Täällä varmaan on äitejä ja isiä, ja saa tietenkin muutkin kommentoida. Oletetaan että lapset ovat terveitä eikä adhd- tapauksia tai vielä pahempaa (mieleltään järkkyneitä, traumatisoituneita jne). Kyseessä on siis ohjelma Nanny 911 (en tiedä mikä se on suomeks, kai se sama nanny 911 on täälläkin). Miten ratkasisitte tollaset ongelmat ja ennenkaikkea kuten alkuperänen kysymys kuului, miksi näin on päässyt käymään?
Esimerkki 1: http://www.youtube.com/watch?v=5idKQs3qYrQ
Esimerkki 2: http://www.youtube.com/watch?v=cT4DKkWWlWM
Esimerkki 1: http://www.youtube.com/watch?v=5idKQs3qYrQ
Esimerkki 2: http://www.youtube.com/watch?v=cT4DKkWWlWM
Vastaukset 57
Vanhimmat
joten mikä ihme että lapsetkin hyppii silmille.
voi ollakkin kädettömiä kyllä, mutta eiköhän vastaavia perheitä ole Suomessakin.
aikoinaan kuuntelin terveyskeskuksen lääkärihuoneen oven läpi kuinka äiti itki kuinka hänen poikansa pahoinpiteli häntä.
Istuin kyllä parin metrin päässä ettei korva ovessa tarvinnut olla.
että joku esiteini (poika) alko huutaa aina jos ei saanut tahtoaan läpi yh-äidiltään että "äiti älä kurista, ai äiti sattuu!" vaikkei äiti koskenutkaan poikaan.
En mene sanomaan 100% varmuudella kun mulla ei ole henkilökohtasta kokemusta mutta luulisin että tollasessa tilanteessa menisin ja kuristaisin sitä ihan oikeesti. En tietenkään niin että taju lähtisi mutta ottaisin kurkusta kiinni ja sanoisin että toteutan joka uhkauksen joita se huutelee.
ongelmalapsia yhtään lähempää löydy, kun pitää rapakon taakse porskuttaa?
Wife swap (vaimo vaihtoon?) - ohjelmia ja sitä kautta näin noi linkit Youtubessa. Mun käsittääkseni Suomessa ei ole tehty tollasta ohjelmaa enkä yhtään ihmettele. Korjatkaa jos olen väärässä mutta Suomessa ei nykyään lapsiperheiden kannata hakea apua vaan kannattaa uuvuttaa itsensä ja hakata lapsiaan hiljaa salassa neljän seinän sisässä koska jos menet rehellisesti apua hakemaan niin lapset lähtee kuin tikka muualle - se on tää hyvinvointivaltio :) Eli kannattaa pilata mieluummin lastensa elämä omien ongelmien kanssa, mitä tahansa ne onkin ellei sydän kärsi sitä että ne otetaan huostaan. Hyvä Suomi!
onnellinen lapsuus?
tulevaisuudensuunnitelmia sinulla on työn ja opiskelun suhteen - se kertoo enemmän kuin mitkään vertailut muiden oloihin.
olet jo aloittamisessa vai onko tuo pelkkää spekulaatiota? Oletko jo yrittänyt tehdä jotain konkreettista asioiden eteen?
Eläintenhoitaja-opiskelu paikat on muuten kiven takana ja tosi vaikea päästä opiskelemaan koko alaa.
Eikö ne tiedä sitä työvoimatoimistossa?
työkkärissä kokoaika haku päällä = ei kerro omasta aktiivisuudestasi mitään
olen saanut työkkäristä myös paksun paperinivaskan sekä julkisia että yksityisiä paikkoja joihin voisin kysellä = voisit kysellä, mutta et ole kysellyt = aktiivisuuden puute
Sossu on sitä mieltä ettei mun kannata mennä sille alalle = mistä asti sossu on päättänyt kenenkään koulutuksista? = tekosyy pysyä passiivisena
Mutta entä työkokeilu lastenkodissa? siinä sen näkee sitten onko sinusta siihen.
mutta koitappa ite saada työkokeilu paikka lastariin - ei ole.
holhouksen alainen, niin sinulla on päätäntävalta omista koulutusasioistasi. Taidat nauttia, kun saat lärpättää ja olla tekemättä mitään.
