Mies mököttää ja vihjailee jättämisestä

Vuosi suhdetta takana ja riitoja vähintään pari-kolme kertaa kuukaudessa. Miehen tapa hoitaa riidat on ruveta mykkäkouluun, olla vastaamatta puheluihin ja tekstareihin. Jos olemme hänen luonaan niin vähäisestäkin sanomisesta hän pakenee pihahommiin koko päiväksi. Eli jonkinlaista eristämistä kostoksi/rangaistukseksi riidoista, jotka tottakai ovat aina minun vikaani. Lisämausteena riidoissa on erouhkailut tai vähintäänkin -vihjailut. Hän on eronnut eikä halua enää naimisiin, mikä on kuitenkin on haaveeni ja ajatukseni sitoutuneessa parisuhteessa.

Nyt alkaa oikeasti mietityttämään, että olisiko aika lopettaa suhde. On vaikea uskoa ja luottaa tulevaisuuteen näiden jatkuvien eropuheiden kanssa ja haluttomuus koskaan virallistaa suhdetta. Mies on sitä, mieltä ettei avioliittolupauksilla ole mitään merkitystä. No, hän on pettynyt mutta minulle sillä on merkitystä. Rakastan häntä, mutta koen tulevaisuutemme hyvin epävarmaksi.
111462
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 11

Vanhimmat

voi kuinka kuullostaa niin eksäni toiminnalta!!! :D

voi että... jotenki tuli taas kerran ihana muistutus siitä että olen löytänyt aikuisen miehen rinnalleni joka ei todellakaan käyttäydy noin pentumaisesti.....

ja mitä noihin erouhkailuihin tulee niin seuraavan kerran kun se lause tulee niin pakkaahan kamasi ja lähde ite tein kerran niin toiselle eksälleni ja arvaas mitä tapahtu... ne uhkailut loppu siihen riitaan.. koska herra tajusi että saatankin joku päivä ottaa ja lähtee todellakin jos tarpeeksi kauan sitä hoetaan..

Äänestä
  • Asutaan eri osoitteissa, joten kamojen pakkaaminen ei auta. Oikeasti rupeaa kyllästyttämään tuollainen toiminta. Yritän malttaa mieleni ja antaa hänelle omaa lääkettään, kun puhelin rupeaa soimaan niin antaa soida vaan seuraavan viikon ajan. Meillä naisilla, tai ainankin minulla, on vaan niin kauhea tarve saada puhua ja asiat kuntoon, mutta ei tälläistä jaksa. Usko yhteiseen tulevaisuuteen alkaa hiipumaan pikku hiljaa kun näitä päiväkausia kestäviä "rangaistusjaksoja" on kerta toisensa jälkeen. Mies tietää oikein hyvin, miten kärsin hänen piittaamattomuudestaan ja mykkäkouluista, asiasta on puhuttu useampaan kertaan.

    Silloin kun menee hyvin, hän on oikein ihana ja teemme kivoja asioita, mutta auta armias luoja jos häntä loukataan niin saan todellakin tuntea sen nahoissani juuri tuolla eristämisellä. Ja syy asioihin on aina minussa, joko sanani tai tekoni ovat hänen syynsä käyttäytymiselleen.

    Olen huomaavinani hänessä joitakin narsistin piirteitä; ei sano koskaan että rakastaa, rakkauden tunnustaminen on jotain negatiivista (hänet on kuulemma petetty pahasti kun ex-vaimo lupasi olla hänen kanssaan lopun ikänsä ja sitten kuitenkin erosi. Erosta on aikaa jo yli kahdeksan vuotta....), eikä siis koskaan naimisiin koska se on turhan lupaamista. Hän inhoaa kaikkia auktoriteetteja (laki, verot ym. saavat hänet kiihtymään), hän haluaa kontrolloida muita, niin lapsiaan kuin minuakin, kaikki exät ovat surkeita luusereita, on enimmäkseen kiinnostunut omista jutuistaan, esittää minulle lukuisia toiveita seksin ja pukeutumisen suhteen, muttei itse ole valmis vastavuoroisuuteen muissa asioissa. Hän kyllä yrittää miellyttää minua, mutta niillä tavoin jotka hän itse kokee miellekkäiksi, minun toiveillani ei ole väliä.

    En tiedä muuttuuko tuollaiset mihet koskaan. Alkuaikojen mahdottomuudesta johonkin suuntaan tämä suhde on kyllä kehittynyt, mutta riittääkö se ja jaksanko.

