olenko pettäjä?

kertoa. Ota opiksi ja unohda! Opit varmasti läksysi, kun ajatustesi kanssa yksin kärvistelet. Miksi pahoittaa vaimosi mieli, kun TODELLISTA pettämistä ei tapahtunut ja kävelit tilanteesta järkiintyneenä pois.
Jos omalla miehelläni olisi vastaava kokemus, en haluaisi tietää.

Nimimerkillä päivän ukkonsa uskottomuutta märissyt kehoittaa olemaan kertomatta. Ihan viattomalta jutulta kuullosti.

Kuulostaa kyllä viattomalta, suhteessa pettämiseen siis. Itsekään en välttämättä kertoisi ihan siitä syystä, että kumppani voisi kuvitella tapahtuneen muutakin. Minusta sinä voisit jopa onnitella itseäsi, että kävelit tilanteesta pois tuossa vaiheessa, kyllä se vaatii jo jotain, mitä useimmilla miehillä ei olisi vastaavassa tilanteessa.

Toivottavasti ei mennyt liikaa "kehuiluksi", ei kukaan haluaisi nähdä kumppaniaan tuossa tilanteessa.

Tuo tilanne ei ollut sinun syytäsi,ja hyvä kun lähdit pois tuossa vaiheessa.

No sä teit sellasta, jota ette varmaan parisuhteessa hyväksy. Ja sun olohan se paras mittari on siinä, että onko nyt pettänyt toisen luottamuksen. Se pettäjä-termi itsessään on täysin toissijaista.

Miehelläni tapahtui yhtenä iltana alkuaikoina tuon tapaista vaikka vieläkin lievempää, ei ollut edes mitään fyysistä kontaktia. Mutta hänelle asiasta tuli niin huono omatunto ja inhottava olo, että kertoi asian onneksi heti seuraavana aamuna. Kyllä sekin pahalta tuntui ja tuli mietittyä voiko toiseen luottaa. Mutta se käytiin läpi ja kyllä voin luottaa ihan täysillä tohon mieheen eikä ole siitä seuranneina monina vuosina osoittanut minkäänlaista viitettä siihen, että pettäisi.

Eli kyllä mä olen sitä mieltä, että tottakai kannattaa kertoa. Siis jos asia sua vaivaa ja tiedät, että tyttöystäväsikin tämän haluaisi tietää niin kerro. Ei se mitenkään sun kruunua kiillota, jos heittäydyt marttyyriksi ja selität asian siten, että näin et loukkaa tyttöystävääsi. Se loukkaaminen on jo tapahtunut, nyt voitte aikuismaisesti käsitellä asian ja that's it. Mua kauhistuttaa ajatus, että mies olisi tapahtuneesta tehnyt luurangon kaapiinsa ja vieläpä yksin ahdistuisi asiasta sen sijaan, että asia olisi kerrottu ja käsitelty. Haluatko ihan oikeasti tuollaisen valheen ja salaisuuden pistää välillenne? Ja jos tuo jälkikäteen selkiää, niin ei muhun uppoaisi mikään selitys, että minua tässä muka haluttiin suojella - lähinnä suojella sitä, ettei parisuhde vaaraannu. Ja se puolestaan on erittäin epäreilu ja holhoava asenne, että päätetään toisen puolesta tuollaisista asioista.

Tottakai tyttöystäväsi pahoittaa mielensä ja varmasti itkee ja huutaakin. Mutta siinä just ratkastaan se, että oletko sä luottamuksen arvoinen. Nyt tapahtui moka - teetkö siitä salaisuuden ja piilottelet asiaa tyttöystävältäsi vai kannatko vastuun teostasi, kaikista kyyneleistä ja huudoista mitä se aiheutti, selität motiivejasi ja sen riidankin ohella osoitat pysymällä rinnalla, sen vaikeankin vaiheen. Haluatko helppoa ja feikkiä vai hetkellisesti vaikeampaa, mutta aitoa parisuhdetta? Itse ainakin arvostin miehen suoraselkäisyyttä siinä, että teostaan huolimatta kantoi sen seuraukset, kesti sen vaikean vaiheen ja halusi osoittaa kaikesta huolimatta, että hän on luottamuksen arvoinen. Ja mä oisin ollu niin pettynyt, jos mies ei olisi kertonut mulle kaikkea, vaikka tiesi että mieleni pahoittuu. En mä kaipaa puolisostani holhoajaa, joka suojelee mua kaikelta pahalta vaikka valehtelemalla ja valaa mut pumpuliin, jossa mä olisin autuaan tietämätön todellisesta elämästä. Mä kaipaan puolisoa, joka on rinnalla huonoilla ja hyvillä hetkillä ja arvostaa mua aikuisena ihmisenä ja toisena parisuhteen osapuolena niin paljon, että ansaitsen sen totuuden, teki se kipeää tai ei. Sen ansiosta mä voin luottaa, että hän on totuudenmukainen mulle muutenkin - luotettava.