Nuorten työttömyys on vaikea asia joka puolella suomea, se vain lisääntyy.
Kesätyöhön pääsee helposti sitten kun ajoissa hakee.
Katselin tuota viimestä viimeistä videota ja minusta se näytti karmealta kun se isä töni sitä lasta kokoajan ja ei ollut katsekontaktia.
Tuollainen hysteerinen poika tarvitsee nostaa syliin vaikka rimpuilisi kyllä se rauhoittuu sitten.
siinä isälleen että "give me my stuff back" johon isä totesi että "give me my life back". Ihan kuin poika olis syyllinen itse olemassa oloonsa :-/
Kiitos muuten tietokone-vinkistä. Mulla on yksi vara-tietokone. En tykkää siitä kun siinä ei toimi äänet mutta muuten menee hetken tilapäis-apuna - pääsee sillä ainakin maksaa laskut jne :)
et lapsi sattuu olemaan, joskus naisilta kivasti unohtuu mainita etteivät enää pillereitä käytä.
joo tiedän et eihän se mikään syy ole
se, että nainen ei käytä ehkäsyä, sitoo miehen kiinni ja panee sitä väkisin ja tulee raskaaksi, niin onko isällä sillon oikeus sanoa lapselleen että "give me my life back", tai osottaa haluttomuutensa lapsen olemassa oloon lapselle itselleen?
sairaanhoitaja käytti aivokuollutta potilasta seksuaalisesti hyväkseen ja suomessahan tuon kuolevan miehen omaisuus olis automaattisesti mennyt lapselle, mitäs aivokuollut jätti viritetyn vehkeen lojumaan kiimaisen naisen eteen.
tasa-arvoako
mun kysymykseen :)
musta tärkeämpi kysymys olis onko se fiksua
vanhemmalla on sun mielestä oikeus sanoa lapselle että "mä en sua ole halunnut tähän maailmaan"?
ja päättele siitä
ja mielestäsi vanhemmalla on oikeus sanoa lapselleen että hän ei ole toivottu. Toki ei se fiksua ole kuten mainitsit mutta oikeus vanhemmalla on tehdä niin, ymmärsinkö oikein?
et noin ei saisi tehdä, onko tuosta tehty lakia? ei mun mielestä ole, joten oikeus on
Case 1 : Vanhempi on täysin passiivinen lapsen väärälle käytökselle. Mikään ei näytä kersalle että menee vikaan. Kivikasvoisuus ei ole todellakaan oikein. Ei tuossa tilanteessa voi lapsi kasvaa oikeaan suuntaan mitenkään.
Case 2 : Lapsen rajat on aivan liian kaukana käytännön toiminnasta, hommasta on tehty omituinen leikki jonka rajojen yli astuminen johtaa näennäiseen mielivaltaiseen rangaistukseen jota ei kytketä oikein mitenkään siihen käytäntöön ja lapsen väärään toimintaan. Vanhempien reaktio on ennemminkin mieletön kosto lapsen kannalta. Vanhemmat ei myöskään tee minkäänlaista johdonmukaista yhteistyötä.
