Hohhoijaa. Oon miettinyt pitkään tänne avautumista ja äsken tuli kyllä päätös sinetöityä.
Olen 21v, "mies" 24v ja ollaan seurusteltu pian 3 vuotta, josta 2,5 vuotta asuttu yhdessä, vuosi vuokralla ja 1,5 vuotta sitten ostettiin tämä meidän nykyinen (molempien ensimmäinen) rivitaloasunto.
Ja nyt avautumisen aiheisiin, joita löytyy paljon.
Meillä ei oo ollut minkäänlaista seksielämää luoja tietää miten pitkään. Viimevuoden yhdynnät pystyy kait laskeen kahden käden sormin ja herralta ei oo munaa liiennyt kun viimeksi joulukuun alussa. Mikäli saan tässä kuussa, saanko seuraavan kerran kesäkuussa? Itse olen erittäin halukas ja suhteen alussa seksielämäkin kukoisti, mutta jossain vaiheessa se vaan jäi. Olen joutunut niin monta kertaa torjutuksi, etten enää uskalla edes tehdä aloitetta ja silloin erittäin harvoin kun mies yrittää lähennellä, menen lukkoon ja kieltäydyn. Mies ei koskaan keksi mitään tekosyitä tms vaan kääntää asian aina lapselliseksi leikiksi ja perääntyy, jos yritän jotain ehdotella.
En usko miehen pettäneen fyysisesti ikinä, mutta useaan otteeseen on jäänyt kiinni kauniitten naisten vokottelemisesta erinäisissä suomalaisissa kuvagallerioissa netissä. Vaikka tiedän tehneeni väärin, menin kerran kylmän viileästi miehen tunnuksilla yhteen galleriaan sisään ja löysin kommentteja monilta naisilta, ei niissä mitään, mutta kun katsoin mitä mies oli heille kirjoitellut, sydämeni särkyi. Oli kaikkia tyyliin "ihana perse, haluaisin riisua noi sun housut ja nuolla sut tainnoksiin ja sitten työntyä sisään kovalla sykkivällä---" tämä vasta näin esimerkkinä. Nostin asiasta ison haloon, valehtelin miehelle samassa galleriassa tsättäilevän kaverini nähneen kommentit ja mies lupasi lopettaa. Selityksenä tapahtuneelle oli meidän seksielämän puute! Ei ihme jos seksi puuttuu kun mies pihtaa. Epäilen toiminnan jatkuvan edelleen lupauksista huolimatta, mutta ehkä on parempi elää epätiedossa kun totuus voi satuttaa ja pahasti.
Sitten alusta asti oon huomannut miehen keräilevän laskujaan isoiksi pinoiksi ja kun kerran kuussa on se päivä, jolloin kuoret avautuu on syytä olla poissa kotoa, silloin alkaa hirmumyrsky. Lisäksi mies pelaa nettipokeria, joka vie lähes kaiken vapaa-ajan. Myimme toisen automme (joka on miehen nimissä) pois syksyllä, saimme siitä 10k ja etsimme uutta, hieman edullisempaa autoa siinä samalla. Kerran kun tulin kotiin, mies oli todella vaisuna ja aikani kun kyselin syytä, kertoi hävinneensä ison summan rahaa pokeriin. En kysellyt sen enempää, koska omat ovat rahansa. No, noin kk sitten löysimme uuden kivan auton, jolla hintaa oli 8k, ehdin jo iloita, että jäi pari tonnia ylitsekin, kunnes kuulin miehen hakeneen viiden tonnin lainaa autoa varten! Pankissa oli käsketty täyttää lomake etukäteen netissä, mutta luottopäätöksestä tuli kielteinen (maksamattomia laskuja), joten mies joutui käymään paikan päällä neuvottelemassa ja kotona päätöstä odotellessaan lupaili mulle hoitavansa kaikki rästilaskunsa ja lopettavansa pokerit ja muut siihen paikkaan. No, kyllä se laina tuli mutta edelleen pokeri pyörii työpöydällä.
jatkuu
Olen 21v, "mies" 24v ja ollaan seurusteltu pian 3 vuotta, josta 2,5 vuotta asuttu yhdessä, vuosi vuokralla ja 1,5 vuotta sitten ostettiin tämä meidän nykyinen (molempien ensimmäinen) rivitaloasunto.
