melko erikoinen tilanne, jos seurustelisin itseäni kolme vuotta vanhemman, vanhempiensa luona asuvan miehen kanssa, vaikka itse olen jo nelisen vuotta maksellut omaa vuokraani.
Lisäänpäs tähän vielä tarkennuksena sen, että vanhempien kanssa asuminen ei ole ongelma, jos siihen löytyy järkevä syy. Tällainen syy voi olla esim. tilapäinen rahattomuus kesätöiden puutteen vuoksi. Jos ei kuitenkaan 25 ikävuoteen mennessä ole koskaan asunut omillaan (aloittaja ei tätä ole selventänyt) ja ainoa syy kotona asumiseen on elintason pitäminen korkealla, voin kyllä sanoa hyvällä omallatunnolla, että kokisin sen turn offina.
No peräkammarinpoikahan tuosta nimenomaan tulee mieleen. Pullamössö, jolla ei ole sen vertaa kunniantuntoa, että viitsisi elättää itse itsensä, vaan mieluummin loisii isin nurkissa. Enemmän kunnioitan ihmistä, joka on kitkutellut opiskeluajan, vaikka olisi sitä opintolainaakin kertynyt täydet määrät. Kertoo luonteenlujuudesta ja pärjäämisestä. Jos ei opintotuki laina eli n. 700eur/kk mahdolliset työt riitä yksiön vuokraan niin sitten asutaan solussa. Jos ei ole varaa pitää autoa niin myydään auto pois ja mennään kävellen/fillarilla/julkisilla. Jos ei ole varaa käydä baarissa niin sitten ollaan juomatta tai juodaan pussikaljaa. Aikuinen hoitaa asiansa itse eikä pakene häntä koipien välissä mamin ja papin hoteisiin passattavaksi.
Karua tekstiä, mutta noin minä sen miellän. Yli 20-vuotiaalla ei ole mitään syytä asua kotona. Ja jos asuukin niin vuokraa saa luvan maksaa ja tehdä osuutensa kotitöistä. Ja kyllä 22:na viimeistään pitäisi tajuta lähteä.
No niin jos ajatellaan että on kusta päässä ja siksi on peräkammarissa. Jos ihminen ei saa missään asua rauhassa, on järjestelmällisen häirinnän kohteena. Sitten luulee saaneensa asiat kuntoon, ja vedetään matto jalkojen alta. Eihän se nykyään enää onnistuisi, minun aikanani kyllä, oli turha kuvitellakaan saavansa virkavallalta apua. Sillä juuri määrittelisin itsenäisyyden puutteen, ettei tule omillaan toimeen ja siipeilee, odottaa valmista. Enkä asumisella isän kanssa.
Ei 25-vuotiasta voida hiostaa, miksei sinulla ole sitä ja tätä, jollei riipu itsestä. Luonteenlujuudesta minulle puhui mies, joka itse sai kaikki valmiina, ikinä hän ei jotunut hakemaan asuntoa ja työtä.
25-vuotias on vielä nuori, olisin itsekin varmaan asunut sen ikäisenä kotona, ja vielä vanhempanakin. Asunnot ovat kalliita, eteenpäin pääseminen on vaikeaa itsestä riippumattomista syistä. Paheksuin omassa nuoruudessani 26-vuotiasta miestä, joka ripustautui vanhempiinsa, vaikka mies kävi töissä, hän silti maksatti omia kulujaan heillä. Lähdin kotoa 19-vuotiaana, en ikinä siipeillyt, jos oli rahaa, kysyin isältä tarvitsiko hän ja tein kotitöitä. Mikä kenellekin sopii, on liian aikaista murehtia, omat hyvätkin puolensa siinä on. Tyhmää sekin, jos joku kerskuu olevansa omillaan 17-vuotiaana, ja vanhemmat ovat maksaneet asunnon.
... asuu vanhempiensa luona rahatilanteen vuoksi esimerkiksi koska on työtön tai opiskelija, sitä pidetään säälittävänä, outona ja naurettavana.
Jos 25-vuotias nainen asuu vanhempiensa luona mistä syystä tahansa, vaikka ihan vaan huvikseen, sitä ei pidetä säälittävänä tai outona, sillä saahan nainen asua vanhempiensa luona jos kerran tulee heidän kanssaan toimeen. Tämäkin on juttuja jotka miehiltä kielletään mutta naisille sallitaan.
T: 26-vuotias mies joka ei muuttanut kotoa heti 16-vuotiaana.
Ennen oli kyllä noin, mutta ennen oli naisten itsenäistyminen muutenkin kamalan pelottava asia. Nykyään naisten oletetaan olevan ihan yhtä lailla omillaan - ja itse asiassa itsenäistymisen paine alkaa tytöillä nuorempana, 16-vuotiaan tytön pitäisi harkita jo avoliittoon muuttamista poikakaverin kodinhoitajaksi, kun taas 18-vuotias poika pesettää vielä pyykkinsä äidillä ja se on ihan normaalia. Sori vaan, mutta naisena, jolla on kokemusta 25-vuotiaana äidin kanssa asumisesta, voin sanoa että pelkästään vittuilua, sääliä ja omituisia juoruja siitä seuraa naisellekin, ja kaikenlainen sosiaalinen elämä kuolee alkuunsa. Tämä siitä huolimatta, etten asu kotona jotta äiti pesisi pyykkini, vaan nimenomaan pitääkseni itse huolta fyysisesti ja psyykkisesti sairaasta äidistä, joka kuitenkin on sen verran nuori, että hoitokotiin pistäminen tuntuisi väärältä ja julmalta. Myöskin oma taloudellinen tilanteeni on kunnossa, kun taas äitini täysin kuralla, joten tuntuu huvittavalta kuulla kuittailua "miten helppoa sun onkaan elää siivellä" kun kommentoijat suuntaavat suuressa itsenäisyydessään viikonlopuksi baariin kännäämään ("lapselliset" jättävät tietty matkalla vauvelin mummolaan), ja itse saa nuoruuden hummailun sijaan pitää huolta omista vanhemmistaan.
Se tässä on hyvä juttu, että kun on teini-ikäisestä asti saanut kuulla, että "eiks sun hei pitäis jo itsenäistyy", niin nopeasti alkaa tajuamaan millaisia laumasieluja suurin osa ihmisistä on, ja miten vähän ymmärrystä kenelläkään on erilaisia elämäntilanteita kohtaan. Siis sillä tavalla hyvä juttu, että en edes odota mistään mitään ymmärrystä, ja muiden mielipiteet ovat tätä nykyä ihan yhdentekeviä.