Ratkaisut ... tossa vaiheessa loisin kurinpitojärjestelmän joka ensinnäkin pitäisi opettaa lapselle koska sellaista ei mitä ilmeisimmin ollut koskaan käytännössä. Hyväksi koettu tapa on "kiukuttelutuoli" (käytän sitä nyt synonyyminä vakio-kurinpidolle koska se on läheinen) jonne muksu passitetaan istumaan yksin. Lapsille pitäisi myös osoittaa ja kertoa sen paikan tai rangaistustavan tarkoitus ja myös huolehtia että lapset itse alkaa noudattamaan sitä ojennustapaa. Eli siis kiukuttelutuolistakin kiukutellaan ja siitä koitetaan luistella eroon, se kuuluu asiaan - mutta sille ei pidä antaa periksi vaan opettaa että siinä ollaan ja pysytään. Asiaan liittyviä tunteita EI pidä missään nimessä nitistää tai koittaa kontrolloida, niiden hallitseminen ja tunteminen on lapsen asia ja opittava! Kiukuttelutuolin merkitys opetetaan ja samalla voi opettaa lapsen myös keskustelemaan kun hän on hetken rauhoittunut siinä tuolilla siitä että mistä on kyse. Tää keskustelu on tärkeää.
Sitten kun rangaistustapa on opetettu voidaan alkaa jo puuttua siihen väärään käytökseen. Väärään käytökseen vastataan välittömästi varoittamalla ja selittämällä että seuraavasta lähdetään kiukuttelutuoliin. Joka kerta kun asia on uusi pyritään myös keskustelemaan asiasta - jos lapsi on itse valmis siihen. Yleensä ei ole jos tunteet on pinnassa - ja jos tilanne toistuu (aivan varmasti toistuu) lähetetään kiukuttelutuoliin. Tunnereaktioita ei nitistetä, jonkinlainen toleranssi niskoittelulle mutta loppujen lopuksi "tuolia tipahtaa". Se ei ole kidutusväline eikä mikään lapsenkaitsentaväline, vaan näiden jäähyjen pituus pitää olla ihan lapsen kehitysasteen mukainen. Pari minuuttia riittää ellei sitten kyse ole jostain kiukuttelutuoli-uhmasta joka saattaa vaatia enemmänkin... Sitten palataan lapsen luo ja jos hän on rauhoittunut otetaan syliin ja keskustellaan että mikä meni tilanteessa väärin. Tällä tavalla saadaan hiljalleen lapselle opetettua oikeaa ja väärää ja lopulta pelkästään se varoitus riittää ja keskustelu voidaan siirtää varoituksen yhteyteen ja opettaa edelleen pois niistä vääristä käyttäytymismuodoista.
Näin omat lapset on kasvatettu, ja hyvin on sujunut vaikka peruslepsu faija olenkin :)
sun koko tekstin.
Miksi lapselle ei voi sanoa että tulee tukkapöllyä jos ei ala sana menee perille? Ainiin, Suomessa ei saa antaa edes tukkapöllyä enää. Siis tietenkin lapsiin kohdistuva väkivalta on hyvä kieltää kokonaan koska toiselle äidille/isälle tukkapölly on sama kuin pikkusen varotuksen vuoksi nipistää hiuksista ja toisille repiä tukasta ja heitellä päin seiniä - joten parempi kieltää kokonaan.
Ehkä tällanen ihminen kuten mä, olenkin paras antaa lapsenhoito vinkkejä tai avioliitto-neuvoja kun ei ole kokemusta kummastakaan. Mutta nähtyäni noi pätkät lapsista, oisin välittömästi ottanut tukasta kiinni ja pölistänyt niin ettei tule toista kertaa enää mieleen lauleskella tollasia inhottavia asioita kuten tyttö esimerkki 1 - tapauksessa.
Siinä on se huono puoli että se ei laita lasta poisoppimaan huonoa tapaansa vaan vain opettaa milloin sitä ei saa näyttää.
Se menee ja soveltaa siitä lähtien sitä kaikkiin muihin paitsi tukistajaan. Mä kutsun tota "pelolla kouluttamiseksi", ja mun mielestä se ei johda oikeasti hyvään lopputulokseen. Toisekseen se lapsi ottaa tukistamisesta mallia ja soveltaa sitä ongelmienratkaisuvälineenä, kenties myöhemmin kehittää sitä väkivallan suuntaan - joka taas ei ole kenenkään edun mukaista.
että kurilla kasvatetut lapset on väkivaltasia?