    Äänestä

  • Lioness11 kirjoitti:

    Asutaan eri osoitteissa, joten kamojen pakkaaminen ei auta. Oikeasti rupeaa kyllästyttämään tuollainen toiminta. Yritän malttaa mieleni ja antaa hänelle omaa lääkettään, kun puhelin rupeaa soimaan niin antaa soida vaan seuraavan viikon ajan. Meillä naisilla, tai ainankin minulla, on vaan niin kauhea tarve saada puhua ja asiat kuntoon, mutta ei tälläistä jaksa. Usko yhteiseen tulevaisuuteen alkaa hiipumaan pikku hiljaa kun näitä päiväkausia kestäviä "rangaistusjaksoja" on kerta toisensa jälkeen. Mies tietää oikein hyvin, miten kärsin hänen piittaamattomuudestaan ja mykkäkouluista, asiasta on puhuttu useampaan kertaan.

    Silloin kun menee hyvin, hän on oikein ihana ja teemme kivoja asioita, mutta auta armias luoja jos häntä loukataan niin saan todellakin tuntea sen nahoissani juuri tuolla eristämisellä. Ja syy asioihin on aina minussa, joko sanani tai tekoni ovat hänen syynsä käyttäytymiselleen.

    Olen huomaavinani hänessä joitakin narsistin piirteitä; ei sano koskaan että rakastaa, rakkauden tunnustaminen on jotain negatiivista (hänet on kuulemma petetty pahasti kun ex-vaimo lupasi olla hänen kanssaan lopun ikänsä ja sitten kuitenkin erosi. Erosta on aikaa jo yli kahdeksan vuotta....), eikä siis koskaan naimisiin koska se on turhan lupaamista. Hän inhoaa kaikkia auktoriteetteja (laki, verot ym. saavat hänet kiihtymään), hän haluaa kontrolloida muita, niin lapsiaan kuin minuakin, kaikki exät ovat surkeita luusereita, on enimmäkseen kiinnostunut omista jutuistaan, esittää minulle lukuisia toiveita seksin ja pukeutumisen suhteen, muttei itse ole valmis vastavuoroisuuteen muissa asioissa. Hän kyllä yrittää miellyttää minua, mutta niillä tavoin jotka hän itse kokee miellekkäiksi, minun toiveillani ei ole väliä.

    En tiedä muuttuuko tuollaiset mihet koskaan. Alkuaikojen mahdottomuudesta johonkin suuntaan tämä suhde on kyllä kehittynyt, mutta riittääkö se ja jaksanko.

    Jos haluat oikeaa rakkautta ja rakastaa ihmistä niin osoitteesi on mitä todennäisimmin väärä. Mykkäkoulujen kanssa leikkiminen on juuri sitä mitä viisaammat sanoo: valtaa ei oteta, se annetaan. Ja olet itse antanut hänelle mahdollisuuden hallita tunnetilojasi mykkäkoulujen kautta. Laita stoppi niile. Älä suostu niihin. Ei olisi alun pitäenkään ruikuttaa perään, vaan antaa mököttäjän olla omissa oloissaan niin kauan, että otta itse yhteyttä. Eikä silloinkaan pitäisi hyväksyä syyttelyjä. Sillä mykkökoulun pitäjä syyllistää ja kiduttaa, se on mykkäkoulun palkinto. Kerran kun palkitsee sairasta käyttäytymistä se toistuu. Sillä on omat traumansa ja väärin opitut mallit syynä tuohon vittumoiseen kidutusleikkiin. Ålä lähde mukaan tai saat kärsiä siitä aina. Usko pois.

    Äänestä

  • haluan kertoa oman näkökulmani. Palstat mitä muissakin olen lukenut mies mököttää max 3 päivää.. Nyt meillä on mennyt 11 päivää ja loppua ei näy ja ei poikkea tavallisuudesta. Yritän välillä huutaa hänelle että ymmärrä ja välitä, mutta mykkäkoulu jatkuu.... Ja joskus olin ihan vetävä ihminen, nyt itsetunto niin maassa..

    Äänestä

Kuulostaa tutulle..
Minulla ja miehellä takana kolme kuukautta seurustelua. Alussa meni tosi upeasti ja tuntu että nyt olen löytänyt elämäni miehen! Mutta, tilanne alkoi pikkuhiljaa,pikkuasioista muuttumaan. Keitin liian vahvaa kahvia, jätän keittiön kaapin ovia auki, että niistä pitää mainita ja ehkä pahin mikä sieppaa, hän aivan hirveä neuvomaan minua auton ajossa! Noo, aikani näitä kehotuksia kuunneltuani, sappi jo kiehuu... Totesin että en pidä näistä ainaisista korjausehdotuksista... No, sitä ollaan oltu viikko jo erossa taas. Ei vastaa puheluihihn/tekstareihin.. Minun syyksi vierittää kaiken, kun kuulemma loukkaannun kaikesta.. Kuka tässä loukkaantuu, mä unohtanut kaikki pahat sanat toisesta korvata sisään,toisesta ulos. Mutta hän, ei vaan pysty unohtaan, vai onko horoskooppi merkillä mitää merkitystä skorppari mies kun on. Tilanne on aika harmillinen, aikaa kuluu... Ikävä raataa ja toisinaa tuntuu että menkööt koko mies... Puhumista olen yrittänyt, mutta eihän se onnistu kun toinen käy mykkäkoulua! Ja meidän piti muuttaa yhteen, no siihen tuli ainakin aikalisä.
Että mitä pitäs tehdä,odotanko jos leppyisi vai unohdanko koko miehen?