Ihmisten syvimmät asenteet ovat aika umpikonservatiiivisia vaikka yhteiskunta näennäisesti olisikin vapaamielinen. Minulle uppo-outo ajatus olisi, että 16v tytön pitäisi harkita avoliittoon muuttamista. Kuka tällaisia paineita hänelle muka kasaa? Kuulostaa tosi ristiriitaiselta. Voisin kyllä uskoa, että samanikäisten keskuudessa poikaystävän kanssa asuminen olisi tavoiteltava juttu mutta en voi kuvitella että siinä samassa piirissä pidettäisiin piikomista jonkinlaisena velvollisuutena. Vanhemmatko sitten? En usko, moni vanhempi olisi varmasti kauhuissaan ajatuksesta, että kuusitoistavuotias tytär olisi avoliitossa jonkun nuoren hunsvotin kanssa, vanhemmasta miehestä puhumattakaan...
Ne samat syvät asenteet senkin määräävät, että 25-vuotias kotona asuva mies on säälittävä tapaus. Ei auta tieto, että nainen on ihan yhtä merkittävä tulonhankkija ja pesänrakentaja kuin mieskin, silti miehen pitäisi puolesavälissä kolmeakymmentä jo olla sen verran hyvässä taloudellisessa tilanteessa, että on päässyt omaan asuntoon. Jos 25-vuotiaana ei ole omillaan, sen uskotaan olevan seurausta siitä ettei ole henkisesti kasvanut irti vanhemmistaan, tai vähintäänkin siitä että raha-asiat ovat rempallaan ja molemmat ovat riittävä syy hylätä tämä miesehdokas.
Se, että on opiskelija ei oo mikään syy asua vanhempien luona. Moni opiskelija asuu omillaan.
Itse on olen 22 v. nainen ja opiskelen tällä hetkellä. Asun yksiössä, vaikka vanhemmat asuvat samalla paikkakunnalla (joten heidän luonaan asuminen olisi ihan mahdollista). Enkä muuttanut kotoa pois sen takia, etten tulisi heidän kanssaan toimeen. Mutta kyllä parikymmisen on aika muuttaa omilleen ja itsenäistyä.
Itse ainakin haluan sellaisen miehen, joka tulee toimeen omillaan. Miehen joka on oppinut hoitamaan tulemaan toimeen niillä tuloilla jotka hänellä ovat. Ettei sitten käy niin, että kun muutetaan yhteen mies alkaa opetteleen taloudesta huolehtimista, kun itse olen jo useampi vuosi sitten sen tehnyt.
Sehän ei automaattisesti tarkoita sitä, että jos asuu vanhempiensa luona, että ei tiedä raha-asioista mitään. Itse asuin 20 vuotiaaksi asti vanhemmillani ja sen ansiosta minulla oli ihan hyvät säästöt opiskelua varten ja on edelleen.
Hieno homma, voit keskittyä täysillä opiskeluun ja bilettämiseen, kun täysihoito pelaa. Kannattaa nauttia kodin eduista vielä kun voi. Kyllä kerkeät vielä siihen omaan vastuuseen, kaikki aikanaan. Kaikilla ei ole tuota mahdollisuutta, joten ole tyytyväinen ratkaisuusi edelleenkin ja NAUTI!
Ne tytsyt, joille isän kanssa kahdestaan asuminen on ehdoton turn-off, sulle onkin helpotus että naispuolisista urpoista pääset näin nopeasti selville ja eroon. Susta joku saa vielä hyvän aviomiehen!
jolle naisen pitää tehdä kaikki samalla tavalla kun isi on tehnyt kaikki nämä vuodet.........
kyllä susta hyvä vaimo jollekin vielä tuleeee
eipä se mikään aivan hirveä offi oo.. ekana saattaa tietty alkaa ajatella minkälainen isä hällä on (juunou) mutta tietty ymmärtäisin tilanteen vaikka mielessä käyki että onko joittenki tekosyitten nojalla halunnu vaan jäähä helmoihin ja sitä sitte koittaa selitellä.
jotenki liian mukavuudenhaluinen, ei sielä helmoissa voi silti koko ikää asua.. joka taas pistää miettiin että onko tuo joku lellipentu mutta nyt ajattelen ehkä liian pitkälle.
Tuskin mitään kommentoisin. Vaikka toki se ihmetyttäisi ihan siitä syystäkin jo, että kyllä yleisesti opiskelijatkin on sen makaronihalppisruoankin uhalla omaan asuntoon muuttaneet - ja olleet hekin tyytyväisiä ratkaisuunsa. Ja aika usein se rahatilanne ei ole täysin sitä mitä haluaa, kun kyse nuorista aikuisista. Eli se poikkeaa yleisestä normista. Ja kyllähän se turnoff varmaan olisikin, koska vaikka sinä tulet toimeen isäsi kanssa, niin kyllä itse silti mielelläni iltoja viettäsin kahden kotosalla enkä kolmestaan.
Mutta alkaahan tuo yleistymään ja varmaan erityisesti pääkaupunkiseudulla, jossa vuokrat voivat olla aika muhkeita. Ja jos sä olet tyytyväinen, niin ole ihmeessä tyytyväinen ja ota se nyt vain vallitsevana tilanteena, että onhan se nyt turn off naisille, jotka ovat itse tottuneet jo asumaan muualla kuin vanhempiensa kotona jo jonkin aikaakin.
Kuulostaa tosi säälittävältä. Jossei kestä makaronikuuria, vaan hakee heti isiltä apua, niin terve vaan.
Eipä tuossa mitään säälittävää ole. Itse olet, kun tuollasia kommentteja lauot.
oletkos koskaan asunut yksin? jos olet niin olet itsenäistynyt. jos et, et ole ja olet peräkammarin poika. Jos asumisesi isän luona olisi joku pakkotilanne se olisi vielä ymmärrettävää mutta kotona loimiminen sen vuoksi ettei makarooni maistu hyvälle ei ole tekosyy...joku sellainen voisi olla että olet esim. keikkatyöläinen ja kierrät suomea jonka vuoksi tavarasi ovat porukoillasi.
