En tiedä, miten pääsisin tästä vihasta, mitä välillä tunnen sisälläni. Ahdistaa...Mä rakastan ihan hirveesti lapsiani ja miestäni, eikä tää viha johdu heistä mitenkään, mutta silti välillä tuntuu, että se viha, mikä jyllää sisuskaluissa, repii palasiks. Ja pelkään, että käytän henkistä väkivaltaa ja yritän kontrolloida miestäni.
Se on niin väärin, että kiukuspäissäni haistattelen miehelleni...
Mutta samalla mä pelkään ihan kauheesti, sitä että meiän suhde ei kestäkkään ikuisesti, että mies lakkaa rakastamasta.
Omaa äitiä mä en oo voinu ymmärtää, miten se aikoinaan antoi isän hallita ja käyttää fyysistä väkivaltaa. Oon kaiketi katkera niistä lapsuudessa koetuista asioista, vaikka oon varmaa sata kertaa päättäny antaa anteeks.
En kai mä nyt siirrä sitä paskaa omaan perheeseeni. Miten tän pysty katkasemaan ja pääsemään siitä vihasta...
Mä tunnen itseni arvottomaks. Kuitenki mies ja lapset rakastavat ja se on tärkeintä. Mut en haluu et musta tulee samanlaista ku omasta isästä!!
Yläasteella pari muijaa kiusas mua, ja sekin kasvatti lisää sitä vihaa mitä tunsin itteeni ja muita kohtaan. En oo uskaltanu tästä kertoo miehelle, koska pelkään, että miten se reagoi siihen. Että mä häpeen itteeni...
Se on niin väärin, että kiukuspäissäni haistattelen miehelleni...
Mutta samalla mä pelkään ihan kauheesti, sitä että meiän suhde ei kestäkkään ikuisesti, että mies lakkaa rakastamasta.
Omaa äitiä mä en oo voinu ymmärtää, miten se aikoinaan antoi isän hallita ja käyttää fyysistä väkivaltaa. Oon kaiketi katkera niistä lapsuudessa koetuista asioista, vaikka oon varmaa sata kertaa päättäny antaa anteeks.
En kai mä nyt siirrä sitä paskaa omaan perheeseeni. Miten tän pysty katkasemaan ja pääsemään siitä vihasta...
Mä tunnen itseni arvottomaks. Kuitenki mies ja lapset rakastavat ja se on tärkeintä. Mut en haluu et musta tulee samanlaista ku omasta isästä!!
Yläasteella pari muijaa kiusas mua, ja sekin kasvatti lisää sitä vihaa mitä tunsin itteeni ja muita kohtaan. En oo uskaltanu tästä kertoo miehelle, koska pelkään, että miten se reagoi siihen. Että mä häpeen itteeni...
Vastaukset 8
Vanhimmat
No hyvä puoli tilanteessasi on se että olet huomannut ettei käytöksesi ole hyväksi sinulle eikä perheellesi. Mitäs jos hakisit apua? Puhuisit ammattilaiselle ja saisit purkaa ajatuksia. Sitten voisit alkaa käymään lenkillä tai aloittaa jonkun urheiluharrastuksen missä voisit purkaa myös fyysisesti vihaasi. Samalla olo kohenee ja on vaikeampi vihata itseään.
Vihasi tulee esiin, koska ilmeisesti nyt vasta tilanteesi on sinulle sen verran turvallinen, että uskallat päästää vihasi ulos. Ongelmana vaan on, että lähimmäisesi ovat syyttä suotta vihasi kohteena, vaikka he eivät ole mitenkään olleet osallisena sen syntymiseen. Sinun pitäisi kertoa heille, että vihanpurkaukset eivät mitenkään johdu heistä, vaan he ovat ikään kuin sijaiskärsijöitä. On kuitenkin epäoikeudenmukaista, että he joutuvat reagointisi kohteeksi. Ennen pitkään se saattaa vahingoittaa suhdettanne. Hyvin äkkiä olet tilanteessa, jossa olet vihainen siitä, että olet ollut vihainen ja kohdistanut sen vääriin ihmisiin. Edessäsi on uskomaton kerä menneitä epäoikeudenmukaisuuden tunteita, pelkoa nykyisen suhteen menettämisestä, katumusta, että olet purannut tunteesi vääriin ihmisiin ja siitä syntyneitä loukatuksitulemisen tunteita. Vihaa ei kuitenkaan pidä tukahduttaa vaan kanavoida se toisella, rakentavammalla tavalla. Hanki siis ammattiapua, kirjoita myös vihasi ulos aidosti ja rehellisesti, laajenna elämääsi myös muilla tavoin. Näin saat itsevarmuutta ja mahdollisesti myös uusia kanavia kertoa tunteesi ulos. Vihan takana on pelko. Yritä päästä rehellisesti käsiksi, mitä oikeasti pelkäät. Joku neuvoi sinua hankkimaan myös fyysisiä harrastuksia. Vihan saaminen itsestä ulos on kuitenkin huomattavasti parempi vaihoehto kuin sen kääntäminen itseensä. Tukahdutettu vihantunne synnyttää helposti masennusta ja ahdistusta.