Ja nyt avautumisen aiheisiin, joita löytyy paljon.
Meillä ei oo ollut minkäänlaista seksielämää luoja tietää miten pitkään. Viimevuoden yhdynnät pystyy kait laskeen kahden käden sormin ja herralta ei oo munaa liiennyt kun viimeksi joulukuun alussa. Mikäli saan tässä kuussa, saanko seuraavan kerran kesäkuussa? Itse olen erittäin halukas ja suhteen alussa seksielämäkin kukoisti, mutta jossain vaiheessa se vaan jäi. Olen joutunut niin monta kertaa torjutuksi, etten enää uskalla edes tehdä aloitetta ja silloin erittäin harvoin kun mies yrittää lähennellä, menen lukkoon ja kieltäydyn. Mies ei koskaan keksi mitään tekosyitä tms vaan kääntää asian aina lapselliseksi leikiksi ja perääntyy, jos yritän jotain ehdotella.
En usko miehen pettäneen fyysisesti ikinä, mutta useaan otteeseen on jäänyt kiinni kauniitten naisten vokottelemisesta erinäisissä suomalaisissa kuvagallerioissa netissä. Vaikka tiedän tehneeni väärin, menin kerran kylmän viileästi miehen tunnuksilla yhteen galleriaan sisään ja löysin kommentteja monilta naisilta, ei niissä mitään, mutta kun katsoin mitä mies oli heille kirjoitellut, sydämeni särkyi. Oli kaikkia tyyliin "ihana perse, haluaisin riisua noi sun housut ja nuolla sut tainnoksiin ja sitten työntyä sisään kovalla sykkivällä---" tämä vasta näin esimerkkinä. Nostin asiasta ison haloon, valehtelin miehelle samassa galleriassa tsättäilevän kaverini nähneen kommentit ja mies lupasi lopettaa. Selityksenä tapahtuneelle oli meidän seksielämän puute! Ei ihme jos seksi puuttuu kun mies pihtaa. Epäilen toiminnan jatkuvan edelleen lupauksista huolimatta, mutta ehkä on parempi elää epätiedossa kun totuus voi satuttaa ja pahasti.
Sitten alusta asti oon huomannut miehen keräilevän laskujaan isoiksi pinoiksi ja kun kerran kuussa on se päivä, jolloin kuoret avautuu on syytä olla poissa kotoa, silloin alkaa hirmumyrsky. Lisäksi mies pelaa nettipokeria, joka vie lähes kaiken vapaa-ajan. Myimme toisen automme (joka on miehen nimissä) pois syksyllä, saimme siitä 10k ja etsimme uutta, hieman edullisempaa autoa siinä samalla. Kerran kun tulin kotiin, mies oli todella vaisuna ja aikani kun kyselin syytä, kertoi hävinneensä ison summan rahaa pokeriin. En kysellyt sen enempää, koska omat ovat rahansa. No, noin kk sitten löysimme uuden kivan auton, jolla hintaa oli 8k, ehdin jo iloita, että jäi pari tonnia ylitsekin, kunnes kuulin miehen hakeneen viiden tonnin lainaa autoa varten! Pankissa oli käsketty täyttää lomake etukäteen netissä, mutta luottopäätöksestä tuli kielteinen (maksamattomia laskuja), joten mies joutui käymään paikan päällä neuvottelemassa ja kotona päätöstä odotellessaan lupaili mulle hoitavansa kaikki rästilaskunsa ja lopettavansa pokerit ja muut siihen paikkaan. No, kyllä se laina tuli mutta edelleen pokeri pyörii työpöydällä.