Mikä ihmeen pakko, ja mitä se muuttaa vastakkaisen sukupuolen kannalta, että on asunut yksin? Ei kenenkään ole pakko asua vanhempien tai ex:n nurkissa/kämpässä, sen enempää keikkatyöläisen kuin opiskelijankaan. Kyllä kysymys on aina omasta valinnasta, eikä mistään pakosta. Itse en näe, mikä logiikka ero on sillä, asuuko opiskelija vanhemmilla kun ei makaroni maistu, vai keikkatyöläinen koska ei jaksa hommata omaa kämppää ja roudata tavaroitaan sekä ahteriaan sinne, kun palaa keikalta (näin kärjistetysti ilmaistuna).
no ensinäkin:
-en haluais asua lapsen kanssa joka ei osaa omia kalsareitaan pestä, lisäksi asuminen yksin (saati mun kanssa joskus tulevaisuudessa???!!!!) voi olla aikamoinen shokki. Joidenki pää ei kestä kaupassa käyntiä, toisten ei siivoamista - kyllä nyt sen verran vois olettaa että mies olis itsenäisynyt, se ei ole kuulkaas ihan helppoa hallita sitä omaa elämää kuin luullaan. Kertoo aikas paljon miehestä semmone.
-keikkatyöläinen esim. orkkamuusikko ei välttämättä pysty maksamaan asuntoa vaikka 18 paikkakunnalla Suomessa ja voi olla kaikenlaisia kuluja...sitä tarkoitin. Opiskelija saa opintotukea joka sisältää asumislisän joten ei käy tekosyyksi, niin me muutkin teemme!
Mistä päättelet, että mies joka asuaa vanhempiensa luona ei osaisi pestä omia vaatteitaan? Minusta hieman liiottelet tuota yksinasumisen shokeeraavuutta. Onhan se aluksi outo tilanne, mutta menee ohi kyllä viikossa tai nopeamminkin kunhan saa asunnon oman näköisekseen ja tutustuu mahdollisesti uuteen kaupunkiin ja uusiin ihmisiin. Samalle paikkakunnalle yksin muutto tuskin on kovin shokeeraavaa kenellekkään.
Niinhän sitä luulisi. Mammanpojille yksin asuminen näyttäisi kuitenkin olevan shokeeraavaa.
Eivät naiset halua sellaista isoa lasta vaivoikseen, joka odottaa passaamisen pelaavan tyttöystävän puolelta samaan tapaan, kuin se on mamin ja papin puolelta pelannut.
Ap:n tilanne on vähän eri, koska siinä kaksi miespuolista huushollaa yhdessä. Isän kanssa asuminen antaa kuitenkin liian suuren mahdollisuuden itsenäistymiskehityksen pysähtymiseen. Riski miehen epäitsenäisyyteen on niin suuri, että seurustelu ei useimpia naisia kiinnosta.
Ei siinä mitään itsenäistymiskehityksen pysähtymisen riskiä ole, hyvänen aika. Kaksi miestä huushollissa oli he sitten kämppikset tai isä ja poika osaavat varmasti ottaa miehinä toisen tarpeet huomioon. Kysymys on pelkästään asumismuodosta!, molemmat miehet ovat silti vapaita elämään omaa elämäänsä miten haluavat, ei asumismuoto vaikuta muuhun elämään, eikä tee pojasta mitenkään riippuvaista.
Ei välttämättä. Vaatii kuitenkin kummaltakin aika paljon.
Pojalta se vaatii sitä, ettei hän turvaudu isäänsä, vaan hoitaa itse omat asiansa. Isältä vaatii myöskin paljon, että malttaa antaa pojan tehdä itse omat mokansa, ja myös selvittää ne. Kiusaus on monesti liian suuri alkaa pelastaa poikaa pulasta, ja myöskin pitää tätä tilivelvollisena menoistaan.
Ei äidin kanssa asuminenkaan mikään riski pojan itsenäistymiselle pitäisi olla, vai mitä?
"Mammanpojille yksin asuminen näyttäisi kuitenkin olevan shokeeraavaa."
Kuinkahan laaja otanta sinulla on? Ja miten määrittelet mammanpojan ?
Eikö se ole aika yhdentekevää miten mies asuu jos suhteen on tarkoitus mennä seurusteluasteelle ja tätä kautta todennäköisesti yhteiseen asumiseen. Se tuskin tulee tapahtumaan miehen vanhempien kotona. Jos sinne naisen haluaa asumaan niin siinä vaiheessa tilanne on minusta outo.
Miksi oletat, että vanhempien luona asuva keikkatyöläinen tekee, tai on valmiimpi tekemään, yhtään sen enempää tai vähempää kotiasioiden eteen kuin vastaava köyhä opiskelija tai hyvin tienaava palkansaaja? Ei edes omillaanasuminen ole yleisesti mikään tae osallitumisesta yhteisten kotitöiden tekoon.
Suomessa saa asumistukea jos tulot ovat pienet, joten en edelleenkään näe logiikkaa miksi pienituloisen opiskelijan pitäisi muuttaa omilleen, mutta ei pienituloisen keikkatyöläisen, sillä niinhän muutkin muuttaa. Jos kerran rahan vähyys on kelvollinen syy elää vanhemmilla, niin onko ajan puute sitten kelvollinen syy pesettää pyykit vanhemmilla/tyttöystävällä? Omillaan asumiseen ei tarvita 18 asuntoa eri paikka kunnilta, vaan riitää vain yksi asunto jossa sitten asuu, eikä mene vanhemmille punkkaamaan työjakson tai opiskelupäivän päätteeksi. Itsenäisyys on vähän laajempi käsite kuin se, että on joskus asunut omillaan.
Miehellehän se onkin yhdentekevää miten hän on asunut siihen asti kun avoliittoon muuttaa.
Mammanpoika odottaa avovaimon passaavan häntä, ja siksi avoliitto onkin hänelle houkuttelevampi vaihtoehto, kuin yksin asuminen. Shokki tulee siitä, kun yksin asuessa pitäisi pestä omat kalsarinsa ja keittää omat pottunsa! Itsenäinen kaveri osaa huolehtia omalta osaltaan pyykit, ruuat ja jopa alkeellisen siivouksen, eikä odota avokin olevan joku ilmainen piika.
Sinäkö et muka mitenkään käsitä kumpi noista tyypeistä on houkuttelevampi seurustelukumppani?
ps. Olen jo sen ikäinen ett'ä "otantani" on melko kattava.
