Olen väsynyt elämääni. Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä yli kolme vuotta, ja tuntuu että kaikki on mennyttä. Miestä ei kiinnosta enää mikään, ei edes työnteko saati sitten kodinhoito. Minun kanssani hän ei tunnu haluavan enää viettää aikaa, kaikki muu on tärkeämpää. Tuntuu että kuolen pystyyn. Seksiä meillä on noin kerran, pari viikossa, mutta se on mennyt tasaiseksi suorittamiseksi. En tunne enää sitä paloa kun jokainen soluni huutaa toisen läheisyyttä. Kaikki on kaatunut minun niskaani kaupassa käymisestä lähtien, minun pitäisi yksin hoitaa raha-asiat, siivoaminen, kaikki. En tiedä onko mieheni masentunut vai mikä on, mutta vaikka olisi niin en ikinä saisi häntä hakemaan apua, tiedän sen. Olemme kuin kaksi vierasta ihmistä. Yritän puhua, yritän järjestää mukavaa tekemistä ja yhteisiä iltoja arjen keskellä esimerkiksi saunomisen tai elokuvien merkeissä. Mutta kun ei, kuinka monet kerrat olen itkenyt yksin sängyssä kun mies ei suostu edes hetkeksi tulemaan viereeni että voisimme olla edes vain lähekkäin.
Ja sitten elämääni tuli toinen mies. Olemme tunteneet teini-iästä asti mutta yhteydenpito hiipui vuosien varrella, kunnes alkoi uudelleen. Loppua ei ole näkynyt, huomasimme juttelevamme yhä enemmän ja enemmän. Pian molempien oli myönnettävä että ihastusta on ilmassa. Asumme melko kaukana toisistamme, joten emme nyt ole tavanneet, mutta jo pelkkä juttelu on piristänyt minua paljon. Tuntuu uskomattoman hyvältä kun joku on kiinnostunut asioistani, kehuu minua ja saa minut tuntemaan itseni tärkeäksi, yrittää tukea ja auttaa, jakaa kanssani asioita.
Täytyy myöntää että olemme puhuneet myös seksiin liittyviä asioita, ja palan halusta jo pelkästä ajatuksesta että hän koskettaisi minua.
Sitten tullaan toiseen ongelmaan, mies tahtoisi kovasti tavata minut, ja kyllä minuakin kiinnostaisi, mutta sodin itseni kanssa. Olen melko varma että tapaamisemme johtaisi johonkin kiellettyyn, en tiedä päätyisimmekö sänkyyn asti mutta uskon että jollain tasolla jotain sopimatonta tapahtuisi. En tahtoisi erota miehestäni, rakastan häntä kaikesta huolimatta, ja pettäminen ei todellakaan sovi minun ajatusmaailmaani. En ole eläessäni pettänyt kumppaneitani. Mutta toisaalta tuntuu, että kai minulla edes joskus on oikeus vaatia jotain itsellenikin, nyt elän vain miestäni varten ja hoidan hänenkin asiansa.
Mitä ihmettä oikein teen.
Ja sitten elämääni tuli toinen mies. Olemme tunteneet teini-iästä asti mutta yhteydenpito hiipui vuosien varrella, kunnes alkoi uudelleen. Loppua ei ole näkynyt, huomasimme juttelevamme yhä enemmän ja enemmän. Pian molempien oli myönnettävä että ihastusta on ilmassa. Asumme melko kaukana toisistamme, joten emme nyt ole tavanneet, mutta jo pelkkä juttelu on piristänyt minua paljon. Tuntuu uskomattoman hyvältä kun joku on kiinnostunut asioistani, kehuu minua ja saa minut tuntemaan itseni tärkeäksi, yrittää tukea ja auttaa, jakaa kanssani asioita.
Täytyy myöntää että olemme puhuneet myös seksiin liittyviä asioita, ja palan halusta jo pelkästä ajatuksesta että hän koskettaisi minua.
Sitten tullaan toiseen ongelmaan, mies tahtoisi kovasti tavata minut, ja kyllä minuakin kiinnostaisi, mutta sodin itseni kanssa. Olen melko varma että tapaamisemme johtaisi johonkin kiellettyyn, en tiedä päätyisimmekö sänkyyn asti mutta uskon että jollain tasolla jotain sopimatonta tapahtuisi. En tahtoisi erota miehestäni, rakastan häntä kaikesta huolimatta, ja pettäminen ei todellakaan sovi minun ajatusmaailmaani. En ole eläessäni pettänyt kumppaneitani. Mutta toisaalta tuntuu, että kai minulla edes joskus on oikeus vaatia jotain itsellenikin, nyt elän vain miestäni varten ja hoidan hänenkin asiansa.
Mitä ihmettä oikein teen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Nosta kissa pöydälle. Kerro miehellesi suoraan, mitä tunnet. Sano, ettet halua enää jatkaa vanhaan malliin. Kerro hänelle, että hänen kylmyytensä takia olet jopa tuntenut kiusausta syrjähyppyyn, mutta et ole sitä kuitenkaan tehnyt, koska rakastat häntä ja haluat korjata suhteenne. Ehkä tämä saisi miehesi heräämään.
ikävä ihminen. Sanon suoraan, että sinun ja miehesi suhde etenee kohti loppua, kysymys on pelkästään ajasta. Kristallipallosta näkee tässä tapauksessa todella selvästi juonen kulun. Tämä juoni alkaa aina siitä, että kaikki vastuu siirtyy toiselle - kodinhoito, raha-asiat, siivoaminen... Vastaavasti huvit ja läheisyys vähenevät. Tästä yhtälöstä johtuu, että seksi tylsistyy.
Jos tapaat nyt tuon vanhan ystäväsi, ja jotain "sopimatonta" tapahtuisi, epäröisit suhteessasi vielä hetken, ja päätyisit hakemaan eroa hetken päästä.
Mikäli taas et tapaa lapsuudenystävääsi, asia jää vaivaamaan. Samoin suhde miehesi kanssa. Ennemmin tai myöhemmin tapaat jonkun, jonka kanssa tapahtuu jotain sopimatonta. Ts. koko asia siirtyy näin tuonnemmaksi tulevaisuuteen.
Kertoessasi miehellesi mitä ajattelet suhteestanne, tunteistasi - hän joko ohittaa ne tai reagoi niihin. Jos hän ohittaa ne, itket edelleen iltaisin sängyssäsi. Jos hän reagoi niihin hyökäten (mitä epäilen), tulet vihaiseksi, mutta edelleen itket iltaisin sängyssäsi. Todennäköisesti hän kuitenkin reagoi niihin siten, että alkaa mielistellä sinua. Tunnet itsesi vaivautuneeksi ja mietit mitäköhän tässä oikein pitäisi tehdä.
Ainoa asia, jolla olisi todellista merkitystä on, että miehesi hakisi itselleen apua ja aktiivisesti sitä kautta alkaisi hoitaa asioitaan, kotia ja viihtyisi taas kanssasi. Vaikka hän hakisikin apua, niin sittenkään hän ei välttämättä koskaan innostu hoitamaan suhdettanne. Tai vaikka kuinka hyvin sitä hoitaisi, niin huomaatkin tarvitsevasi jotain aivan muuta...
teillä ei ole lapsia.