Äänestä
  • Mies linnoittautui yli viikko sitten omiin oloihinsa mitättömän riidan päätteksi... on tämä todella kettumaista! Odottaa siellä ilmeisesti että menen suljetun oven taakse anomaan häntä. Mutta olkoon siellä kun kerran haluaa omaa rauhaa. Tuntuu että hän ei kunnoita minua pätkääkään. Mielestäni parisuhteessa tällaisia "ohareita" ei voi tehdä, asiat pitää pystyä puhumaan. Erimielisyyksiä tulee aina, ei niistä mihinkään pääse, eri asia vain miten asiat hoidetaan. Tiedän kuitenkin että mykkäkoululaisen on pakko tulla jossain vaiheessa pois ja voin kyllä luvata ettei vastaanotto tule olemaan kovin lempeä. Olen niin vihainen ja sapettaa koko äijä ettei mitään rajaa!!!

    Äänestä

  • ketutus kirjoitti:

    Mies linnoittautui yli viikko sitten omiin oloihinsa mitättömän riidan päätteksi... on tämä todella kettumaista! Odottaa siellä ilmeisesti että menen suljetun oven taakse anomaan häntä. Mutta olkoon siellä kun kerran haluaa omaa rauhaa. Tuntuu että hän ei kunnoita minua pätkääkään. Mielestäni parisuhteessa tällaisia "ohareita" ei voi tehdä, asiat pitää pystyä puhumaan. Erimielisyyksiä tulee aina, ei niistä mihinkään pääse, eri asia vain miten asiat hoidetaan. Tiedän kuitenkin että mykkäkoululaisen on pakko tulla jossain vaiheessa pois ja voin kyllä luvata ettei vastaanotto tule olemaan kovin lempeä. Olen niin vihainen ja sapettaa koko äijä ettei mitään rajaa!!!

    Tuttu tunne, raivo kasvaa sitä myöten kun mykkäkoulu jatkuu. En tiedä mikä asiaa auttaa, mutta ainankin kannattaa kertoa rauhallisesti juurta jaksain toiselle, mitä tunteita ja ajatuksia mykkäkoulu sinussa aiheuttaa. Jää sitten kokonaan miehen vastuulle haluaako todella päivä-/viikkokausia kiusata sinua mykkäkoulullaan...siitäkin voi tehdä johtopäätöksiä...

    Äänestä

Mykät ihmiset ovat kai rotu erikseen, kun tunteille ei ole sanoja, ollaan hiljaa, mökötetään ja toivotaan, että toinen pukee sanoiksi kaiken mitä itse ei osaa, tekee lähentymistyön ja luovuttaa. Se merkitsee ko. rodulle, että ehkä se kumminkin vähän 'rakastaa'. Tämä rotu käyttää myös pelottelua aseena, jotta pari pysyisi omalla paikallaan.

Joskus aikanaan kun lopullisesti kyllästyin viikkotolkulla kestäviin 'hiljaisuus on kultaa -harjoituksiin', ilmoitin ykskantaan, että jos möllötät niin möllötät ja saat tehdä sitä hamaan hautaasi asti, ei mitään väliä eikä vaikutusta. - Siitä ne sitten alkoi hiljakseen lyhentymään ja lopahtamaan vaikka eipä sillä juurikaan sen enempää sanottavaa ole muutenkaan.

Äänestä
  • Tuntuuhan tuo mies vaan jaksavan. Olemme asiasta puhuneet aiemminkin ja tietää kyllä varmasti mitä minulle tekee. Mietinkin, mitä tässä oikeasti on takana. Tuskin kukaan huvikseen yli viikkoa on puhumatta. Riitakin oli niin mitätön että sen takia ei kannata aloittaa tällaista showta. Tai ei ainakaan ennen ole tarvinnut...
    Mies itse painottaa minulle kuinka itseä vaivaavista asioista on osattava mennä puhumaan suoraan, omalla kohdalla ei sitten tämä periaate näytä toimivan... Tai sitten miehinen itsetunto ei anna periksi luovuttaa ja tässä onkin kyse jostain typerästä valtataistelusta.