jatkuu
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kotona minä olen se, joka hoitaa siivouksen, ruuanlaiton ja muut kotityöt miehen istuessa naama norsunvituilla tietokoneen ääressä pokerinsa parissa, suunnilleen ainoo mikä jää miehen kontolle on lumityöt. Meillä taloyhtiössä on vuoroviikoin talonmiesvuorot, tällä viikolla vuoro on meillä. Hommiin kuuluu talvella parkkipaikan auraus, josta sain tän innostuksen avautua. Kun tulin hetki sitten kotiin autolla, oli neljä naapurinmiestä kolaamassa parkkipaikkaa ja avaamassa käyntiä parkkipaikalle, kun aura-auto jättää aina sellasen "kivan pikku kynnyksen". Menin sisälle ja kas rakas avomieheni istuu tietokoneella ja kun huomautin asiasta niin äijä meni pitkin hampain pihalle muitten avuksi. Siinä vähän siivoilin ja kun äijä tuli sisälle, kysyin että no tuliko puhdasta. Ja mitä sain vastaukseksi, leppoisan "haista vittu" -letkautuksen.
Äsken tilitti tossa että "no en kai mää voinu nähdä, että ne siellä lapioi" juu et kai kun istut koneella ja ei tullut sitten katsoneeksi töistä tullessaan missä kunnossa piha on, ihme kun on ees päässyt autolla sinne.
Harmittaa kirjoittaa tähän vain negatiivisia asioita, mutta nyt oon niin tuohtuneella päällä, etten edes keksi mitään positiivista sanottavaa miehestä. Olen myös joskus avannut keskustelua naimisiinmenosta, mutta vastaukset on aina vitsiks väännettyä "ehkä sitten kun löydän jonkun nuoremman ja kauniimman avovaimon". Onkohan tää ihan normaalia? Tuskin tällä menolla mitään häitä koskaan tuleekaan kun avomies on jäänyt lapsen tasolle itse ja tod näk menettää luottotietonsakin jossain vaiheessa.
Lisäksi mies haukkuu työtäni, harrastuksiani ja kaikkia mielenkiinnonkohteitani paskaksi. Juttelin kerran alanvaihtosuunnitelmistani, mutta tää mun 'toiveala' oli kuulemma myös paska. En usko siihen, että ite ala olis miehen mielestä paska, se on paska vaan sitten jos mä sitä teen.
Onko ketään kohtalotoveria, jolla olis jotain samankaltaisia kokemuksia tai mielipiteitä asiaan jaettavana. Voiko tästä suhteesta tulla mitään vai onko tää tuhoon tuomittu? Rakastan miestä kyllä, mutta ajoittain sekin tuntuu tosi haasteelliselta, esim tänään. Hänen muut perheenjäsenet on mulle todella tärkeitä ja pelkään niiden menettämistä. Lisäks ero tuntuu todella hankalalta ajatukselta kun on yhteinen asunto ja pelkään yksin jäämistä. En voi keskustella näistä edes kenellekkään kaverille, kun asiat on mulle todella arkoja.
Jotain kommentteja ja mielipiteitä kaipaan. Kiitos!
"Nainen 21-v." ? Ehei, pikkuinen tyttö eksyksissä parisuhdehelvetissä jo ennen kuin amenet on lausuttu. Nyt äkkiä kimpsut ja kampsut kokoon ja irti koko hela hoidosta. Etsi ja elä oma elämäsi, tuollainen kaveri ei tee mitään muuta kuin pilaa kokonaisen yhden ihmisen elämän. Olet liian kiinni jutussa nähdäksesi selvästi.
Eikö sinulla ole omia perheenjäseniä, ystäviä, kavereita ... Tai sitten joku ammattimainen apu, jotta saat selville, miten asunto- yms. jutut tulee hoitaa. Usko huviksesi, että yksin on paaaljon parempi olla kuin tuollaisen hunsvotin kanssa. Hitto että ällöttää vaikka ei edes tunne.
>>Onko ketään kohtalotoveria, jolla olis jotain samankaltaisia kokemuksia tai mielipiteitä asiaan jaettavana. Voiko tästä suhteesta tulla mitään vai onko tää tuhoon tuomittu? Rakastan miestä kyllä,>>
Olen joskus murehtinut, kun nuorena hölmönä tuli tuhlattua aikaa ja rahaa ihan kelvottoman miehenretaleen kanssa, mutta näiden nykynuorten juttuja kun lukee niin on tavallaan vapauttavaa, kun jotkut ovat sekaantuneet vieläkin toivottomampiin lötkyihin. Minun exänikin heitti muka huumorilla tosi ilkeitä heittoja ja oli aina pa vaikka välillä tienasi ihan hyvinkin, mutta kyllä hänestä sentään sängyssä oli jotain iloa.