Toisaalta mä en ole fyysisen kurinpidon vastainenkaan - koska maailma valitettavasti on sellainen että se sisältää myös fyysistä väkivaltaa jota ei itse aloita. Jos kersa ei koskaan koe fyysisesti tukalia asioita toimintansa seurauksena toisilta ihmisiltä se ei ehkä tajua että joku ihan oikeasti voi vetää sitä puukolla naamaan jos se urputtaa jos tilanne on väärä.
Tällöin mun mielestä on ok kurittaa täysin holtittomasti toimivaa lasta myös fyysisesti jos muut keinot eivät auta. Väitän että täydellisessä systeemissä tämä tapahtuisi tasan kerran elämässä - samoin vanhemman on myös oltava erittäin tarkka sen tilanteen jälkihoidon kanssa ja itse osoitettava että teki väärin (koska sitä väkivalta on, vaikka sillä olisi sinänsä syynsä - parempi pelata turvakortti. Silloin opetetaan myös että ihmiset voivat toimia väärin jos heitä provosoi tarpeeksi, myös vanhemmat...)
Tuo oli hyvä mitä sanoit tukistamisesta, yhdelle se on napakka nipistys hiuksista ja toiselle pitkin seiniä roimimista. Tän takia laki ja käytäntö ovat ehkä vähän eri asia, laissakin ollaan "turvallisella puolella". Se ei tarkoita etteikö järkivanhemmuus voisi sisältää fyysistä kurinpitoakin ja etteikö se voi jopa toimia tarkoituksenmukaisesti. Se kuitenkin vaatii ehkä vanhemmilta tiettyä oikeaa järjenkäyttöä...
Väitän että pohjimmiltaan kyllä.
Väkivaltaisella kurilla kasvatetut lapset vastaavat väkivallalla kun tietty raja ylitetään. Heillä voi olla korkea toleranssi mutta sen jälkeen kun siitä rajasta mennään yli saattaa tapahtua kauheuksia.
Ensisijaisesti henkisellä kurilla kasvatetut lapset vastaavat järjenkäytöllä.
kurinpidon pitää olla sillä ensimmäisellä kerralla niin tehokas, että lapsi muistaa sen seuraavalla kerralla kun sille sanoo että "otanko tukasta??" En tarkota sitä että eka kerta olis ollut niin kivulias - itseasiassa sen ekan kerran ei välttämättä tarvii edes sattua, kunhan lapsi näkee ja huomaa että fyysisen kurituksen mahdollisuus on olemassa.
Kaikki lapset, uhmaikäset ja varhaisteinit on kusipäitä, mutta nyt puhutaan näistä vaikeista tapauksista joissa vanhemmilla on näköjään mennyt ote aivan täysin. En loppujenlopuks tiedä ketä tossa pitäis vetää pataan - niitä vanhempia vai sitä lasta.
pahoinpitelyä (nimittely, vähättely, nolaaminen jne) kokeneet lapset purkaa myöhemmin kokemuksensa fyysisenä väkivaltana ja se on sitten harvinaisen brutaalia. Fyysistä väkivaltaa (tietyissä rajoissa, kuten pieni tukkapölly) - lapset ei ole niin verisesti loukattuja eikä he kanna kaunaa.
MIks mun kersoja ei ole tarvinnut ojentaa fyysisesti ja mun ei tarvi sanoa kuin että "Mennäänkö kiukuttelutuoliin?" niin väärä toiminta loppuu siihen?
Miks mun kersat joista vanhempi on 5 vuotias osaa _hävetä_ oikeasti vääriä tekojaan ja kokee selvästi pahaa oloa siitä jos hoksaavat esim. loukanneensa siskoaan tai veljeään tai muuten toimineensa ei-toivotulla tavalla - eikä se tarvi muuta kuin sen että kertoo vanhempana että miksi jokin juttu loukkaa vaikka pikkusiskoa.