Tekoakin enemmän nyt vaikuttaa se, että miten sä aiot hoitaa jälkipyykin. Toivottavasti valitset oikein ja osoitat, että suhun voi luottaa vaikeallakin hetkellä. Tyttöystäväsi ansaitsee totuuden eikä hän ole mikään nukke, joka mahdollistaa parisuhteesi. Tsemppiä ja rohkeutta ottamaan se ensimmäinen askel.:)

Koska olette naimisissa, olette varmasti oppineet jo tuntemaan toisenne jokseenkin hyvin. Sinulla on varmasti käsitys hänen suhtautumisistaan asioihin. Ja kuinka asia kerrotaan, vaikuttaa lopputulokseen.Ehkä noita asioita kannattaisi vähän käntää toisinpäinkin, mitä itse haluaisit tietää ja mitä et.
Kun lievität omaa tuskaasi, saatat ehkä kaataa sen toisen niskaan.

Kävin pari vkoa sitten työmatkalla ja laiva siis tapahtui sama juttu kuten sinulle.
Olin shokissa 3 pvä ja loppuen lopuksi se tuli... mieheni kyllä sanoi... " se oli toki virhe joita tapahtuu,mutta kai sinä oppinut..."
Kyllä, näin on.
No huh huh helpottaisi heti ja olen varma että mieheni on se oikea... vaikka se jätkä laivalta oli komea mutta petturihan se on.

Kaada sitä paskaa muijasi niskaan !

-itse olet tilanteeseen joutunut
-älä pahaaoloasi helpottaaksesi pahoita vaimosikin mieltä
-siinä lähtee samalla kaikki luottamus suhteesta, miten käy seuraavalla kerralla ?

-opit varmaan jotain ja se on jo paljon, vaikka oikeesti ei mitään tapahtunut

Itse kannatan yleensä rehellisyyttä mutta tuossa ei mielestäni ole mitään tapahtunut todellakaan josta sinun pitäisi itseäsi syyttää! Tietäisitpä mitä minun mieheni teki minulle, ja sen sain selville ihan itse kun vähän kännykkää selailin, joku aavistus oli asiasta, yleensä en puhelintaan urkkinut..paljastui salasuhde, tapailua meidän omalla vapaa-ajan asunnolla yms mukavaa tuli tietooni.

..että nyt kyllä otat ja kerrot vaimollesi kaiken juurtajaksain. Oikeastaan voit jo valmistautua siihen että teidän avioliitto on ohi, sillä jos jätät kertomatta, hän kuulee sen jostakin ja kertomalla paljastat jokatapauksessa asian todellisen luonteen. Siis ero - ja sillä selvä.
En voi ymmärtää kuinka joku voi olla nuon seksinhimoinen että lähtee hiplaamaan vierasta naista paidan alta ja päästää sen vielä hinkkaamaan pilluaan itteänsä vasten. Hyi olkoon. Heti kun pikkuisen silmä välttää. Äläkä yritä vierittää asiaa humalan piikkiin, kyllähän täysjärkinen ihminen osaa käyttäytyä asiallisesti aina. Muutenkin kun kerran naimisissa ollaan, ei miehen pitäisi lähteä minnekkään kotoaan ilman vaimoa. Ryyppyreissut on ehdottomasti kielletty jos aikoo olla kunnon mies.
Naiset sensijaan ovat paljon fiksumpaa porukkaa ja niille voidaan suoda jokunen saunailta. Ja sitä paitsi senkin ne tekee vain hoitaaksensa työn ja asiakkaat. Ei niillä tule pieneen mieleenkään alkaa vehtailla jonkun vieraan miehen kanssa.

VAIHTOEHTO A

...kerrot rehellisesti vaimollesi KAIKEN mitä tapahtui ja myös mitä TUNSIT, tätä vierasta naista kohtaan ja vaimoasi kohtaan. (Tunteiden läpikäynti on naisille tärkeää). Vaimosi suuttuu, pihtaa, ei puhu enää, lähtee, saa raivarit tms. Tottakai hän kokee, että häntä on petetty ainakin jollakin tasolla kun mieheen ei voi luottaa. Hyvää asiassa on kuitenkin halusi olla uskollinen vaimollesi.

Tulistuneen vaimon tunteiden kohtaaminen ei ole helppoa. Anna tilaa vaimosi suuttumukselle ja pyri ymmärtämään häntä. Lopulta tunnelin päässä paistaa valoa ja tämä kokemus lujittaa suhdettanne ja vaimosi luottamusta sinuun. Nyt hän tietää, että sinuun voi luottaa jatkossakin tämmöisissä tilanteissa, koska olet ollut avoin niistä. Tämä voi olla pitkä ja kivinen tie, prosessi kestää todennäköisesti viikkoja, mutta tulee onnistuessaan todellakin lujittamaan liittoanne.

VAIHTOEHTO B: Jatkat elämää kuten ennenkin, et kerro mitään. Koitat piilotella kokemasi huonon omantunnon hymyilevän naamarin alle ja kerrot vaimollesi rakastavasi häntä miettien samalla oliko kokemuksesi pettämistä vai ei. Muista, että pieni vale johtaa suurempaan valheeseen.

Meillä on välillä ollut vaimon kanssa vähän tiukkaa, kun itse olen tällainen helposti rakastuva ihminen. En ole kuitenkaan pettänyt, mutta yhdestä vakavasta rakastumisesta kerroin vaimolle. Seurasi vaihtoehto A:ssa kuvailtu reaktio.

koska ne pimentää järjen ja tuhoaa perheen