oltu mieheni kanssa 10-vuotta ja meillä on eppuluokkalainen tytär.mies on useesti töissä,ja me ei aina keretä niin näkemäänkään.sit kun hän tulee töiltään niin vaan olutta naamaan myös pienillä vapaillaankin pari iltaa olutta taas naamaan.sen kanssa ei pysty keskustelemaan mistään,laittaa kaiken aina mun syyksi.tuumasi vaan että töissä oppii syytteleen muita.kuvitelkaa.olen nukkunut yli viikon taas eri huoneessa.aiemmin nukuin kolmekin viikko,mies ei ees pyytäny viereen.sano vaan että en oo vaatinu mitään ajatelkaa.suutui siihen taas ja sanoin suorat sanat että hän juo liikaa,se vaikuttaa suhteeseen niin että mä nukun erihuoneessa.sit toisinaan mä heitän sen täkit sohvalle,nukkukoot haiseva ukko siellä.sika pikemminkin.miten mua on ruvennut inhottaan tollanen?mä en oo viikkoon sanonut sille sanaakaan.tytön kanssa puhun ainoastaan.ei miehen kanssa voi puhua suhteestamme mitään.ei oo koskaan pystynytkään.mä oon tyytymätön jos jostain sanon negatiivista.vapaat makoilee rapulataan.arvatkaas kyllästyttääkö?sit kapakkiin en saa mennä yksin koskaan.vokottelen ukkoja muka.hah hah.nehän ne on vaan mun kimpussa,sitä se vituttaakin.oon karannutkin muutaman kerran yksin.siitäpä show nousi.en oo mikään teini itte enää.vaikka joskus nuoresta miehestä haaveilenkin.nuoresta komeasta siististä,urheilullisesta.joka tuoksuu muullekin kuin kaljoille monta kertaa viikossa.kirjotin siksi tämän avoero palstalle,kannattaskohan harkita vaikka vaikeeta se alluksi olisikin.jaksanko lapsen kanssa kaksistaan.kuka vastaisi?kiitos hirveesti joka jaksat lukee ajatuksiani.hyvää kevättä t.murehtiva äiti 2010
suhde rakoilee aina
kikkli
4490
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos se nyt näyttää että ei oo elinkelpoinen suhde niin anna mennä.
Mulla päättyi vasta suhe eroon, ei omasta vaan miehen alotteesta kun se alkoi leikkiä taas
sitoutumiskammoleikkiään, moneskohan kerta lie tääkin.
Edelliset erot oli kyllä pieni kuolema, yhteeen koitettiin palata mutta tämä vaan
karkaili aikansa ja nyt teki mulle niin pahan tempun että joo...
Ikävähän siinä jossain vaiheessa varmaan tulee mut en voi oikein enää antaa anteeksi enkä
uskalla koettaa enää sopiakkaan.
Sitä oon miettinyt nyt ja aiemminkin että kannattaa hankkia se oma elämä, niin ei sitten liikaa
murehdi tätä samaa p...skaa. Tiukkaa tekee, mutta ehkä se kannattaa.
Ja yksin ei kantsi jäädä, siinä on ihan riittävästi kestämistä jos oot yksin lapsen kanssa,
kaikki apu vaan vastaan mitä on saatavilla, ainaskin ens alkuun ennekun huomaat pärjä'äväsi
omillaan!.
Kovasti tsemppiä !
Juu..tuttua on!! Tuota oon itekki ihmetellyt näissä ukkoissa, et kun on saanut hyvän eukon, joka siistissä kodissa odottelee ja on kunnollinen, niin ei osaa sit sitä arvostaa olleskaan??
Ongelmista ei puhu, eikä varsinkaan suhteesta, vaikka joka paikassa sanotaan, et parisuhteessa pitäs puhuu!! Suhdetta pitäs hoitaa!!
Se on aina näköjään se toinen liitossa, joka vaan on sellainen"väistelijä"..vaikka vastassa pitäs olla se oma rakas?? Meilläkin isännän paras kaveri on pullo,joka aina vapaapäivänä ilmestyy kuvioon..En muista nähneeni isäntää vapaalla ilman pulloo, kuin joskus nuorena,kun oikein yritän muistella! Sit on hauskaa, kun se sanoo,et "otathan sä itekki!" kun asiasta huomautan! Joo..jouluna otin pari lasillista, kun oli sisko käymässä..
Mäkin oon harrastanut tota täkin heittämistä sohvalle, mut nyt oon vihdoin laittanut sen nukkuun ihan omaan huoneeseensa, kun kuorsaa kuin sika kaikki yöt, eikä suostu asialle mitään tekeen..
Seksihalut on alkanu muutenkin sen kans tökkii, kun tympäsee koko turilas!
Oon itekki aatellu muuttaa pois lasten kans, kun ne on jo sen verran isoja, että omilla aivoillaankin osaa jo aatella!
Tuo on hyvä neuvo,et kannattaa alkaa hommaileen omaakin elämää ja jättää se miehen elämä vähemmälle!
Pysyy hommat balanssissa paremmin! Tsemppii sulle, et oo yksin,näitä paska ukkoja kyllä riittää pulloineen!
Joku itseäni viisaampi on joskus sanonut, että erokin on ansaittava. Ymmärrän sen niin, että ensin on tehtävä kaikkensa, jotta suhde jatkuisi olettaen, että kumppani ei ole täysin alholisti, luonnehäirikkö, väkivaltainen tai rikollinen tms. Kun itse tekee ensin kaikkensa suhteen eteen polun päässä on vastaus valmiina. Se voi olla entistä lujittuneempi suhde tai sitten ero. Mutta siellä se seisoo valmiina. Tuntuu siltä, että jos mies ei korjaa juomistaan, ero tulee hiipien mutta varmasti. Mies näyttää väistelevän ajatusta alkoholin liikakäytöstä. juominen tuntuu hänestä ikään kuin normaalilta. Miehen näkemystä pitäisi horjuttaa esim. esittämällä tosiasiaa juomisen määrästä ja vaikutuksista. Minusta tärkeää on myös se, että jos juominen haittaa kumppania , suhdetta ja vuorovaikutusta, se on jo ongelma, josta on voitava puhua. Vielä tärkeämpää on suojella lasta kodin ahdistavalta ilmapiiriltä. Miten sitten vuoropuhelua voisi parhaiten käydä. Ehkä parempi on sanoa, että itse kärsii tästä toisen juomisesta, eikä niinkään syyttää toista.Kun puhuu omista tunteistaan ja reagoinnistaan, toinen ei ehkä pääse karkuun asiaan syyttelemällä toista. Mutta jos hän taas syyttää ja vähättelee toisen tuntemuksia ja huolta, herää kysymys, mitä rakkautta se sellainen on.
Hei sinä Murehtiva äiti! Olen itse eronnut 2.v. sitten avioliitosta ja suurin syy oli Kuningas alkoholi...! Voin sanoa kokemuksen rintaäänellä, että jätä se paska, niin minäkin jätin ja voin todella hyvin nyt. Mieheni oli hyvässä ammatissa ja puhui kaikille perhe arvoista ja miten tärkeä perhe on ja miten tärkeää on hyvät elämän tavat jne... Totuus oli kaikkea muuta. Kukaan ei nähnyt mitä neljän seinän sisällä tapahtui. Joka viikonloppu hän joi niin perkeleesti ja lomat ja pyhät jne. Minä hoidin lapset ja kaiken..pidin ns. kulissit yllä. Kunnes tajusin, että jos elämä on tällaista, että se aiheuttaa enemmän itkua ja salailua kun iloa, niin jotain on pielessä...ja minun on siihen puututtava rankalla kädellä..oman onneni löytämiseksi. Puhuttiin kyllä mieheni kanssa ja lupasi lopettaa..no se siitä lopetuksesta. Minä en jaksanut katteettomia lupauksia vaan kylmästi sanoin haluan eron. Olimme sentään yhdessä 10 vuotta. En elä parisuhteessa nyt, mutta mulle ei tuo parisuhde onnea tuonut ja onni on tullut ihan muista asioista. Mulla ja tyttärelläni on kotona rauha ja se on ihanaa. En kadu liittoani vaan sitä katuisin, jos olisin niin heikko, että eläisin vielä siinä ahdistavassa suhteessa. Odotan innolla tulevaisuutta ja mitä se minulle tuokaan?????? sen tiedän, että sellaista miestä en enään koskaan tule ottamaan jolla on ALKO ykkönen.. Ne ei muutu. Minusta on myös ihana kivassa seurssa ottaa, mutta minä otan iloon en turruttaakseni surun tunteita. Ihanaa kevättä sinulle..ja mieti sinäkin mitä ihanaa elämä sinulle voi vielä antaa, kun olet heivannut juoppo ukkosi pihalle. Hyviä miehiä on.....