Ja kaikki tää ilman että on tarvinnut käyttää mitenkään merkittävää tai jatkuvaa fyysistä uhkaa. Ei se helppoa ole ollut... mutta uskomattoman tehokasta kun kerran ollaan tolle tielle lähdetty. Noissa muksuissa yhdistyy sekä vapaus, rohkeus että itsekritiikki.
No. Tukistaminen on helppoa. Se on sen hyvä puoli. Ei tarvi miettiä mitään syvempiä ja onhan se välittömästi tehoavaa. Musta vaan jotenkin tuntuu että etenkin noiden videoiden lasten kohdalla se aiheuttaa vaan että ongelma ei oikeasti ratkea vaan sen kurissapysymiseen käytetään vain pelkoa ja voimaa. Entä se lapsi, hänen tarpeensa. Kyllä se jää kaipaamaan selitystä, oikeeta mallia siitä miten olis pitänyt toimia, miten ihmiset on toistensa kanssa. Jos ei se saa sitä mallia niin sille jää - väitän - elämään noi kaikki väärät toimintatavat jossain muodossa.
Henkinen pahoinpitely on eri asia kuin henkinen kurinpito.
Ja kyllä, henkinen pahoinpitely toteutuu fyysisenä - ja fyysinen myös henkisenä.
Kukkomies väärässä - henkinen pahoinpitely on brutaalia ja se satuttaa sielua iäksi. Fyysinen pahoinpitely on myös henkistä ja siitä jää yhtälailla jäljet mutta jos pysytään asiassa ja käsitetään fyysinen pahoinpitely ainoastaan tukkapöllynä tai pienehkönä kurituksena, niin siitä seuraa loppuelämää ajatellen lapselle huomattavasti pienemmät arvet kuin verbaalisella hyväksikäytöllä ja väkivallalla.
sama kuin kaikkien muiden lapset? Usko pois - lapset on ihmisiä ja he on erilaisia. Jotkut lapset on vaikeempia kuin toiset. Se on hienoa että sä olet saanut omat lapset kuriin ilman fyysistä kuritusta mutta huomaa että maailmassa on olemassa myös erilaisia kakaroita. Mitäs jos sun mahdollinen seuraava ipana onkin ihan mahdoton?
mennäänkö kiukuttelu tuoliin niin ei olis kauan mennyt kuin kiukuttelutuoli olis ollut säpäleinä :)
lapsissa kuten aikuisissa on eroja, jotkut on vaan hillitympiä kuin toiset.
.
Olen täsmälleen oikeassa. En koskaan latista tai hauku lapsiani tai aliarvosta heitä, nimittele tai mitään sellaista (tai jos sellaista tapahtuu pyydän minä anteeksi ja olen pahoillani.). Henkinen kurinpito perustuu siihen että lapset voivat luottaa vanhempiinsa mutta he tietävät että jotain ikävää vääryyksistä seuraa - ja tuon kurinpidon voi saavuttaa sen kautta että lapset yksinkertaisesti pelkäävät menettävänsä arvostuksen vanhempiensa silmissä - eli he tuntevat itsensä arvokkaaksi - paitsi silloin kun toimivat väärin - koska he osaavat itse arvioida tekojaan, joskin vanhemmat siinä auttavat siinä hahmottamisessa mikä on oikeaa ja väärää - mutta se opetetaan lapsille järjellä.
Meillä tuon ikävyyden nimi on kiukuttelutuoli on sama asia kuin jälki-istunto koulussa - tai putkarangaistus myöhemmällä aikuisiällä. Ei lähelläkään väkivaltaa, hengähdystauko jolla muistutetaan lasta että nyt tuli tehtyä väärin. Kun hän on hoksannut tehneensä väärin (siinä vanhemmat auttavat keskustelulla) hän palaa taas olemaan oma itsensä, uskaltaa toimia jat ehdä ja kokeilla, ajatella itse ja oppinut taas vähän lisää. Hyvin kaukana väkivallasta.