Keskustelukumppanisi varmaan tarkoitti keikkatyöläisellä sellaista tyyppiä, jolla ei ole mahdollisuutta tulla yöksi, tai edes viikonlopuksi kotiin. Jos hän muutaman kuukaudenkin kerrallaan on keikalla, hän ei silloin käytännöllisesti katsoen asu vanhempiensa luona, vaikka kamojaan siellä säilyttääkin.
Jos määrittelet noin mammanpojan niin en oikein usko, että mammanpojat ovat kovin yleisiä. On enemmän kuin todennäköistä, että 25 vuotias ihminen osaa pestä omat pyykkinsä ja kuoria perunansa, vaikka onkin asunut vanhempiensa luona tuohon ikään asti.
Uskon sen olevan enemmänkin kiinni juurikin iästä ja siitä kuinka tärkeää puhtaus on, kuin siitä että kuinka aikaisin on kotoa pois muuttanut.
Itse asuin 20 vuotiaaksi asti vanhemmillani ja osasin kyllä nuo asiat jo silloin enkä koe oppineeni kovinkaan paljon yksin asuessani kodinhoidosta.
Tyttöystäväni joskus valittaa kun joutuu siivoamaan täällä sotkujani, mutta se johtuu meidän erilaisista siisteyskäsityksistä. Eli minun mielestäni tiskikasa voi odottaa seuraavaankin päivään ilman, että kämppä on sikolätti. Hänen mielestään ei. Siksi hän saattaa tiskit tiskata, vaikka minä tiskaisin omani seuraavana päivänä.
Koirien sotkuille hän on taas hyvin vapaamielinen ja minä olen tiukka. Eli karvojen siivoaminen varsinkin vaatteista tulisi tehdä heti ennen kuin ne siirtyvät muihin vaatteisiin.
Ihmetyttää miksi otat oikein OTANNAKSI asti 25 vuotiaita kotonaan asuvia miehiä jos heitä jo lähtökohtaisesti noin vihaat. Vai onko tämä katkeruus tuore ilmiö?
Sinähän sitä "otantaa" kyselit.
20 on hyvä ikä muuttaa omaan kämppään. 25v on liian vanha enää asumaan vanhemmillaan. Omaishoitajana toimiminen on toki eri juttu. Jos siellä kuitenkin pelkästä mukavuudenhalusta majaillaan, niin sellainen ihminen tulee todennäköisesti loisimaan läpi elämänsä läheisiään hyväksikäyttäen. 25v on jo henkisesti aikuinen, joten mitään kypsymisprosessia ei enää ole kesken.
Minä en muuten "vihaa" 25 vuotiaita kotona asuvia miehiä, mutta säälin heidän vanhempiaan ja mahdollisia tyttöystäviään.
Miksi sinä muuten olet puolustuskannalla, ja otat asian noin henkilökohtaisesti? Sinähän et kuuluu tuohon kyseiseen ihmisryhmään.
"sellainen ihminen tulee todennäköisesti loisimaan läpi elämänsä läheisiään hyväksikäyttäen."
Mistä tuollaisen päätelmän vedit? Niinkuin tässäkin jo mainittiin, että vanhemmat harvemmin pitää sitä loisimisena jos heidän lapsensa haluaa asua heidän luonaan.
"Minä en muuten "vihaa" 25 vuotiaita kotona asuvia miehiä, mutta säälin heidän vanhempiaan ja mahdollisia tyttöystäviään."
Lähtökohtaisesti ainoa haitta, jonka tämä asumismuoto aiheuttaa on jatkuvat kuittailut siitä. Asia erikseen jos ihminen ei siellä mitään muuta tee kuin majailee. Mutta jos sen ohella opiskelee tai käy töissä niin miksi ei.
"Miksi sinä muuten olet puolustuskannalla, ja otat asian noin henkilökohtaisesti?"
Koska mielestäni on typerää syyllistää toista pelkkien oletusten perusteella tai siitä syystä ettei hän tee samalla lailla kun olet itse tehnyt.
Ehkä tuo, että asut isäsi kanssa saa ajattelemaan, että ehkä teet siellä itse jotakin kotitöitä. ( vaikket tekisikään) Jos asuisit äitisi kanssa tulisi mielleen , että olet siellä passattavana.
ja nykyaikana ainakin pääkaupunkiseudulla on niin vaikea saada asuntoa, että tuo on jo ihan ymmärettävää.
Itse ehkä suhtautusin varovaisesti ja tiedustelisin lisää. jos esim. olet muuttanut äidiltäsi isän luokse voi olla myös joku muutos kuitenkin tullut elämässä. Ehkä sitä ajattelee jos kokoelämänsä on elänyt yhteen putkeen kotona, että ei ole selvillä vielä aikuisten elämän vaikeita juttuja ( joku on aina pelastanut pulasta). Mutta luulene, että tuo isän luona asuminen voi olla siinä mielessä hyvä juttu, että ajatellaan sitten, että on hyvä isäsuhde ja sitä kautta ehkä tasapainoisempi mieskin kasvamassa. Jos talo on iso sekin on selittämässä käytännön asioita ja jos realiteetit ja tulevaisuuden suunnitelmat ok, t niin voihan tuon hyväksyäkin.
Ja tosiaan niinkuin täällä joku sanoi...mitä itsenäisyyttä se on jos vahemmat maksaa vuokran tai hommaa asunnon..
"makaroonikuuri ei oikein innosta. "
Eikä kannatakkaan ruveta millekkään makaroni kuurille.
Makaroni sisältää paljon hiilihydraatteja. (Möys tumma)
Mielestäni tuollaiset asiat ovat täysin yhdentekeviä muuten, mutta käytännön ongelmia ne aiheuttavat. Eli jotkut naiset eivät välttämättä järkyty oikeastaan sen takia, että asut isäsi kanssa, vaan sen takia ettei sinulla ole omaa paikkaa johon nainenkin mahdollisesti voisi tulla. Kovin montaa naista tuskin houkuttelee tulla kanssasi asuntoon jossa isäsikin on.
Opintotuet ovat ihan hyvät ja varsinkin pienemmistä kaupungeissa ne riittävät ihan hyvin asumiseen varsinkin jos säästöjä on hieman kertynyt. Itselläni jäi jopa opiskelun alkupuolella joka kuukausi 50 euroa käteen halvan asunnon ja säästeliään elämisen ansiosta. Nyttemmin kyllä menee omistakin.
