Olemme olleet aviossa 6v. viimeisen vuoden olemme eläneet kuin kämppäkaverit, ei läheisyyttä sänkytouhuista puhumattakaan. Minulla on edelleen syviä tunteita puolisoani kohtaan mutta
tiedän että hän ei enää rakasta minua. Kun yritän puhua asiasta hän vain sivuuttaa sen vaihtamalla aihetta tai poistumalla paikalta. Minulla on hirveä tuska sydämmessäni kun ajattelen että meidän olisi parempi erota.
Itken usein asisn takia. Eron tekee vaikeammaksi vielä se että olen tavallaan riippuvainen puolisostani koska minulla ei ole ystäviä, ne vaan jäivät kun aloimme seurustella. Minua pelottaa jäädä ihan yksin. En pärjää, olen jopa miettinyt itsemurhaa sillä eihän kukaan minua kaipaisi. Ja taas kyyneleet sumentavat näköni. En kertakaikkiaan enää kestä tätä tilannetta.
tiedän että hän ei enää rakasta minua. Kun yritän puhua asiasta hän vain sivuuttaa sen vaihtamalla aihetta tai poistumalla paikalta. Minulla on hirveä tuska sydämmessäni kun ajattelen että meidän olisi parempi erota.
Itken usein asisn takia. Eron tekee vaikeammaksi vielä se että olen tavallaan riippuvainen puolisostani koska minulla ei ole ystäviä, ne vaan jäivät kun aloimme seurustella. Minua pelottaa jäädä ihan yksin. En pärjää, olen jopa miettinyt itsemurhaa sillä eihän kukaan minua kaipaisi. Ja taas kyyneleet sumentavat näköni. En kertakaikkiaan enää kestä tätä tilannetta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei ei tuo tilanteesi ole mikään maailman loppu. Rankkaa se on, mutta kyllä sinä siitä selviät.
Ensiksi on pakko kysyä, mistä tiedät, ettei puolisosi sinusta enää välitä? Perustuuko tämä johonkin muuhun, kuin omaan tunteesi? Monella ihmisellä on hyvin kehittynyt kuudes aisti, nimittäin luuloaisti. Ihmiset ovat niin erilaisia kun kysymykseen tulevat tunteet ja niiden ilmaiseminen. Toiset ovat yhtä draamaa ja tunteiden vuodatusta ja toinen saattaa olla kliinisen hillitty vailla ylimääräisiä hempeilyjä. Tämä ei siis tarkoita, etteikö kys. henkilöt silti voisi tuntea ja rakastaa ilmaisun erilaisuudesta huolimatta.
Miten viimeinen vuosi on ollut elämässänne erilainen kuin aijemmat vuodet? Löytyykö taustalta mitään muutoksia kuten lapset, muutto, työpaikan vaihdos, ylennys jne. tai jokin muu mahdollinen stressin aiheuttaja?
Huolestuttavaa toki on, jos toinen ei keskusteluista ja pyynnöistä huolimatta pysty / taikka halua toista huomata. Tällöin on kyse eräänlaisesta tunnepuolen "köyhyyvestä" / vammasta, joka saattaa tarvita syvällisempää keskustelua alaan vihkiytyneen terapeutin kanssa. Jos toinen kuitenkin kieltäytyy terapiasta ei sekään vielä tarkoita ettei hänellä tunteita olisi. Hän ei vain näe terapiaa mahdollisuutena kasvaa, vaan enemmänkin uhkana. Valitettavaa, mutta niin inhimillistä.
Sympatiani ovat puolellasi, koska tiedän kiusallisen hyvin kuinka tuskallista on elää parisuhteessa tunneilmaisultaan köyhän ihmisen kanssa. Puolisollani taustalta löytyy lapsuuden traumat ja rikkonainen turvaton koti, missä tunteita osoitettiin vain vihan ja ärtymyksen osoitukseen. Kotoa saadut mallit ovat liian voimakkaita ja syvälle rakennettuja, etten ole niihin pystynyt vaikuttamaan. Yrittänyt olen kaikkeni, mutta tulos on ollut huono.