Isojen poikien kiukutteluhuonetta sanotaan putkaksi tai vankilaksi.
Ja niitä sinäkin kunnioitat ;-)
Eivät ole, mutta väitänpä että vanhemmat opettaa lapsilleen "kulttuurinsa". Mä olen tuttavaperheiden kauhukakaroissa nähnyt toisenlaisia kulttuureja - ja itse nähnyt kuinka osaavissa käsissä kauhukakaroista tuleekin ihan siedettäviä.
Johan omat lapset on erilaisia keskenään, mutta molempiin tehoaa samat jutut, neitiin helpommin, mutta toisaalta se voi olla senkin takia että pikkuneiti on saanut seurata isonveljensä kurinpitoa ja oppii sitä kautta mitä saa/ei saa tehdä nopeammin kun taas Kukonpoika hakkaa päätään jokaiseen kasvavan lapsen ongelmaan siskonsa puolesta :)
"lapset yksinkertaisesti pelkäävät menettävänsä arvostuksen vanhempiensa silmissä"
niin kauhea ollut :)
mun mielestä lastenkasvatuksessa kuuluis vanhempienkin kunnioittaa lapsiaan,ilman sitä lapsista tulee hankalia.
lausuno sulta, mut pysy vaan puskissa se pukee sua:)
No etkö sä sitten pelkää menettäväsi arvostusta sellaisen ihmisen edessä josta välität ja anna sen pelon vaikuttaa toimintaasi? Se "pelko" on se mikä kertoo sulle loppujen lopuksi mikä on oikein ja mikä väärin, siitä tulee elämänasenne joka on likimain itsestäänselvä, se on vain alitajuista. Ei sitä pelkoa yritetä istuttaa lapsiin, vaan kaiken pohjalla on luottamus jota ei haluta menettää.
Jos ajattelet suhdetta niin haluatko menettää luottamuksen kumppaniisi? Tuskin. Voit pelätä menettäväsi sen, mutta jos sulla on voimakas arvomaailma ja tiedät oikean ja väärän eron niin pelolla ei ole merkitystä - sitä ei koe - koska osaa tehdä asiat oikein jokatapauksessa - ja toisaalta luottamus tuo mukanaan sen että osaa ja uskaltaa kokeilla rajoja ja saa niistä sen palautteen. Pelko nostaa vain silloin päätään kun sitä ihan oikeasti tarvitaan selviytymiseen tilanteista. Mun lasten ei tarvi pelätä silleen "ihan oikeasti" koskaan. Ei kenenkään pitäis.
Mä tosin tiedän että olet hyvin erilainen ihminen kuin minä, joten en ihmettele pätkääkään jos näet asioita ehkä toisin.
Niin, millainen on se hyvä kumppani, mies - mielestäsi?
"No etkö sä sitten pelkää menettäväsi arvostusta sellaisen ihmisen edessä josta välität" - en pelkää. Ei vois vähempää kiinnostaa ja sellanen mies jolla on pakkomielle pitää hyvät kulissit yllä ja ajatusta "mitähän toi musta ajattelee"- on mulle niin turnoff etten varmaan vois panna sen kanssa edes yhtä kertaa jos tietäisin etukäteen sen olevan sellanen :)
Mitä tulee kevyisiin tukkapöllyihin ja kevyisiin fyysisiin kurituksiin niin olen itseasiassa tyytyväinen - enpähän ole samallainen hemmoteltu kakara kuin esim näkee "your sexteen" - ohjelmissa joissa teini saa totaalisen melt downin siksi että sen uusi mersu, jonka juuri sai lahjaksi, oli väärän värinen. Mulla ei oikeasti ole mitään traumoja fyysisestä kurituksesta paitsi yksi kerta, mutta se ei vaikuta mun elämääni millään lailla.
Luuleksä oikeesti että se tukkapöllö olis auttanut asiaa?
