Tässä taas iltojen iloksi kertailin oma historiaani ja kavereidenki kömmähdyksiä naisten suhteen.
Ja sieltä löytyi monen monta riitaa aiheuttanut tekijä, tuo ylpeys ja kunnia.
-Mitä ne naisille merkitsevät?
-Ajaako itsekunnioitus ihmissuhteen edelle?
-Missä kulkevat rajat kunnialle ja ylpeydelle (samalla taitaa olla mukana aimo annos itsepäisyyttäkin)?
Itselleni tuo kunnia asia varsinkin, on välistä pompannut esille kun minua on vaadittu nielemään ylpeyteni tai tekemään jotain joka ei minusta ole kunniallista ja siitä on taitettu peistä joskus kovaankin ääneen.
nimim. -"Pain is temporary Pride is forever"
-"Jotkin asiat ovat anteeksiantamattomia"
Ja sieltä löytyi monen monta riitaa aiheuttanut tekijä, tuo ylpeys ja kunnia.
-Mitä ne naisille merkitsevät?
-Ajaako itsekunnioitus ihmissuhteen edelle?
-Missä kulkevat rajat kunnialle ja ylpeydelle (samalla taitaa olla mukana aimo annos itsepäisyyttäkin)?
Itselleni tuo kunnia asia varsinkin, on välistä pompannut esille kun minua on vaadittu nielemään ylpeyteni tai tekemään jotain joka ei minusta ole kunniallista ja siitä on taitettu peistä joskus kovaankin ääneen.
nimim. -"Pain is temporary Pride is forever"
-"Jotkin asiat ovat anteeksiantamattomia"
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ja sieltä löytyi monen monta riitaa aiheuttanut tekijä, tuo ylpeys ja kunnia.
Yhden naisen käsitys
-Ylpeys, vaikka sattuu ja kirvelee, ei näytä sitä ja myönnä julkisesti. Hymyilee vaikka kyyneleet ovat sisällä. Apua ei pyydetä ja rukoilla. Omilla pitää tulla toimeen. Vain heikot lähtee kerjäämään apua.
-Kunnia, pitää sanansa ja seisoo periaatteiden takana. Kunnian menettää vain kerran. Jokain itse tietää milloin näin on ( ei kestä katsoa itseään peilistä tai selittelee omia tekojaa itselle... kyl ne muutkin )
-Ajaako itsekunnioitus ihmissuhteen edelle?
Ajaa, uskotonta miestä ei voi vierellä pitää vaikka kuinka rakastaisi. Periaate on tärkeämpi kuin tunne. Ja miestä jota pettää ei voi rakastaa...
-Missä kulkevat rajat kunnialle ja ylpeydelle (samalla taitaa olla mukana aimo annos itsepäisyyttäkin)?
Taitavat kaikki kulkea käsikädessä... ilman toista ei ole toista ja itsepäisyyttä ja kovaa sisua ilman ei nämä ole mahdollisia.
"""Ylpeys, vaikka sattuu ja kirvelee, ei näytä sitä ja myönnä julkisesti. Hymyilee vaikka kyyneleet ovat sisällä. Apua ei pyydetä ja rukoilla. Omilla pitää tulla toimeen. Vain heikot lähtee kerjäämään apua."""
Kuvailit tyypillisen suomalaisen aika osuvasti. =)
Onneksi suomalaiset ovat maailmalla usein tunnettuja (siellä missä ylipäätään tunnetaan) myös rehellisyydestään. =)
Kävin tässä taannoin poikaystäväni kanssa keskustelun, joka koski riitojen sopimista. Minusta tuntui, että minä olen aina se, joka tahtoo puhua mieltä vaivaavista asioista kun taas mies vaikenee. Sanoinkin, että jos pitäisin kynsin hampain kiinni ylpeydestäni ja itsekunnioituksestani, tämä suhde olisi päättynyt jo kauan sitten. Poikaystäväni vastaus sai minut kuitenkin hyvin mietteliääksi. Hän sanoi, että se vasta osoittaakin itsekunnioituksen puutetta, jos pakenee ongelmia eikä halua selvittää niitä.
Ylpeys, kunnia ja itsekunnioitus voivatkin siis olla silkkaa itsepäisyyttä ja ongelmien pakenemista. Toki ne voivat olla myös arvostettavia ominaisuuksia ja useimmiten varmaan ovatkin. Mutta nopeasti ne myös kääntyvät irvikuvikseen...