Mutta siis vastaus kysymykseesi: ei voi tuollaisesta suhteesta tulla mitään. Täysin tuhoon tuomittu. Kerää kimpsusi ja häivy. Kämppä myyntiin. Mikään maallinen mammona ei ole niin tärkeää eikä yksinäisyys niin pelottavaa, että niiden takia pitäisi kitua kamalassa suhteessa täysin itsekeskeisen idiootin kanssa. Maailmassa on paljon parempia miehiä, löydät kyllä sellaisen, mutta ensin pitää opetella elämään yksin. Se on tosi kivaa ja vapaata kun siihen tottuu. Sitten kun viihdyt itsesi kanssa, osaat paremmin valita itsellesi sopivan kumppanin. Ei kannata jumiutua siihen joka ensimmäisenä sattuu tulemaan vastaan. Harva löytää Sen Oikean ekayrityksellä ja hyvä niin -- jokainen pikku vastoinkäyminen kasvattaa elämänkokemusta ja niistä aina oppii jotain. Rohkeasti vaan omaan elämääsi nyt!
ole paljoa lisättävää - ainoastaan se, että kannattaa odottaa asunnon myymisen kanssa kunnes kämppä on ollut omistuksessanne 2 vuotta, niin ei tarvitse maksaa myyntivoitosta veroa.
jos sijoittaa uuteen asuntoon
Valitettavasti se oma rakkaus ei aina riitä, varsinkaan jos arki on yhtä pettymysten sarjaa. Olet taannut avomiehekkeellesi loistavat hotelliolot- vaatehuolto, siivous ja ruokinta pelaavat - ja itse et saa edes munaa. Eli paska diili. Vaikka parisuhteesta ei sovi ajatella, että se on kahden ihmisen vaihtokauppaa niin - välillä täytyy tehdä tiliä sen suhteen, että saanko vastiketta omalle panokselleni. Kunnon ihminen arvostaa toisen panosta ja antaa itsekkin takaisin. Itelläni on se tilanne, että olen opiskelujeni vuoksi enemmän kotona kuin mieheni. Rahaa en tuo tähän talouteen, mutta sen sijaan ruokahuolto, pyykinpesu, siivoukset yms. hommat hoidan, koska minulla on siihen enemmän aikaa. Ja mieheni arvostaa sitä, että töiden jälkeen hänen ei tarvitse ruveta hoitamaan kotia. Hän kiittää usein sanallisesi, kun huomaa, että paidat on taas puhtaana ja silitettyinä, tai kun edestä löytyy lämmin ateria. Tollasesta palvelusta norsunvittunaamalla kiittäminen on työpanoksen halveeraamista.
Lisäksi- jos miehekkeesi halveeraa sun ammattinvaihtohaaveita, niin mieti miltä susta tuntuu noin kymmenen vuoden päästä, jos nyt jätät haaveesi toteuttamatta vain sen takia, että ton jätkiksen mielestä ne on "tyhmiä". Yleensä elämänkumppanilta pitäis odottaa saavansa tukea taikka järkevää keskustelua niiden omien haaveiden suhteen. Itse halusin mennä opiskelemaan ja mieheni tuki minua tässä. Mieheni puolestaan halusi lähteä ulkomaille töihin, ja minä tuin tässä. Ja näin siksi, että sitten vanhana kiikkustuolissa kumpaistakaan ei vituta se elämätön elämä, johon toinen pakotti ja johon ite alistuin.
Saatko siis parisuhteesi toimimaan? Näistä lähtökohdista kyllä, jos suostut elämään elämäsi kynnysmattona. En tiedä, millä tolalla toi teidän keskusteluyhteys on, mutta nyt kyllä tarvitaisiin kunnollista keskustelua. Kirjoitustesi pohjalta miehekkeesi tosin vaikuttaa epäkypsältä, joten ehkä on parempi, että pistät miehen etsimään itselleen sitä "nuorempaa ja kauniimpaa avovaimoa".
Iiihanaaa, sinä viisas, onnellinen, ajattelevainen ihminen. Tällaisista jutuista tulee hyvä mieli kun huomaa, että silti 'pojasta polvi paranee' vaikka aivan toisenlaisia tapauksia kuulee liikaa.
Eli myönnä tosiasiat. Et rakasta miestä mutta pelkäät yksinjäämistä ja menettäväsi yhteiset tutut.
Ei sinun tarvitse katkaista välejäsi hänen perheenjäseniniin jos eroatte. Niin voi silti käydä mutta valintoja on elämässä tehtävä. Onko yksinjäämisen pelko niin suuri että mieluimmin olet yksin parisuhteessa joka on ihan perseestä eikä tyydytä sinua? Onko nämä perheenjäsenet sen arvoisia että jonakin päivänä heräät katkerana akkana ja ajattelet että tässäkö tämä oli ja oliko tämä se mitä ansaitsin?
Tosiasiassa ennemmin tai myöhemmin haet itse tyydytystä tarpeisiisi suhteen ulkopuolelta kun joku tulee ja osoittaa sinulle kaipaamaasi huomiota tai jotain? Olet niin sokea ja hellyydenkipeä ettet edes välitä kuka sitä sinulle sitten antaa. Kaksoiselämä vasta perseestä onkin kun itseään ei halua edes katsoa peilistä.
Olet kuitenkin niin nuori että sinulla on mahdollisuuksia mihin vain kunhan huomaat että selviät kyllä hengissä yksinkin. Se tulee kasvattamaan sinusta paremman ihmisen ja tiedät paremmin mitä haluat ja mitä et ainakaan halua. Ota kuitenkin tosissasi tuo yksinjäämisen pelko äläkä häpeä sitä vaan hae siihen apua ja etene rauhallisesti kunnes se pelko ei enään ole olemassa. SEn voittaa vain olemalla yksin.
Hei! Olemma lähes tulkoon aikamoiset kohtalontoverit. Olen 21 ja mieheni pian 25. Olemme asuneet yhdessä (vuokralla) n. 1,5v. Mieheni valmistui viime keväänä, joten hoidin kaikki raha-asiat. Oletin tietenkin että asia muuttuu kun hän menee töihin. Eipäs niin vaan mennytkään. Hän tuhlasi koko tilinsä omiin juttuihinsa. Hänellä on myös peliriippuvuutta josta on puhuttu, mutta mille hän ei edes aio tehdä mitään. Rahaa menee niin peliautomaatteihin kuin lottoon kenoon ja muihin vastaaviin. Yhteinen aikamme on sitä että hän istuu koneella ja minä siivoan ja hoidan lemmikit. Pitkin hampain hän saattaa joskus jotain tehdä. Suurimman osan ajastaan hän viettää erään ystävänsä kanssa. Kun juttelimme asiasta, oli ensimmäinen kommentti että hän tarvitsee enemmän omaa aikaa (yhteistä aikaa meillä on päivittäin n.0-3h mikäli ei lasketa tähän nukkumista). Mieheni on vuorotyössä ja itse olen "normaalisti", joten aikataulut töiden suhteen on hyvin pahasti ristissä. Mietin itsekin että onko tässä oikeasti mitään järkeä, mutta ajattelin vielä yrittää. Hänen lupauksensa on aivan tuulesta temmattuja ja niitä en ole enää uskonut n. vuoteen. Voin sanoa että miehesi ei tule muuttumaan, ja tuskin omanikaan. Hän havittelee kovasti omaa asuntoa ja lapsia mutta eihän tuollaisen miehen kanssa voi edes ajatella sellaista. Voimia sinulle! Kyllä meitä kohtalon tovereita on
Huomioikaa "kohtalotoverit" sellainen 'pieni' seikka, että kun ne teirän mieähet eivät koskaan tule muuttumaan, niin kenen pitää muuttua ja ruveta ajattelemaan ja tekemään toisin, että asiat ja tilanteet muuttuvat omassa elämässä !