Olen ollut aviossa 23 vuotta ja niistä kaikki vuodet on olleet enempi tai vähempi kämppislinjalla. Siihen verrattuna yksi vuosi ei ole suuri menetys sinulle. En kuitenkaan suosittele odottamaan näin pitkään, vaan pyrkimään turvaamaan omaterveytesi toimimalla päättäväisemmin.
Kannattaa aina tiukankin paikan tullen, että tämä on vain elämää. Kukaan ei ole koskaan väittänyt sen olevan oikeudenmukaista ja kaunista. Älä kuitenkaa vaivu synkkyyteen, koska elämä on ihmisen parasta aikaa. Jos sinulla ei ole ystäviä, niin niitähän voi aina saada lisää. Rohkeasti vain eteenpäin keskustelemaan ja tutustumaan. Siitä se lähtee.
Edesmennyt Juice Leskinen osoitti asennetta ja totesi laulussaa: "Ilo irti ja hymyä huuleen vaikka virtsaatkin vastatuuleen"
Voimia ja jatkoja sinulle...
Heitän Sinulle ääriesimerkin muodossa ajatuksen, jota voisit peilata omaan tilanteeseesi.. Aina on nimittäin joku, jolla on asiat vieläkin huonommin - karrikoidusti. Ajattele vaikka esimerkiksi heitä, jotka avioeron sijasta yllättäen jäävätkin vaikka leskeksi kuten eräs tuttavani. Vähän samankaltainen tilanne kuin sinullakin, hänkin oli vahvasti riippuvainen kaikinpuolin puolisostaan, mutta elämä ei vaan antanut edes tilaisuutta valita haluavatko he jatkaa yhteistä elämää vai eivät. Toinen olikin yht'äkkiä poissa ja toinen pienten lasten kanssa keskeneräisen taloprojektin keskellä. Monta kertaa hänkin tahtoi jo luovuttaa, mutta jostain vain pienen pienestä kipinästä löytyi kuitenkin aina se oljenkorsi, johon tarttua ja näin vain elämä jatkui.. Oli huonoja päiviä ja vieläkin huonompia päiviä, kunnes eräänä päivänä hän teki merkittävän havainnon: minä selviä ja pärjään, koska HALUAN pärjätä!! Vaikka elämä oli kohdellut häntä epäreilusti ja tahtomattaan yksin jäi hänkin, hän päätti taistella vaikka helppoa se ei ollut. Hän ei jäänyt neljän seinään sisään vaan hankki uusia ystäviä, oli aktiivinen ja aloitti uusia harrastuksia ja sieltäpä sitten eräänä kauniina päivänä tapasi myös nykyisen kumppaninsa.. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Usko siis itseesi ja luota siihen, että pärjäät vaikka yksinkin. Loppujen lopuksi yksinhän me olemme täällä jokainen ja itsensä kanssa olisi toimeen tultava ihan ensi sijaisesti..
Jos et saa kumppanisi kanssa keskusteltua, hae ammattiapua. Jos olet helsinkiläinen, kaupungin perhe- ja pariterapiayksiköstä Siltasaarenkatu 18 (ajanvaraus 09-31043275) saat varmasti kriisiajan. Voit hakea keskusteluapua myös seurakunnan palveluista. Lue kirja Jälleenrakennus - kun suhteesi päättyy, siitä saat viitekehyksen tarkastella omaa parisuhdettasi. Jos suhteesi todellakin päättyy, hakeudu Fisher eroseminaariin, se on vertaistukiryhmä, josta voi saada pitkäaikaisia ystävyyssuhteitakin. Itse olen käynyt seminaarin rankan eron jälkeen, ja voin sanoa oppineeni kokemuksistani ja eheytyneeni. Tänä päivänä olen toimivassa parisuhteessa, joka ilman eroa ei olisi ollut koskaan mahdollinen. Olen tänään jopa kiitollinen siitä että ero tuli, muuten nykyinen elämä ei olisi mahdollista. Sinä olet elämäsi tärkein henkilö!