Eli periaatteessa tarvetta vanhempien kanssa asumiseen ei ole jos on opintotukikuukausia jäljellä. Itse aion asua todennäköisesti kesän vanhempieni luona ja kerätä näin ollen rahaa seuraavaa lukuvuotta varten. En näe siinä yhtään mitään säälittävää.
En ymmärrä miksi elämästä pitää tehdä vaikeampaa pelkästään sen takia, että joidenki mielestä on epäkypsää ottaa apua vastaan. Olen samaa mieltä, että loisiminen ei ole kunnioitettavaa, mutta vanhemmat todennäköisesti auttavat vilpittömästi ja ovat tyytyväisiä kun saavat auttaa ja viettää lastensa kanssa enemmän aikaa.
Mies joka asuu aikuisena vanhempien, tai jomman kumman vanhemman, nurkissa ON peräkammarinpoika. Piste.
Peräkammarinpoika tarkoittaa miestä, joka on jäänyt aikuisena opiskelunsa päättäneenä vanhempiensa luo asumaan. (tai muista syistä jäänyt elelemään vanhempiensa nurkkiin) Se ei tarkoita tilapäisesti opiskelun vuoksi vanhempiensa luona asumista. Merkityksensä on silläkin, että kyseessä ovat isä ja poika.
Oma mieheni asuu vanhempiensa luona. Alunperin hänen piti muuttaa sinne vain väliaikaisesti kun erosi edellisestään, mutta sinne se on jäännyt. Ja itse asiassa se hävettää minua niin paljon että en oikein kehtaa kertoa sitä tutuilleni. Kyllä hän asumisestaan siellä maksaa...
Vetoaa siihen että haluaa oman asunnon, mutta alle 100tonnilla on vaikeaa löytää hyvää asuntoa. No ihmekös tuo.
Lisäksi aina kun näemme olemme meillä, vaikka haluaisin joskus viettää aikaa muuallakin hänen kanssaan (kuin baarissa). Sitten mies vielä valittaa kuinka paljon häntä häiritsee kun naapurit metelöi ja minun kaksio on liian pieni yms. Kyllä vituttaa.
Hassua tuo on myös siksi koska itse olen ensimmäisen kerran muuttanut pois 15-vuotiaana ja nyt olen 18-vuotias ja mies reippaasti vanhempi...
Vanhempien luona siipeillyt kaveri, jonka tunsin, siis hän kävi töissä eikä silti selvinnyt kuluistaan, myös häpesi vanhempiaan. He olivat hyvässä maineessa työpaikallaan, poika sai työtä tämän tähden.
Että älä loukkaannu, mutta jos siksi häpeät ystävääsi, että hän asuu kotona, syy on omasi.
Ihan ekaksi tulee mieleen, että kuinkas teillä voi harrastaa seksiä? Tosi kiva naiseskennella, kun täytyy olla ihan kusi sukassa jossain huoneessa oven takana hissukseen. Vähän niin kuin lapsiperheessä, ensin odotetaan että tenavat nukkuu. Vai lähetätkö isukkisi sukulaisiin seksisessioiden ajaksi?
Ei olisi myöskään kivaa hiipparoida talossa puolipukeissa, kun joku äijänköriläs voi yllättää. Yök, seksiä pimeässä peiton alla lauantaisaunan jälkeen, kuin isukki on lähtenyt baariin... Vai onko teillä tapana, että isukille kans?
Ehkä naisella on oma asunto.
Ehkä ei ole. Onhan melko todennäköistä, että tyttöystävällä on samanlaiset asenteet kuin ap:lla, joten luultavasti hänkin asuu vanhempiensa (tai heistä toisen) kanssa.
Ei kovinkaan todennäköistä, että myös kumppani on 25 vuotias ja asuu vanhempiensa luona. Jos näin on niin silloin luonnollisesti muutetaan yhteen.
Miksi tytön pitäisi olla 25? Ei sama asenne tarkoita, että ollaan yht' aikaa samanikäisiä. Hän voi olla nuorempi, mutta päättänyt asua opiskeluaikansa vanhempiensa luona, kuten poikaystäväkin.
Selvää rahaahan siinä säästää, kun molemmat asuvat vanhemmillaan.
Sinun oletuksesi oli, että tytöllä on oma kämppä. Oletatko silloin myös, että hän on poikaystäväänsä vanhempi, kenties 30v?
En tiedä missä iässä suomalainen muuttaa keskimääräisesti pois kotoaan, mutta 18-21 haarukkaan minä sen asettaisin. Tämä tarkottaisi 4 vuoden ikäeroa minimissään 25 vuotiaaseen mieheen. Tässä iässä mielestäni aika maksimaalinen ikäero jos keskiarvoja ja -hajontaa katsotaan.
Tällöin on aika todennäköistä, että hänen kumppaninsa ei asu enää vanhempiensa luona varsinkin kun toinen heitto, eli miestä vanhemmat naiset, lasketaan luonnollisesti myös mukaan.
En todellakaan pidä vanhempien luona asumista sellaisena yhteisenä ominaisuutena, että sen perusteella kumppani löytyisi tai valittaisiin, joten tässä iässä ei ole kovin todennäköistä että molemmat asuvat vanhempiensa luona.
Jos näin käy niin todennäköisesti voidaan muuttaa omaan yhteiseen kämppään tai sitten edes toinen hankkii itselleen asunnon. Tietenkin voi tapailla myös vanhempien luona, mutta mielestäni tuo on liian vaikeaa että itse viitsisin sellaista yrittää tuossa iässä.
Naisella on oltava samanlaiset asenteet kuin miehelläkin (=tässä tapauksessa asuu vanhemmillaan opiskeluajan) että suhde onnistuisi. Suhteella on melko pienet onnistumismahdollisuudet, jos asenteet noin suuresti poikkeavat toisistaan.
Onko elämänasenne mielestäni noin vahvasti kiinni siitä asuuko vanhemmillaan vai ei? Aika outo ajatus.
Kyllä on. Jos toinen vielä kaksvitosena turvautuu vanhempiinsa, ja toinen on jo parikymppisestä ollut omillaan, niin silloin maailmat ovat kyllä liian kaukana toisistaan.
Voi, jessus! Mitä tekemistä asenteilla on asumisjärjestelyn kanssa. Kyllä suhde on silloin heikoilla ja mimmi itsekäs ja suvitsematon, jos tuollainen kotona asuminen on este suhteelle. Minä olen asunut opiskelija-asuntolassa, jossa pyöri porukkaa kuin vilkkilässä kissoja, eikä omasta rauhasta tietoakaan. Jos, tyypillä on oma huone ja isä fiksu, niin mitä ongelmaa tuossa nyt on? Ongelmia voidaan kyllä saada syntymään ihan mistä vaan, jos niitä haluaa tehdä, eikä ajatella muuta kuin itseään.
Olen eri mieltä.
Totta kyllä, että opiskelija-asunto ei ole myöskään hyvä paikka johon viedä nainen. Siellä häiritsee myös kämppistä. Kotona isää tuskin tytön tuominen sinne suoranaisesti häiritsee. Tosin itse kyllä naisen veisin mieluummin opiskelijakämppään kuin vanhempieni luo ensimmäistä kertaa.
Ei tuo opiskelija-asuminen todellakaan mitään herkkua ole. Itse ehkä asuisin mieluummin vanhempieni luona kuin jälleen sellaisessa jos olisi mahdollisuus näiden välillä valita. Oma vuokra-asunto tietty on parempi vaihtoehto jos rahaa riittää.
En ole nainen, mutta Suomen kulttuuri on tällainen.
Varsinkin poikien odotetaan itsenäistyvän todella aikaisin. Osa kuvittelee että joku armeija (hah)
Itse asuin säästökuurilla ollessa välillä vanhempien luona tuolloin nuorempana.
Jos harkitset tyttöystävää (siis suomalaista) niin muuta pois nopeasti isäsi luota. Suomalaiset naiset odottavat että mies täyttää ulkoiset "itsenäistymisen, kypsyyden ja aikuistumisen" merkit eli sen Toyota Corollan, oman kämpän jne. vaikka mies olisi täysin pentu muuten.
Sitten on näitä 16-vuotiaina kotoaan karanneita kuten tässäkin ketjussa jotka uskovat että ovat niin perkuleen kypsiä kun muuttivat noin aikaisin kotoa. LUE: Eivät tulleet vanhempien kanssa toimeen teinikapinavuosinaan.
Jossakin ulkomailla olisit ihan normaali nuori, Suomessa täysi friikki, varsinkin mieheksi.
"Jossakin ulkomailla olisit ihan normaali nuori, Suomessa täysi friikki, varsinkin mieheksi. "
Johtuen siitä, että Suomessa opiskelu on ilmaista, kelalta saa tukea/asumislisää ja valtio takaa vielä lainankin. Tämän lisäksi monet työskentelevät osa-aikaisesti. Vanhempien luona loisiminen on siis tarpeettomampaa kuin monissa muissa maissa.
"Johtuen siitä, että Suomessa opiskelu on ilmaista, kelalta saa tukea/asumislisää ja valtio takaa vielä lainankin. Tämän lisäksi monet työskentelevät osa-aikaisesti. Vanhempien luona loisiminen on siis tarpeettomampaa kuin monissa muissa maissa."
Mutta yhteiskunnan varoilla voi vapaasti "loisia" sitten. ;)
Sinulle ei ole tullut mieleen että vanhempien omistamassa asunnossa asuminen jos samalla opiskelee/käy osa-aikaisesti tulee halvemmaksi jos siitä sitten vielä ostaa omia ruokia, maksaa vuokraa tai tekee sen eteen kotitöitä?
Samalla vanhempien vapaa-aika lisääntyy jne.?
On se kamalaa tuo "loisiminen" jos vanhemmat oikein pyytävät lastaan asumaan luonaan tietäen että joku päivä hän muuttaa pois eikä häntä enää päivittäin tai pitkiin aikoihin enää näe.
Tässä taas esimerkki suomalaisen naisen/miehen ajattelusta tyttö_87. Perheen kanssa ja luona eläminen on "loisimista" mutta yhteiskunnalta on varaa ottaa mitä tahansa sekä yrittää väkisin tulla toimeen omillaan. Jopa siten että perhesuhteista ei ole yhtä läheiset jne.
Muissa maissa naurettaisiin sinulle päin naamaa. Täällä Suomessa noille ajatuksille taputetaan.
En itse mahdottomia aikoja asunut vanhempien luona, mutta näen sen hyödyt, edut ja haitatkin. Mikään ehdoton mittari itsenäistymisestä aikainen kodista muutto ei ole. Sen olen nähnyt ihan lähipiiristäkin. Eikä myöskään siitä että loisiiko vai ei.
Toisaalta sosiaaliset normit on tällaiset typerät joten senhän arvaa että lähes jokainen tyttö Suomessa niitä seuraa ja perustelee sitä noudattaessaan jopa miesvalintoja.
Aivan samoin on järjetöntä jos suomalainen mies haluaisi asua kotipaikkakunnallaan pari vuotta nuorena ihan vanhempiensa takia tietäen että joutuu iäksi muuttamaan sieltä pois sen jälkeen. Eihän se sovi että nuori aikuinen voisi olla niin kiinteästi yhteydessä vanhempiinsa. Se on sairasta ja myös loisimista.
Olen kyllä täysin samaa mieltä kanssasi. Yhteiskunnan kannaltahan on nimenomaan parempi jos ei nosta näitä tukia jos ei niitä tarvitse.
Moni "asuu omillaan" nuorena samalla paikkakunnalla kuin vanhempansa. Sitten kuitenki ollaan vanhempien luona kokoajan, koska siellä on mukavaa ja ruoka on ilmaista. Korkeintaa kannetaan vanhempien jääkaapista ruokia omaansa. Tämän lisäksi nostetaan vielä ne tuetkin.
"Mutta yhteiskunnan varoilla voi vapaasti "loisia" sitten. ;)"
Tällainen järjestelmä meillä tällä hetkellä on. Yhteiskunta avustaa koulutuksen saamisessa, jotta yksilö pääsee töihin ja tätä kautta kustantamaan vähitellen loisimisensa kustannuksia pois ja lopulta myös avustamaan muiden koulutusta/maksamaan muita yhteiskunnan palveluita. Siitä, onko tällainen veroparatiisiyhteiskunta hyvä vai ei, en lähde väittelemään.
"Sinulle ei ole tullut mieleen että vanhempien omistamassa asunnossa asuminen jos samalla opiskelee/käy osa-aikaisesti tulee halvemmaksi jos siitä sitten vielä ostaa omia ruokia, maksaa vuokraa tai tekee sen eteen kotitöitä?"
Totta kai se on halvempaa, mutta puhut nyt ihan eri tilanteesta kuin minä. Jos ihminen maksaa vuokraa, ostaa omat ruokansa ja auttaa kotitöissä, en puhuisi loisimisesta ja silloin tilanne olisikin hyväksyttävämpi. Kaikissa tapauksissa näin ei kuitenkaan ole.
"Perheen kanssa ja luona eläminen on "loisimista" mutta yhteiskunnalta on varaa ottaa mitä tahansa sekä yrittää väkisin tulla toimeen omillaan. Jopa siten että perhesuhteista ei ole yhtä läheiset jne."
Minun perhesuhteeni ovat jopa lähentyneet tai ainakin muuttuneet terveemmiksi, kun otin etäisyyttä vanhempiini. Minusta on aika kohtuutonta odottaa, että vanhempien tulee elää saman katon alla vielä 25-vuotiaiden lastensa kanssa ja tuossa iässä moni kohdistaa katseensa jo oman perheen perustamiseen.
"Muissa maissa naurettaisiin sinulle päin naamaa. Täällä Suomessa noille ajatuksille taputetaan."
Tämä keskusteluhan on jo selvästi osoittanut, että ei kaikilla ole Suomessakaan samoja ajatuksia kanssani.
Kuitenkin loisiminen olisi vähäisempää, jos yhteiskunta olisi terveempi, koska jokaisella on itse-pärjäämisen halu huolimatta olosuhteista. "Auta miestä mäessä, älä mäen alla". Kaveripiiri ei saisi asettaa paineita. Niin monta älykästä ihmistä on syrjäytynyt, ja heidän vain annetaan olla.
Jokaisella on toki oikeus mielipiteeseen.
Äidin poika voi olla sellainenkin, joka ei asu kotona. Myönnän olevani itsekin mäntti samalla tavoin, vaikka elätinkin muita työvuosinani.
Olen toisinaan törmännyt naisiin, jotka pitänyt tuota omituisena. Yhteistä heille on yleinen lapsellisuus ja se, että he pitävät kotoa poismuuttamista jonkinlaisena saavutuksena. Yleisesti ottaen heidän ajatusmaailmansa on kuin suoraan teinitytön päästä: vanhemmat nähdään jonkinlaisena auktoriteettina, jota pitää vastustaa. Ihminen, joka tulee hyvin toimeen vanhempiensa kanssa, on heidän mielestään jotenkin nolo. Itse hylkäsin tämän ajatusmallin joskus 15-16-vuotiaana, joten en voi kovin kypsänä pitää naista, joka näin ajattelee. Olisi kiinnostavaa tietää, minkälainen teini-ikä tällaisilla naisilla on ollut.
Itse en osaa ajatella sitä minkäänlaisena saavutuksena, että asuu jossakin muualla kuin vanhempansa, punkkaavathan kaikki miehet vähintään armeija-ajan erossa vanhemmistaan, eikä minulle ainakaan poismuuttaminen ollut mitenkään vaikeata. Hain opiskelijakämppää, sain sellainen ja muutin sinne. Kesäisin asuin kotona, kun olin kesätöissä kotipaikkakunnallani. Opiskeluaikana sain vanhemmiltani rahallista tukea, joten olin heistä riippuvainen joka tapauksessa, enkä nähnyt siinä mitään ongelmaa. Vastaavasti nyt kun olen töissä, varaudun auttamaan eläkkeelle jääviä vanhempiani sekä rahallisesti että muutoin, mikäli he apua tarvitsevat. Mielestäni kypsä ihminen näkee perheen nimenomaan yhteisönä, jonka jäsenet pitävät yhtä ja auttavat toisiaan kaikin keinoin. Perheessä ei ole minkäänlaista vastakkainasettelua, vaan kaikki nimenomaan altruistisesti ajattelevat toistensa hyvinvointia (vastakohtana teinimäiselle ajattelulla, jossa on voimakas vastakkainasettelu teinin ja vanhempien välillä).
Naiset tuntuvat suhtautuvan tähän paljon fanaattisemmin kuin miehet, en tiedä mistä se johtuu. Luultavasti naisilla on yhteiskunnan feministisyyden takia sosiaalista painetta osoittaa olevansa itsenäinen. Sen takia naiset pitävät tärkeänä kaikki itsenäisyyden ulkoisia merkkejä, vaikka ne eivät aidosta itsenäisyydestä mitään kerrokaan. Lisäksi naiset tuntuvat pitävän alempiarvoisina niitä miehiä, joilla ei vastaavia ulkoisia symboleja ole. (Samahan pätee esimerkiksi koulutukseen, akateemisten naisten on vaikea hyväksyä alemmin koulutettua miestä kumppanikseen.)
No niin tännehän on ihan kivasti tullut vastauksia aiheesta. Selvennetääs sen verran, että en edelleenkään ole peräkammarinpoika. Mä osaan siivota, laittaa ruokaa, käyn kaupassa, pesen pyykit ja kaikki nää perusjutut. Jauhelihakastike ei tosin vieläkään luonnistu vaan siitä tulee paakkuista tein sitten mitä tahansa.
Itsekin ihmettelin aikasemman tyttöystäväni kohdalla kun hänen oli pakko muka muuttaa kotoa pois kun eihän aikuinen nainen nyt voi kotona asua. Hänellä ei ollut mitään koulutusta saati työpaikkaa ja siinähän se sitten laihtui luurangoksi kun ei ollut varaa edes ruokaa ostaa. Onks se sit sen arvosta?
Mutta mitä minuun tulee niin aion vakaasti jatkaa nykyistä asumismuotoani niin kauan kuin opiskelija olen. Asun kaupungissa, jossa nuorten työtilanne on maan heikointa, joten muuttaminen vieraalle paikkakunnalle on tulevaisuudessa väistämätön vaihtoehto. Mä olen täl hetkel onnellinen, että mun ei tarvi nostaa lainaa, vaikka halpakorkoista olisikin ja miettiä onks mulla nyt varaa ostaa tuota pirkka jauhelihaa, jossa on jo -50% laput päällä.
Jos joku nainen ei voi sulattaa sitä, että isäni kanssa majailen niin siinäkö olkoot. Joku päivä sellainen nainen tulee vastaan, joka ei katso tällaista asiaa ongelmanana.
Asian pitää perustella juuri noin järkevästi koska OIKEASTI on myös niitä jotka ovat sinne kotiin jääneet siksi koska ovat kehittymättömiä.
Kaikilla ei ole ymmärtäviä vanhempia joten on pakko muuttaa kotoa voidakseen aikuistua. ( muutin pakosta 15 vuotiaana kotoa) Jos välit ovat hyvät ja on muuten itsenäinen asian voi perustella. tapaaminen voi olla vain hankalaa jos talossa ei ole tilaa tarpeeksi.
Hyvä kirjoitus ja tuohon vielä:
"(Samahan pätee esimerkiksi koulutukseen, akateemisten naisten on vaikea hyväksyä alemmin koulutettua miestä kumppanikseen.)"
... sen verran että moni meistä varmasti tietää useita pariskuntia joissa mies on selvästi korkeammin koulutettu kuin nainen ja ammatiltaan "paremmissa hommissa" kun taas nainen on perusduunari. Kuinka paljon pareja tiedätte joissa roolit oliskin toisinpäin? Varmasti vaikuttaa sekin että miehet ei halua itseään koulutetumpaa/paremassa työssä olevaa naista mutta luulen että naisten älyttömät vaatimukset vaikuttaa enemmän, siis jos esim. merkonomi-naisella on kaksi vaihtoehtoa merkonomi-mies tai jokin korkeakoulua käynyt mies niin hän valitsee mieluummin jälkimmäisen ja syntyy jälleen uusi pari jossa nainen on töissä Siwan kassalla ja mies johtavassa asemassa hyvällä palkalla.
Itse ne oikein ymmärrä miksi ei ottaisi korkeasti koulutettua naista.
Uskon, että miehet eivät kiinnostu korkeastikoulutetuista naisista siitä syystä, että he ovat yleensä tylsempiä kuin matalammin koulutetut naiset. Se johtuu siitä, että usein hauskat naiset eivät viitsi panostaa opiskeluun niin paljon kuin korkea koulutus vaatisi. Naisia ei kuitenkaan niin yleisesti kiinnosta pohdiskelu kuin miehiä kiinnostaa.
Itse koulutuksella taas ei ole miehille varmaankaan suurta merkitystä jos se ei vaikuta mitenkään vapaa-aikaan. Korkeassa asemassa oleva, jatkuvasti töissä oleva nainen ei varmasti kiinnosta yhtä paljon kuin paljon vapaa-aikaa omaava parturi. Sen sijaan naisen lihavampi palkkapussi hyödyttäisi varmasti myös miestä ja mahdollisesti vaikka lääketieteellinen osaaminen olisi todella positiivinen asia.
Tietenkään kukaan ei pidä siitä, että heitä paremmin koulutettu jatkuvasti korostaa sitä, että tienaa enemmän. Mutta jos toinen tienaa enemmän eikä tee siitä mitään numeroa niin en oikein ymmärrä miksi se ketään haittaisi. Naisille tämä miehen päihittäminen ja sillä kerskuminen on yleisempää kuin toisinpäin. Johtunee varmaan siitä, että nämä tapaukset ovat kuitenkin vielä suhteellisen tuoreita ja feminismin maalaama kuva naisten huonommasta asemasta vielä korostaa näitä saavutuksia.
Ei pohdiskelun halu ja koulutuksen määrä ole verrannollisia keskenään. Tunnen paljon vähän koluja käyneitä naisia jotka pohdiskelevat paljon ja taas korkeastikoulutettuja jotka eivät.
"Uskon, että miehet eivät kiinnostu korkeastikoulutetuista naisista siitä syystä, että he ovat yleensä tylsempiä kuin matalammin koulutetut naiset. Se johtuu siitä, että usein hauskat naiset eivät viitsi panostaa opiskeluun niin paljon kuin korkea koulutus vaatisi."
Jaa, mun mielestä naiset on aika lailla yhtä tylsiä koulutustaustasta riippumatta. Ei naiset osaa olla hauskoja.. mut vaativat silti että miehen pitää olla hauska.
"Naisia ei kuitenkaan niin yleisesti kiinnosta pohdiskelu kuin miehiä kiinnostaa."
Ai? No mistä johtuu että Suomessa enemmistö AMK-, korkeakoulu ja yliopisto-opiskelijoista on naisia?
Väitän silti että osalle miehistä olisi liian kova pala seurustella itseä koulutetumman ja varsinkin parempipalkkaisen tai suhteellisesti korkeammassa asemassa olevan naisen kanssa. Sitten on varmasti paljon miehiä joita tämä ei haittaisi mutta este on siinä että naisille ei kelpaa itseään matalapalkkaisempi / vähemmän kouluja käynyt mies.
fiiliksiä. Tuntuu että ihminen joka on syvällinen, ei pysty hyppäämään siihen "systeemin oravanpyörään" niin helposti. Eli nämä ihmiset jotka lukee korkeakouluissa ottaa saamansa tiedon itsestäänselvänä ja on osa systeemiä, kun syvällinen ihminen jää mieluusti sivuun ja ihmettelee maailman menoa itsekseen.
Kyllä se vaan on yleistä, että mietiskelevät ihmiset usein korkean koulutuksen hankkivat. Ainakin amk:hon menevät jos eivät yliopistoon. Ei tietenkään kaikki korkeasti koulutetut ole pohdiskelijatyyppiä.
"Ai? No mistä johtuu että Suomessa enemmistö AMK-, korkeakoulu ja yliopisto-opiskelijoista on naisia?"
Usein huonoimmat ja parhaimmat ovat miehiä. Naiset ovat yleensä tasaisempi ryhmä siinä välissä. Tuossa pohdiskelussa olin kuitenkin liian hätäinen, koska kyllä naiset pohdiskelijoita ovat ehkä miehiä enemmän, vaikka heitä ei niin paljon ole esimerkiksi shakin pelaajissa ym. perinteisesti "älylajeina" pidetyissä asioissa.
"Väitän silti että osalle miehistä olisi liian kova pala seurustella itseä koulutetumman ja varsinkin parempipalkkaisen tai suhteellisesti korkeammassa asemassa olevan naisen kanssa."
Sama varmaan myös toisinpäin joissakin tapauksissa. Jotkut eivät kestä että joku on heitä parempi. Varsinkaan kumppani.
Minusta tuo on ihan hyvä ja toimiva juttu, jos sulla vaan on oma huone, jonne voitte rauhassa vetäytyä tyttöystäväsi kanssa :)