Tekstisi oli kuin minun kynästäni! Olen ihan samassa tilanteessa. Lapsuuden traumat puskevat pintaan omien lasten syntymän myötä. Nyt kun on tarpeeksi turvallista, viha alkaa tulla ulos! Harmi vaan että lapset ovat se "helpoin" ja "turvallisin" kohde purkaa sitä vihaa! Lapsi ei lyö takaisin, se vaan alistuu ja ottaa vastaan sen kaiken paskan mitä se niskaansa saa.
Ison Pikku-Myyn vastaus oli aivan erinomainen, ja sain siitä myös itselleni vastauksen ongelmiini.
Kiitos!!
olen itse alkanut kirjoittaa vihaani ulos. Teksti joka syntyy on ihan uskomatonta!
Kokeile sinäkin alkuperäinen kirjoittaja!!
Lisäksi olen vasta nyt alkanut avautumaan karmeasta lapsuudestani miehelleni. En ollut aikaisemmin uskaltanut kertoa, kuska pelkäsin, että hän jättää minut tai alkaa vihaamaan minua, tai ei vain ymmärrä...
mutta yllätyksekseni ja helpotuksekseni hän kuunteli ja ymmärsi. Tämä helpotuksen tunne on ihan valtava!! Hän kuunteli minua, ei keskeyttänyt, oli minun puolella!
Hyvä alkuperäinen kirjoittaja, yritä avautua miehellesi, ihan vaikka pikkuhiljaa.
Jos hän rakastaa sinua, hän kyllä haluaa ymmärtää ja tukea sinua.
Yks asia joka helpottaa ihan valtavasti tällaisessa pattitilanteessa, on se että ei jää ongelmien kanssa yksin. Asian jakaminen jonkun kanssa auttaa! Ei saa jäädä yksin! Oman pään sisällä asioiden pyörittely ei auta!
tällä hetkellä joitain henk.koht. rajoja vetämättä? Jos ottaisit reilusti puheeksi ja pyrkisit tyydyttävään lopputulemaan.
kiitos vastauksista. Totta, asialle pitää tehdä jotain. Vaikka tämä ongelma ei olekkaan ihan jokapäiväistä, niin se ahdistaa silti. Olen kyllä miettinyt, jos vaikka kirjottaisin miehelle ajatuksistani, mutta sitten taas hävettäisi kun mies lukisi sen.
En halua olla paha ja ilkeä ihminen, ja tämä mies on kuitenki se, jonka kanssa haluan olla aina.
kirjoittaa jotain vähemmän tärkeää tai rempseämmällä tyylillä ja katsoa, miten mies reagoi. Jos palaute on rohkaisevaa, niin sitten voit avautua pikku hiljaa yhä enemmän ja pyytää myös miestä kirjoittamaan ajatuksiaan. Teillä voisi olla makkarissa lapsilta piilossa vaikka sellainen oma päiväkirja, jota kumpikin lukee omaan tahtiinsa silloin kun on yksin. Olisko hyvä idea?
Nosta rohkeasti kissa pöydälle ja kerro miehellesi mitä olet lapsuudessasi joutunut kokemaan ja kuinka se kokemasi vaikuttaa sinuun nyt aikuisena. Uskon, että miehesi ymmärtää sinua ja tukee sinua, kun hän saa kuulla lapsuudessasi kokemista asioista. Yhdessä keskustellen voi edetä pikkuhiljaa asian ytimeen. Vihasi johtuu sisälläsi olevista puhumattomista asioista. Kerro miehellesi, ettei hän ole syyllinen tilanteeseen, mutta että hän (miehesi) voisi auttaa sinua purkamaan patoutuman sisältäsi. Riittää, kun miehesi kuuntelee sinua, niin silloin hän oppii myös ymmärtämään sinua ja käytöstäsi. . . . Rakkaus: kaikki se kestää, kaikki se kärsii, mutta ei koskaan häviä!
pakene vihaa kun se nyt yrittää tulal ulos. Mulla oli kanssa vaihe jossa viha kasvoi niin suureksi että vihasin lähes jokaista ihmistä lähelläni...eniten vanhempiani. Nyttemmin välimme ovat parantuneet toisen vanhemman kanssa ja pystyn nyt vastustamaan kaikkea henkistä paskaa sanomalla suoraan.
Kyllä miehesi ymmärtää mun ei vain jaksanut koska oli liian herkkä.