    Äänestä

  • ketutus kirjoitti:

    Tuntuuhan tuo mies vaan jaksavan. Olemme asiasta puhuneet aiemminkin ja tietää kyllä varmasti mitä minulle tekee. Mietinkin, mitä tässä oikeasti on takana. Tuskin kukaan huvikseen yli viikkoa on puhumatta. Riitakin oli niin mitätön että sen takia ei kannata aloittaa tällaista showta. Tai ei ainakaan ennen ole tarvinnut...
    Mies itse painottaa minulle kuinka itseä vaivaavista asioista on osattava mennä puhumaan suoraan, omalla kohdalla ei sitten tämä periaate näytä toimivan... Tai sitten miehinen itsetunto ei anna periksi luovuttaa ja tässä onkin kyse jostain typerästä valtataistelusta.

    Pikkuriitahan ei oikeasti ole syynä viikkojen möllötyksiin vaan jurottajan oma luonne(vika). Showta hän ei käsitä järjestävänsä, hänellä vain on oikeus märehtiä, hän on mieäs. Ja sinä olet olemassa sitä varten, että taivut kaikkiin hänen järjestämiinsä tilanteisiin. Sinua ja sinun uskollisuuttasi ja kestävyyttäsi koetellaan tällä tavalla, sitä, kuinka pitkälle sinun 'rakkautesi' riittää.

    Äänestä

Ketjun aloittajan ja monen ketjuun kirjoittaneen viestit kuulostavat erittäin tutuilta.

(Olen ihmetellyt tuolla "miten mies isketään" -palstalla miesystäväni toimintaa ja olisi pitänyt tulla heti tänne...)

Eli muutama kuukausi tapailua takan ja sitten pieni kupru. (Minä olin miehen tykönä, loukkaannuin jostain, mitä hän teki ja lähdin kotiini. Tämä siis ilman suurempaa riitaa tai draamaa.)

Ja nyt mies pitää semimykkäkoulua. Hän on vastannut muutamaan viestiin (lähinnä haukkuakseen minua, kun en ymmärrä häntä). Pyysin häneltä jo mykkäkoulun 3. päivänä anteeksi ja pyysin kertomaan, miten olen häntä loukannut. Vastasi siihen viestiin, mutta huutoa ja haukkumista, eikä kuitenkaan suoraan kertonut, mistä hän on loukkaantunut.
Pyysin uudelleen mykkäkoulun 5. päivänä anteeksi, että olen loukannut (edelleenkään en kunnolla tiedä, mitä olen tehnyt). Vastasi tähänkin viestiin ja kun tämän asiallisen vastauksen innoittamana uskaltauduin taas vastaamaan hänelle rohkaisevasti, niin jälleen haukkua ja kiukuttelua.
Niihin viesteihini, joita en ole aloittanut anteeksipyynnöllä, hän ei vastaa. Olen kysynyt häneltä jotain ihan arkielämään liittyviä asioita, mutta ne hän sivuuttaa aivan täysin.

Itse alan kohta vetää tästä johtopäätöksiä. En ole tottunut tuollaiseen mökötykseen, enkä sitä kovin pitkään aio sietää. Olisin ollut täysin valmis painamaan villaisella sen minua alkujaan loukanneen asian, mutta jos tässä suhteessa aina, kun mies tekee jotain loukkaavaa ja minä joudun sen ilmaisemaan (en pysty patoamaan asioita sisääni ja jos yritänkin, niin sitten se räjähdys onkin sellainen, että oksat pois) seurauksena on tällainen mykkäkoulu, niin mies saa jatkaa oloaan ihan yksikseen tai sitten sellainen ihmisen kanssa, joka tykkää mykkäkouluista.

Tsemppiä teille muillekin!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Lioness11 kirjoitti:

Vuosi suhdetta takana ja riitoja vähintään pari-kolme kertaa kuukaudessa. Miehen tapa hoitaa riidat on ruveta mykkäkouluun, olla vastaamatta puheluihin ja tekstareihin. Jos olemme hänen luonaan niin vähäisestäkin sanomisesta hän pakenee pihahommiin koko päiväksi. Eli jonkinlaista eristämistä kostoksi/rangaistukseksi riidoista, jotka tottakai ovat aina minun vikaani. Lisämausteena riidoissa on erouhkailut tai vähintäänkin -vihjailut. Hän on eronnut eikä halua enää naimisiin, mikä on kuitenkin on haaveeni ja ajatukseni sitoutuneessa parisuhteessa.

Nyt alkaa oikeasti mietityttämään, että olisiko aika lopettaa suhde. On vaikea uskoa ja luottaa tulevaisuuteen näiden jatkuvien eropuheiden kanssa ja haluttomuus koskaan virallistaa suhdetta. Mies on sitä, mieltä ettei avioliittolupauksilla ole mitään merkitystä. No, hän on pettynyt mutta minulle sillä on merkitystä. Rakastan häntä, mutta koen tulevaisuutemme hyvin epävarmaksi.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu