Tilanteeni on se, että olen seurustellut n. 1.5 vuotta erään keskieurooppalaisen tytön kanssa. Elimme kaukosuhteessa Tammikuuhun asti, jolloin tyttö muutti luokseni. Nyt ollaan suunniteltu muuttavamme töihin ja opiskelemaan kolmanteen maahan. Työni tulee kuitenkin olemaan sellainen, jossa joudun luultavasti työskentelemään eri toimistoissa eri puolella Eurooppaa parin ajanjakson aikana (noin 3-9kk kerrallaan). Haluaisin välttää tämän, ja mahdollisuuksien mukaan pysyä tulevassa kotikaupungissamme. Olen jopa harkinnut hakevani töitä tulevasta kotikaupungistamme, ja siinä onnistuttuani irtisanoutua tästä ekasta paikasta.
Tyttöystäväni tukee kuitenkin (ainakin oman sanomansa perusteella) tätä ensimmäistä duunia. Syynä taitaa olla se, että hän haluaisi itsekin työskennellä ulkomailla, ja näin ollen hän saisi minun tukeni jos hänelle lähtö tulee. Hän ei pidä ajatuksesta, että hakisin suoraan tulevasta kotikaupungistamme töitä, sillä silloin hänelle jäisi sellainen fiilis että teen sen hänen takiaan. Hän taas haluaa lähteä maailmalle viellä jossain välissä. Hän jopa kysyi, mitä mieltä olisin, jos hän hakisi erääseen hyväntekeväisyyssäätiöön töihin, jolloin hänet saatettaisiin heivata 2:ksi vuodeksi jonnekin (tyyliin Afghanistaniin, Irakiin tms.). Totesin, että mikäs siinä, mutta toki olisin surullinen päätöksestä, koitanhan itse nyt asettua aloille niin hyvin kuin pääsen.. Tämän seurauksena meillä oli riita, koska tyttö oli sitä mieltä, että olen epäreilu vaatiessani häntä pysymään aloillaan.
Sit toisaalta jos kerron hänelle, että haluaisin jossain välissä asettua aloilleni, hän toteaa, ettei tiedä vielä mitä tulee tekemään vuoden päästä. Hän haluaisi matkustella ja nähdä maailmaa ("olen sentään jo 23v, ja tulevaisuudessa mulla ei tule olemaan aikaa").
Jotenkin tämä rassaa minua, sillä parempi puoliskoni on tupannut muuttamaan omia ajatuksiaan/suunnitelmiaan jatkuvasti. Alussa hän sanoi, että toivoisi, että ymmärtäisin mikäli hän haluaisi tehdä esim. 3kk työharjoittelun esim. Jenkeissä. Totesin että mikäs siinä, kunhan on väliaikaista.
Toistaiseksi ollaan kuviteltu, että ollaan täydellinen pari ,jne jne, ja halutaan viettää loppuelämämme toistemme kanssa. Pelkään vain, että hän kuvittelee nyt että tulen olemaan hänen tukenaan ihan missä päätöksissä tahansa, vaikka todellisuus on se, että haluaisin elää hänen kanssaan lähielämää enkä taas kaukosuhdetta.
Tyttöystäväni tukee kuitenkin (ainakin oman sanomansa perusteella) tätä ensimmäistä duunia. Syynä taitaa olla se, että hän haluaisi itsekin työskennellä ulkomailla, ja näin ollen hän saisi minun tukeni jos hänelle lähtö tulee. Hän ei pidä ajatuksesta, että hakisin suoraan tulevasta kotikaupungistamme töitä, sillä silloin hänelle jäisi sellainen fiilis että teen sen hänen takiaan. Hän taas haluaa lähteä maailmalle viellä jossain välissä. Hän jopa kysyi, mitä mieltä olisin, jos hän hakisi erääseen hyväntekeväisyyssäätiöön töihin, jolloin hänet saatettaisiin heivata 2:ksi vuodeksi jonnekin (tyyliin Afghanistaniin, Irakiin tms.). Totesin, että mikäs siinä, mutta toki olisin surullinen päätöksestä, koitanhan itse nyt asettua aloille niin hyvin kuin pääsen.. Tämän seurauksena meillä oli riita, koska tyttö oli sitä mieltä, että olen epäreilu vaatiessani häntä pysymään aloillaan.
Sit toisaalta jos kerron hänelle, että haluaisin jossain välissä asettua aloilleni, hän toteaa, ettei tiedä vielä mitä tulee tekemään vuoden päästä. Hän haluaisi matkustella ja nähdä maailmaa ("olen sentään jo 23v, ja tulevaisuudessa mulla ei tule olemaan aikaa").
Jotenkin tämä rassaa minua, sillä parempi puoliskoni on tupannut muuttamaan omia ajatuksiaan/suunnitelmiaan jatkuvasti. Alussa hän sanoi, että toivoisi, että ymmärtäisin mikäli hän haluaisi tehdä esim. 3kk työharjoittelun esim. Jenkeissä. Totesin että mikäs siinä, kunhan on väliaikaista.
Toistaiseksi ollaan kuviteltu, että ollaan täydellinen pari ,jne jne, ja halutaan viettää loppuelämämme toistemme kanssa. Pelkään vain, että hän kuvittelee nyt että tulen olemaan hänen tukenaan ihan missä päätöksissä tahansa, vaikka todellisuus on se, että haluaisin elää hänen kanssaan lähielämää enkä taas kaukosuhdetta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kerro hänelle mitä sinä haluat. Kuuntele mitä hän haluaa. Jos aiotte parisuhteessa jatkaa niin johonkin lopputulokseen täytyy päästä. Ja muista että molempien täytyy joustaa, sekä sinun että tyttöystäväsi. Ei käy sekään että sinä joustat aina ja kaikessa, hän ei koskaan mistään. Tästä älä ala syyllistämään itseäsi.
Maailmaa voi nähdä monella eri tavalla, eri pituisissa jaksoissa. Sano suoraan tyttöystävällesi että et halua hänen lähtevän kahden vuoden reissulle. Jos tämä sinusta tun tuntuu pahalta, ei se ole reilua sinua eikä parisuhdettannekaan kohtaan. Eikö olisi mitään lyhyempää vaihtoehtoa? Vai eikö hän halua edes etsiä niitä?
Parisuhteessa reilua on se mikä sovitaan, ei se minkä muut ihmiset ajattelevat olevan reilua. Mutta muista, että sinun täytyy uskaltaa ääneen sanoa selvästi mitä mieltä asioista olet.
Teillä on aivan erilaiset näkemykset lähitulevaisuudesta. Ei tule onnistumaan.