jep...3 kk erosta kulunut, ja ajattelin, että olen jo aika hyvin päässyt eteenpäin. Tuli tässä sitten tunne, että halusin exältäni pahoitella muutamia eron jälkeen sattuneita juttuja. Sellaisia, joissa minä olin käyttäytynyt tökerösti. Ja nyt yksi neuvo, josta minullekin olisi ollut silloin hyötyä: Muistakaa ns. hyvät käytöstavat eron jälkeen! Mikään ei kaduta ja vituta jälkeenpäin niin paljon kuin se, että on tehnyt toisen silmissä itsestään idiootin ja lapsellisen rähisijän. Vaikka kai ne paineet on jotenkin päästettävä, mutta itse ainakin jälkeenpäin ajatellen kohdistaisin ne jonnekin muualle. Tuli siis rähistyä ja haukuttua exää oikein olan takaa silloin...hän oli jättäjä vaikka enpä onnellinen ollut suhteessa minäkään.nyt halusin asiaa siis pahoitella ja niin tein. Vastauksena sain vain ylimielisen "älä ota enää yhteyttä". Ja nyt tuntuu jostain syystä jotenkin todella paskalta taas...olisin toivonut jotain positiivisempaa, jotta olisi helpompi jatkaa, hyvä alku oli jo menossa. Kai se on vaan jatkettava, vaikkei anteeksiantoa tullutkaan..
3kk erosta
jep jep
3723
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen miettinyt samaa, että viitsisikö pahoitella omaa käytöstään. Tuli päästeltyä nimittäin kaikki ulos mitä olin patouttanut sisälleni muutaman kuukauden aikana, eron jälkeen. Onko siitä mitään hyötyä? Vai antaisiko asian vain olla. Ehkä kuitenkin kannattaisi pyrkiä johonkin sovintoon, jos jompikumpi sattuu vaikka delaamaan niin varmasti jää ikuisiksi ajoiksi harmittamaan, ettei edes yrittänyt korjata rikkimenneitä välejä...?
Olipa tylysti vastattu toiselta osapuolelta tuo "älä ota enää yhteyttä". Olisi voinut käyttäytyä aikuisen lailla ja antaa anteeksi, kun kerran pyysit.
Meillä myös ero muutama kuukausi sitten, mutta kummankaan puolelta ei ole vihoiteltu vaan on pyydetty ja annettu anteeksi puolin ja toisin. Vie vaan turhaa energiaa hautoa mielessään katkeria ja vihamielisiä ajatuksia.
Kyllä kai sitä kannattaa pyytää anteeksi kuitenkin, jos asia omassa mielessä pyörii. Ja niin oli minulla. Nyt jälkikäteen ajatellen, olisi kannattanut ehkä kuitenkin antaa aikaa kulua enemmän ja sitten vasta pyydellä anteeksi. Nyt ymmärrän, että exäni on edelleen katkera ja vihainen sanoistani ( jotka eivät todellakaan olleet kaunista kuultavaa...sen tiedän ja kaduttaa) ja siksi vastaus oli tuo.Katkeruuden takia minäkin annoin patoumat tulla julki. Toivon, että hän sydämessään kuitenkin minulle aikanaan antaa anteeksi. Jollain tapaa minulla olisi tarve saada tuo anteeksianto ihan konkreettisesti, haluaisin vaihtaa hänen kanssaan muutamia ystävällisiä sanoja, sanoa, että ajattelen hänestä kuitenkin myös hyviä asioita. Tämä on minulle ominaista myös muissa ihmissuhteissa, en halua pitää yllä vihaa, vaikka minua olisikin kohdeltu väärin. Ei tarkoita kuitenkaan asioiden hyväksymistä, jos on väärin kohdeltu. Exääni en kuitenkaan enää uskalla ottaa yhteyttä, pelkään että hän kuvittelee, että haaveilen yhteenpaluusta tms. ja pahoittaa mieleni uudelleen samoilla tylyillä kommenteilla.