Se on se liika hemmottelu joka tekee noi ongelmat, siinä on taas virhe takana (kaikki saadaan liian helposti) - ei se että fyysistä kuria olis jätetty jakamatta.
Noi on hopealusikan saavia ihmisiä. Kultalusikka suussa syntyvä ihminen hoksaa hyvin pian että se kultalusikka nykästään jatkuvasti pois sieltä kitusista ja se pitää _ansaita_. Siksi ne pärjääkin loppujen lopuksi niin perkeleen hyvin jos ne on aitoja kultalusikoita.
Hopealusikat - ikuiset melt-down teenit... on oma lukunsa tarinassa.
"Jos levität lelusi - myös korjaat ne takaisin paikoilleen. Jos sitä ei tapahdu joudut kiukuttelutuoliin."
Noissa auton väristä valittajissa ei ole ainuttakaan kiukuttelutuolilaista. Eikä ole taatusti vanhemmisskaan.
"Kultalusikka suussa syntyvä ihminen hoksaa hyvin pian että se kultalusikka nykästään jatkuvasti pois sieltä kitusista" - haha, ei kuule läheskään aina. Vanhemmat luulee tekevänsä lapsilleen palveluksen kun niitten kullannuput saa hyvän elämän vaikka tosiasiassa ne kasvattaa niistä kusipäitä jotka tulee olee ilkeitä, ihmisistä piittaamattomia kusipäitä. Sinä et onneksi siihen ole syyllistynyt mutta tiedät että sellasia on.
Joskus on, joskus ei. Valitettavasti erinomaisesti pärjäävään oppivien ihmisten ongelmana on se että he ei oo kokeneet oikeasti toista puolta, se millaista on ollut olla vaikka välinpitämättömien lasten kersa. Silloin ei opi *näkemään* asioita tarpeeksi.
On kuitenkin sellaisia valistuneitakin kultalusikoita jotka ymmärtää myös toisenlaisia. Niitä on myös yllättävän paljon vaikkei uskoisi, silleen oikeesti nöyriä ja älykkäitä ihmisiä jotka on kuitenkin pärjänneet. Ne on niitä todellisia "eliittisukuja", ilman että sanalla eliitti on sitä negatiivista kalskahdusta.
varsinkin Suomessa jollain on mahdollisuus opiskella ja "tulla joksikin" (ei nyt ihan niissä mittasuhteissa kuin jenkeissä mutta Suomen mittasuhteissa). Voisinhan mäkin olla mun suvun eka menestyjä, tai sä sun suvun (tai mistä mä tiedän mistä porvaristosta säkin tänne kirjottelet).
Mutta jos niin tulee koskaan käymään että kehittelen vaikka jonkun uuden Coca Colan tms ja tulen rikkaaksi ja teen lapsia niin pistän ne töihin. Ja ihan varmasti vien ne slummeihin katsomaan mitä elämä on. Rikkaat vanhemmat varmasti haluaa parasta lapsilleen - ne haluaa että ne saa kaiken mitä haluaa ja ettei ne joudu näkemään kurjuutta mutta mun mielestä se kurjuuden näkeminen tekee ihmisestä sydämeltään viisaan. Mä vaikutan katkeralta ämmältä köyhyyteni kanssa - ja myönnän että olenkin, mutta tiedän myös että asun maassa jossa voin vaikuttaa ahkeruudellani tilanteeseeni.
Siis minähän olen ääriköyhän perheen tyhmä lapsi. Ignore me... :)
panee mua halvalla.
Hei, tuolla tuli historiasta tollanen mielentilatutkimus. Teeppä huviksesi :)
ja vastaukset on arseesta :D
Hienoja viteoita, ite sain korville tai selkään isänkädestä oksan risulla, näinkin modernissa yhteiskunnassa. Kyl sitä oppis olemaan kohtelias, kiukuttelematta ja pahojaan tekemättä ennen pitkää, sen verran meinaa sattus silloin.